SUHDETOIMINTA Elitarvikealalla haisevat taas nahkanriekaleet, kun Saarioisten Jyväskylän teurastamoa valvonutta Eviran eläinlääkäriä uhataan potkuilla.
Elintarviketeollisuutta valvovalla Eviralla onkin nyt kiire kiillottaa kilpeään. Talvella uutisoitiin, kuinka elintarviketeollisuuden tehokkaiden rattaiden väliin kiviä heittänyt, kalkkunoiden kuljetusolosuhteisiin puuttunut eläinlääkäri siirrettiin Evirassa syrjään. Onhan eläinten olosuhteiden parantaminen pois valtaansa koko ajan kasvattaneen elintarviketeollisuuden velikerholta.
Ruokatehtailuun on huolellisella vallankäytöllä rakennettu kauhun tasapainolla toimiva pyramidihuijaus, johon joutuvalla ei ole ulospääsyä. Muka-kilpaileva vähittäistavarakauppa ostaa tuotteet hyllyynsä muka-kilpailevalta elintarviketeollisuudelta. Ruokkivasta kädestä täysin riippuvainen maataloustuottaja pitää nyrkkiä taskussa, mutta tiukan paikan tullen, esimerkiksi eläinoikeusaktivismin edessä liittoutuu ruokkijoidensa kanssa kehumaan suomalaisen ruokaketjun eettisyyttä.
Suomalaisen ruokaketjun eettisyyden ydin on puhtaus. Aina kun kuulette pyramidin osapuolten hehkuttavan, kuinka Suomessa syödään Euroopan tai maailman puhtainta ruokaa, lukekaa asia oikein. Suomessa syödään hygieenisintä ruokaa, millä mahdollistetaan suurteollisuuden valta pienessä maassa ja pystytään pidentämään tuotteiden myyntiaikoja. Toisin sanoen myydään laillisesti mahdollisimman vanhaa ruokaa, jota valmistetaan mahdollisimman suurissa ja mahdollisimman kaukaisissa laitoksissa sen sijaan, että kehitettäisiin tuoretta lähiruokaa.
Siihen nähden on Eviralta merkityksetöntä näpertelyä selvittää, onko joku ihmisille sianruokaa myyvä einestehdas lähettänyt turkistarhojen elinkautisvangeille laillista vai laitonta teurasjätettä.
Ylioppilas Puupponen
P.S. Maailman onnellisimmassa maassamme ostetaan tänäänkin tonneittain hyvin säilyviä lihapyöryköitä, joissa on 19 prosenttia lihaa. (Linkkiä on tosin turha klikata, sillä asia mainitaan vain myyntipakkauksessa, pienellä.)
Tilanne on vaikea, ja näkymät vielä synkempiä.
VastaaPoistaElintarvikealan kaikkien portaiden toimintaa vuosikausien ajan läheltä seuranneena voin suositella alkutuottajille ainoastaan työnsä jättämistä. Maamies on 2000-luvulla torppariyrittäjä vailla sananvaltaa tai mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä. Alan lehdistä poimittujen tilastojen mukaan vähintään 1.000.000 euron velan pakottamana työskentelevä maatalousyrittäjä saa 60-80 tunnin viikkotyöpanokselleen 5-6 euron tuntipalkan ja sijoitetulle pääomalle inflaatiota vastaavan tuoton. Maatalous ei ole enää elinkeino, vaan hulluutta jota elintarvikealan seuraavat portaat käyttävät hyväkseen. Näiden lukujen valossa on päinvastoin erikoista, että Suomessa eläimiä pidetään näinkin hyvin.
Elintarviketeollisuus on jo selvästi kannattavampaa, vaikkei sen tuottavuusluvut olekaan vähittäiskaupan tasoa. Teollisuudella sensijaan on jo jonkinlainen neuvotteluasema, toisin kuin alkutuottajilla. Vaikka teollisuus joutuu hyväksymään kaikki vähittäiskaupan ostoehdot hyllypaikkamaksuineen, palautusehtoineen ja kaikkineen, on sillä sentään mahdollisuus kusettaa alkutuottajaa.
Luomakunnan kruununa vähittäiskauppa pystyy kusettamaan kaikkia. Alkutuottajaa jolle ei makseta mitään, teollisuutta joka maksaa erikseen hyllyyn pääsemisestä ja kuluttajaa joka maksaa kaiken. K-ryhmässä tukkuporras kusettaa vielä kauppiaitakin maksamaan vuokraa liikekiinteistöstä liikevaihdon mukaan.
Viimeistään Spar-ketjun lähtö Suomesta laukaisi tapahtumaketjun, jonka tuloksena maassamme on duopolin keskenään sopimat hinnat, maamiehen ahdinko ja siitä edelleen johtuva tuotantoeläinten kärsimys. Höylää S-korttia, Maaäiti kiittää.
Eviran eläinlääkärijupakka on vain jäävuoren huippu kabineteissa kovin ottein käytävästä valtapelistä. Elintarvikealasta kuullaan vielä, isoin otsikoin.
Tj. Hunttala