Tunneliveljien puppugeneraattori pörisee

VALEHTELU Ei ole yllätys, että tunneliveljet kantoivat kortensa minihallitusneuvottelujen kekoon. Kyllönen ei ole enää pitämässä veronmaksajien puolta siinä, ettei rahaa hävitetä päättömiin liikennehankkeisiin. Valtiovarainministeriksi pakotetun lakkokenraali Antti Rinteen asenne on täysin päinvastainen. Rinne on valmis ottamaan valtiolle velkaa mihin hyvänsä, mikä tietää rahaa rakennusteollisuudelle. Tuhlaamisen nimi Rinteen kielenkäytössä on elvytys.

Parin miljardin urakkahaaveisiin kannattaa panostaa jopa teettämällä ”tutkimuksia” VTT:llä, jotta muutetaan Espoon metroveljen Olavi Loukon hölynpölyselitykset tosiksi. Oikeasti Louko ei esitä mitään uutta. Samat selitykset olivat jo Kyllösen pöydällä maaliskuussa. Mutta tietenkin vanhoilla valheilla kannattaa yrittää, kun ministerit ovat vaihtuneet.

Hesarin Marko Junkkari kirjoitti osuvasti kolumnissaan päivästä murmelina. Tuntui todella siltä, että tänä aamuna sai lukea jonkin menneen vuoden Hesaria.

Seudun liikennehankkeissa Kivenlahden metro ja Pisaratunneli on lykätty vähintään 10 vuoden päähän. Tätä mieltä on joukkoliikenteestä vastaava HSL hiljan julkaistuissa suunnitelmissaan. Liikennevirasto selvitti jo viime talvena itselleen, ettei Pisara vaikuta Helsingin aseman eikä muunkaan Suomen junaliikenteeseen, koska pullonkaula on Pasilan asema. Helsinki teki syksyllä selväksi, ettei sillä ole aikomusta maksaa Pisarasta mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.

Mutta murmelipäivä alkaa uudelleen joka aamu. Niinpä tunneliveljet palaavat viime vuoteen, ja Hesari pönkittää koko sivun jutulla paluuta menneisyyteen.

Miljardi on niin iso raha, että sen voisi luulla piristävän taloutta väkisin. Mutta tosiasiassa ei tarvita kummoistakaan ymmärrystä tajuamaan, että tunnelinporaus ei elvytä mitään.

Suunnitteluun menee aluksi pari vuotta, mutta konsulttitoimistojen lihottaminen ei kansantaloutta auta. Jos auttaisi, niin tänä vuonna päättyvä Pisaran suunnittelu olisi jo auttanut. Tunnelinporaus, johon siis päästäisiin parin vuoden päästä kun Rinne ei enää ole ministeri eikä Stubbikaan luultavasti pääministeri, elvyttää lähinnä etelä-Euroopasta tulevan halpatyövoiman markkinoita.

Asemien rakentamiseen päästään sitten, kun 4–5 vuoden päästä eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Nämä työmaat elvyttävät lähinnä Viron taloutta, koska pääkaupunkiseudun rakennustyöläisten pienet palkkarahat kulutetaan siellä.

Louko, Mäkelä ja Hesarin toimitus voisivat kerran matkustaa itse metrolla ja tehdä retken Kalasatamaan. Siellä on jo metroasema ja metroliikennettä, asemakaavat tehty ja rakennusluvat myönnetty. Silti valtava työmaa seisoo, kun suuruudenhullut suunnitelmat eivät mene kaupaksi.

Kalasatama on sentään Helsingin kantakaupunkia, ei espoolaisia metsiä. Jos 50 tuhannen asukkaan kerrostaloasunnot olisivat menestys, rakennusliikkeet tekisivät ne ilman julkista tukea. Mutta silloinkin Espoon väkiluvun 20 prosentin kasvu kestäisi ainakin 15 vuotta. Ja sinä aikana tulee ja menee monta lamaa, hallitusta ja ministeriä.

Jos Rinne haluaa sekä elvytystä että lahjoittaa rahaa pääkaupunkiseudun rakennusteollisuudelle, niin osoite on Kalasatamassa. Valtio voi rakennuttaa Kalasataman keskuksen, se käy nopeasti, sillä kaikki on aikuisten oikeasti valmiina. Tosin Kalasataman duunarit eivät äänestä Rinnettä ja Suomen demareita.

Veli Hopea

Espoolainen itkupotkuraivari

KIUKUTTELU Espoossa ei varmaankaan lueta tätä blogia, sillä metroveli Olavi Louko ei ole palkannut mediakonsulttiharjoittelijaa, vaikka maaliskuussa niin suosittelin. Louko on epäilemättä kirjoittanut ihan itse Helsinkiin lähettämänsä vuodatuskirjeen, jossa valittaa ”metronautomatisoinnin” toteutumista. ”Länsimetro sopimuksen” mukaan kun Helsingin asiantuntijat hoitavat kaiken Espoon puolesta. Ja nyt Espoossa ei ole kivaa, kun Siemens ei ole luvannut ”metronautomatisoinnin” valmistuvan sinä hetkenä, joka Loukon mielestä on sopiva hetki. Kirjoitusvirheet siis Loukon allekirjoittamasta kirjeestä.

Vaikka Louko ei ole ymmärtänyt palkata kirjoitustaitoista mediakonsulttiharjoittelijaa, Louko on kuitenkin toteuttanut arvaukseni siitä, että hän rakennuttaa Kivenlahden metroa ilman, että sille on myönnetty missään mitään budjettia. Ehkä Louko on sentään lukenut Martti ”metro” Sainion kirjan Musta kassa ja perustanut oman mustan kassansa, josta on riittänyt jo ainakin kuusi miljoonaa euroa Kivenlahden metroon. Sillä 1,8 miljoonan apurahamyrskyn kanssa painiskelevan kaupungin kassasta tuskin liikenee moninkertainen miljoonamäärä kairauksiin ja mittapulttien poraamiseen.

Kelpaahan Loukon kiukutella, kun automaattifanaattinen HKL maksaa. Espoon ei ole tarvinnut panna velkarahojaan juniensa varikkoon eikä itse juniinkaan. Helsinki ostaa junat jopa Kivenlahden metroa varten, vaikka tunneli ei toteudu. Sillä ei Loukon musta kassa sentään miljardiin riitä.

Louko ei ymmärrä metrosta sen vertaa, että ymmärtäisi, ettei HKL:llä ole mitään automatisoinnin asiantuntijoita, joita Louko huutaa apuun. Asiantuntijaksi HKL palkkasi neljännesmiljoonan vuosipalkalla ja kilpailuttamatta ulkopuolisen konsultin. Tämäkään ei liene asiantuntija, kun ei ole osannut selittää herroille, että mahdoton ei muutu mahdolliseksi sillä, että kasvojen menettäminen on ikävää. Jos HKL:ssä olisi ollut asiantuntija, mitään automaattimetroa ei olisi koskaan edes ehdotettu tilattavaksi.

Mikäli Louko metrosta jotain ymmärtäisi, ei hänen tarvitsisi kiukutella metronsa liikenteen aloittamisesta. Jos Matinkylän rata ja asemat saadaan valmiiksi vain kolme vuotta myöhässä, nykyisestä kalustosta riittää kyllä ajettavaksi yksi neljän vaunun juna kerran tunnissa Itäkeskuksesta Espoon puolelle. Kuljettajan ohjauksessa, kuten Espoon liikenne joka tapauksessa alkaa. Vuoroja voi lisätä sitten, kun CAF ja Siemens saavat toimitetuksi uusia junia. Espoolaiset voivat matkustaa Helsinkiin busseilla kuten nytkin, niin kauan kun on tarpeen. Saadaanpa samalla kokemusta metron erinomaisuudesta ja todellisesta tarpeesta matkustaa Espoosta Itäkeskukseen.

Loukon kiukuttelu ottaa kuitenkin sen verran koville HKL:ssä, että lähettävät ”asiantuntijansa” Berliiniin. Loukon kannattaisi lähteä mukaan. Opintomatkan mainio kohde olisi tilaisuus nähdä vielä turhempi ja kalliimpi metro kuin Loukon oma metro, kahden asemavälin mittainen U55.

Veli Hopea

Jatkuuko sirkus, vaihtuuko vain pelle?

UUTINEN Metrohankkeen ainoa kevään uutinen on HKL:n toimitusjohtajan Matti Lahdenrannan äkkilähtö. Metron viivästykset, hinnannousut ja tekniset ongelmat eivät ole uutisia, vaan ne ovat Helsingin metron ominaisuuksia.

Tavallisesti luotettavien tietolähteiden perusteella Helsingin oikeille vallanpitäjille tuli mitta täyteen. Potkuja ei antanut kerta toisensa jälkeen petetyksi tullut Lahdenrannan esimies, HKL:n johtokunta, vaikka johtokunnan kokouksessa asia toimitusjohtajalle suorasanaisesti sanottiinkin.

Asiat täydellisesti sotkeneen Lahdenrannan lähtö tuntuu ensi alkuun hyvältä uutiselta, mutta tarkemmin ajatellen mikään ei osoita sitä, että metro alkaisi edetä nyt kaupunkilaisten eduksi. Viime viikolla julkaistussa työpaikkailmoituksessa lisätietoja antaa apulaiskaupunginjohtaja Sauri, mies, joka allekirjoitti sopimuksen laillisen hankintasopimuksen muuttamisesta, kun olisi pitänyt allekirjoittaa ilmoitus hankintasopimuksen purkamisesta.

Saurin henkilöpolitiikka on jo tiedossa. Ensin Sauri aikoi istuttaa Lahdenrannan kaverin Pekka Sirviön tilapäiseksi toimitusjohtajaksi ohi HKL:n johtokunnan päätöksen siitä, että toimarin ensisijainen tuuraaja on Yrjö Judström. Eilen Sauri yritti panna Sirviön Lahdenrannan tilalle Länsimetro Oy:n hallitukseen. Ainakaan heittämällä ei onnistunut tämäkään, sillä asia jäi kh:n konserniraoksessa pöydälle.

Kaupunkilaisten kannalta vakavaa on, että kukaan, joka ymmärtää, mistä metron ja automatisoinnin kanssa on oikeasti kyse, ei ilmoittaudu toimitusjohtajan tehtävään. Sillä Saurin alaisuudessa HKL:n toimitusjohtaja ei saa eikä voi tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä. Eihän niin saa tehdä HKL:n johtokuntakaan, joka siis myös näyttää olevan Saurin alaisuudessa.

Mitä pitää tehdä on ilmoittaa Siemensille, että se ei ole kyennyt toimittamaan sitä, mistä on sovittu, eikä siihen hintaan, mistä on sovittu. Siemens kerätköön tavaransa, sillä touhu voi pysähtyä tähän, missä nyt ollaan. Kulunvalvonta on uusittu ja junat kulkevat, sekä vanhat että vielä vanhemmat.

Ensisijaisesti sirkuksen pysäyttäminen on helpotus helsinkiläisille, jotka eivät joudu maksamaan kymmeniä miljoonia laituriovista, joita ei tarvita ja pian romutettavien vanhojen junien automatisoinnista, joka ei toimi. Toiseksi pysäyttäminen on helpotus Siemensille, joka voi lopettaa pään lyömisen seinään. Siemensillä tiedetään viime yön lehdistöesittelystä huolimatta, ettei Helsingin metro muutu kuljettajattomaksi ennen kuin nykyiset junat ovat romuttamolla. Loppuu tarve näytelmälle, jossa junia ollaan muuttavinaan automaattisiksi.

Mutta näin ei voi tehdä, koska Vepsäläisen, Lahdenrannan ja Saurin sirkusta ei saa lopettaa. Helsinki tai sen virkamiesjohto kun ei tee koskaan virheitä. Ja silloin kun niitä tehdään, niiden peitteleminen saa maksaa mitä hyvänsä. Tätä ei muuta edes se, että herrojen omissa puolueissa on jo virheet myönnetty, vaikka Hesari ei siitäkään asiasta uutista tee.

Sauri ei halua palkata pätevää toimitusjohtajaa, eikä myöskään osaa sitä tehdä. Eikä siinä ole avuksi henkilöstökonsultti, koska ei silläkään ole ymmärrystä siitä, mikä oli Lahdenrannan ja mikä on HKL:n ongelma. Se, että Sauri on pantu hoitamaan valintaa on merkki siitä, että ei haluta pätevää vaan sopiva. Saurin sirkukseen kaivataan uusi pelle.

Vientineuvos Valtanen

Meijeriveljien onnenpäivät

KESKITTYMINEN Vuosikymmenien mittaan lähes mono- tai duopoliksi muuttunut suomalainen maitoteollisuus on saanut lottovoiton. Sen heille tarjosi yksi eteläsuomalainen maitotila, jonka myymästä tilamaidosta löytyi ylimääräisiä bakteereja. Niinkin kauhea määrä kuin muutama kymmentä ihmistä sai oireita.

Voi sitä mammapalstojen parkua ja huolta - nyt kysytään isolla joukolla, uskallammeko enää antaa lapsillemme mitään luonnosta otettua. Myös THL:n tutkimusprofessori yhtyy huoleen ja sanoo, että suopea suhtautuminen raakamaitoon taisi olla virhe.

Maitomarkkinoita suvereenisti hallitseva alan teollisuus muistaa lobata, kuinka Suomessa juodaan maailman puhtainta maitoa. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa myös maailman käsitellyintä maitoa. Samalla se tarkoittaa mahdollisimman pitkää myyntiaikaa, eli mahdollisuutta myydä mahdollisimman vanhaa tuotetta kuluttajalle.

