Urheiluveljet sotaväessä

SUHDETOIMINTA Sauli Niinistö, Suomen palloliitto. Ilkka Kanerva, Suomen olympiakomitea ja Suomen urheiluliitto, Lasse Lehtinen, Veikkausliiga. Esko Aho, Suomen hiihtoliitto.

Tässä on vain muutama esimerkki niistä poliitikoista, jotka ovat myös urheilupomoja. Heitä olisi verraten paljon enemmänkin, koska jokainen poliitikko tietää, että urheilijan vieressä poseeraaminen on paras keino kerätä myönteistä julkisuutta.

Tällaisista poliitikoista on hyötyä urheilujärjestöille. He pitävät huolta, että urheilun rahoitus on kunnossa. Erityisen hyvin he pitävät huolta ammattilaisurheilusta, koska siellä liikkuvat isot rahat. Niistä saattaa putoilla roposia tämän poliitikonkin polulle.

Urheilijat puolestaan voivat odottaa hyvien suoritusten vastapainoksi paitsi rahaa, myös kaikenlaisia privilegioita.

”Me arvostamme sellaisia nuoria, jotka pitävät itsensä urheilemalla hyvässä kunnossa. Hyväkuntoiset miehet jaksavat puolustaa maata”, sanoi pataljoonan komentaja meille alokkaille joskus takavuosina.

Sitä hän ei sanonut, että puolustusvoimat arvostaa hyvää kuntoa niin paljon, että urheilevien miesten ei tarvitse käydä kasarmilla kuin näyttäytymässä. Huippu-urheilijan asepalvelus on sitä, että hän pukee maastopuvun kerran ylleen ja antaa lehdistön ottaa muutaman valokuvan. Puolustusvoimatkin on tyytyväinen myönteisiin lehtijuttuihin.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyytää nyt pääesikunnalta selvityksen tästä vuosikymmeniä jatkuneesta hyvä veli -pelistä. Se on iloinen asia, mutta pääesikunnan vastaus tiedetään jo nyt: ”Pääesikunta pitää ammattiurheilijoita hyvänä esimerkkinä ja maanpuolustustahtoa lisäävänä joukkona, joten heidän asemaansa ei ole tarpeen tehdä muutoksia.”

Salaneuvos Vilmi