TIEDON PIMITTÄMINEN Nykyajan journalistin tärkein sääntö: muista aina otsikoida uutisesi niin, että maksimaalinen määrä lukijoita luulee sen sisältävän jotain itselleen tärkeää tietoa. Älä koskaan kerro otsikossa, mistä uutisessa on kysymys. Käytä aina voimakkaita tunnesanoja.
Käytännön esimerkki: älä ihmeessä mainitse mitään syyrialaisia paikkoja otsikossa, jos uutinen kertoo syyrialaisessa kaupungissa tapahtuneesta asiasta. Kun puhut vain ”lähiöstä”, jokainen hervantalainenkin joutuu klikkaamaan.
Vai mitä:
Damaskoksen lähiöalueella ehkä jopa 500 kuollutta (Yle)
431 klikkausta
Aktivistit: Damaskoksen lähiössä surmattu jopa 500 (Turun Sanomat)
475 klikkausta
Järkyttävää tietoa viikon kestäneestä iskusta lähiöön (Ilta-Sanomat)
4448 klikkausta
Lähde: Ampparit.com
Ylioppilas Puupponen
tiistai 23. huhtikuuta 2013
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Auttakaa miespoloja
LOBBAUS Sisar Hento Valkoinen katsoi tiistai-iltana väritelevisiostaan Susi-illan. Ennakkoon illasta odotettiin maaseudun kansan ja kaupunkipiipertäjien kiihkeää yhteenottoa.
Sellaista ei koskaan tullut.
Ilta olikin vain nurkkaan ajetun suomalaisen uroksen tilitys siitä, kuinka jokin selittämätön kalvaa mieltä ja syö miestä. Sisar H.V. tunsi ajoittain jopa sääliä. Noita poikia pitäisi jotenkin auttaa.
Oli insertti, jossa kyseltiin kylällä, mitä kylän miehet ajattelevat susien kaadoista. Pieni hymyn kare käväisi vastustamattomasti aikuisten pikkupoikien huulilla, kun he lausuivat, miten tärkeää on tappaminen, luvalla tai ilman.
Studioon oli saatu myös oikea salakaataja, joka silminnähden nautti saamastaan huomiosta. Salakaatajan mukaan lakia on rikottava, jotta vaimo ei ala pitää miestä munattomana.
Myös maatilan isäntä ja metsästäjäliiton puheenjohtaja muistuttivat, että laki otetaan omiin käsiin, jos suomalainen mies ei saa tahtoaan läpi.
Tällaisten ihmispolojen käsissä on maaseudun vallankäyttö.
Studiossa polot ilmoittivat edustavansa maaseudun asukkaita. Tosiasiassa he edustavat vain sitä osaa maaseudun asukkaista, joille pieni ja harvinainen petoeläin on noussut edustamaan elämässä ja valtapolitiikassa koettuja pettymyksiä. Kylien äänekäs egoistiporukka pitää kokoaan suurempaa meteliä, eikä edusta maltillista enemmistöä, joka ei halua elää susipelottelun keskellä.
Osa puhujista jopa tunnusti, ettei nyt itse asiassa puhuta susista. Sudet eivät tiedä EU-katkeruudesta, kuntaliitoksista, maatalouden ahdingosta ja palveluiden kaikkoamisesta mitään, mutta joutuvat kantamaan kaikista näistä syntyneen pahoinvoinnin. Metsästäjäliiton puheenjohtajan kaltaiset agitaattorit tietävät tämän hyvin, ja käyttävät tilanteen hyväkseen lietsoessaan joukkojaan vihaamaan. Itse he ovat todellisuudessa eliittiä, ja viime kädessä eliitin puolella.
Jos agitaattoreiden vaatima muutos susipolitiikkaan joskus toteutuu, polot joutuvat tyhjän päälle. Ei ole mitä vihata - mitäs sitten tehdään?
Sisar H.V.
Sellaista ei koskaan tullut.
Ilta olikin vain nurkkaan ajetun suomalaisen uroksen tilitys siitä, kuinka jokin selittämätön kalvaa mieltä ja syö miestä. Sisar H.V. tunsi ajoittain jopa sääliä. Noita poikia pitäisi jotenkin auttaa.
Oli insertti, jossa kyseltiin kylällä, mitä kylän miehet ajattelevat susien kaadoista. Pieni hymyn kare käväisi vastustamattomasti aikuisten pikkupoikien huulilla, kun he lausuivat, miten tärkeää on tappaminen, luvalla tai ilman.
Studioon oli saatu myös oikea salakaataja, joka silminnähden nautti saamastaan huomiosta. Salakaatajan mukaan lakia on rikottava, jotta vaimo ei ala pitää miestä munattomana.
Myös maatilan isäntä ja metsästäjäliiton puheenjohtaja muistuttivat, että laki otetaan omiin käsiin, jos suomalainen mies ei saa tahtoaan läpi.
Tällaisten ihmispolojen käsissä on maaseudun vallankäyttö.
Studiossa polot ilmoittivat edustavansa maaseudun asukkaita. Tosiasiassa he edustavat vain sitä osaa maaseudun asukkaista, joille pieni ja harvinainen petoeläin on noussut edustamaan elämässä ja valtapolitiikassa koettuja pettymyksiä. Kylien äänekäs egoistiporukka pitää kokoaan suurempaa meteliä, eikä edusta maltillista enemmistöä, joka ei halua elää susipelottelun keskellä.
Osa puhujista jopa tunnusti, ettei nyt itse asiassa puhuta susista. Sudet eivät tiedä EU-katkeruudesta, kuntaliitoksista, maatalouden ahdingosta ja palveluiden kaikkoamisesta mitään, mutta joutuvat kantamaan kaikista näistä syntyneen pahoinvoinnin. Metsästäjäliiton puheenjohtajan kaltaiset agitaattorit tietävät tämän hyvin, ja käyttävät tilanteen hyväkseen lietsoessaan joukkojaan vihaamaan. Itse he ovat todellisuudessa eliittiä, ja viime kädessä eliitin puolella.
Jos agitaattoreiden vaatima muutos susipolitiikkaan joskus toteutuu, polot joutuvat tyhjän päälle. Ei ole mitä vihata - mitäs sitten tehdään?
Sisar H.V.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Valtio sijoittaa jätevesiin
KANSA MAKSAA Jaksaako joku vielä uskoa, että Talvivaara todella siivoaa
vetensä? Että lähiseudun järvissä voi joskus taas uida?
Salaneuvos Vilmi
Parhaillaan odotellaan, milloin jätevesipato murtuu
seuraavan kerran. Kuten aiemminkin, Talvivaarasta vakuutetaan, että mitään
hätää ei ole.
Todellinen läheltä piti -tilanne koettiin viikko sitten. Talvivaara
keräsi rahaa osakeannilla, kun tieto uudesta vuodosta levisi. Oli hiuskarvan
varassa, ettei Talvivaara olisi saanut kerättyä 261:ä miljoonaa euroa. Lopulta
anti onnistui.
Talvivaaran uraanialtaat on muuten rakennettu aivan
kipsisakka-altaiden viereen. Tiedossa ei ole, mitä tapahtuu, jos
kipsisakka-altaiden jätevesi tulvii uraanilaitoksen puolelle. Sen verran toki tiedetään,
että uraaniliuoksessa raskasmetallipitoisuudet ovat korkeita, mutta muuten
viranomaiset vasta tutkivat asiaa.
Entä kuka onkaan Talvivaaran suurin omistaja? Sehän olemme
me - jos siis uskotaan siihen, että valtio olemme me. Valtion sijoitusyhtiö
Solidium latoi osakeannissa pöytään lähes 50 miljoonaa euroa ja kasvatti omistuksensa kaivosyhtiöstä
16,7 prosenttiin. Kuvitteleeko joku, että viranomaiset todella sulkevat
kaivoksen, jos siinä on kiinni valtion rahaa tällainen potti.
Salaneuvos Vilmi
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Ennen oli kaikki huonommin
MEDIA Puupposella on ollut hyvää aikaa perehtyä niinkin syvälliseen julkaisuun kuin Kuukausiliite. Sen uusimmassa numerossa kerrotaan, että ennen oli kaikki huonommin. Toimittaja Ilkka Malmberg vertailee valitsemillaan mittareilla ja adjektiiveilla vuosia 1983 ja 2013, eikä menneisyydestä paljon iloa löydy. Jos Malmbergin arvio kaiken alati jatkuvasta paranemisesta on totta, pian lähestyvät ajat, joina yleisimmäksi kuolinsyyksi merkitään onneen tikahtuminen.
Puupponen piti artikkelia ja sen kysymyksenasettelua aluksi viihteenä, mutta niin ei ilmeisesti sovi tehdä, sillä jo ingressissä ilmoitetaan, että "otetaanpas faktat esiin". Tällä tavalla julkaisu ja toimittaja ottavat ylimmän päätösvallan niinkin subjektiivisesta kysymyksestä kuin, ovatko asiat hyvin.
Se, mihin Kuukausiliite arviossaan päätyy, on siis mitä ilmeisimmin fakta. Tämä tietenkin sopii nykymedian ylimieliseen tyyliin.