Teollisuusmaito paitsi pastöroidaan, myös homogenoidaan, eli pilkotaan niin, ettei kuluttajan tarvitse nähdä kauhistuttavia, vanhanaikaisia rasvakerrostumia maitopurkkinsa pinnalla. Suomessa on tuhansittain ihmisiä, jotka ovat todenneet, ettei heidän terveytensä kestä tällaista pilkottua maitoa.

Monet, jotka saavat suomalaisista maitotuotteista sietämättömiä oireita, ovat havainneet, että sietävät joitakin ulkomaisia maitotuotteita. Monet maltillisemman käsittelyn maitomaista Suomeen muuttaneet ovat nopeasti todenneet muuttuneensa maitovaivaisiksi. Ilmiöitä on tutkinut eräs maitotaudista sivustoa pitävä terveydenhoitoalan ammattilainen, jonka sanomisia on vuosi toisensa jälkeen yritetty mitätöidä huuhaana.

Maitotautia ei kertakaikkiaan ole, koska Suomessa nyt vaan on maailman ihaninta maitoa - kunhan se on valmistettu meijeriveljien laitoksissa.

Ylioppilas Puupponen

Oikaisu Helsingin Sanomien uutiseen

KANSA MAKSAA Arvoisat Helsingin Sanomien tilaajat, teille on lähetetty puutteellinen ja virheellinen uutinen. Uutisessa kerrotaan, että HKL:n toimitusjohtaja jää heinäkuussa eläkkeelle, ja "töiden jälkeen Lahdenrannan pitävät kiireisenä ainakin kahdeksan lapsenlasta ja kesämökki Mikkelin Ristiinassa".

Lisäksi annetaan päivänsankarin listata saavutuksiaan, joiksi hän katsoo HSL-alueen laajenemisen ja bussien värjäämisen sinisiksi. Kumpikaan asia ei ole ollut lähinnä raitio- ja metroliikenteestä vastaavan HKL:n toimitusjohtajan päätettävissä.

Pahoittelemme myös Helsingin Sanomien puolesta, että jutusta oli kokonaan jäänyt pois skandaalista toiseen kulkenut automaattimetroprojekti, jonka johtaminen on ollut äkkilähdön tehneen eläkevaarin ylivoimaisesti tärkein tehtävä viime vuodet. Samaten unohtuivat mainita Lahdenrannan ansiot siinä, esimerkiksi HKL:n johtokunnan jyrääminen ja automaattisekoilua kritisoineen Helsingin metron johtajan tallominen organisaatiouudistuksilla.

Lisäksi jutussa ei kiinnitetty mitään huomiota Matti Lahdenrannan äkilliseen eläkkeelle lähtöön, kesken projektin. Jutussa unohtui myös mainita, että leppoisan eläkevaarin mökkireissut tulevat jatkossakin kärsimään osallistumisista metro-oikeudenkäynteihin.

Mutta kaikki tämä oli varmaan vain vahinko, eihän kiireisellä pienellä lehdellä voi olla tiedossa, kuka on Matti Lahdenranta ja mitä hän on tehnyt. Antaa viattoman Matti-ukin kertoa itse ja laitetaan se sitten lehteen.

Ylioppilas Puupponen

Osa medioista ymmärsi tehtävänsä

LOBBAUS Tiedotusvälineillä on kova into olla jotain mieltä, ja ohjailla uutisoinnillaan asioita haluamaansa suuntaan. Lukijat, katsojat ja kuuntelijat ovat hämmentyneinä seuranneet, kun jostakin jonkin median suosimasta hankkeesta saa kyseisestä mediasta lähinnä myönteistä tietoa. Vastaavasti ei ole tarkkaavaiselle kuluttajalle jäänyt epäselväksi, että joku media suhtautuu negatiivisesti johonkin asiaan tai toimijaan. Liittymällä erilaisiin valtakerhoihin media syö itseltään uskottavuuden. Siitä on ollut esimerkkejä tässäkin blogissa useita.

Journalisti-lehti teki tiedotusvälineille kyselyn yhdestä Suomeen kaavaillusta laista. Ainoan oikean vastauksen antoi mm. Yle:

"Ylen tehtävänä on tarjota monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja, ei ottaa yhtiönä tai toimituksena kantoja poliittisiin kysymyksiin pääkirjoituksissa tai muutenkaan", Ylen Atte Jääskeläinen perusteli.

Samalla linjalla olivat myös MTV, Seura ja Apu:

"Apu on riippumaton, puolueeton ja sitoutumaton lehti. Emme valitse ’virallisia’ puolia, vaan kerromme asioista journalistisin periaattein eri osapuolia kuunnellen", päätoimittaja Marja Aarnipuro vastasi.

Sen sijaan suurin osa medioista määritteli tälläkin kertaa itsensä poliittiseksi toimijaksi ja kertoi kantansa. Aina kun kysyy, miksi, saa saman hurskaan vastauksen. On muka rehellistä, että media kertoo näkemyksensä, että kuluttajat osaavat arvioida median uutisointia sen valossa. Näin aivan vahingossa tunnustetaan, että median kanta voi vaikuttaa sen uutisointiin.

Medialla ei ole mitään virallista asemaa demokraattisten yhteiskuntien päätöksenteossa. Median tulisikin luopua pyrkimyksistään sormeilla asioiden kulkua ja keskittyä siihen, mistä on huutava pula: aidosti kriittisestä, aktiivisesta journalismista. Medioiden sisään rakennettujen pääkirjoituskerhojen, eli etupiirien kanssa seurustelevien artikkelitoimitusten resurssit tulisi vapauttaa kunnollisen tutkivan journalismin tekemiseen.

Samalla kun lopetettaisiin edellisessä blogimerkinnässämme käytännön esimerkillä kuvattu halpa, lehdistötiedotteisiin perustuva löysä pätkiensuoltojournalismi, voisi suomalainen media kohota aivan uudelle tasolle. Tasolle, josta kuluttaja voisi jopa maksaakin.

Miksi näin ei tapahdu?

Ylioppilas Puupponen

Lyhennelmiä auktoriteettien tiedotteista

MEDIA Keskisuomalaisen lukijat saivat eilen tietää, että Laukaan kunnan Lievestuoreen asemalla eivät pysähdy junat enää elokuun jälkeen. Uutisen mukaan "Lievestuoreen poisjäännin myötä InterCity-junien matka-aika Tampereen ja Kuopion välillä lyhenee noin 10 minuuttia".

Katsotaanpa VR:n omaa aikataulua kyseisellä radalla. Suosittelemme myös Keskisuomalaisen toimitusta katsomaan. Aikataulusta selviää, että IC-junat, jotka pysähtyvät sekä Lievestuoreella että Hankasalmella, ajavat Pieksämäeltä Jyväskylään yleensä 49 minuuttia. Iltapäivällä kulkee myös niin kiireinen IC 934, että sillä on kauhea hoppu seisomaan Tampereelle 24 minuuttia. Lievestuoreen pysähdys on jätettävä väliin. Matka-aika on 47 minuuttia, eli sitä säästyy Pieksämäen ja Jyväskylän välillä kaksi (2) minuuttia.

Totuus siis on, että yhden aseman ohittamisella säästetään kaksi (2), ei kymmentä (10) minuuttia. Lievestuoreella pysähtyminen tai pysähtymättä jättäminen ei heilauta valtakunnan juna-aikatauluja mihinkään suuntaan.

Alla olevan palautteen perusteella Puupponen luki myös VR:n tiedotteen. Sen perusteella Keskisuomalaisen juttu on uutisen sijasta pelkkä hutiloitu lyhennelmä tiedotteesta. Tiedotteen kohta kuuluu: "Yhdessä muiden liikennejärjestelyjen kanssa InterCity-junien matka-aikaa Tampereen ja Kuopion välillä saadaan lyhennettyä keskimäärin noin kymmenen minuuttia."

Olikos se Keskisuomalainen, joka ensimmäisten joukossa ryhtyi perimään maksua uutisistaan, korkeatasoisen journalismin turvaamiseksi? 

Ylioppilas Puupponen
Alkuperäistä tekstiä on muutettu.

Shokkiuutinen: Suomen velikerhot lakkautetaan

VALTA Suomi ottaa käyttöön avoimuuden ja demokratian. Päätös tulee voimaan heti. Tämä merkitsee uusien vaalien lisäksi satojen nykyisten virkamiesten uran päättymistä ja laajoja muutoksia yhteiskunnassa.

Avoimuudesta on säädetty laaja lakikokonaisuus. Sen mukaan kaikki poliittiset päätökset tehdään jatkossa täysin läpinäkyvästi. Suljettujen ovien takana pidettävät kokoukset loppuvat. Tämä koskee niin eduskunnan valiokuntia kuin kuntien lautakuntia. Samoin maakuntahallinnossa ei sallita yleisöltä suljettuja kokouksia.

Laki koskee virallisten kokousten lisäksi kaikkea vaikuttamistoimintaa. Eduskuntaan ja kunnantaloille järjestetään jatkossa erillinen julkinen tapaamistila, jossa etupiirit ja yritykset voivat käydä keskusteluita poliitikkojen kanssa. Kaikki keskustelut julkaistaan netissä. Avoimuuslain rikkominen on laissa säädetty ankarasti rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta kaikille asianosaisille.

Suuressa reformissa ovat mukana myös mediat. Sanomalehtien ja sähköisten medioiden tehtäväksi on yhdessä sovittu päätöksenteon kriittinen seuraaminen ilman julkaisijan omia vaikuttamisintressejä. Lehdet luopuvat pääkirjoituksista, ja irtisanovat 1.4.2014 alkaen kulmahuoneisiinsa pesiytyneet, lähinnä keski-iän ohittaneista konservatiivisista miehistä koostuneet artikkelitoimitukset. Kallispalkkaisten pääkirjoittajien tilalle perustetaan jokaiseen mediaan tutkivan journalismin yksikkö, jota yhteiskunta tukee myös taloudellisesti. Tuen suuruus riippuu tutkivan journalismin laajuudesta. Median minkäänlainen sekaantuminen taloudellisiin hankkeisiin säädetään laissa rangaistavaksi. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.

Avoimuus laajenee myös erilaisiin suuriin hankkeisiin. Kaikista yli 100 miljoonan euron hankkeista järjestetään kansanäänestys. Kaikista yli 50 miljoonan euron hankkeista on teetettävä hyöty-kustannuslaskelma riippumattomalla taholla. Samalla lopetetaan maan tapa "myydä" hankkeet poliitikoille alihintaisina. Hinnannousuista peritään jatkossa osa suoraan vastuuhenkilöiden palkasta. Yli 20% hinnannousut siirtyvät automaattisesti rikostutkintaan, ja minimirangaistukset ovat ehdottomia vankeustuomioita.

Virkamiesten ja poliitikkojen matkat sidosryhmien kanssa loppuvat. Jatkossa kaikki tapaamiset on järjestettävä hankkeen välittömässä läheisyydessä. Tämän ennustetaan lisäävän radikaalisti työtehoa ja Suomen kilpailukykyä.

Kansalaisilla on mahdollisuus ilmiantaa avoimuuspuutteet, jotka ratkaisee erillinen, tehokkaasti toimiva avoimuusvirasto. Muuten hallintoa leikataan reippaasti. Uuteen, rehelliseen yhteiskuntamalliin sopimattomat virkamiehet irtisanotaan alkaneella viikolla. Henkilöt korvataan avoimuuteen sitoutuvilla, ja samalla tarkistetaan palkkoja kohtuullisiksi. Kansanedustajien palkat puolitetaan 1.4.2014 alkaen.

Useissa kaupungeissa on tänään järjestetty spontaaneja kansanjuhlia demokratiaan ja avoimuuteen siirtymisen kunniaksi.

Lukuisat hyvät veljet sen sijaan ovat kommentoineet tilannetta tyrmistyneinä. "Näin ei kyllä voida toimia, eaaa", kummasteli naama nurinpäin päässä Veli Backman. Veli Orpo luimisteli eduskunnan käytävillä ja kapsahti pyytämään tukea Veli Katajalta. Sisar Hautalaa keljutti, kun hän ei osannut omia tätä reformia nimiinsä. Veljet Sauri ja Pajunen etsivät hätäuloskäyntiä kaupungintalosta.

"Olen nyt matkalla kesämökille", tiuskaisi Veli Lahdenranta ja korjaili hermostuneena silmälasiensa asentoa. Veli Loukoa ei enää tavoitettu, ja tuskin koskaan tavoitetaankaan.

Myös talouspiireissä rotat poukkoilivat sekaannuksessa rahalaivan kannella. "Suami tästä kärsii", mutisi Veli Kummola naama punaisena ja pakkaili setelisalkkua Sveitsin matkalle. Veli Wahlroosia ei tavoitettu, sillä hän jonotti passia Ruotsin konsulaatissa.

Pörssikurssit nousivat tänään rajusti, ja Suomeen odotetaan maailmalta nyt satoja tuhansia hyvin koulutettuja, sivistyneitä ihmisiä tekemään rehellistä työtä demokratian ja avoimuuden valinneen yhteiskunnan puolesta. Heidän panoksensa korvannee moninkertaisesti sen, että muutama tunkkainen hyvä veli sekä muutama veroparatiisiyhtiö poistuu Suomesta loisimaan suotuisampiin olosuhteisiin.

Ylioppilas Puupponen

Espoo kompastui, mutta tunneliveljet pitävät puolensa

LOUHINTA Hallituksen kehysriihen mediakeisariksi tuli Vasemmistoliitto ja sen puheenjohtaja Arhinmäki. Vaalikampanjan aloitusta ei olisi voinut paremmin hoitaa. Vasemmistoliiton viestistä tuli näin kehysriihen tulosten ykkösuutinen. Ja kaiken päälle, jäljelle jäänyt hallitusviisikko on sidoksissa siihen, mitä Vasemmistoliitto kehyssopimukseen ennen lähtöään sai neuvotelluksi.