Kuukausiliitteen yhden miehen tiederyhmä listaa kurjuudeksi monenlaisia seikkoja, joita Puupponen on tähän asti luullut ihan hyviksi asioiksi. Sellaisia ovat Tieteellisen Totuuden mukaan esimerkiksi aamulla aikanaan herääminen, kotimainen ruoka, ruuan itse laittaminen ja se, että kaupassa ei koko ajan ole kaikkea saatavilla ympäri vuoden. Puupposta ei myöskään häiritsisi, ettei aamulla tule televisiosta mitään, eikä radiossa ole iltapäivälehtiä ääneen lukevia pirteitä juontajia.
Mutta narisijathan ovat väärässä, jos yhdellä toimittajalla on kerran mukavaa.
Totuus näyttää olevan esimerkiksi se, että joku maa ei ole hyvä, jollei siellä ole paljon ulkomaalaisia. 1983 ei ollut, joten silloin oli surkeaa. Samoin oli kauheaa, ettei ollut paljon kasvisravintoloita. Ja lapsiin sai kajota ruumiillisesti, toisin kuin nyt, kun kauhukakaraan kohdistettu, ansaittu niskaperseote johtaa opettajan irtisanomiseen.
Ja voi sitä materian puutetta, mikä vallitsi vuonna 1983. Länsisaksalainen televisio oli kallis, samoin mikroaaltouuni. Ei oltu vielä keksitty, että tavaraa voidaan suoltaa kaukomaissa polkemalla ihmisoikeuksia, jotta ihmisoikeusomatuntoaan hiveleville malmbergeille saadaan halpaa ja huonosti kestävää roinaa.
Enemmänkin voisi sanoa, mutta ei kannata, koska tekstihän oli faktaa.
Ylioppilas Puupponen
Puupponen piti artikkelia ja sen kysymyksenasettelua aluksi viihteenä, mutta niin ei ilmeisesti sovi tehdä, sillä jo ingressissä ilmoitetaan, että "otetaanpas faktat esiin". Tällä tavalla julkaisu ja toimittaja ottavat ylimmän päätösvallan niinkin subjektiivisesta kysymyksestä kuin, ovatko asiat hyvin.
Se, mihin Kuukausiliite arviossaan päätyy, on siis mitä ilmeisimmin fakta. Tämä tietenkin sopii nykymedian ylimieliseen tyyliin.
Kuukausiliitteen yhden miehen tiederyhmä listaa kurjuudeksi monenlaisia seikkoja, joita Puupponen on tähän asti luullut ihan hyviksi asioiksi. Sellaisia ovat Tieteellisen Totuuden mukaan esimerkiksi aamulla aikanaan herääminen, kotimainen ruoka, ruuan itse laittaminen ja se, että kaupassa ei koko ajan ole kaikkea saatavilla ympäri vuoden. Puupposta ei myöskään häiritsisi, ettei aamulla tule televisiosta mitään, eikä radiossa ole iltapäivälehtiä ääneen lukevia pirteitä juontajia.
Mutta narisijathan ovat väärässä, jos yhdellä toimittajalla on kerran mukavaa.
Totuus näyttää olevan esimerkiksi se, että joku maa ei ole hyvä, jollei siellä ole paljon ulkomaalaisia. 1983 ei ollut, joten silloin oli surkeaa. Samoin oli kauheaa, ettei ollut paljon kasvisravintoloita. Ja lapsiin sai kajota ruumiillisesti, toisin kuin nyt, kun kauhukakaraan kohdistettu, ansaittu niskaperseote johtaa opettajan irtisanomiseen.
Ja voi sitä materian puutetta, mikä vallitsi vuonna 1983. Länsisaksalainen televisio oli kallis, samoin mikroaaltouuni. Ei oltu vielä keksitty, että tavaraa voidaan suoltaa kaukomaissa polkemalla ihmisoikeuksia, jotta ihmisoikeusomatuntoaan hiveleville malmbergeille saadaan halpaa ja huonosti kestävää roinaa.
Enemmänkin voisi sanoa, mutta ei kannata, koska tekstihän oli faktaa.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Onko Ahneilla Veljillä kakkainen loppu?
LOBBAUS Lastenkasvatuksesta tiedetään, että lapset opettelevat elämän sääntöjä koettelemalla rajoja. Lapset tekevät ensin vain vähän pahaa. Jos siitä ei tule toruja, tehdään vähän enemmän. Näin jatketaan siihen asti, kunnes tulee selkäsauna – vaikka sellaisia ei saakaan laillisesti nykyään antaa. Tällä tavalla lapsi oppii, mikä on sallittua ja mikä ei.
Hyvät Veljet näyttävät toimivan ahneudessaan kuin kasvatusta kaipaavat lapset. Pelataan omaan pussiin koko ajan hieman enemmän ja hieman törkeämmin. Sillä mikäs pelatessa, kun Suomessa systeeminä on, että voitot ovat yksityisiä, tappiot sosialisoidaan. Erään konkurssia kohti rypevän telakankin tapauksessa asiat junailtiin niin, että ensisijaisesti valtio antaa tukirahaa vastikkeetta, lainaaminen ei ollut sopivaa. Tietenkään, koska laina pitää maksaa takaisin, innovaatiotukea ei pidä.
Hallituksen kehysriihi sujui pari viikkoa sitten kummallisen helposti. Ennakkoon lupailtiin suuria päätöksiä, suunnilleen kaikki selviää ja muuttuu, kunhan kehysriihi on pidetty. Ministerit kävivät Säätytalolla pitkällä lounaalla ja sitten pääministerin mediahymyn siivittämänä kerrottiin, miten on vain pelkkää hyvää nyt jaettu. Kumma kyllä, yrittäjien järjestö osasi tiedottaa kehysriihen tuloksista jo vartin ennen hallitusta. Mutta sehän oli vain hyvää arvausta, kuten mediassa sitten selitettiin.
Hyvin taisi arvata myös entinen ministeri Häkämies, joka loikkasi Hyväveliporukkaan junailemaan kultaista kolmiota, jonka muodostavat työnantajaleiri, Kokoomus ja Suomen hallitus. Tupo-teatteria pyöritettiin muutama päivä muodon vuoksi. Media päivysti Eteläranta 10:ssä, joten Hyvät Veljet saivat valmistella rauhassa kehysriihen tuloksia. Häkämies vain arvasi, ettei mitään sopimusta tarvitse suostua tekemään, sillä Hyvät Veljet saavat haluamansa joka tapauksessa.
Julkista ihmettelyä aiheutti myös se, ettei riihen tuloksien perusteluja ollutkaan julkaistavaksi heti. Onhan se erikoista, että ministeriön virkamiehet, joiden työnä on ollut hallituksen päätösten valmistelu, eivät tiedä päätöksen taustoista mitään. Aiemmin pätevinä pidetyt virkamiehet änkyttävät noloina haastatteluissa paljastaen, että he ovat täysin pihalla siitä, mistä on juuri kerrottu.
Olisiko nyt kuitenkin niin, että Hyvien Veljien ahneus ylitti selkäsaunarajan, ja virkamieheltä meni kuppi kumoon. Ensin virkamies pannaan kylmiltään julkisesti selittämään Hyvien Veljien sopimia asioita, joista virkamies ei tiedä mitään. Sitten on vaadittu, että vääristelepä nyt tosiasiat niin, että Hyvävelikerhon paperit saadaan näyttämään hyviltä. Vaikka virkamies tietää, että juuri siten ei pidä tehdä kuin Hyvät Veljet ovat päättäneet. Silloin ylittyy kynnys vuotaa maan suurimmalle sanomalehdelle.
Jyrkin ja Jutan pakkoliitto rakoilee, mutta tuorein kannatusgalluppi pakottaa Jutan nielemään Jyrkin syrjähypyt Hyvien Veljien kanssa. Sukupuolineutraali avioliittohenki leviää, joten Jyrkille on tyrkyllä puolisoiksi niin Timo kuin Juhakin. Vaikka kumpikaan ei ole isommin kiinnostunut Jyrkistä, Jutta voi silti päätyä exäksi, jos kansalta kysyttäisiin. Ei ole Jutalla kiva olla Jyrkin puisto-osastolla retiisiviljelmänä.
Vientineuvos Valtanen
Hyvät Veljet näyttävät toimivan ahneudessaan kuin kasvatusta kaipaavat lapset. Pelataan omaan pussiin koko ajan hieman enemmän ja hieman törkeämmin. Sillä mikäs pelatessa, kun Suomessa systeeminä on, että voitot ovat yksityisiä, tappiot sosialisoidaan. Erään konkurssia kohti rypevän telakankin tapauksessa asiat junailtiin niin, että ensisijaisesti valtio antaa tukirahaa vastikkeetta, lainaaminen ei ollut sopivaa. Tietenkään, koska laina pitää maksaa takaisin, innovaatiotukea ei pidä.
Hallituksen kehysriihi sujui pari viikkoa sitten kummallisen helposti. Ennakkoon lupailtiin suuria päätöksiä, suunnilleen kaikki selviää ja muuttuu, kunhan kehysriihi on pidetty. Ministerit kävivät Säätytalolla pitkällä lounaalla ja sitten pääministerin mediahymyn siivittämänä kerrottiin, miten on vain pelkkää hyvää nyt jaettu. Kumma kyllä, yrittäjien järjestö osasi tiedottaa kehysriihen tuloksista jo vartin ennen hallitusta. Mutta sehän oli vain hyvää arvausta, kuten mediassa sitten selitettiin.
Hyvin taisi arvata myös entinen ministeri Häkämies, joka loikkasi Hyväveliporukkaan junailemaan kultaista kolmiota, jonka muodostavat työnantajaleiri, Kokoomus ja Suomen hallitus. Tupo-teatteria pyöritettiin muutama päivä muodon vuoksi. Media päivysti Eteläranta 10:ssä, joten Hyvät Veljet saivat valmistella rauhassa kehysriihen tuloksia. Häkämies vain arvasi, ettei mitään sopimusta tarvitse suostua tekemään, sillä Hyvät Veljet saavat haluamansa joka tapauksessa.
Julkista ihmettelyä aiheutti myös se, ettei riihen tuloksien perusteluja ollutkaan julkaistavaksi heti. Onhan se erikoista, että ministeriön virkamiehet, joiden työnä on ollut hallituksen päätösten valmistelu, eivät tiedä päätöksen taustoista mitään. Aiemmin pätevinä pidetyt virkamiehet änkyttävät noloina haastatteluissa paljastaen, että he ovat täysin pihalla siitä, mistä on juuri kerrottu.
Olisiko nyt kuitenkin niin, että Hyvien Veljien ahneus ylitti selkäsaunarajan, ja virkamieheltä meni kuppi kumoon. Ensin virkamies pannaan kylmiltään julkisesti selittämään Hyvien Veljien sopimia asioita, joista virkamies ei tiedä mitään. Sitten on vaadittu, että vääristelepä nyt tosiasiat niin, että Hyvävelikerhon paperit saadaan näyttämään hyviltä. Vaikka virkamies tietää, että juuri siten ei pidä tehdä kuin Hyvät Veljet ovat päättäneet. Silloin ylittyy kynnys vuotaa maan suurimmalle sanomalehdelle.
Jyrkin ja Jutan pakkoliitto rakoilee, mutta tuorein kannatusgalluppi pakottaa Jutan nielemään Jyrkin syrjähypyt Hyvien Veljien kanssa. Sukupuolineutraali avioliittohenki leviää, joten Jyrkille on tyrkyllä puolisoiksi niin Timo kuin Juhakin. Vaikka kumpikaan ei ole isommin kiinnostunut Jyrkistä, Jutta voi silti päätyä exäksi, jos kansalta kysyttäisiin. Ei ole Jutalla kiva olla Jyrkin puisto-osastolla retiisiviljelmänä.
Vientineuvos Valtanen
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Peili, josta ei näy mitään
MEDIA Sanomalehtien lukijamäärät ovat jälleen laskeneet. Myös levikit ovat vuosikausia jatkuneessa laskussa. Maakuntalehdet menettävät useita tuhansia tilauksia vuodessa, suurimmat sitäkin enemmän. Samaan aikaan mainostulot ovat huvenneet.
Mutta ei hätää, onhan meillä Sanomalehtien Liitto. Kaikille, jotka eivät halua lukea mediaa koskevia ikäviä uutisia, tämä järjestö on laatinut aivan oman versionsa totuudesta.
Sanomalehtien Liitto ei alamäestä huutele, vaan ilmoittaa meille ilouutisen: Lähes jokainen lukee sanomalehtiä.
Media-alan sanataiteilu ongelmien keskellä kertoo, kuinka muiden vaikeuksia on vaivatonta paisutella joka päivä, mutta itsestä on tavattoman vaikea tehdä huonoja uutisia.
Ylioppilas Puupponen
Mutta ei hätää, onhan meillä Sanomalehtien Liitto. Kaikille, jotka eivät halua lukea mediaa koskevia ikäviä uutisia, tämä järjestö on laatinut aivan oman versionsa totuudesta.
Sanomalehtien Liitto ei alamäestä huutele, vaan ilmoittaa meille ilouutisen: Lähes jokainen lukee sanomalehtiä.
Media-alan sanataiteilu ongelmien keskellä kertoo, kuinka muiden vaikeuksia on vaivatonta paisutella joka päivä, mutta itsestä on tavattoman vaikea tehdä huonoja uutisia.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Maailman suurin velikerho
AHNEUS Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla merkittävän uutisen. Puupposen mielestä uutinen, tai sen sisältämä tieto on yksi merkittävimmistä vuosikausiin. Uutisessa kerrottiin ihan sellainen pikku juttu, että puolet maailman rahoista lepää veroparatiiseissa.
Puupponen katsoi ampparit.comista, vieläkö media ja kansa kohisevat asiasta. Vastaus: ei kohise.
Sanotaan siis uutisen pääsisältö vielä hitaasti: p u o l e t maailman rahoista on viety pakoon veroja.
Ja sanotaan vielä melko hitaasti, mitä v e r o t u s tarkoittaa muiden kuin paratiisiveljien mielestä. Verotus on järjestelmä, jolla rahoitetaan julkisen sektorin toiminta. Jotkut (paitsi paratiisiveljet) kutsuvat tätä mallia myös hyvinvointivaltioksi.
Paratiisiveljet ovat maailman suurin varasjoukko. He teettävät työtä verovaroin korkeasti koulutetulla työvoimalla, tai sitten aiheuttamastaan toisten köyhyydestä johtuen huonosti koulutetulla, alipalkatulla työvoimalla. Molemmissa tapauksissa he nauttivat verovaroilla luodusta yhteiskunnallisesta vakaudesta, mutta eivät osallistu vakauden rahoittamiseen.
Sen sijaan paratiisiveljet vaativat yhä vain lisää veronkevennyksiä. He kilpailuttavat valtioita: kuka alentaa verotusta enemmän, sen rajojen sisään veljet ehkä suvaitsevat asettua veroja pakenemaan.
Kun paratiisiveljet perustelevat karkuruuttaan korkealla verotuksella, he unohtavat, että verotuksen kiristyspaine johtuu heidän loisimisestaan. Kun paratiisiveljet eivät maksa veroja, niitä on otettava entistä enemmän keskiluokalta ja köyhiltä.
Traagista on, että myös keskiluokka ja köyhät on saatu tukemaan veljien asiaa. Olipa mediassa mikä tahansa verotusta koskeva uutinen, se täyttyy pian raskaasta verotuksesta kihisevästä, vihaisesta kansasta. Harmaa talouskin on kansan mielestä ihan ok, koska verotus on niin kovaa.
Kihinänsä keskellä kansa ei ole huomannut, että heidän ei tarvitsisi kihistä, jos jokainen maksaisi veronsa.
Ihan reilusti yksinkertaistaen ja mutkia suoristaen: mitä tapahtuisi, jos veljien turvasatamat purettaisiin kansainvälisellä, vaikkapa YK:n ja WTO:n yhdessä rakentamalla sopimuksella?
Vastaus: yhteiskuntien käytössä olisi yhtäkkiä k a k s i n k e r t a i n e n määrä verotuloja, ja kihinäkansan verotusta voitaisiin laskea merkittävästi.
Verokarkuriveljet tekevät toki parhaansa, ettei tällaista keskustelua ryhdytä käymään. Ja hyvin ovat siinä onnistuneetkin.
Ylioppilas Puupponen
Puupponen katsoi ampparit.comista, vieläkö media ja kansa kohisevat asiasta. Vastaus: ei kohise.
Sanotaan siis uutisen pääsisältö vielä hitaasti: p u o l e t maailman rahoista on viety pakoon veroja.
Ja sanotaan vielä melko hitaasti, mitä v e r o t u s tarkoittaa muiden kuin paratiisiveljien mielestä. Verotus on järjestelmä, jolla rahoitetaan julkisen sektorin toiminta. Jotkut (paitsi paratiisiveljet) kutsuvat tätä mallia myös hyvinvointivaltioksi.
Paratiisiveljet ovat maailman suurin varasjoukko. He teettävät työtä verovaroin korkeasti koulutetulla työvoimalla, tai sitten aiheuttamastaan toisten köyhyydestä johtuen huonosti koulutetulla, alipalkatulla työvoimalla. Molemmissa tapauksissa he nauttivat verovaroilla luodusta yhteiskunnallisesta vakaudesta, mutta eivät osallistu vakauden rahoittamiseen.
Sen sijaan paratiisiveljet vaativat yhä vain lisää veronkevennyksiä. He kilpailuttavat valtioita: kuka alentaa verotusta enemmän, sen rajojen sisään veljet ehkä suvaitsevat asettua veroja pakenemaan.
Kun paratiisiveljet perustelevat karkuruuttaan korkealla verotuksella, he unohtavat, että verotuksen kiristyspaine johtuu heidän loisimisestaan. Kun paratiisiveljet eivät maksa veroja, niitä on otettava entistä enemmän keskiluokalta ja köyhiltä.
Traagista on, että myös keskiluokka ja köyhät on saatu tukemaan veljien asiaa. Olipa mediassa mikä tahansa verotusta koskeva uutinen, se täyttyy pian raskaasta verotuksesta kihisevästä, vihaisesta kansasta. Harmaa talouskin on kansan mielestä ihan ok, koska verotus on niin kovaa.
Kihinänsä keskellä kansa ei ole huomannut, että heidän ei tarvitsisi kihistä, jos jokainen maksaisi veronsa.
Ihan reilusti yksinkertaistaen ja mutkia suoristaen: mitä tapahtuisi, jos veljien turvasatamat purettaisiin kansainvälisellä, vaikkapa YK:n ja WTO:n yhdessä rakentamalla sopimuksella?
Vastaus: yhteiskuntien käytössä olisi yhtäkkiä k a k s i n k e r t a i n e n määrä verotuloja, ja kihinäkansan verotusta voitaisiin laskea merkittävästi.