Yhtä hyvin ei pärjännyt Espoo metronsa kanssa. Louko ja Kokkinen eivät osaa lobata eivätkä hallita mediaa. Haukkumalla ei todellakaan saada ministeriötä ja ministeriä omalle puolelle. Säälittävän yleisöosastokirjoittelun (HBL 25.3.) sijaan Loukon olisi kannattanut palkata ainakin mediakonsulttiharjoittelija kirjoittamaan ulostulot niin, että teksti edes näyttäisi asiansa osaavan ja hallitsevan virkamiehen tekemältä.

Espoo jäi ilman valtion metrorahaa, kuten kuuluukin jäädä, mutta se ei pysäyttä Loukon metrokonetta. Kun Espoon normaalien menojen säästöt on sovittu, valtuusto korjannee ”ehdollista” metropäätöstään. Tai yksinkertaisemmin, Louko vaan tilaa urakoita niin kauan kun Espoon kassassa on rahaa.

Sen verran sekaisin Espoossa kuitenkin mentiin, että valtuuston puheenjohtajan Markus Torkin (kok) metropuppugeneraattori herpaantui ja Torkki lipsautti totuuden: ”Ei varmaan nykyisessä taloustilanteessa.” Siis tosiasiassa Espoolla ei ole rahaa metroon edes sataa miljoonaa, minkä maksaisi yksi asemaväli Matinkylästä Finnoon. Virallisesti Espoo ei ole köyhä eikä kipeä maksamaan metrosta lisää vähintään 560 miljoonaa.

Tunneliveljet ymmärtävät todellisuuden Espoota paremmin. Oikeata businesta pyörittävät veljet ovat nähneet, ettei Loukosta ole myyntimieheksi, ja rahattomalle asiakkaalle on turha myydä. Tunneliveljet käyttävät Milttonin tasoisia lobbareita, jotka tietävät, että poliitikkojen päitä ei käännetä lapsellisella mielipidekirjoittelulla. Ja että ikäviä asioita ei päästetä julkisuuteen, eikä niistä pidä tiedottaa mitään. Kun ei ole tutkivaa journalismia, lehdistö ei löydä jälkiä, jotka välttämättä kuitenkin jäävät.

Kehysriihen alla ei julkisuudessa vatvottu tunneliveljien varasuunnitelmaa, Pisaraa. Kyllönen mainitsi sen vain kerran ohimennen. Pisara ei roikkunut HBL:n 20.3. julkaisemissa kartoissa. Näennäisestihän Pisara ei ole metron kanssa kilpaileva rahareikä, koska se kuuluu Liikennepoliittisen selonteon valtiontukilupauksessa eri kategoriaan. Siihen, joka saa metroa enemmän valtion rahaa.

Niinpä tunneliveljet saivat kehysriihessä sen, mitä halusivat: lupauksen rahan paukuttamisesta Helsingin seudun peruskallioon. Tunneliveljille on sama, onko 7 kilometrin reiän nimi Kivenlahden metro vai Pisara.

Nyt on mielenkiintoista enää nähdä, kenet tunneliveljet nimeävät liikenneministeriksi. Kyllösen tapaista rehellistä ministeriä ei kuitenkaan enää nähdä, se on lauteilla jo päätetty. Mutta metroa puolustaneita pätkäministeriyttä palkinnoksi odottavia kykypoliitikkoja kyllä riittää.

Veli Hopea

Huuhaahallintoa espoolaisittain

VALTA ja VASTUU Sunnuntaina 16.3.2014 Hesari moitti pääkirjoituksessaan maassamme vallitsevaa huuhaa-hallintoa. Tällä Hesari tarkoitti sitä, että päätöksenteko perustuu kaikkeen muuhun kuin tieteellisesti pätevään luotettavaan tietoon. Aihe ei ole Hesarissakaan uusi, sillä jo joulukuussa Hesari julkaisi professori Matti Wibergin kolumnin samasta aiheesta.

Hesari on huolessaan oikeassa, mutta räikeällä tavalla valikoiva. Huuhaahallintoa Hesari näkee sote- ja kuntauudistusasioissa, joita hallitus on puskenut jääräpäisesti eteenpäin tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta. Mutta pääkirjoituksen kanssa samassa Hesarin numerossa lehti pönkittää itse useassa artikkelissa rakenteilla olevaa Espoon metroa, jota tehdään täydellisin huuhaaperustein.

Espoon metropuuhastelu onkin malliesimerkki huuhaahallinnosta. Ja Hesarin uutisointi malliesimerkki huuhaajournalismista. Sillä tarkoitan journalismia, joka perustuu kaikkeen muuhun kuin pätevään ja luotettavaan tietoon, lähdekritiikkiin ja merkittävien asioiden esiin tuomiseen.

Espoolainen huuhaahallinto on alkanut viimeistään silloin, kun helsinkiläinen metroa Espooseen vaatinut virkamies nimeltä Olavi Louko valittiin apulaiskaupunginjohtajaa vastaavaksi toimialajohtajaksi Espooseen vuonna 2001. Tullakseen valituksi Louko selitti, että hänen aikanaan ei metro Espooseen tule. Pari vuotta myöhemmin oli kaikille selvä, mikä tämän Troijan hevosen tarkoitus oli, kun hän pyrki johtamaan Espoon kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Ja erityisesti metrorakentamista.

Louko sai metron rakenteille valehtelemalla helsinkiläisten kollegoidensa kanssa metron hinnan ja että tunnelimetro on halvempi kuin maanpinnalle rakennettu rata. Vaikutukset ja hyödyt laskettiin keksimällä kuviteltuja hyötyjä ja haittoja sekä vääristelemällä laskelmien lähtöarvoja. Metron todellinen hinta on jo nyt noin 3-kertainen siihen nähden, millä hinnalla päätös tehtiin vuonna 2006. Silti metrosta on tulossa huonompi ja hitaampi kuin mistä silloin päätettiin.

Loukon tunnelikaverit haluavat tietenkin porata metrotunnelia ikuisesti. Huuhaahallinnon luovuus auttaa. Ikävät tulokset salataan pitämällä ne piilossa ja olemalla kertomatta niistä kenellekään. Kaupungin virastojen ja osakeyhtiön asiat ja vastuut sekoitetaan niin, että aina voi sanoa, ettei homma kuulu meille vaan sille toiselle. On kätevää, kun sama mies on sekä viraston että yhtiön johdossa.

Mitä tehdään, kun 250 miljoonan kustannusarvio pomppaa 800 miljoonaan ja Espoo on itse sopinut, että Kivenlahden metro on ajankohtainen vasta ensi vuosikymmenellä.

Huuhaahallinto aloittaa ALE:lla. Ota Kivenlahden metro nyt, niin säästät jopa 200 miljoonaa 150 miljoonan tunnelilouhinnasta! Tilaa heti, porakoneet ovat valmiina odottamassa!

Espoolla ei ole rahaa edelliseenkään metroon, ei edes tavallisten kunnan menojen hoitamiseen, joten rahaa pitää saada valtiolta. Ministeriöön lähtee anomus. Perustelu on alennusmyynti ja kova kiire, ennen kuin tavara loppuu eli urakoitsijat vievät koneensa toisille työmaille. Kirjeessä kerrotaan, että metro on jopa suunniteltu ja hinta tiedossa. Kirjeessä ei kerrota, että on myös laskettu, ettei metro ole kannattava eikä siten täytä ehtoja, joilla valtio rahan jakamista harkitsee.

Ministeriö vastaa, että rahaa ei tipu. Metro ei kuulu niihin suunnitelmiin, jotka Espoo on itse ollut valtion kanssa sopimassa. Ja sopimusten teon jälkeen hinta on tuplaantunut.

Huuhaahallinto lähtee sitten etenemään keittiön kautta. Rahaministeriön valiokunnan avainhenkilöt kutsutaan kylään Espooseen. Kyläillessä sovitaan, että huuhaahallinto lähettää valiokunnalle sopivaa huuhaatekstiä, joka ujutetaan valiokunnan mietintöön. Siellä se menee läpi huomaamatta, koska budjettimietinnössä on yllin kyllin poliitikkojen tärkeämpinä pitämiä pikkujuttuja. Ja juuri näin tapahtuu. Niinpä liikenneministeriön on taas käsiteltävä jo kerran päättämäänsä asiaa.

Sitten hankitaan huuhaapäätös Espoon valtuustolta. Pitää päättää, että rakennetaan metro, jos valtio antaa rahaa. Perusteluina valtuutettujen kysymysten vastauksia, joissa ei vastata kysymyksiin. Ja alennusmyyntikampanjointia sekä suuria lupauksia siitä, kuinka rakentajat ostavat tonttimaata mihin hintaan hyvänsä. Valtuutetuille ei tietenkään kerrota, että ministeriö on jo päättänyt, ettei se anna rahaa. Olisihan hölmöä päättää tehdä metro sillä ehdolla, että valtio antaa rahaa, kun on jo tiedossa, että se ei anna.

Ja huuhaalehdistö peesaa. Metroa ylistäviä tiedotteita julkaistaan sellaisenaan. Vaikka Louko myöntää yhdessä lehdessä (HBL 19.12.2013) perustelut huuhaaksi, samat valheet toistuvat niin tiedotteissa kuin uutisissakin. Jos aiheesta yrittää keskustella espoolaisten kanssa, vika ei ole huuhaahallinnossa, vaan parissa valtuutetussa, jotka jaksavat vaatia oikeata tietoa ja kysyvät – vastausta saamatta – kuinka paljon metrot Espoon kaupungille maksavat.

Huuhaalehdistön viesti on mennyt perille. Metro on hyvä juttu, koska metro on hyvä juttu. Ei sillä ole väliä, mitä se maksaa. Senhän maksaa kaupunki. Espoolaiset eivät tosin ymmärrä, että kun metro tulee, bussilla ei enää pääsekään nopeasti Helsinkiin. Äitiä lastenvaunujen kanssa asia ei edes kiinnosta, koska hän liikkuu kuitenkin autolla. Se on muka halvempaa, koska äiti ei tiedä, että lastenvaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi. Mutta silti on hyvä että metro tulee.

Hallituksen kehysriihi pohtinee muutaman minuutin myös sitä, ottaako valtio 240 miljoonaa lisää lainaa antaakseen rahan lahjaksi Espoon tunnelirakentajille. Toivottavasti ministeriön jo kerran tekemä päätös pitää. Vaikka Espoon huuhaahallinto ei sitä edes kysyttäessä valtuutetuille kerro, Espoo säästää vuosittain 25 miljoonaa, kun turha ja kannattamaton metro jää rakentamatta.

Veli Hopea

Hesarin itkupotkut

MEDIA Tiedättehän tunteen nimeltä myötähäpeä. Se syntyy, kun kuulija huomaa sanojan toimivan nolosti, mutta sanoja itse ei.

Suomen eteläosassa ilmestyy paikallislehti, jonka itkupotkut erilaisista kysymyksistä tuottavat yhä useammin tällaista myötähäpeää. Esimerkiksi Puupponen on joutunut myötähäpeämään Hesarin tekemisiä niin usein, että hän voisi vaatia Sanomalta jo rahallisia korvauksia. Ainakaan Puupponen ei suostu maksamaan kyseisten lapsen tasolle jääneiden isojen poikien kiukutteluista senttikäkään.

Mitä pitäisi ajatella esimerkiksi siitä, että Hesarin valtakunnanhumanisti Saska Saarikoski on äskettäin mielensäpahoittanut Ylen kirjeenvaihtaja Marja Mannisen tekemästä Ukraina-uutisoinnista? Saarikosken kritiikinyrityksestä ei jäänyt käteen muuta kuin, että Manninen toimii väärin, kun hän kertoo uutisissaan (myös) venäläisten näkemyksiä.

Monipuolinen näkemysten esille tuominen lieneekin vieras toimintatapa lasitalossa, jossa on totuttu määrittelemään, mitkä asiat ovat hyviä ja mitkä pahoja. Journalismi säätyy sitten sen mukaan. Kun journalisti katsoo olevansa hyvällä asialla, hän näyttää samalla menettävän kykynsä arvioida omia tekemisiään kriittisesti.

Eipä sitten ihme, että sanomahumanisti on hämmentynyt, kun sanomahumanisti havaitsee Ylessä uutisjuttuja, joissa ei toitoteta omaa humanistisanomaa, vaan kerrotaan jostain kofliktista niin kuin se on.

Pitää paikkansa, että Venäjä on tuomittavalla ristiretkellä. Kaikessa kummallisuudessaan venäläisillä on kuitenkin sama oikeus mielipiteisiinsä kuin ukrainalaisillakin. Terävimmät uutisten kuluttajat varmasti osaavat asettaa venäläisten mielipiteet omaan arvoonsa ilman humanistien holhousta.

Mutta ei Hesarissa. Sanomajournalisteille tällainen on vierasta. Se on nähty moneen kertaan, kun Hesarin pääkirjoitustoimitus, politiikan toimitus, humanistiosasto ja hipsterijoukko ovat olleen yhtäaikaisella liikekannallepanolla jonkun asian puolesta ja jotakin vastaan. Esimerkkejä on käsitelty tässäkin blogissa, joten niitä ei nyt erikseen luetella.

Marja Manninen on arvostettu Venäjä-toimittaja, jonka ainoa vika on se, että hän työskentelee Ylessä. Yleisradion jatkuva nakertaminen ja nälviminen tihkuu Hesarin jutuista läpi niin selvästi, että ainoastaan lasitalon itkupotkijat itse eivät huomaa siinä mitään omituista.

Tuorein itku menee jo naurun puolelle. Sanoma-konsernin laadukas televisiokanava Nelonen kyllästyi, kun kanavan laadukkaat katsojat eivät jaksaneet seurata keskusteluohjelmaa, jota veti yksi Suomen parhaista keskusteluohjelman tekijöistä.

Nyt Itku-Sanomissa on julkaistu jo kaksi kiukkuartikkelia, joissa oma epäonnistuminen käännetään Ylen ilkkumiseksi. Sarasvuolla oli väärä yleisö, mutta Ylessäkin on sarja, jolla on väärä yleisö. Nelonen lopetti Sarasvuon, mutta Ylessäkin esitetään keskusteluohjelmaa vastaavalle katsojamäärälle.

Sanoman itkijämiesten viesti on tiivistettynä seuraava: Ylessä ei saa tehdä sisältöjä pienemmille kansanjoukoille kuin kaupallisissa tehdään. Ylessä ei saa myöskään tehdä sisältöjä suuremmille joukoille kuin kaupalliset tekevät, koska se syö kaupallisten toimintaedellytyksiä.

Voiko kampanjajournalismi vajota enää alhaisemmalle tasolle?

Ylioppilas Puupponen

Microsoftin Android

MUKAUUTINEN Onko vielä joku, joka epäilee sitä, mikä oli Steven Elop -nimisen henkilön tehtävä Nokian johtajana?

Virallisestihan väitetään, että herra Elop palkattiin pelastamaan Nokian tärvelty matkapuhelinbusines. Ja että viisas herra Elop teki sen lopettamalla Nokian oman käyttöjärjestelmäkehityksen ja liittoutumalla Microsoftin kanssa, jonka kenellekään kelpaamaton puhelinkäyttöjärjestelmä tulisi korvaamaan voitokkaasti kaiken sen, minkä maineen herra Elop tuhosi. Ja että kaikki tämä tapahtuisi vielä keksimällä uusi tavaramerkki, Lumia, joka kävisi paremmin kaupaksi kuin aikanaan maailman tunnetuin ja ostetuin matkapuhelinbrändi, Nokia.

Virallinen väittäminen jatkuu vielä sillä, että Windows Phone -käyttöjärjestelmän sijasta olisi vakavasti harkittu Androidia, joka kävi maailmalla kaupaksi kaikkein eniten. Mutta että se ei olisi mitenkään ollut hyvä saati kenellekään kelpaamatonta Windowsia parempi.

Olen väittänyt näitä virallisia selityksiä täydeksi roskaksi, mutta vielä syksyllä Nokian yhtiökokouksessa riitti sinisilmäisiä tolloja, jotka uskovat kovapalkkaisten herrojen puheisiin siitä, mikä on osakkeenomistajien etu. Osakkeenomistajan etu muka on, että herra Elop tuhosi Nokian matkapuhelimet, jotka nyt on erittäin edullista myydä Microsoftille suunnilleen muodollisella hinnalla.

Jos kaikki olisi kuten Siilasmaa, Ollila ja muut herra Elopin taloon ottaneet ovat väittäneet, miksi käytännössä Microsoftin omistama Nokia julkaisi nyt Android-puhelimia?

Vastaus tähän on aivan selvä: Siksi, että matkapuhelimia valmistavan firman pitää valmistaa puhelimia, jotka menevät kaupaksi. Ei puhelimia, joissa on Windows, vaikka firman ei tarvitse Windowsista omistajalleen eli itselleen lisenssimaksuja maksaa.

Android-puhelimia ei kuitenkaan voinut alkaa kehittää ennen kuin oli varma, että Micrsosoft saa ostetuksi yrityksen haluamallaan hinnalla. Sillä Nokian matkapuhelinten myynnin kääntyminen nousuun ennen kaupantekoa olisi ollut kiusallisen hankalaa ostajalle, koska myös hinta olisi noussut. Ja pahimmassa tapauksessa myyntihalut kadonneet kokonaan.

Virallinen selitys on tällekin asialle. Herra Elopin mukaan Nokia ei olisi voinut erottua markkinoilla tarpeeksi, jos se olisi myynyt Android-puhelimia. Höpöhöpöä.

Jos Android-puhelimilla ei voi erottua markkinoilla tarpeeksi, miksi Samsung on maailman suurin puhelinkauppias? Tai estääkö autotehtaan menestystä se, että auto kulkee bensalla kuten kaikki muutkin autot, eikä erotu muista esimerkiksi sillä, että autoon voi tankata vain vetyä.

Tosiasia on, että Nokia tuhottiin nimenomaan sillä, että se erottui muista. Ensin se erottui muista sillä, että Nokiassa ei ollut kosketusnäyttöä. Sitten se erottui muista sillä, että siinä oli Windows käyttöjärjestelmänä.

Kaupankäynnin alkeellisimmat perusasiat ovat pielessä maailman ennen suurimmassa matkapuhelinyhtiössä. Ja osakkeenomistajat hurraavat, kun heidän rahasamponsa sammutetaan.

Viimeinen kysymys on jäljellä: Mikä logiikka on siinä, että Microsoft haluaa kaapata itselleen Nokian matkapuhelinbusineksen, mutta alkaakin myydä kilpailevaa käyttöjärjestelmää?

Se logiikka, että Microsoftilla on valtava hinku mobiilimarkkinoille, koska niihin nähden tietokoneet ja niiden raskaat käyttöjärjestelmät ovat kuihtuvaa marginaalitoimintaa. Microsoftilla ei ole osaamista mobiilipuolelta, eikä sillä ole kykyjä ja aikaa opetella itse. Mutta ei sillä ole myöskään rahaa siihen, että se pyörittäisi ostamaansa Nokiaa ilman mitään tuloja. Ja yksinkertainen ratkaisu hankkia tuloja on tehdä ja myydä sellaista, mikä menee kaupaksi. Kun Windows-puhelimet eivät mene kaupaksi, on parempi tehdä Android-puhelimia, jotka menevät kaupaksi.

Tämä on siis ajattelua piensijoittajan näkökulmasta. Kuluttajan näkökulmasta olisi ollut mukavaa, jos maailmanmarkkinoilla olisi ollut kunnollinen työkalu vaihtoehdoksi Applen ylihintaiselle lelulle ja Androidin sekavalle nörttihärpäkkeelle. Communicatorin perinteellä Nokia ehti tehdä vielä pari oikeasti toimivaa työkalua. Mutta työkalujenkin kanssa on seurattava aikaa. Kuten sitä, että kuluttaja haluaa sekä työkalun että lelun yhdessä laitteessa.

Sääli, ettei Suomessa ole osaamista. Tai on, mutta kun raha kasvaa tarpeeksi, se houkuttelee paikalle ”ammattijohtajat”. Nämä käenpojat potkivat osaajat ulos pesästä, syövät kaiken minkä emo tuo ja lopputulos on, että osaajien suku ei jatku, kun ne kaikki kuolivat.

Rauha hyvien nokialaisten muistolle.

Piensijoittaja Virtanen

Metrotunneli romahtamassa?

VALEHTELU Helsingissä HKL:n johtokunta kiukuttelee metron loputtomasta hinnannoususta ja saa kyytiä pelastuslaitokselta. HKL:n toimitusjohtaja valmistelee kuitenkin lisähankintoja automaattimetroon, vaikka entiset toimitukset ovat jo vuosia myöhässä. Ja johtokunta käyttää rahaa suunnitellakseen Itäkeskukseen toista metroasemaa.

Espoossa kansa on alkanut kiukutella matka-aikojen pidentymisestä metron vuoksi. Siitä kertoo esimerkiksi Länsiväylä-lehti. Kaupungin johto kehuu metsien alle porattavaa tunnelimetroa ja haluaa upottaa peruskallioon toisen miljardin. Matinkylän länsipuolella asuvat espoolaiset luulevat, että metrojatko lyhentäisi heidän matka-aikaansa ja yhtyvät metrokuoroon ymmärtämättä edes, mitä metron jatko heille maksaa.

Länsiväylän artikkelia kommentoi netissä Antero Laukkanen, joka oli valtuutettuna 2006, kun Espoo päätti metrostaan. Vieläkään ei ole Espoossa kerrottu, paljonko metro tulee nostamaan Espoon kaupungin menoja. Kaikki muu, millä perustella Laukkanen metroa vastusti, onkin jo käynyt toteen. Eli valheilla on ollut lyhyet jäljet.

Metron historialle tunnusomaista onkin valehtelu. Metron kohdalla ei taida olla asiaa, jonka kanssa ei ole valehdeltu. Huvittavinta ehkä on, että tänään ilmestyneessä painetussa Tekniikka&Talous-lehdessä Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen vielä valehtelee, että metron turvallisuusmääräykset muuttuivat suunnittelun jälkeen, siksi hinta nousi. Eilen Kokkinen on kuitenkin myöntänyt jo HKL:n johtokunnalle, että eivät ne muuttuneetkaan jälkeenpäin, kuten hän valehteli, vaan ennen suunnittelua. Metrosuunnittelijoille asiat selvisivät vasta viime vuonna. Näin taitavaa porukkaa on tekemässä miljardiprojektia.

Kokkiselle valehtelu on helppoa ja huoletonta, sillä Kokkinen ei ole virkamies, jolla on virkavastuu. Mutta huoletonta näyttää valehtelu olevan virkamiehillekin. Espoossa toimialajohtaja Louko saa valehdella vaikka eduskunnan valiokunnalle, eikä asia edes kiinnosta Espoon päättäjiä. Helsingissä HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saa valehdella ja hoidella metroasioita miten lystää kerta toisensa jälkeen toisin kuin johtokunta määrää. Johtokunta ei välitä. Se vain jupisee vähän, mutta ei tee oikeasti mitään.

Velikerhomme juristi totesi saunan lauteilla, että Lahdenranta on syyllistynyt virkavirheisiin kerta toisensa jälkeen. Mutta niin on HKL:n johtokuntakin sekä Espoon valtuusto. Lain mukaan molempia koskee virkavastuu, vaikka kyse onkin luottamustoimesta. Mutta lain mukaan lakia voi rikkoa, jos ei jää kiinni. Kaupunkilaiset ovat asianomistajia, joiden pitää itse valvoa virkamiesten toimintaa. Kun kukaan ei tee rikosilmoitusta virkarikoksesta, huono hallinto ja vahingon teko kaupungille jatkuu.

Niinpä metrotunneli ei romahda virkavirheisiin. Ei ole olemassa kunnallispoliitikkoa, joka myöntäisi omat virheensä. Sen, että uskoi valheisiin ja teki päätöksiä ymmärtämättä ja tietämättä, mistä päätti. Lisärahan antaminen Lahdenrannalle jatkuu, koska kieltämällä rahan poliitikko myöntäisi aiemmat virheensä. Siksi vain johtokunta ja valtuusto vaihtuvat, Lahdenranta, valehtelu ja metro pysyvät. Rahan haaskaaminen metroon ei lopu, ellei raha lopu. Siksi tingitään kaikesta muusta.

Kohta vaan on myöhäistä saada Lahdenrantaa vastuuseen. Lahdenranta puuhaa HKL:n muuttamista Länsimetron Oy:n tapaan osakeyhtiöksi, joka ei käytännössä ole vastuussa kellekään. Tosin itsensä Lahdenranta järjestää eläkkeelle. Siellä ei ole virkavastuuta eikä uhkaa viralta panosta.

Vientineuvos Valtanen

Lastensairaala EI, tunneli KYLLÄ

KANSA MAKSAA Viime päivinä on ihmetelty sitä, kuka omistaa lahjoitusvaroilla rakennetun lastensairaalan. Jopa peruspalveluministeri Huovisella (SDP) on huoli siitä, tekeekö rahaa keräävä säätiö kansalta lahjoituksena kerätyillä varoilla voittoa. Ei kerää, vakuuttavat sairaalaa puuhaavan säätiön johtaja Anne Berner sekä HUS:in johtaja Aki Linden, jonka pitäisi rakennuttaa lastensairaala HUS:in varoilla.

Lastensairaala ei synny niillä 30 miljoonalla, jotka kansalta lahjoituksena kerätään. HUS rahoittaa itse 40 M€ ja valtio 40 M€. Sairaala maksaa 160 M€, joten lastensairaalasäätiö joutuu vielä ottamaan 50 M€ lainaakin, jotta sairaala saadaan syntymään.

Sairaalan siis tulee omistamaan säätiö. Se saa rahaa lahjoittajilta, HUS:ilta ja valtiolta. Lainan säätiö joutuu tietenkin maksamaan takaisin. Velanhoitokustannukset säätiö perii HUS:ilta, joka sairaalaa käyttää. Kun velka on maksettu, sairaala jää HUS:ille ilman kuluja, eikä säätiötä enää tarvita.

Eli se siitä, mutta jälleen julkisuudessa keskustellaan täysin väärästä asiasta. Jos kaikki poliitikotkin ovat sitä mieltä niin eduskunnassa kuin HUS:in jäsenkunnissa, että uusi lastensairaala tarvitaan, miksi poliitikot eivät sitten anna siihen rahaa?

Siksi, että poliitikot eivät pidä lastensairaalaa tärkeänä.

30 miljoonaa on valtion ja kuntien taloudessa häviävän pieni raha, sillä kummatkin käyttävät rahaa kymmeniä miljardeja. Yksi kymmenen miljardia on 330 kertaa lastensairaalan lahjoitusten määrä. Rahaa siis on, kysymys on yksinkertaisesti siitä, mihin poliitikot haluavat rahan käyttää.

Halu on kysymys valinnoista. Tärkeät asiat valitaan, vähemmän tärkeät jätetään. Lastensairaala on poliitikoille vähemmän tärkeä kuin moni muu budjeteissa oleva asia.