Verokarkuriveljet tekevät toki parhaansa, ettei tällaista keskustelua ryhdytä käymään. Ja hyvin ovat siinä onnistuneetkin.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Puhdas ruoka, paha mieli
LOBBAUS Suomessa on tarjolla Euroopan puhtainta ruokaa, ilakoitiin viime viikolla. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston puhtausmittarina olivat torjunta-ainejäämät, joita pohjoismaiden ruuassa on vähiten.
Ihanaa.
Asia erikseen on, mitä kansalaisten ruokalautaselle päätyy. Tällä viikolla uutisoitiin, että Kaakkois-Suomessa otettiin näytteitä kauppojen myymistä jauhelihoista. Tulos oli surkea: edes bakteorologisesti hyvälaatuista tavaraa oli alle puolet kaupatusta jauhelihasta.
Sitä ei tutkimuksessa edes selvitetty, mitä se jauheliha oikein on. Viime syksynä kuulimme, kuinka paistijauhelihassa voi olla vain viisi prosenttia peräisin paistista. Tarkkanenäiset ovat liukuhihnajauhelihan sielunelämän tienneet pakkausmerkintöjä lukemattakin. Vai mikä on se kiukaalle heitetyn kusen katku, joka useimmista kaupan jauhelihoista löyhähtää liesituulettimeen?
Mitä tästä opimme? Sen, että kun Suomen ruokaketjun veljet vetävät omansa välistä, häipyy ruuasta maku, laatu ja pääosin myös sen sisältämäksi väitetyt ainesosat. Miksipä myydä parempaa, kun kehnompikin menee kaupaksi.
Ylioppilas Puupponen
Ihanaa.
Asia erikseen on, mitä kansalaisten ruokalautaselle päätyy. Tällä viikolla uutisoitiin, että Kaakkois-Suomessa otettiin näytteitä kauppojen myymistä jauhelihoista. Tulos oli surkea: edes bakteorologisesti hyvälaatuista tavaraa oli alle puolet kaupatusta jauhelihasta.
Sitä ei tutkimuksessa edes selvitetty, mitä se jauheliha oikein on. Viime syksynä kuulimme, kuinka paistijauhelihassa voi olla vain viisi prosenttia peräisin paistista. Tarkkanenäiset ovat liukuhihnajauhelihan sielunelämän tienneet pakkausmerkintöjä lukemattakin. Vai mikä on se kiukaalle heitetyn kusen katku, joka useimmista kaupan jauhelihoista löyhähtää liesituulettimeen?
Mitä tästä opimme? Sen, että kun Suomen ruokaketjun veljet vetävät omansa välistä, häipyy ruuasta maku, laatu ja pääosin myös sen sisältämäksi väitetyt ainesosat. Miksipä myydä parempaa, kun kehnompikin menee kaupaksi.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Velikerho virallistaa itsensä
VALTA Mäntsälässä käynnistetään ihmiskoetta, jossa Hyvät Veljet alkavat toimia avoimesti. Toiminta ei tietenkään ole avointa, vaan avointa on se, että myönnetään julkisesti, että kunnan hallintoa hoitavat Hyvät Veljet. Tähän asti kansalaisille on valehdeltu, että he ja heidän valitsemansa luottamusmiehet pitäisivät valtaa ja olisivat kansalaisten luottamuksen arvoisia. Totuus on ollut, että luottamusmiehet ovat luottaneet Hyviin Veljiin ja veljet ovat voineet luottaa luottamusmiehiin.
Mäntsälässä kunnanjohto on teettänyt konsulteilla selvityksen, jonka mukaan kunnan voi yhtiöittää. Kansalaiset saavat valita valtuuston, joka valitsee Mäntsälä-yhtymä Oy:n hallitukseen 6 jäsentä. Hallituksessa on heidän lisäkseen 3 Hyvää Veljeä, jotka kertovat kuudelle muulle jäsenelle, mitä heidän pitää päättää.
Isoveli, toistaiseksi vielä kunnanjohtaja Esko Kairesalo (kok) kehuu estoitta, miten kunnan toiminta yhtiömuodossa tehostuu päällekkäisen hallinnon vähentymisellä. Suomeksi: Enää ei tarvita joka asialle omaa lautakuntaa, eikä valtuustoon tarvitse enää viedä asioita päätettäviksi. Kolme kuntakonsernin hallitusveljeä riittävät päätöksentekijöiksi – jos toimitusjohtaja Esko Kairesalo (kok) ei osaa itse päättää kaikkia asioita.
Kairesalo vakuuttaa, ettei kuntakonserni kaappaa valtaa valtuustolta. Sillä saahan valtuusto määrätä omistajapoliittiset linjaukset ja firman strategian. Suomeksi: Riittää, että valtuusto kokoontuu yhtiökokoukseen kerran kuntavaalien jälkeen. Valtuustolla on siis aivan yhtä paljon konkreettista valtaa kunnan asioihin kuin yhtiökokouksella muissakin osakeyhtiöissä. Paitsi se, että valtuutetut eivät ole sijoittaneet yhtiöön omaa vaan kuntalaisten rahaa ja yhtiö ei jaa osinkoa eli tuottoa saamalleen verorahalle, vaan se vain tuhlaa kaiken.
Lainoppineet eivät katsele suopeasti kunnan yhtiöittämistä. Touhu voi olla jopa perustuslain vastaista. Mutta ilmeisesti tässä pätee sama kuin muussakin veliverkoston toiminnassa. Kun ei ole rangaistuksen uhkaa, lakia ei tarvitse noudattaa. Perustuslakiuudistus taisikin jäädä kesken, kun joka pykälän kohdalle ei merkitty, mitä perustuslain rikkomisesta seuraa.
Kuvaavaa ja tulevaisuutta ennakoivaa on, että yhtiöittäminen on valmisteltu salassa ja konsultin raporttikin on salainen. On siis ollut valtuustolla hienosti valtaa jo valmisteluvaiheessa. Sitä pienemmät perässä, mitä isommat edellä. Kuntalaisten rahoilla pelaamisesta lienee saatu hyvää esimerkkiä mm. metron rakentamisesta yhtiömuodossa, kätevästi valtuuston ja kuntalaisten vallan ulottumattomissa.
Vientineuvos Valtanen
Mäntsälässä kunnanjohto on teettänyt konsulteilla selvityksen, jonka mukaan kunnan voi yhtiöittää. Kansalaiset saavat valita valtuuston, joka valitsee Mäntsälä-yhtymä Oy:n hallitukseen 6 jäsentä. Hallituksessa on heidän lisäkseen 3 Hyvää Veljeä, jotka kertovat kuudelle muulle jäsenelle, mitä heidän pitää päättää.
Isoveli, toistaiseksi vielä kunnanjohtaja Esko Kairesalo (kok) kehuu estoitta, miten kunnan toiminta yhtiömuodossa tehostuu päällekkäisen hallinnon vähentymisellä. Suomeksi: Enää ei tarvita joka asialle omaa lautakuntaa, eikä valtuustoon tarvitse enää viedä asioita päätettäviksi. Kolme kuntakonsernin hallitusveljeä riittävät päätöksentekijöiksi – jos toimitusjohtaja Esko Kairesalo (kok) ei osaa itse päättää kaikkia asioita.
Kairesalo vakuuttaa, ettei kuntakonserni kaappaa valtaa valtuustolta. Sillä saahan valtuusto määrätä omistajapoliittiset linjaukset ja firman strategian. Suomeksi: Riittää, että valtuusto kokoontuu yhtiökokoukseen kerran kuntavaalien jälkeen. Valtuustolla on siis aivan yhtä paljon konkreettista valtaa kunnan asioihin kuin yhtiökokouksella muissakin osakeyhtiöissä. Paitsi se, että valtuutetut eivät ole sijoittaneet yhtiöön omaa vaan kuntalaisten rahaa ja yhtiö ei jaa osinkoa eli tuottoa saamalleen verorahalle, vaan se vain tuhlaa kaiken.
Lainoppineet eivät katsele suopeasti kunnan yhtiöittämistä. Touhu voi olla jopa perustuslain vastaista. Mutta ilmeisesti tässä pätee sama kuin muussakin veliverkoston toiminnassa. Kun ei ole rangaistuksen uhkaa, lakia ei tarvitse noudattaa. Perustuslakiuudistus taisikin jäädä kesken, kun joka pykälän kohdalle ei merkitty, mitä perustuslain rikkomisesta seuraa.
Kuvaavaa ja tulevaisuutta ennakoivaa on, että yhtiöittäminen on valmisteltu salassa ja konsultin raporttikin on salainen. On siis ollut valtuustolla hienosti valtaa jo valmisteluvaiheessa. Sitä pienemmät perässä, mitä isommat edellä. Kuntalaisten rahoilla pelaamisesta lienee saatu hyvää esimerkkiä mm. metron rakentamisesta yhtiömuodossa, kätevästi valtuuston ja kuntalaisten vallan ulottumattomissa.
Vientineuvos Valtanen
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Harmaan talouden kaksinaamat
AHNEUS Kehitysministeri Heidi Hautala on esimiehensä, vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön välityksellä kertonut luopuvansa paikastaan harmaan talouden ministerityöryhmässä. Suomalaiseen tapaan tämän itsestäänselvän johtopäätöksen tekemiseen meni harmaasta taloudesta kärähtäneeltä ministeriltä kaksi päivää. Normaaleissa poliittisissa järjestelmissä lähtö tapahtuu heti.