Eduskunta on esimerkiksi päättänyt, että se käyttää enemmän kuin 30 miljoonaa Helsingin alle kaivettavan junatunnelin suunnitteluun. Tarjouspyynnöt pyörivät julkisten hankintojen kilpailutuspalvelussa HILMAssa ja hankintariidat markkinaoikeudessa. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että sen enempää valtio kuin Helsingin kaupunkikaan ei aio tämän tunnelin rakentamista maksaa.

Suomalainen konsulttibusines kiittää. Samoin tunneliveljien kerho, joka pitää nyt huolta siitä, että aina kun puhutaan jotain Helsingin rakentamisesta, mainitaan ”tuleva Pisara-rata”. Seuraavaksi tunneliveljet vetoavat siihen, että täytyyhän miljardin tunneli nyt rakentaa, kun sen suunnitteluunkin on jo käytetty 50 miljoonaa.

Siis tunneli on valitsemillemme poliitikoille tärkeämpi kuin lastensairaala. Ja sehän on poliitikoille ja Hyville Veljille mukavaa, kun meille kansalaisille lastensairaala on kuitenkin tärkeämpi. Niin tärkeä, että annamme itse sairaalalta puuttuvan rahankin.

Vientineuvos Valtanen

Poliittisen järjestelmän rappio

VALEHTELU Pääkaupunkiseudun kaikkien suurten rakennushankkeiden pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka "poliitikkoja sapettaa" Länsimetron ja metron automatisoinnin kustannusnousu.

Molempien hankkeiden valmistumiseen on mahdollisesti enää pari vuotta, joten nyt on sopiva aika kustannusten ällistelyyn kummallekin osapuolelle, siis Hesarille ja vallankäyttäjille. Mitään ei ole enää tehtävissä, mutta on mahdollista kerätä irtopisteitä esiintymällä muka kriittisenä tapahtuneelle.

Tosiasiassa kumpikaan taho, siis poliitikot tai Hesari, eivät ole tehneet asialle mitään silloin, kun siihen olisi voinut vaikuttaa.

Aloitetaan alusta. Länsimetron kustannuksista saatiin ensimmäinen arvio 2005, kun YVA-raportti ilmestyi. Sen mukaan metro maksaisi 452 miljoonaa, eikä se juurikaan kasvattaisi joukkoliikenteen markkinaosuutta, eikä vähentäisi autoilua Länsiväylällä.

Näin upea hanke oli tietenkin toteutettava, joten siitä tehtiin päätös 2006. Muodostettiin seudun veljistä koostuva Länsimetro Oy, jonka suojissa hanketta voitiin vetää ilman suoraa poliittista kontrollia. Veli-oy kertoi 2007, että kustannukset ovat 530 miljoonaa. Arviota pidettiin alan piireissä jo tuolloin vahvasti alakanttisena.

Ja kas, hankesuunnitelman ilmestyttyä 2008 hintalapuksi tulikin yli 713 miljoonaa euroa. Mutta ei voi mitään, asia on jo päätetty ja veljet ovat jo hommissa.

Vuonna 2013 kerrottiin hinnan olevan jo 976 miljoonaa, ja pian sen jälkeen arvioitiin kustannusten nousevan yli miljardin. Mutta nousevathan myös metroradan lähellä olevien asuntojen arvot - se varmasti ilahduttaa asunnonostajia kovasti. Veljien tilit ovat jo valmiina ottamaan asuntopulakansan rahat vastaan.

Metro ei ole valmis, mutta sen lehmänkauppana Espoon valtuustossa sovittu Kehä ykkösen remontti on jo Leppävaaran kohdalla toteutettu. Autoilun asema on siis parantunut. Tätä autopuolueen läpi saamaa ponsilistaa ei tietenkään ollut tiedossa vuoden 2005 YVA:ssa. Myös metrolle suunniteltua liityntäliikennettä on heikennetty, jolloin YVA:n arvio on entistä enemmän pielessä. Mutta ei se mitään, työt jatkuvat ja hinta nousee - siis veljillä kaikki hyvin.

Kaikki tapahtunut on ollut arvattavissa jo vuosia sitten. Poliitikot eivät kuitenkaan ole tehneet mitään merkittävää puuttuakseen vääristeltyihin lupauksiin ja loputtomasti nouseviin kustannuksiin. Tapaus metro todistaa, miten rappiolla poliittinen järjestelmämme on. Tästä rappiosta Hesarissa ei ole näkynyt yhtään juttua, koska se on osa rappiosta hyötyvää valtakoneistoa.

Ylioppilas Puupponen

Stetson–Harrison, suomeksi Louko–Mäkelä

VALEHTELU Valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti maanantain HS:n vieraskynässä ajankohtaisesta aiheesta, julkisen päätöksenteon perusteluiden puutteesta. Wiberg arvosteli sitä, että Suomessa yhteiskunnan uudistustyö ei enää perustu tieteelliseen näyttöön, vaan yksittäisten selvitysmiesten ajatuksiin. Uudistusten toteutumista ei myöskään seurata. Samoja virheitä siis tehdään yhä uudelleen.

Wiberg totesi, että ensin tehdään poliittinen päätös, sitten aletaan keksiä sopivia perusteluita. Jos perusteluita kysytään, ne ovat salaisia. Wiberg kutsui tätä Stetson–Harrison -menetelmäksi, eli vedetään hatusta.

Hesarin oma toimitus ei taida lehden vieraskyniä lukea, vaikka linkkaakin Wibergin kolumniin. Keskiviikkona pääkirjoitus kehui valtiovarainvaliokunnan vaatimusta metron jatkamisesta. Pääkirjoitus toistaa valiokunnan mietintöön kopioituja valheita, joita on valiokunnalle syöttänyt Espoon metroa puuhasteleva toimialajohtaja Olavi Louko.

HBL:n haastattelussa eilen torstaina Loukon vauhti vain kiihtyi. ”Ei ole olemassa konsulttia, joka tietää metrorakentamisesta enemmän kuin minä”, kehuu rakennusalan lahjuksista tuomittu toimialajohtaja 40 vuoden kokemuksella. Uhoamisellaan Louko perustelee sitä, miksi hänen Stetson–Harrison -menetelmällä esittämänsä Kivenlahden metron hinnanalennus riittää, eikä valtion rahoituspäätöstä varten tarvita muita laskelmia.

Muutamassa päivässä on valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin kääntänyt jo kelkkaansa Loukon väitteiden suhteen. Viime viikolla Sasi hehkutti metron vahvoja perusteita kaataa kaikki muut hankkeet. Eilen Sasi myönsi HBL:n jutussa, että hallitus ei anna kehysriihessä metrolle rahaa ilman kunnollisia perusteluita.

Loukon luvut ovatkin ”vakuuttavia”. Pitkin syksyä Louko on selittänyt, että metron hinta laskee 100 M€, kunhan valtio antaa rahaa ja Louko saa antaa uudet urakat nykyisille louhijoille. Valiokunnalle Louko esitti, että säästö voi olla 100–200 M€. HBL:ssä tänään alaraja on noussut 150 M€:oon.

Tosiasiassa Loukon miljoonilla ei ole mitään aihetta, koska mitään välitöntä louhintojen jatkamista ei ole olemassa. Ensin on kairattava kallioperätutkimukset ja sitten suunniteltava tunneli ennen kuin on edes mahdollista louhia. Kaikki on kilpailutettava, myös louhinta, eikä mikään takaa, että työn saa nykyinen urakoitsija. Ellei Louko 40 vuoden kokemuksellaan junaile kauppoja saunan lauteilla. Mutta ei sopupeliurakoitsijakaan pääse töihin kuin vuoden päästä.

Kaupunginjohtaja Mäkelän Espoon nimissä allekirjoittama valtiovarainvaliokunnalle annettu lausunto sisältää Loukon väittämälle hinnanalennukselle toisenkin selityksen, maanrakennusindeksin nousun. Indeksin arvo on epäilemättä alhaisempi aiemmin kuin muutaman vuoden kuluttua. Mutta ei siinä ole kyse kustannusten vaan rahan arvon muutoksesta, joka ei ole mikään säästö.

Louko on kestinnyt valiokunnan liikennejaosta, joka ei ole pitänyt tarpeellisena kysellä muiden kaupunkien mielipiteitä siitä, että ne eivät saa mitään kun Espoo saa taas ja paljon enemmän kuin muut olisivat tarvinneet. Louko lupasi Espoosta lausunnon, jota valiokunta sai sopivalta osin kopioida mietinnökseen. Mutta miksi valiokunta haluaa niin innolla lainata valtiolle rahaa annettavaksi Loukon metroon?

Vastaus löytyy sekä Espoon lausunnosta että hallituspuolueiden ahdingosta. Nyt käydään kauppaa vaalirahoituksella, ja hallituksen kärkipuolueet tarvitsevat muhevat vaalibudjetit eduskuntavaaleihin 2015. Iso vaalirahoitus irtoaa sieltä, missä pyörii iso raha, eli rakennusteollisuudesta.

Kivenlahden metro itse tulee maksamaan miljardin. Metron myötä Louko lupaa rakentajille 3–5 miljardin muut rakennusurakat Espoossa. Nykyhallituksen on lisäksi helppo luvata metrorahat, koska niistä joutuu vastaamaan seuraava hallitus.

Vasemmistoliitolle on tuskaista toimia hallituksessa punavihreän oikeiston takuupuolueena. Eikä Arhinmäen klaanin kannata muutenkaan laskea rakennusteollisuuden rahoituksen varaan. Niinpä liikenneministeri Kyllönen (vas) on ainoa, joka uskaltaa edes vihjaista metroa vastaan. Kyllönen sanoi, ettei valiokunnan lupaamia metrorahoja ole olemassa.

Stetson ja Harrison ovat tunnettuja brittiläisiä hattumerkkejä. Suomalainen tuskin näitä brändejä tuntee. Laatuhattuja kun ei juuri käytetä Suomessa eikä myydä Stadiumissa, H&M:llä tai Dressmanilla. Mutta onneksi ilmaisulle löytyy osuva lokalisointi eli suomalainen vastine: Louko–Mäkelä -menetelmä. Espoolainen lahjusrikoksesta tuomittu toimialajohtaja ja kaupunginjohtaja kun selittävät halujensa perusteluksi mitä hyvänsä puutaheinää sattuvat päissään keksimään.

Veli Hopea

Sähkeuutisia Veli-Suomesta

KANSA MAKSAA Tässä Hyvä Veli -sähkeuutiset, hyvää iltaa, tyhmä kansa.

Aluksi kotimaasta: Fortum on myynyt sen sähkönsiirtoverkon, jonka myymisestä hallituksen ministereillä ei ollut vielä muutama viikko sitten eduskunnan kyselytunnilla mitään tietoa. Silloin kuulimme, että tällaista vasta tutkitaan, eikä mistään myynnistä ole päätetty. Nyt on, joten olkaa hiljaa.

Lopuksi kotimaasta: Espoon kaupunginjohtaja ihmettelee, miksi lainvoimaisen lahjustuomion äskettäin saanutta Espoon teknistä johtajaa Olavi Loukoa pitäisi jollakin tavalla rangaista esimerkiksi erottamalla hänet. Luottamushan on täydellinen: suhdetoiminta rakennusliikkeiden kanssa sujuu veljien kannalta luottamuksellisissa merkeissä. Muut olkaa hiljaa.

Lopuksi kyselytutkimus. Kumpiko tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi,

a) Sisustusremonttejaan työnantajalla maksattava, keskihintaisella mutta avokattoisella bemarilla ajava bimbo kuntien eläkevakuutusjohtaja vai

b) Rakennusliikkeiltä lahjuksia vastaanottava, miljardiluokan kyseenalaisia jättiostoksia junaileva suuren kaupungin tekninen johtaja?

Väärän vastauksen voitte saada laskemalla median kummastakin asiasta kirjoittamat merkkimäärät sekä muistamalla, kumpi joutui eroamaan. Nyt ei näy markojunkkareita eronkiilto silmissä virnistelemässä, kun oma kaveri Espoon organisaatiossa on tapetilla.

Voitte vastata ympyröimällä haluamanne vastauksen näyttöönne vaikkapa naulan kärjellä. Näin muistatte jatkossakin, että veljet voittavat aina.

Ylioppilas Puupponen

Tunneliveljiltä potkut Ailukselle?

ELÄKELÄINEN MAKSAA Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen potkujen uutisoinnissa on siirrytty asian painamiseen unohduksiin. Ilmeisen perusteeton erottaminen saatiin hoidetuksi sopivalla huonolla julkisuudella. Tehtävä on täytetty ja nyt on aika unohtaa koko juttu. Varoiksi oli enää julkisuudessa kerrottava, että erottamiseen osalliset, siis kyseenalaisella suhmuroinnilla Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Laura Räty ja muukin Kevan hallitus saavat synninpäästön Kevan valtuuskunnan siunauksella.

Tässäkö tämä muka oli, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin, koska yksi ylipalkattu johtaja on palkittu 300.000 eurolla pysymään hiljaa siitä, mistä oli todellisuudessa kysymys? Edes potkut saanut Ailus ei ole pettynyt. Arto Nybergin haastattelussa sunnuntaina 25.11. Ailus ei vaikuttanut aiheettomasti pois potkitulta johtajalta, kun hän hyväntuulisena kertoi ansioistaan menneessä johtajan tehtävässään.

Ailuksen erosta väännettiin kättä Kevan hallituksessa tuntikaupalla perjantaina 23.11. Mutta viraston hallituksen puheista ei kerrota kansalaisille mitään. Vaikka hallitus istui koko illan, muodollisesti se piti kokousta vain puoli tuntia sen jälkeen, kun asiat oli ensin sovittu hallituksen istunnossa, joka ei ollut hallituksen kokous.

Avoimena on kysymys siitä, kuka ja miksi halusi Ailuksen syrjään? Kenen etu oli puuttua Kevan 35 miljardin euron hyvin tuottavan sijoitussalkun hoitajaan? Tietenkin sen, joka haluaisi Kevan rahaa omiin tarkoituksiinsa.

Tämä ongelmahan on tunneliveljillä, joilta on rahantulo loppumassa länsimetron ja Kehäradan kanssa. Valtiolla ei ole jaettavaa tunneliveljille, vaikka halu on poliitikkoihin voideltukin. Mutta eihän Kevan rahakasassa tunnu juuri missään, jos siitä lohkaistaan muutama prosentti ”hyvään tarkoitukseen”.

Oliko keskustalaisen Ailuksen julkisuudelta salattu virhe se, että hän kieltäytyi rahoittamasta metroa ja Pisara-rataa?

Ailuksella on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy puhtaasti taloudelliselta kannalta, sillä tunneleihin rahat pitäisi antaa käytännössä ilmaiseksi verrattuna Kevan nykyiseen sijoitussalkkuun. Eikä tunneleita voi myydä kellekään, kuten osakkeita ja rahasto-osuuksia, kun salkkua hoidetaan myymällä huonoja ja ostamalla hyviä sijoituksia.

Keskustalla taas on ollut tunnelirahoituksesta kieltäytymiseen hyvä syy aluepoliittiselta kannalta. Antoihan keskustalainen liikenneministeri viime hallituskaudella jo liki miljardin valtion rahaa Helsingin seudun tunneleihin. Siksi tällä kerralla voisi hallitukselta olettaa rahaa löytyvän edes muun Suomen kaupunkeihin, vaikkei maaseudulle rahaa saisikaan.

Kun Ailuksen rahoitustulppa on nyt saatu vedetyksi pois, tunneliveljet ottavat jo vauhtia. Mutta pysyvät tietenkin itse piilossa julkisuudelta. Sanansaattajaksi on pantu SAK ehdottamaan tunnelirakentamisen siirtämistä julkisen kontrollin ulottumattomiin osakeyhtiöön.

Osakeyhtiö onkin kaikin puolin kätevä tapa hoitaa viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Kaikki on lupa salata ja johtajille saa tehdä sopimuksia, joita eivät rajoita kohtuullisuus eivätkä lait virkamiehistä. Espoossahan tätä on Länsimetro Oy:ssä menestyksellä harjoiteltu. Kaupunki rakentaa miljardin metroa, vaikka ei ole koskaan päättänyt rakentamisesta saati varannut ja myöntänyt siihen rahaa.

Valtiovarainvaliokuntakin näyttää löytäneen metroon rahaa, jota ennen Ailuksen potkuja ei ollut. Kevään kehysriiheen ehdotetaan päätöstä Espoon metron jatkamisen rahoittamisesta, vaikka muilta liikennehankkeilta vaaditusta kannattavuudesta ei ole edes vääristeltyä laskelmaa, kuten sentään on Pisara-radasta.

Nykyinen hallitus maksaa Espoolle metrorahaa keskustalaisen ministerin päätöksen perusteella, joten nyt päätettävät metrorahat tulevat seuraavan eli Keskustajohtoisen hallituksen maksettaviksi. Niinpä myös Keskusta on sitoutettava tähänkin tunnelipäätökseen. Infraosakeyhtiö on siinä hyvä veto, sillä onhan puolue jo liputtanut infraosakeyhtiön puolesta.

Paremmaksi hyvitykseksi Keskustalle luvataan taas jotain turhaa pikkunäperrystä kuten viime kerrallakin. Silloin Paavo Väyrynen ostettiin metron ja Kehäradan taakse Kemijärven radan sähköistyksellä. Hyvä porkkana esiteltiinkin jo: maaseudun pikkutiet. Eli halvalla on taas Kepu kaupan. Muutama kymmenen miljoonaa maaseudulle, ja Kepu antaa pari miljardia Helsinkiin.

Veli Hopea

Veljet Malmin asialla

LOBBAUS Malmin lentokentän tuhoamista aktiivisesti vuosikaudet ajanut Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Malmin lentokentän tuhoaminen on nyt käytännössä selvä. Asenteellisesta ja lähes pelkästään tuhoamiselle myötämielisiä sitaatteja listaavasta jutusta tulee kuva, että mm. Rajavartiolaitos ja Patria haluavat pois kentältä.

Samalla on lanseerattu aivan uusi käsite, alueen "tappiollisuus". Kun kerran Malmin lentokenttä on "tappiollinen", kai sitä ovat myös Keskuspuisto, Kaivopuisto ja lukuisat metsäalueet, joita Helsinki on lentokoneen ikkunasta katsellen täynnä. Nehän eivät tuota mitään. Eikö myös Helsingin rautatieasema ole tappiollinen? Ja kaupunginjohtajan ikkunasta näkyvä kauppatori?

Nyt kun kaikki on HS:n mukaan jo päätetty, voidaan kertoa sekin, että ei Malmin kentälle olekaan suunnitteilla korkeatasoista, pientalovaltaista ja persoonallista asuinaluetta, josta tähän asti on puhuttu. Ei, kentälle onkin tekeillä ihan normaali teholähiö, johon halutaan 20 000 asukasta.

Näin lienee ollut alun perinkin tarkoitus. Puheita laatualueesta on pidetty yllä, jotta yleinen mielipide tulisi hankkeelle myönteisemmäksi.

Malmi on huonoa rakennusmaata. Veljien olisi vielä selvitettävä, miten tämä ongelma siirretään yhteiskunnan kustannettavaksi. Kai nyt tontin omistaja, Helsingin kaupunki, on velvollinen paaluttamaan maat ennen kuin viattomat rakennusfirmat saapuvat paikalle kokoamaan elementtipalikoitaan? Joka tapauksessa on tiedossa, kuka viime kädessä maksaa huonolle pohjalle rakentamisen. Asukkaat ja veronmaksajat.

Tästä voi myös päätellä, miksi laatualueesta ei enää puhuta. Siksi, että laatuasunnoista tulisi rakennusmaan tyypin takia niin kalliita, että ne eivät menisi riittävällä katteella kaupaksi edes Helsingin markkinatilanteessa. Jättilähiö sopii mainiosti myös läheisen kauppakeskus Malmin Novan veljille. Sattumoisin Helsingillä on lentokentän tuhoamista kannattava kaupunginjohtaja, joka on ollut kyseisen kauppakeskuksen hallituksen puheenjohtaja.

Kaikki tämä on silti pelkkää sattumaa.

Sitä paitsi, fakta on se, että ilmailun historian alkuaikojen hyvin säilyneitä ja aktiivisesti toimivia lentokenttiä on maailmassa liikaa. Veljien sekundabetonilähiöitä on sen sijaan aivan liian vähän. Veljien asia on meidän, vai mitä, HS? Kai pian teette pääkirjoituksen, jossa kommentoitte myönteisesti omaa "uutistanne"?

Ylioppilas Puupponen

Johto uhrautuu

AHNEUS Eläkepommia ei ole - näin hokevat eläkeyhtiöt ja -laitokset mielellään. Viime kuukausien uutisten perusteella pommi ovat eläkeyhtiöt itse: pullea kasvain kurjistuvassa yhteiskunnassa, jossa enemmistön pitää säästää ja tinkiä eduistaan. Vyönkiristys ei koske eläketaloja, joista on muodostunut vihreistä oksista vihrein etujenkalastelupaikka sopivan uran tehneille veliverkostolaisille.

Nyt kun Kuntien eläkevakuutuksen outoja työsuhde-etuja on vatvottu viikko, toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja ilmoittavat luopuvansa osasta kohtuuttomuuksia. Mutta millä tavalla: eduista muodollisesti luovutaan, mutta ne pitää kompensoida nostamalla vastaavalla summalla palkkaa. Toimitusjohtajan on 19 tonnin sijasta saatava jatkossa 21 tonnia kuussa, jotta luksuselämä on turvattu.

Upeaa talkoohenkeä ja joustoa johtajilta!

Yksi hassunahne eläkejohtaja ei ole kuitenkaan asian ydin. Sen huomaa jo siitä, miten Kevan hallituksessa yksi jos toinenkin on alkanut kiivetä laivan reunalle ja pyrkii hyppäämään kyydistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hyppijät todistavat, että Kevan hallitus on ollut yhtenä monista yritysten ja laitosten hallituksista siunaamassa kohtuuttoman menon ajassa, jossa kaikilta paitsi muutamilta hyväosaisilta vaaditaan venymistä ja mukavuuksista luopumista.

Vasta muutama päivä sitten Suomessa kävi määräilemässä saksalainen catering-johtaja, jonka mielestä työmiehen palkka pitäisi aina maksaa halvimman alan taulukon mukaan, muuten menee yritykseltä ja yhteiskunnalta kilpailukyky.

Vallan ovat ottaneet määräilijät, jotka kaikessa hiljaisuudessa vaurastuvat ja jakavat vaurautta omille kavereilleen, niistäen samalla suurelta enemmistöltä pois kaiken, mitä saavat. Tästähän on kyse kansalaisia venymistalkoisiin määräilevissä eläkeyhtiöissäkin. Silmiinpistävää on, että Kevan toimitusjohtaja on alun perin kotoisin määräilijöiden muodolliselta vastapuolelta: ammattiliitosta ja poliittisesta järjestelmästä. Uudessa hyvässä ajassa määräilijöiden, ay-pamppujen ja politiikan eliitin välinen ero on häipynyt miltei huomaamattomaksi.

Loppujen lopuksi pikkubemarilla turkissaan ajava johtajanvouhake on tässä kuviossa vain objekti, jota riepotellaan hetki, tehdään näytösluontoiset korjausliikkeet, ja systeemi jatkaa ennallaan.

Ylioppilas Puupponen

Rätykratian paluu

VALEHTELU Timo Räty on jo AKT:n entinen puheenjohtaja, ja liitolla uusi vetäjä. Räty keskittyy oikeustaisteluun alaisiaan vastaan, liitto itse vaikuttaa tervehtyneen niin työnantajana kuin edunvalvojanakin.

Mutta ei mitään hätää, sillä mielivalta elää vielä taudin paikallispesäkkeissä. AKT:n tontilla on tänä vuona nähty useita heppoisia ja omituisia työtaisteluita, joille ei etsimälläkään tahdo löytyä järjellistä, saati laillista perustetta.

Milloin on työvuorot ikävät, milloin työkaluissa jotain pientä vikaa. Kun media kysyy tarkennuksia, lausutaan muutaman virkkeen lehdistötiedotteessa esitetyt väitteet uudelleen.

Paikallispesäkkeissä on mitä ilmeisimmin menossa joku liittoveljien valtataistelu, sillä lakkotempauksia pidetään vuorotellen Vantaalla ja Espoossa. Onko joku valintakokous lähestymässä, ja tarvitaan näyttöjä?

Näytöillä ei noissa piireissä tarkoiteta työntekijöiden aseman onnistunutta ajamista, vaan lakkoilua. Syyt kyllä keksitään vaikka keksimällä, ja neuvotteluita ei edes ehdoteta.

Näin tapahtui viimeksi viime viikolla Espoossa, jossa yhtäkkiä, pimeänä torstai-iltana iltauutisten aikaan ilmoitettiin, että "neuvottelut" eivät tyydytä paikallispesäkettä, ja muutaman tunnin päästä alkaa lakko.

Muuten hyvä, mutta mitään "neuvotteluita" ei ollut olemassakaan. Lakolla ei edes uhattu, siihen vain mentiin. Kävi myös ilmi, etteivät luottamushenkilöt olleet tiedottaneet työntekijöille työpaikan normaaleista luottamuskokouksista. On helpompi haukkua firmaa, kun alhaiso ei saa tietää, että kokouksissa on ollut aivan asiallinen henki.

Iso osa paikallispesäkkeiden kukkotappeluiden sijaiskärsijöistä, eli työnsä asiallisesti hoitavista työntekijöistä, on alkanut protestoida. Laittoman lakon ulkopuolelle jäi Espoossa jo lähes kolmannes niistä, joilla olisi ollut työvuoro. Ei voi puhua enää rikkureista, parempi termi on laaja epäluottamus luottamushenkilöitä kohtaan.

Normaaleissa työtaisteluissa ilmoitetaan etukäteen lakonuhasta, neuvotellaan ja kerrotaan myös kaikille työntekijöille, mistä on kysymys. Näin toimien lakoista tulee yleensä kattavia, ja kaikki osallistuvat niihin. Jos peräti kolmasosa menee töihin, se tarkoittaa, että lakon syylle ei ole yleistä hyväksyntää.

Voiko kukaan rehellisesti itseään peilistä katsova luottamushenkilö olla tällaisen flopin jälkeen tyytyväinen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Ilmeisesti voi, kun kyse on rätykratiasta. Rädyn perinnettä jatkavat kukkoveljet mustaavat toiminnallaan asiallisen ammattiyhdistystoiminnan maineen, mutta sehän ei olekaan heidän huolensa. Yhteisen asian sijasta on tärkeää veljien asia.

Ylioppilas Puupponen

Euroopan parasta hankintaa

KANSA MAKSAA Missä suuri joukkoliikenneinvestointi, siellä ongelma. Metron rakentaminen on myöhässä, kehäradan rakentaminen on myöhässä ja farssiautomaattimetro on myöhässä. Hankintahinnat ovat nousseet satoja miljoonia.