Muitakaan ministereitä ei tunnu asia painavan. Kuusi ministeriä kieltäytyi vastaamasta Helsingin Sanomien tekemään yksinkertaiseen kysymykseen: oletteko teettänyt työtä pimeästi. Osa kieltäytyneistä on harmaan talouden ministerityöryhmän jäseniä.
Puupponen tietää syyn.
Suomessa ei todennäköisesti ole yhtään aikuista ihmistä, joka ei tavalla tai toisella olisi ollut osallisena harmaassa taloudessa, tahallaan tai vahingossa. Ministeri Hautalan kiusantekomielessä käräyttänyt tuttavakin oli itse tehnyt kohun aiheuttaneen pimeän työn.
Kieltäytyneet saattavat vain olla vastaajista realistisimpia. He eivät voi väittää välttyneensä pahanteolta, jota kaikki tekevät koko ajan. Voi olla, että kohta löydetään myös todisteita. Voi olla, että vielä joskus tästä saadaan kokonainen poliittinen ruumis, tai useita. Mitä sitten?
Poliittisen järjestelmän toimettomuus harmaan talouden kitkemiseksi ei ole jäänyt huomaamatta. Kokoomus ja RKP ovat suorastaan jarruttaneet harmaaseen talouteen puuttumista. Keskustan vahvimmalla kentällä, maaseudulla kaupanteko ja palvelus jos toinenkin tapahtuu naapuriavun merkeissä ilman kuitteja. Hesarin kysymyksestä kieltäytyneiden listassa puolestaan on silmiinpistävän iso osa vasemmistolaisia.
Myös ministerityöryhmän tavoite on vaisu: kerätä 300-400 miljoonaa enemmän verotuloja. Tosiasiassa harmaan talouden ongelma on miljardien arvoinen.
Koska lähes jokainen suomalainen: ministerit ja kansanedustajien äänestäjät tekevät tai teettävät jotain pimeästi tai ostavat tietäen tai tietämättään tavaroita, joista on jäänyt veroja maksamatta, edustuksellinen demokratia toimii, kun se ei saa mitään aikaiseksi harmaata taloutta vastaan.
Ylioppilas Puupponen
Muitakaan ministereitä ei tunnu asia painavan. Kuusi ministeriä kieltäytyi vastaamasta Helsingin Sanomien tekemään yksinkertaiseen kysymykseen: oletteko teettänyt työtä pimeästi. Osa kieltäytyneistä on harmaan talouden ministerityöryhmän jäseniä.
Puupponen tietää syyn.
Suomessa ei todennäköisesti ole yhtään aikuista ihmistä, joka ei tavalla tai toisella olisi ollut osallisena harmaassa taloudessa, tahallaan tai vahingossa. Ministeri Hautalan kiusantekomielessä käräyttänyt tuttavakin oli itse tehnyt kohun aiheuttaneen pimeän työn.
Kieltäytyneet saattavat vain olla vastaajista realistisimpia. He eivät voi väittää välttyneensä pahanteolta, jota kaikki tekevät koko ajan. Voi olla, että kohta löydetään myös todisteita. Voi olla, että vielä joskus tästä saadaan kokonainen poliittinen ruumis, tai useita. Mitä sitten?
Poliittisen järjestelmän toimettomuus harmaan talouden kitkemiseksi ei ole jäänyt huomaamatta. Kokoomus ja RKP ovat suorastaan jarruttaneet harmaaseen talouteen puuttumista. Keskustan vahvimmalla kentällä, maaseudulla kaupanteko ja palvelus jos toinenkin tapahtuu naapuriavun merkeissä ilman kuitteja. Hesarin kysymyksestä kieltäytyneiden listassa puolestaan on silmiinpistävän iso osa vasemmistolaisia.
Myös ministerityöryhmän tavoite on vaisu: kerätä 300-400 miljoonaa enemmän verotuloja. Tosiasiassa harmaan talouden ongelma on miljardien arvoinen.
Koska lähes jokainen suomalainen: ministerit ja kansanedustajien äänestäjät tekevät tai teettävät jotain pimeästi tai ostavat tietäen tai tietämättään tavaroita, joista on jäänyt veroja maksamatta, edustuksellinen demokratia toimii, kun se ei saa mitään aikaiseksi harmaata taloutta vastaan.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Susipropagandan uusi taso
LOBBAUS Sisar Hento Valkoinen sai maalaissiskoltaan uutisvinkin. Kiitos vain, naurussa olikin pitelemistä. Suomen Metsästäjäliiton pää-äänenkannattaja Maaseudun Tulevaisuus on siirtynyt susienkaatokampanjoinnissa aivan uudelle tasolle.
Aseena on nyt eläinsuojelu. Lehti on tuoreessa uutisessaan huolestunut petoihin kiinnitettyjen seurantapantojen aiheuttamista vaurioista eläinten kaulakarvoille. Petopannoilla eläimille syntyvät valtavat kärsimykset lehti todistaa lukijansa lähettämällä kuvalla. Siinä on nirhauma Orivedellä "metsästystapaturman yhteydessä" ammutun karhun kaulassa.
Maaseudun Tulevaisuudella on aivan oma käsitys sanasta "metsästystapaturma". Muut mediat ja viranomaiset tilastoissaan kutsuvat metsästystapaturmaksi tilannetta, jossa esimerkiksi ase laukeaa vahingossa, ja osuma aiheuttaa vahingon, yleensä toiselle metsästäjälle. Mutta Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtajan komennossa olevassa Maaseudun Tulevaisuudessa se on "metsästystapaturma", kun pennut synnyttänyttä naaraskarhua käydään pitkäaikaisesti häiritsemässä, karhua lähestytään koiran kanssa ja karhu sitten "hyökkää kahden metsästäjän kimppuun", jolloin karhu surmataan aivan sattumalta mukana olleella aseella.
Törkeänä metsästysrikoksena tutkittavan tapauksen muuttamista "metsästystapaturmaksi" voi kutsua vain tiedon vääristelyksi.
Nimettömänä kirjoitetun, värittyneen uutisen lähdettä kutsutaan jutussa "lukijaksi". Sitä ei uutisessa mainita, että myös "lukija" on metsästysjärjestön hallituksen jäsen.
Mikä pannoissa sitten aikuisia, aseistettuja miehiä niin nyppii? Pantoihin metsästyslobbarit (eivät siis asialliset metsästäjät, joita on enemmistö) suhtautuvat vihamielisesti, koska ne kiinnitetään petoeläimiin tieteellistä tutkimusta varten, eikä tietoa luovuteta yksipuolisen propagandan käyttöön. Pantojen antama tieto on kaiken lisäksi kiusallista: sen mukaan pedot elävät pääasiassa visusti omissa oloissaan ja karttavat ihmistä.
Mahtitaudin saaneiden ei-asiallisten metsästäjien pantaviha on valikoivaa. Omien jahtikoiriensa kaulassa he roikottavat painavia paikannuslaitteita laatimatta surumielisiä kirjoituksia pantojen ja valjaiden mahdollisesti aiheuttamista nirhaumista viattomille eläinparoille.
Sisar H. V.
Aseena on nyt eläinsuojelu. Lehti on tuoreessa uutisessaan huolestunut petoihin kiinnitettyjen seurantapantojen aiheuttamista vaurioista eläinten kaulakarvoille. Petopannoilla eläimille syntyvät valtavat kärsimykset lehti todistaa lukijansa lähettämällä kuvalla. Siinä on nirhauma Orivedellä "metsästystapaturman yhteydessä" ammutun karhun kaulassa.
Maaseudun Tulevaisuudella on aivan oma käsitys sanasta "metsästystapaturma". Muut mediat ja viranomaiset tilastoissaan kutsuvat metsästystapaturmaksi tilannetta, jossa esimerkiksi ase laukeaa vahingossa, ja osuma aiheuttaa vahingon, yleensä toiselle metsästäjälle. Mutta Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtajan komennossa olevassa Maaseudun Tulevaisuudessa se on "metsästystapaturma", kun pennut synnyttänyttä naaraskarhua käydään pitkäaikaisesti häiritsemässä, karhua lähestytään koiran kanssa ja karhu sitten "hyökkää kahden metsästäjän kimppuun", jolloin karhu surmataan aivan sattumalta mukana olleella aseella.
Törkeänä metsästysrikoksena tutkittavan tapauksen muuttamista "metsästystapaturmaksi" voi kutsua vain tiedon vääristelyksi.
Nimettömänä kirjoitetun, värittyneen uutisen lähdettä kutsutaan jutussa "lukijaksi". Sitä ei uutisessa mainita, että myös "lukija" on metsästysjärjestön hallituksen jäsen.
Mikä pannoissa sitten aikuisia, aseistettuja miehiä niin nyppii? Pantoihin metsästyslobbarit (eivät siis asialliset metsästäjät, joita on enemmistö) suhtautuvat vihamielisesti, koska ne kiinnitetään petoeläimiin tieteellistä tutkimusta varten, eikä tietoa luovuteta yksipuolisen propagandan käyttöön. Pantojen antama tieto on kaiken lisäksi kiusallista: sen mukaan pedot elävät pääasiassa visusti omissa oloissaan ja karttavat ihmistä.
Mahtitaudin saaneiden ei-asiallisten metsästäjien pantaviha on valikoivaa. Omien jahtikoiriensa kaulassa he roikottavat painavia paikannuslaitteita laatimatta surumielisiä kirjoituksia pantojen ja valjaiden mahdollisesti aiheuttamista nirhaumista viattomille eläinparoille.