Automaattimetron hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Uusien metrojunien hankinnassa tehtiin sopimusvirhe. Myöhässä olevassa matkakorttijärjestelmän uusimisessa tapahtui sopimusvirhe. Siitä määrättiin juuri äskettäin tilaajalle eli HSL:lle pikkuinen kahden miljoonan euron sakko. Mutta ei hätää - ei sitä oteta Euroopan parhaiden virkamiestemme taskuista, vaan kansa maksaa. Joten sakkoja ei käytännössä tullutkaan. Kenenkään vastuuhenkilön ei tarvitse erota, eikä kukaan ole eronnutkaan.

Sitä paitsi, eihän joukkoliikennevälineissä katse alaspäin nöyränä vaeltava, veljien puuhista tietämätön kansa huomaa ongelmia ollenkaan. Mitä myöhemmin Länsimetro valmistuu, sitä pitempään jatkuu sujuva kulkeminen Etelä-Espoossa. Ja mitä vähemmän ajetaan automaattijunia, sen paremmin liikenne toimii. Sen verran kansa ehkä huomaa, että metroon hankitut laiturinäytöt ovat laiturilla ja terminaalissa eri ajassa. Eli näytöistä ei ole mitään hyötyä. Arvatkaapa mistä syystä: no kun hankinnassa tehtiin sopimusvirhe.

Mutta näistähän me opitaan, ja seuraavat hankinnat varmaankin sujuvat paremmin. Onhan seudulle suunnitteilla myös upea Pisara-rata, jolla porataan lähijunatkin maan alle. Siinä ei varmaankaan tule enää hankintaongelmia.

Vai mitä, katsokaa nyt vaikka Markkinaoikeuden listaa vireillä olevista valituksista.

VIREILLE: 17.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.10.2013 (3124/0821/2013), Pisararata: RS, sähköratasuunnittelu

VIREILLE: 1.10.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 17.9.2013 2512/0712/2013 Pisararata: ARK 1, Arkkitehti- ja pääsuunnittelu, Töölö

VIREILLE: 17.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 3.9.2013 (2519/0712/2013), pisararata: KAT 2, Kallio- ja geotekninen suunnittelu, keskusta.

VIREILLE: 16.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 30.8.2013 (2521/0712/2013), pisararata: PALO, Palotekninen suunnittelu.

VIREILLE: 10.9.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 29.8.2013 (3128/0821/2013), pisararata: alue 2, Nordenskiöldinkadun silta ja alue

VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3123/0821/2013), Pisararata:LVI, Talotekninen LVI-suunnittelu

VIREILLE: 26.8.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 12.8.2013 (3122/0821/2013), Pisararata: SA, Talotekninen sähkö- ja automaattiosuunnittelu

VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2516/0712/2013), Pisararata: RAK 2, Rakennesuunnittelu.

VIREILLE: 5.7.2013
HANKINTAPÄÄTÖS: Liikenneviraston päätös 19.6.2013 (2515/0712/2013, 2516/0712/2013, 2517/0712/2013), Pisararata: RAK 1-3, Rakennesuunnittelu.

Eläköön!

Ylioppilas Puupponen

Veropakoveljien ikiliikkuja

AHNEUS Veropakolaisilla on yhteiskuntamme sisään soluttautunut propagandapiiri. Piiri koostuu suurimmasta osasta keskeisiä poliitikkoja. Heidän käytössään on kahdeksanosainen ikiliikkuja, jolla yhteiskunta kurjistetaan pikkuhiljaa rapakuntoon.

Tarmokkaalla toiminnallaan kurjistajaveljet houkuttelevat Suomen kaltaisiin yhteiskuntiin Mustan talouden verenimijöitä, jotka keräävät voitot ja vievät ne muualle turvaan.

Toiminnan rakenne avataan hyvin Helsingin Sanomien jutussa. Siinä kerrotaan, että Suomessa terveyspalveluiden kilpailutuksia voittanut Attendo tuottaa vuosi toisensa jälkeen tappiota ja siirtää voitot konsernin sisällä Luxemburgiin.

Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi, josta Puupponen kirjoitti tekstissään Musta talous. Mustassa taloudessa ei ole kyse terveestä ja vapaasta kilpailusta, joka on hyvä asia. Musta talous on loisimista verovaroin rakennetuissa yhteiskunnissa ottamatta osaa niiden rahoitukseen. Samalla Mustan talouden jätit syövät pienemmiltä, rehellisiltä yrityksiltä eväät menestyä markkinoilla.

Mustalla taloudella on politiikassa niin paljon ystäviä, ettei sitä edes yritetä pystäyttää. Kurjistajaveljien kahdeksan osan ikiliikkuja on kehäpäätelmä, joka toteuttaa itse itsensä.

Alkulämmittely:

1. Ryhdytään puhumaan Suomen kilpailukyvyn rapautumisesta.

2. Vaaditaan sekä veronalennuksia että julkisen sektorin tehostamista. Väitetään, että yhteiskunnan itsensä hoitamat palvelut tulevat kalliimmiksi kuin yksityisten hoitamana.

3. Ryhdytään vaatiman julkisten palveluiden kilpailuttamista tai kokonaan ulkoistamista.

Hihojenkäärintä:

4. Toteutetaan kohta 3 vedoten julkisessa rahankäytössä saavutettaviin säästöihin ja puhutaan, että näin turvataan verovaroin tuotetut palvelut.

5. Tarjouskilpailun seurauksena kohteita voittavat suuret, kansainväliset terveyspalveluketjut. Lohdutellaan, että ne kuitenkin maksavat veronsa Suomeen siinä missä muutkin.

Välihämmästely:

6. Kansainvälinen terveyspalveluketju on rakentanut sisäänsä rahansiirtohimmelin, jolla vältetään mahdollisimman täydellisesti veronmaksu Suomen kaltaiseen valtioon.

7. Toisin kuin vaiheessa 4 uskoteltiin, Suomi saa entistä vähemmän verotuloja, ja kyky huolehtia verovaroin tuotetuista palveluista heikkenee.

Loppufantastisointi:

8. Palataan kohtaan 1 ja vaaditaan suuryritysten verotuksen alentamista sille tasolle, että kansainvälinen himmeliketju suvaitsisi harkita verojen maksamista Suomeen.

Ylioppilas Puupponen

Musta talous

AHNEUS Ylen Ulkolinja esitti illalla 17.10. lasten nukkumaanmenoajan jälkeen hollantilaisen kauhudokumentin Laillista veronkiertoa. Dokumentti todisti, kuinka jälleen kerran todellisuus on dekkareitakin hirveämpää, kun kyse on talousrikollisuudesta.

Paitsi, että kyse ei ollut talousrikollisuudesta, sillä jo ohjelman nimenkin mukaan globaali verosuunnittelu on täysin laillista, ja siitä hyötyvien tai hyötyjiä hännystelevän kansanosan mielestä ihan ok.

Dokumentissa kerrottiin mm. amerikkalaisesta kahvilaketju Starbucksista, joka maksaa kotimaahansa peräti 1,9 prosentin verot. Britanniassa Starbucks on toiminut 15 vuotta, ja jokainen tilikausi on ollut muka tappiollinen. Rahat kuljetetaan Hollantiin, joka on valtiona luvannut kahvilajätille mukavan pienen veroprosentin. Tätä prosenttia ei yhteisellä sopimuksella kerrota kenellekään, ei edes Hollannin veronmaksajille.

Tässä on konkreettisimmillaan se yhteiskuntien kyykytysjärjestelmä, jonka globaalit rahavoimat ovat onnistuneet parin vuosikymmenen aikana rakentamaan. Jättiyhtiöt laittavat valtiot tappelemaan keskenään verotuksen alentamisesta, ja nöyrin yhteiskunta saa palkkioksi jättiyhtiön miljardit verotettavaksi mitättömällä prosentilla. Näistä murusista yhteiskuntien pitää kilpailla nakertamalla sitä hyvinvointia, joka 1900-luvulla yhdessä rakennettiin.

Tavallisille kansalaisille selitetään, kuinka julkisessa taloudessa on kestävyysvaje, ja keskiluokan verotusta on kiristettävä. Kestävyysvajeen nimissä kurjistetaan julkista sektoria ja sen tuottamia palveluita, ja yksityisen puolen palkkakierroksilla elinkeinoelämä korostaa, kuinka palkankorotuksiin ei nyt ole varaa. Mitäs palkankorotuksia tappiolliset jättiyhtiöt voisivat maksaa, kun voitot on kuskattu veroparatiiseihin turvaan.

Eikä siinä vielä kaikki: hollantilaisdokumentti kysyy lopuksi, mitä ihmettä nämä taxfree-seteleissä kylpevät globaalikroisokset rahoillaan tekevät, kun sitä tulvii ovista ja ikkunoista. He lainaavat rahat kovalla korolla valtioille, joilta rahat on ensin viety veroja pakoon. Täydellinen rikos!

Kansainvälisen veronkierron, kauniisti sanottuna verosuunnittelun ympärillä on massiivinen tilitoimistobisnes. Ammattilaiset opastavat suuryrityksiä pakenemaan veroja, ja pidättyvät kommentoimasta ilmiötä. Puupponen googlasi huvikseen hakusanalla "globaali veronkierto". Ja kas, heti ensimmäisellä sivulla tarjosi palveluksiaan tunnettu tilitoimisto, jonka "asiantuntijat hyödyntävät laajaa osaamistaan asiakkaiden eduksi veroseuraamyskysymysten selvittelyssä". Pienipalkkaisilla työntekijöillä, joiden verotus saattaa olla 10-20 kertaa kovempi kuin globaaleilla veronkiertojäteillä, ei ole mahdollisuutta palkata tilitoimistoa tekemään "verotusta ja taloutta koskevia vaikutusarviointeja".

Vallankäyttäjät ovat Suomessakin olevinaan huolissaan harmaasta taloudesta. Harmaalla taloudella tarkoitetaan työn teettämistä verottomana niin, että tekijä saa palkkansa puhtaana käteen, ja teettäjä säästyy veroilta. Globaalit veronkiertäjät pistävät paremmaksi. Ne saattavat hoitaa maksamistaan minipalkoista työnantajalle kuuluvat verot, mutta voitot viedään yhteiskuntien ulottumattomiin.

Globaali veronkierto on Musta talous, joka aiheuttaa jättimäisen vajeen kaikkien yhteiskuntien kassaan. Starbucksin tapaus selittää sen, miksi Suomenkin rahapiireissä on ryhdytty vaatimaan yritysverotukselta mallia, jossa vain voittoa tuottavia yrityksiä verotetaan.

Ilman Mustaa taloutta yhteiskunnan käytettävissä olisi yhtäkkiä valtava määrä rahaa julkisiin palveluihin ja yleiseen hyvinvointiin. Ei tarvitsisi puhua juustohöylästä, leikkauksista ja sulkemisista. Musta talous antaa vastauksen niille kaikille, jotka ovat ihmetelleet, miksi vielä 1980-luvulla oli varaa kaikenlaiseen, ja nyt ei ole. Siksi, että rahan liikkeet olivat vielä kontrollissa, eikä rahaeliitti kyykyttänyt yhteiskuntia. Mustan talouden panttivangiksi otettu yhteiskunta höylää, leikkaa ja lopettaa, loputtomiin.

Musta talous todistaa, kuinka 1900-luvun yhteiskunnallinen kehitys oli yhden prosentin eliitin mielestä vain hairahdus, joka pitää korjata palaamalla menneisyyden harvainvaltaan.

Kaikki maailman kansakunnat tulisi välittömästi koota samalla kellonlyömällä katsomaan yhdessä hollantilaisten dokumentti. Elämää ei jatkettaisi, ennen kuin on saatu useamman miljardin kansalaisen vastaus kysymykseen, haluammeko tosiaan takaisin 1800-luvulle, ja sallimmeko tämän kaikkien aikojen suurimman ryöstön jatkuvan.

Ylioppilas Puupponen

Tanssia Hautalan haudalla

YLIHUIPPU-UUTINEN Viime viikolla kysyin, kuka halusi eroon Hautalasta ja miksi. Nyt ovat syylliset ja syyt selvillä, kun kaksi Merimies-Unionin entistä ay-jyrää, Paavo Mustonen ja sopimussihteeri Klaus Höglund esiintyivät eilen hymyssä suin suomalaisten olohuoneissa. Ensin YLE:n TV-uutisissa ja sitten Ajankohtaisessa kakkosessa. Mukana kuvioissa on myös kolmas menneisyyden haamu, uutta uraa perussuomalaisessa puolueessa tekevä Matti Putkonen, jonka patakonservatiivisia ajatuksia ei kestetty enää edes demarijohtoisessa ay-liikkeessä.

Putkonen on epäilemättä avainresurssi siinä, että demareiden kannatus on valunut perussuomalaisiin. Itsekkäät ja ahneet perusäijät tykkäävät siitä, kun joku puolustaa elämäntapaa, jossa kaikkea pitää saada heti ja paljon, eikä muulla ole väliksi kuin omalla mukavuudella.

Äijien mielestä ympäristöstä ei tarvitse välittää enempää kuin että siitä saa mahdollisimman paljon itselle. Joku ja aika siivoavat sotkut ja tekniikan kehitys hoitaa omat lapset, jos paskapuheet luonnon kuolemisesta ja ilmaston lämpenemisestä olisivatkin totta. Ja äijät tietävät, että ilmastonmuutos ja saasteet ovat kaukana, vaikka jossain jäämerellä tai Kiinassa. Sehän on vain kivaa kun Suomi ja oma takapiha lämpenevät.