Sisar H. V.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Suurmedioiden agendatodellisuus
MEDIA Helsingin Sanomat ja useat muut suuret sanomalehdet ovat käsitelleet EU-kriittisiä henkilöitä leimaavasti. Eri mieltä olevia on nimitelty mm. skeptikoiksi ja foobikoiksi. Johtavat mediat pyrkivät myötäilemään Euroopan valtakuvioita, ja se näkyy myös niiden uutisoinnissa. Tämä selviää Katri Vallasteen Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta.
Siitä itseään mielellään kehuva Helsingin Sanomat ei pukahda, että se on valtaeliitin puolella. Eikä siitä, että Helsingin Sanomat pimitti tarkoituksellisesti kansalta tiedon Suomen EU-jäsenyyden ja rahaliiton, eli markasta luopumisen yhteyden.
"Lehdessä ei toimituksen johdon mielestä saanut tuoda esiin tai ainakaan mitenkään korostaa EU-jäsenyyden ja rahaliiton välistä yhteyttä, vaikka se oli Suomen liittymissopimuksessa erittäin keskeinen asia", yksi tuonaikainen HS:n toimittaja kertoo.
Kuten monet muistavat, suomalaiset äänestivät varsin niukasti "kyllä" EU-jäsenyydelle. On varsin todennäköistä, että tulos olisi ollut "ei", jos media olisi kertonut, että poliittinen eliitti valehtelee väittäessään, ettei EU-jäsenyys johda rahaliittoon ilman kansanäänestystä.
Helsingin Sanomat ja muu valtaeliittimedia ei kuitenkaan kertonut.
Ylioppilas Puupponen
Siitä itseään mielellään kehuva Helsingin Sanomat ei pukahda, että se on valtaeliitin puolella. Eikä siitä, että Helsingin Sanomat pimitti tarkoituksellisesti kansalta tiedon Suomen EU-jäsenyyden ja rahaliiton, eli markasta luopumisen yhteyden.
"Lehdessä ei toimituksen johdon mielestä saanut tuoda esiin tai ainakaan mitenkään korostaa EU-jäsenyyden ja rahaliiton välistä yhteyttä, vaikka se oli Suomen liittymissopimuksessa erittäin keskeinen asia", yksi tuonaikainen HS:n toimittaja kertoo.
Kuten monet muistavat, suomalaiset äänestivät varsin niukasti "kyllä" EU-jäsenyydelle. On varsin todennäköistä, että tulos olisi ollut "ei", jos media olisi kertonut, että poliittinen eliitti valehtelee väittäessään, ettei EU-jäsenyys johda rahaliittoon ilman kansanäänestystä.
Helsingin Sanomat ja muu valtaeliittimedia ei kuitenkaan kertonut.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Metrokakku päältä kaunis
UUTINEN Hesarin metro-aiheinen huippujournalismi loisti jälleen tänään. Metroilosanoman aihe oli tällä kertaa taide, jota ei metroasemille hankita. Myönteiseen julkisuuteen riittää, että teetetään kuvia taiteesta, jota metroasemilla voisi olla, jos miljardiprojektista riittäisi edes pölyhiukkasia taiteen ostamiseen.
Hesarin toimituksessa ja Länsimetro Oy:ssä lienee hätä todella suuri. Länsimetron imagokampanjaan käytettiin peräti kolme sivua. Eli on todella suuren luokan uutinen kertoa, millaista taidetta ei metroasemille tule, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole rahaa.
Metroveljien hädän syy on tietenkin metron todellisuus. Suomenruotsalaiset alkavat olla jotakuinkin perillä metron sotkuista ja valehtelusta. Se tarkoittaa, että myös Suomen merkittävät teollisuus- ja pääomapiirit ovat tietoisia siitä, mitä metro- ja tunnelimafia puuhaa.
Suomenkielinen rahvas sai metromyrkkyannoksen kuukausi sitten prime-time -aikaan esitetystä MOT-ohjelmasta. Ja juuri kun oli ehditty unohtaa metrotunnelissa palanut auto, jota ei saatu sammutetuksi kun ei edes löydetty, tuli uutinen Kehäradan tunnelin palosta. Sitäkään ei voitu sammuttaa.
HKL:n uusi johtokuntakin on käynyt ongelmalliseksi. Vihreitä edustava puheenjohtaja vaatii, että automaattimetron tilannekatsaukset onkin kirjoitettava ja jaettava etukäteen. Toinen vihreä, jäsen Lilja Tamminen kirjoittaa asiat puhtaaksi blogissaan sanoen suoraan, että toimitusjohtaja Lahdenranta kumminkin sotkee asiat mediasirkuksella. Eihän tässä näin pitänyt käydä, kun takuumiehenä on vihreiden apulaiskaupunginjohtaja Sauri.
Läpimätää metrokakkua pitää kuorruttaa myös ennalta ehkäisevästi. Oikeusasiamies ja korkein hallinto-oikeus eivät voine loputtomiin viivyttää päätöksiään automaattikaupasta ja metron omituisesta muka-turvallisuudesta. Historian valossa tulee vapauttavat päätökset, mutta onhan kuitenkin riski, että tällä kertaa noudatetaankin lakia eikä metroverkoston selityksiä.
Vai näkyykö Hesarin aihevalinnassa vain uuden hissi- ja rullaporrasisännän ääni. Sopivasta asiakkaasta ei ole sopivaa puhua pahaa. Kun vaikeneminen on pitkän päälle kiusallista, pitää keksiä hyviä juttuja väkisin.
Vientineuvos Valtanen
Hesarin toimituksessa ja Länsimetro Oy:ssä lienee hätä todella suuri. Länsimetron imagokampanjaan käytettiin peräti kolme sivua. Eli on todella suuren luokan uutinen kertoa, millaista taidetta ei metroasemille tule, koska siihen ei kerta kaikkiaan ole rahaa.
Metroveljien hädän syy on tietenkin metron todellisuus. Suomenruotsalaiset alkavat olla jotakuinkin perillä metron sotkuista ja valehtelusta. Se tarkoittaa, että myös Suomen merkittävät teollisuus- ja pääomapiirit ovat tietoisia siitä, mitä metro- ja tunnelimafia puuhaa.
Suomenkielinen rahvas sai metromyrkkyannoksen kuukausi sitten prime-time -aikaan esitetystä MOT-ohjelmasta. Ja juuri kun oli ehditty unohtaa metrotunnelissa palanut auto, jota ei saatu sammutetuksi kun ei edes löydetty, tuli uutinen Kehäradan tunnelin palosta. Sitäkään ei voitu sammuttaa.
HKL:n uusi johtokuntakin on käynyt ongelmalliseksi. Vihreitä edustava puheenjohtaja vaatii, että automaattimetron tilannekatsaukset onkin kirjoitettava ja jaettava etukäteen. Toinen vihreä, jäsen Lilja Tamminen kirjoittaa asiat puhtaaksi blogissaan sanoen suoraan, että toimitusjohtaja Lahdenranta kumminkin sotkee asiat mediasirkuksella. Eihän tässä näin pitänyt käydä, kun takuumiehenä on vihreiden apulaiskaupunginjohtaja Sauri.
Läpimätää metrokakkua pitää kuorruttaa myös ennalta ehkäisevästi. Oikeusasiamies ja korkein hallinto-oikeus eivät voine loputtomiin viivyttää päätöksiään automaattikaupasta ja metron omituisesta muka-turvallisuudesta. Historian valossa tulee vapauttavat päätökset, mutta onhan kuitenkin riski, että tällä kertaa noudatetaankin lakia eikä metroverkoston selityksiä.
Vai näkyykö Hesarin aihevalinnassa vain uuden hissi- ja rullaporrasisännän ääni. Sopivasta asiakkaasta ei ole sopivaa puhua pahaa. Kun vaikeneminen on pitkän päälle kiusallista, pitää keksiä hyviä juttuja väkisin.
Vientineuvos Valtanen
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
AY-väki työnantajien valjakkokoirina
LOBBAUS Viime viikolla bussikuskien etujärjestö AKT ja bussifirmojen etujärjestö LAL lauloivat yhteisessä kuorossa. Työväenliike peräänkuuluttaa markkinataloutta ja julistaa, ettei viranomaisille saa antaa vastuuta.
On siis eletty aikoihin. Ammattiyhdistysliike on saatu vetämään työnantajien koiravaljakkoa ja räksyttämään kapitalistin hyväksi. Eletäänkö tässäkin Suomen erityisolosuhteissa, joissa työväki ei enää taistelekaan eduistaan työnantajaa vastaan. Kuka sitten onkaan vihollinen, kun samassa rintamassa ovat ay-väki, heidän työnantajansa, valtakunnallinen yrittäjäjärjestö ja keskuskauppakamari?
Eihän tämä ihan uutta ole. Samassa rintamassa ovat pitkään olleet jo VR:n ammattiliitot ja heidän työnantajansa, monopolijunailija, jolle eduskunta on määrännyt tehtäväksi tuottaa mahdollisimman paljon voittoa.
Innokkain köyhiä riistävän monopolin puolustaja on ollut hyvin toimeentulevien veturinkuljettajien avainjoukko. Alle 2000 jäsenen liitto voi pysäyttää Suomen junaliikenteen. Edunvalvonnan suurin saavutus lienee se, että uudet kuljettajakurssilta valmistuvat marssitetaankin suoraan veturinkuljettajakortistoon. Eipä pikkuliitossa kaivata uusia kakunjakajia.
Sama lienee AKT:n ajatus. Vaikka bussikuskeista on Suomessa pulaa, alalle pääsyn kynnys täytyy pitää korkealla. Silloin ovat kaikki keinot luvallisia. Mukaan lukien se, että liitto vaatii, ettei yleissitovaa työehtosopimusta saa noudattaa. TES:in noudattaminen kun tekee helpommaksi palkata kuljettajia, kun töissä voi olla joustavasti ja osa-aikaisesti. Monessa bussifirmassa on sovittu, että osa-aikaisia ei palkata, vaikka TES:issä osa-aikaisuudesta on sovittu.
AKT:n vihollinen onkin matkustava asiakas ja yritykset, jotka tarjoavat edullisia lippuja joustavalla hinnoittelulla. Onnibussin autot kulkevat täysinä ja asiakkaat tyytyväisinä. Kateelliset suuryritykset käyvät media- ja lobbauskampanjaa yhdessä AY-aktiivien kanssa. Vanhasta aluemonopolijärjestelmästä ja kaukoliikenteen kartelleista ei saisi luopua, pienyritysten ja asiakkaiden hyväksi.
EU sääti asetuksen, jolla turvattiin yrittäjien tasavertainen kohtelu, julkisten varojen avoin ja rehellinen käyttö joukkoliikenteen tukemiseen sekä kansalaisille oikeus saada viranomaispäätöksellä joukkoliikennepalveluita. Linja-autoliitto sai olla mukana sorvaamassa Suomalaista lakia mieleisekseen, matkustajien näkemys ei ministeriötä kiinnostanut. Siitä huolimatta LAL kiukuttelee AKT:n tuella vastaan lakia, johon se jo sai arveluttavia pykäliä.
AY-liike näyttää muuttuneen etujen vaatijasta etujen valvojaksi. Duunareiden eliittijoukoilla ja herroilla on sama intressi. Lypsetään köyhä kansa vaikka kuivaksi. Veljellisellä yhteisrintamalla.
Vientineuvos Valtanen
On siis eletty aikoihin. Ammattiyhdistysliike on saatu vetämään työnantajien koiravaljakkoa ja räksyttämään kapitalistin hyväksi. Eletäänkö tässäkin Suomen erityisolosuhteissa, joissa työväki ei enää taistelekaan eduistaan työnantajaa vastaan. Kuka sitten onkaan vihollinen, kun samassa rintamassa ovat ay-väki, heidän työnantajansa, valtakunnallinen yrittäjäjärjestö ja keskuskauppakamari?
Eihän tämä ihan uutta ole. Samassa rintamassa ovat pitkään olleet jo VR:n ammattiliitot ja heidän työnantajansa, monopolijunailija, jolle eduskunta on määrännyt tehtäväksi tuottaa mahdollisimman paljon voittoa.
Innokkain köyhiä riistävän monopolin puolustaja on ollut hyvin toimeentulevien veturinkuljettajien avainjoukko. Alle 2000 jäsenen liitto voi pysäyttää Suomen junaliikenteen. Edunvalvonnan suurin saavutus lienee se, että uudet kuljettajakurssilta valmistuvat marssitetaankin suoraan veturinkuljettajakortistoon. Eipä pikkuliitossa kaivata uusia kakunjakajia.
Sama lienee AKT:n ajatus. Vaikka bussikuskeista on Suomessa pulaa, alalle pääsyn kynnys täytyy pitää korkealla. Silloin ovat kaikki keinot luvallisia. Mukaan lukien se, että liitto vaatii, ettei yleissitovaa työehtosopimusta saa noudattaa. TES:in noudattaminen kun tekee helpommaksi palkata kuljettajia, kun töissä voi olla joustavasti ja osa-aikaisesti. Monessa bussifirmassa on sovittu, että osa-aikaisia ei palkata, vaikka TES:issä osa-aikaisuudesta on sovittu.
AKT:n vihollinen onkin matkustava asiakas ja yritykset, jotka tarjoavat edullisia lippuja joustavalla hinnoittelulla. Onnibussin autot kulkevat täysinä ja asiakkaat tyytyväisinä. Kateelliset suuryritykset käyvät media- ja lobbauskampanjaa yhdessä AY-aktiivien kanssa. Vanhasta aluemonopolijärjestelmästä ja kaukoliikenteen kartelleista ei saisi luopua, pienyritysten ja asiakkaiden hyväksi.
EU sääti asetuksen, jolla turvattiin yrittäjien tasavertainen kohtelu, julkisten varojen avoin ja rehellinen käyttö joukkoliikenteen tukemiseen sekä kansalaisille oikeus saada viranomaispäätöksellä joukkoliikennepalveluita. Linja-autoliitto sai olla mukana sorvaamassa Suomalaista lakia mieleisekseen, matkustajien näkemys ei ministeriötä kiinnostanut. Siitä huolimatta LAL kiukuttelee AKT:n tuella vastaan lakia, johon se jo sai arveluttavia pykäliä.
AY-liike näyttää muuttuneen etujen vaatijasta etujen valvojaksi. Duunareiden eliittijoukoilla ja herroilla on sama intressi. Lypsetään köyhä kansa vaikka kuivaksi. Veljellisellä yhteisrintamalla.
Vientineuvos Valtanen
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Paska haisi eduskunnassa
LOBBAUS Tässä blogissa kerrottiin viime viikolla, että Julkisen sanan neuvosto on pannoittanut päätoimittaja-lobbari Lauri Kontron, joka lietsoo susivihaa Maaseudun Tulevaisuus -lehtensä suosiollisella avustuksella.
Maanantaina Kontro siirtyi päätoimittajasta näyttävästi
yhden askeleen kohti täysipäiväistä lobbaria, kun hän kävi eduskunnassa
puhumassa susista. Avoimen tilaisuuden oli järjestänyt kansanedustaja Pertti Salolainen.
Kontro keräsi pisteet kotiin lausumalla puhujanpöntöstä
suuret sanat: ”Haistakaa paska koko valtiovalta.”
Toki hän lievensi sanojaan toteamalla, että koska susiasiaa
ei ole hoidettu (lue: susia ammuttu sukupuuttoon), maaseudun asukkaat eivät enää
luota viranomaisiin. Mutta sanottu mikä sanottu, eikä Kontro peitellyt sitä,
että hän ei itsekään luota viranomaisiin.
”Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen susitilastot
eivät pidä paikkaansa, sen tietää jokainen”, sanoi Kontro, Metsästäjäliiton puheenjohtaja,
joka on ominut itselleen roolin kaikkien Suomen ”paikallisten asukkaiden”
edustajana.
Kontro esitteli myös kuvaa, jossa kaksi susimielenosoittajaa
esiintyy rinnat paljaina.
”Kyllähän näitä kelpaa katsella, vai mitä Salolainen?”,
Kontro letkautti.
”No enpä tiedä”, vastasi tilanteen tasalla ollut Salolainen.
”Kyllä vielä tällä iällä sentään”, Kontro yritti jatkaa,
mutta yleisössä oli varsin vähän lahtiliiterien sovinistipatuja, eikä nauruja irronnut.
Tässä maassa on kymmeniä tuhansia maltillisia metsästäjiä.
Tämän kirjoittajallakin on pakastimessaan riistaa. Kuinka kauan metsästäjien asiaa
saa ajaa Kekkosen aikaan seisahtunut punaniska?
Salaneuvos Vilmi
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Metrolla on ongelma S:llä
VALEHTELU Olen lukenut HBL:ää, jo lauantaina. Kun juttu on vihdoin ilmestynyt suomennettuna nettiin ja kun toisaalta olen nyt nähnyt, että Hesari vaikenee jälleen automaattimetron vaikeuksista, on aika kertoa asiasta edes täällä niin, että suomea lukevatkin pääsevät mukaan keskusteluun.
Ja kun aikaa on ollut, on tullut luetuksi myös Tekniikka & taloutta, Nürnbergissä ilmestyvää Nordbayern.de -verkkolehteä (kotimaiset lehdet olen lukenut täydellisinä paperiversioina), HKL:n johtokunnan jäsenen Lilja Tammisen blogia sekä tietenkin HBL:n toimittajan Tommy pohjolan metroblogia. Olen myös katsonut uudelleen TV 1:n MOT-ohjelman.
Kaiken tämän tuloksena olen samaa mieltä kuin metrojohtaja Hölttä HS:n haastattelussa: metrolla on ongelma, joka alkaa S-kirjaimella. Lisään tähän kuitenkin, että metrolla on toinen ongelma, joka alkaa L-kirjaimella. Ja kolmas, joka voisi myös alkaa S-kirjaimella, mutta sanotaan selvyyden vuoksi kumminkin, että se alkaa V-kirjaimella.
S-kirjaimella alkava ongelma ei ole Siemens. Sillä Siemens tekee vain sitä, mitä kauppiaan kuuluu markkinataloudessa tehdäkin, eli myydä kaikin keinoin. Markkinataloudessahan ei puhu moraali vaan raha. Kuluttajansuoja ei koske kaupunkeja ja liikennelaitoksia, joiden tulee itse ymmärtää, mitä ostavat ja mihin hintaan.