Hautalan peijaiset ovat velikerhon juhlaa, minkä näki herrojen naamasta ja kuuli puheista. Muodollisesti keskenään tappelevat ay- ja teollisuusveljet ajavat yhteistä intressiä, jonka kustantaa se pieni osa kansasta, joka tekee oikeasti tuottavaa työtä. Perussuomalaisissa ei Hirvisaari-jupakan jälkeen uskallettu lähteä avoimeen sotaan ministeriä vastaan, vaan perussuomalaisten kansanedustaja Turunen sopi, että demareiden Kärnä tulee asiassa ulos eduskunnassa.

Ja tietenkin Putkonen ja muut veljet kielsivät olevansa Iltalehden jutun taustalla. Hautala tuskin olisi joutunut eroamaan, jos julkisuudessa olisi keskusteltu siitä, mistä touhussa oli todella kysymys. Jos Iltalehti olisi kirjoittanut Putkosen vaativan, että pienen porukan kovapalkkaiset duunit jäämerellä on asetettava ilmastonmuutoksen, Suomen ilmastostrategian ja muun ympäristöhömpän edelle, lähtölaskenta olisi alkanut enintään Putkoselle.

Hyväveliverkosto ei todellakaan ole mikään oikeudenmukaisuuden salaseura joka puolustaa köyhää kansaa sortajia vastaan. Hyvät veljet ovat sortajia itse. Veljet pitävät rahalla ja sitouttamisella valtaa, jota demokratia ja vaalit eivät saa häiritä liiaksi. Pääministeri Kataisen asenne jupakassa osoitti, kenen kädessä on pääministerin talutushihna, ja ettei flexi enää jousta. Mitään tukea hallituskumppanille ei löytynyt, sillä hyville veljille Vihreät ovat hallituksessa välttämätön paha, joka estää hallituksen kaatumisen, uudet vaalit ja Kokoomuksen ja demareiden tappion.

Kun totuus nyt on paljastanut, Vihreät voisivat ilmoittaa, että he valitsevat Hautalan tilalle Hautalan. Se olisi suoraselkäinen osoitus siitä, että hallituksen kokoonpano perustuu demokratiaan eikä hyvien veljien diktatuuriin.

Vientineuvos Valtanen

Kuka halusi eroon Hautalasta

HUIPPU-UUTINEN Pari päivää Suomi on kohissut omistajaohjauksesta vastaavasta ministeristä. Kohun taustalla on 1,5 vuoden takainen tapaus. Poliisin arvion mukaan rikossyytteen kynnys ei ylittynyt mielenosoituksesta, jossa jäänmurtajaan ripustetaan julistekankaita. Niinpä ministeri oli pitänyt parhaana, ettei rikosilmoitusta edes tehdä.

Kohu käynnistyi 1,5 vuotta vanhasta uutisesta Iltalehdessä. Valtiovalta oli puuttunut omistamansa yhtiön toimintaan. Kamalaa! Ministerin on erottava! Ja ministeri erosi perjantaina 11.10.2013.

Miksi asiasta kerrotaan hetkellä, jolloin ministeri on USA:ssa? Miksi asiasta ei kerrottu silloin, kun se tapahtui, vaan vasta 1,5 vuotta myöhemmin? Kenen intressi on erottaa Hautala? Juuri nyt? Ja miksi?

Tapaus kertoo osaltaan, miten läpimädässä hallinnossa me elämme. Todellisista virheistä ja väärinkäytöksistä ei seuraa mitään. Me emme koskaan edes saa tietään kaikkea, mistä poliitikot tai virkamiehet pitäisi asettaa vastuuseen. Ja jos jotain tihkuu, asiat ovat liian monimutkaisia, että toimittaja edes ymmärtäisi, mikä on pielessä. Mitä siitä sitten kertomaan. Mutta parin sadan euron oviremonttiin tai terveeseen järkeen mitättömän mielenosoituksen kanssa kaatuu ministeri.

Tapaus kertoo myös, miksi Suomessa on niin valtava innostus yhtiöittää viranomaistoiminta. Ministereiden tehtävä on puuttua hallinnonalansa virastojen toimiin. Mutta kun toiminta yhtiöitetään, ministeri eli omistaja ei saa ollenkaan puuttua samaan toimintaan. Viraston johtajat pääsevät elämään pellossa, jossa saa huiskia veronmaksajien rahoilla käytännössä ilman vastuuta mistään. Äärimmillään tämä halu on ollut Mäntsälässä, jossa suunniteltiin, että kunnasta tehdään osakeyhtiö.

Jos valtio tai kunta ei saa puuttua omistamansa yhtiön toimintaan, silloin valtion ja kunnan ei tule omistaa yhtiöitä. Jos viranomaistoiminta ulkoistetaan, ulkoistettakoon se sitten yksityiseen omistukseen. Sillä silloin toiminnan voi ostaa kilpailuttamalla yrityksiä, joissa omistajat pelaavat omalla rahallaan. Se pakottaa toimimaan tehokkaasti, eikä veronmaksajien rahoja päästä törsäämään.

Suomeen pitää välittömästi säätää laki julkisesti omistetuista yhtiöistä. Koska niillä ei nyt ole vastuullisia omistajia, joilla on pelko omaisuuden menettämisestä jos yhtiö ei toimi kunnolla, ainoa kontrollin keino on toiminnan julkisuus samalla tavalla kuin muussakin viranomaistoiminnassa. Väitän, että yhtiöittämisinto kuihtuu siihen.

Samassa laissa tulee säätää, että myös julkisesti omistetun yhtiön omistaja saa käyttää yhtiössä omistajavaltaa kuten yksityisenkin yhtiön omistaja. Omistaja päättää ja omistajan kuuluukin päättää suvereenisti omaisuutensa toiminnasta. Jos yksityisen yhtiön johtaja tekee rikosilmoituksen, josta omistaja ei pidä, omistaja antaa johtajalle potkut ja se on ihan oikein. Miten ihmeessä veronmaksajien rahoilla pelaavan johtajan pitäisi olla vahvemmassa asemassa kuin yhtiön omistaja?

Vientineuvos Valtanen

Se on sitä miltä se näyttää, Nokiassakin

UUTINEN Traumaa Nokian matkapuhelinten myymisestä Microsoftille on nyt pyöritetty mediassa kuin parasta ihmissuhdejuorua Seiska-lehdessä. Herra Elop on sotkenut mukaan jo oman parisuhteensakin. Erokorvausten perustelu on Elopin mukaan hänen avioeronsa.

Hesari on kirjoittanut aiheesta ahkerasti ja perusteellisesti sekä pyrkien selittämään kuvioita kaikista näkökulmista. Lehti on tuonut esiin Nokian osakkaita kiinnostavia asioita mennen tullen paremmin kuin Nokia itse tai sen johtajat. Vahinko, että Nokian amerikkalaiset pääomistajat eivät lue suomalaista sanomalehteä. Jos lukisivat, saattaisivat jopa tehdä oikeita päätöksiä.

Hesarin tämän sunnuntain taustoitus Elopin henkilöhistoriasta avaa tilannetta erinomaisesti yhdistettynä Nokian ja erityisesti Siilasmaan sekoiluun tiedottamisessa. Nokian toimista voi sanoa, että sillä rahalla mitä Nokian johtajille maksetaan, ei pitäisi moista soppaa syntyä. Miljoonia ansaitsevat johtajat ovat yli-ihmisiä, jotka eivät erehdy ja jotka hallitsevat tehtävänsä täydellisesti. Siitä ja vain siitä ne miljoonat ansaitaan, ei samanlaisesta säheltämisestä kuin peltihallien luuseripomot.

Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä ole Nokia, Elop eikä Nokian ydintoiminnan tuhoaminen ja myyminen Micrsoftille. Ei ole kysymys joko salaliitosta tai suoraselkäisestä toiminnasta osakkeenomistajien parhaaksi. Vaan maailmassa tapahtuu asioita, jotka tarjoavat tai sulkevat mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Ei tarvita salaliittoa että tartutaan tilaisuuksiin. Mutta eivät ne tilaisuudet ole myöskään kenenkään ansioita, joista pitää maksaa miljoonapalkkioita.

Jos Nokia oli aloitteellinen kosimaan Elopin johtajakseen, se ei tarkoita sitä, ettei Nokia kiinnostanut Micrsosoftia, jonka puhelinkäyttöjärjestelmä ei kiinnostanut ketään. Tosin on aihetta ihmetellä, miksi Nokia olisi keksinyt haluta maailmalta juuri Elopin. Elopin taustassa on kovin vähän muuta meriittiä entisen maailman suurimman matkapuhelinyhtiön johtajaksi kuin se, että hän on töissä firmassa, joka haluaisi maailman suurimmaksi matkapuhelinten käyttöjärjestelmien toimittajaksi.

Microsoftin onni oli, että kansainvälisiä ammattijohtajia haalinut Nokia oli menettänyt asemansa, koska Nokiaa olivat johtaneet ammattijohtajat ja Applea ja Samsungia älypuhelimia ymmärtävät johtajat. Ilman Kallasvuon virheitä tuotestrategiassa ja muiden johtajien ymmärtämättömyyttä muusta kuin lyhyen tähtäimen ahneudesta Nokia olisi ollut Windowsille ja siten Microsoftille saavuttamaton.

Viime viikkojen jälkipyykissä on vakuutettu usein, että Windowsin valinta oli paras tai ainoa mahdollinen, mitä Nokia saattoi tehdä. Mutta tätä näkemystä on selitetty teoilla ja päätöksillä, joiden ainoa selitys on se, että halutaan valita Windows. Syyt ja seuraukset menevät analyyseissä sekaisin.

Kun katsotaan objektiivisesti ja ilman ennalta asetettua päämäärää tai nyt tiedossa olevan tilanteen jälkiviisautta, Windowsin valinta ei ollut ainoa eikä paras mahdollisuus. Elopin tullessa Nokiaan Nokialla oli joukko hyvin myyneitä tuotesarjoja ja käynnissä oleva käyttöjärjestelmäuudistus. Maailmanmarkkinoiden mitassa Windows Phonen markkinaosuus oli silloin samanarvoinen kuin Nokian työn alla olleella Meegolla, eli ei mitään. Meego oli kuitenkin Windowsia arvokkaampi siksi, että se oli alan markkinajohtajan uusi tuote. Puhelin-Windows oli jo silloin epäonnistunut markkinahylkiö, jolla ei ollut valmistajaltaan periytyvää markkina-arvoa. Windowsilla oli ainoastaan negatiivista markkina-arvoa. Se oli tunnettu siitä, että se oli huonompi kuin Android, Apple ja Nokia, aakkosjärjestyksessä.

Kun ymmärtää Windows Phonen markkinatilanteen, ymmärtää, kenen hyödyksi Elop tuhosi Nokian silloisten tuotteiden markkinat ja yhtiön maineen rinnastuksella palavaan öljynporauslauttaan. Siilasmaa, Ollila tai muutkaan Elopin palkkaamisesta vastuulliset ja Elopin päätöksiä tukeneet eivät tietenkään koskaan tule myöntämään, että Elopin motiivi olisi ollut Microsoftin etu ja Nokian tappio. Mutta niin Elop vain toimi, Microsoftin eduksi ja Nokian tappioksi. Siltä se näytti ja sitä se oli ja on.

Sen jälkeen, mitä Elop Nokiassa teki, Elopille kuuluisi vahingonkorvaus eikä palkkio. Ei ole osakkeenomistajien etu, että Elopin aikana markkinaosuus kuihtuu ja osakkeen arvo laskee puoleen. Jos Elop sytyttää öljynporauslautan tuleen, sammuttaa palon ja myy hylyn romuna Microsoftille, Elop ei ole palkittava sankari vaan pahis, jonka tuomiossa on ehkä otettavissa huomioon lieventäviä asianhaaroja.

Mutta Microsoftilta Elop on palkkionsa ansainnut, joten ei ole yllätys, että Microsoft palkkion myös maksaa. Palkkioasiassa ainoa epäonnistuminen oli se, että julkisuuteen kerrottu palkkion suuruus sai suomalaiset raivoihinsa, vaikka palkkio olikin alle puolet alan normaalista lähtöpalkkiotasosta. Elop olisi itse varmaan halunnut päästä 50 miljoonan miesten kerhoon, eikä halunnut pilata mainettaan sillä, että olisi operaation jälkeen siirtynyt Nokiasta kilpailijalle ilman palkkiota, kuten olisi kuulunut tapahtua. Mutta eiköhän Elop kuitenkin saa kaikessa hiljaisuudessa vielä hyvityksensä siitäkin, että suostui olemaan Nokialla muutaman vuoden miljoonia pienemmällä vuosipalkalla kuin mitä Microsoft ennen Nokia-visiittiä Elopille maksoi.

Avioero on asia, joka ei kuulu Nokian osakkeenomistajille. Se, että Elop ottaa asian esille, kertonee Elopista ja hänen motiiveistaan ehkä kaikkein eniten. Tällainen mieskö olisi muka tullut korjaamaan Nokian aiempia virheitä ja palauttamaan Nokian markkinajohtajan asemaan.

Tuleva yhtiökokous on teatteria, jossa vallattomat pienomistajat pääsevät purkamaan kiukkuaan. Ainoa lohtu on, että Microsoftin Lumia-puhelimet jäävät tulevaisuudessakin marginaaliin. Ei niiden kilpailukyky parane siitä, että Microsoft omistaa ennen Nokian omistamat toiminnot. Jossain vaiheessa Elop kyllästyy Ballmerin kiukutteluun, sillä eihän aikuisten oikeasti ole Elopin vika, että Windows Phone on huono menestymään Applea ja Androidia vastaan. Ehkä Elop siinä vaiheessa keskittyy harrastuksiinsa, koska omaisuus riittää siihen paremmin kuin elinaika.

Piensijoittaja Virtanen