Metron ongelmat ovat herrat S, L ja V, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat ostamassa ja mihin hintaan. Mutta jostain syystä heille ei mikään muu ole niin tärkeätä kuin saada kuljettajat pois metrosta. Sille alttarille mikään uhri ei ole liikaa. Ei raha eikä kaupunkilaisten matkanteon sujuminen.
Entinen HKL:n suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen pani nykyisen automaattihankkeen alulle väittämällä, että henkilökulut laskevat, matka-ajat lyhenevät, matkustajamäärät nousevat ja vielä energiankulutuskin laskee.
Vepsäläisen pomo, toimitusjohtaja Lahdenranta peri automaattihankkeen Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle. Lahdenranta ja hänen pomonsa apulaiskaupunginjohtaja Sauri ovat hankkeen junnatessa paikallaan joutuneet myöntämään, että henkilökulut eivät laske, matka-ajat eivät lyhene eikä energiankulutus vähene.
Kun vielä hintakin on ainakin kolminkertaistunut Vepsäläisen lupauksista, Lahdenrannan olisi virkansa puolesta kuulunut pysäyttää touhu. Mutta hän on tehnyt kaikkensa, jotta automaatti olisi pakko toteuttaa, kävi miten tahansa. Siksi länsimetron asemat piti lyhentää ja lyhentäminen aloitettiin Helsingissäkin vanhoilla asemilla.
Kun sovittu hinta ei pitänyt paikkaansa, kun Siemens ei pysynyt hankintasopimuksen lupauksissa ja kun kaupan purkamisen ehdot täyttyivät, pani HKL:n johtokunta viime keväänä Lahdenrannan purkamaan kaupan. Mutta sitten Sauri teki itsestään metron suurimman ongelman. Ja ilmeinen syy siihen selvisi puoli vuotta myöhemmin Nürnbergissä.
Siemens menestyi Nürnbergin metron automatisoinnissa melkein yhtä huonosti kuin Helsingissä. Hanke myöhästyi neljä vuotta, mutta kuljettajattomat junat saatiin kuitenkin toimimaan. Viime keväänä Siemens odotti pääsevänsä automatisoimaan Nürnbergin vanhimman metrolinjan. Asiakas kuitenkin epäröi, joten Siemensillä ei ollut varaa joutua perumaan automatisointia Helsingissä.
Siemens epäonnistui Lahdenrannan ja johtokunnan kanssa. Silloin kävellään tietenkin näiden yli kaupunginjohtajan puheille. Ja se oljenkorsi piti. Sauri painoi villaisella kaiken ja Siemens sai jatkaa kehumistaan Nürnbergissä. Helsinkikin muka tietää automaattimetron olevan kannattava, vaikka jokseenkin kaikki menee pieleen.
Mutta nyt on nähty, että viimeinenkään Vepsäläisen lupauksista ei pidä paikkansa. Nürnberg, jolla on jo kokemusta vanhan linjan automatisoinnista, tietää, ettei automaatti lisää matkustajamääriä. Eli voihan metron aina automatisoida, mutta ei siinä mitään tolkkua ole, joten kuljettajilla mennään jatkossakin.
Metrolla on ongelma, joka alkaa S:llä, ellei Sauri korjaa virhettään. Vaikka ei tekniikkaa ymmärtäisikään, luulisi edes käytännön kokemuksen avaavan silmät. Sopimuksen purkamisen perusteet eivät ole laittomilla sopimusmuutoksilla poistuneet.
Veli Hopea
Ja kun aikaa on ollut, on tullut luetuksi myös Tekniikka & taloutta, Nürnbergissä ilmestyvää Nordbayern.de -verkkolehteä (kotimaiset lehdet olen lukenut täydellisinä paperiversioina), HKL:n johtokunnan jäsenen Lilja Tammisen blogia sekä tietenkin HBL:n toimittajan Tommy pohjolan metroblogia. Olen myös katsonut uudelleen TV 1:n MOT-ohjelman.
Kaiken tämän tuloksena olen samaa mieltä kuin metrojohtaja Hölttä HS:n haastattelussa: metrolla on ongelma, joka alkaa S-kirjaimella. Lisään tähän kuitenkin, että metrolla on toinen ongelma, joka alkaa L-kirjaimella. Ja kolmas, joka voisi myös alkaa S-kirjaimella, mutta sanotaan selvyyden vuoksi kumminkin, että se alkaa V-kirjaimella.
S-kirjaimella alkava ongelma ei ole Siemens. Sillä Siemens tekee vain sitä, mitä kauppiaan kuuluu markkinataloudessa tehdäkin, eli myydä kaikin keinoin. Markkinataloudessahan ei puhu moraali vaan raha. Kuluttajansuoja ei koske kaupunkeja ja liikennelaitoksia, joiden tulee itse ymmärtää, mitä ostavat ja mihin hintaan.
Metron ongelmat ovat herrat S, L ja V, jotka eivät ymmärrä, mitä ovat ostamassa ja mihin hintaan. Mutta jostain syystä heille ei mikään muu ole niin tärkeätä kuin saada kuljettajat pois metrosta. Sille alttarille mikään uhri ei ole liikaa. Ei raha eikä kaupunkilaisten matkanteon sujuminen.
Entinen HKL:n suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen pani nykyisen automaattihankkeen alulle väittämällä, että henkilökulut laskevat, matka-ajat lyhenevät, matkustajamäärät nousevat ja vielä energiankulutuskin laskee.
Vepsäläisen pomo, toimitusjohtaja Lahdenranta peri automaattihankkeen Vepsäläisen jäätyä eläkkeelle. Lahdenranta ja hänen pomonsa apulaiskaupunginjohtaja Sauri ovat hankkeen junnatessa paikallaan joutuneet myöntämään, että henkilökulut eivät laske, matka-ajat eivät lyhene eikä energiankulutus vähene.
Kun vielä hintakin on ainakin kolminkertaistunut Vepsäläisen lupauksista, Lahdenrannan olisi virkansa puolesta kuulunut pysäyttää touhu. Mutta hän on tehnyt kaikkensa, jotta automaatti olisi pakko toteuttaa, kävi miten tahansa. Siksi länsimetron asemat piti lyhentää ja lyhentäminen aloitettiin Helsingissäkin vanhoilla asemilla.
Kun sovittu hinta ei pitänyt paikkaansa, kun Siemens ei pysynyt hankintasopimuksen lupauksissa ja kun kaupan purkamisen ehdot täyttyivät, pani HKL:n johtokunta viime keväänä Lahdenrannan purkamaan kaupan. Mutta sitten Sauri teki itsestään metron suurimman ongelman. Ja ilmeinen syy siihen selvisi puoli vuotta myöhemmin Nürnbergissä.
Siemens menestyi Nürnbergin metron automatisoinnissa melkein yhtä huonosti kuin Helsingissä. Hanke myöhästyi neljä vuotta, mutta kuljettajattomat junat saatiin kuitenkin toimimaan. Viime keväänä Siemens odotti pääsevänsä automatisoimaan Nürnbergin vanhimman metrolinjan. Asiakas kuitenkin epäröi, joten Siemensillä ei ollut varaa joutua perumaan automatisointia Helsingissä.
Siemens epäonnistui Lahdenrannan ja johtokunnan kanssa. Silloin kävellään tietenkin näiden yli kaupunginjohtajan puheille. Ja se oljenkorsi piti. Sauri painoi villaisella kaiken ja Siemens sai jatkaa kehumistaan Nürnbergissä. Helsinkikin muka tietää automaattimetron olevan kannattava, vaikka jokseenkin kaikki menee pieleen.
Mutta nyt on nähty, että viimeinenkään Vepsäläisen lupauksista ei pidä paikkansa. Nürnberg, jolla on jo kokemusta vanhan linjan automatisoinnista, tietää, ettei automaatti lisää matkustajamääriä. Eli voihan metron aina automatisoida, mutta ei siinä mitään tolkkua ole, joten kuljettajilla mennään jatkossakin.
Metrolla on ongelma, joka alkaa S:llä, ellei Sauri korjaa virhettään. Vaikka ei tekniikkaa ymmärtäisikään, luulisi edes käytännön kokemuksen avaavan silmät. Sopimuksen purkamisen perusteet eivät ole laittomilla sopimusmuutoksilla poistuneet.
Veli Hopea
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Veljien normaalit bileet
LOBBAUS Oikeudenkäynti veli Ilkan pikku pirskeistä jatkuu. Veli Ilkka täytti 60, ja täytyihän sitä juhlia. Juhlista saatiin näyttävät, kun kauppakeskuskaavoja poliitikoilta kärkkyvät veljet pistivät sopivasti seteleitä tiskiin.
Tästä tuohtuneille Kanervan asianajaja huomauttaa, että lobbaus on normaalia toimintaa. Ja että eihän Ile ole Turun puolessa mikään vaikuttaja. Kunhan nyt vaan johti maakuntapolitiikkaa ja oli kaupunginvaltuuston pitkäaikainen tekijähahmo. Ei, Ile on valtakunnanpoliitikko, jolle eivät mokomat kyläkaupat kuulu.
Missäs niistä kaupan suuryksiköistä nyt isoimmat riidat käytiinkään? Ihan kuin Puupponen muistelisi, että edellisen hallituksen kaudella nämä kysymykset olivat nimenomaan valtakunnanpoliittisia. Ja että silloin tehty linjaus oli sellainen, että suuria kauppakeskuksia ei saa rakentaa Vihtiin eikä Mikkeliin eikä Pieksämäelle, vaan suurimpiin maakuntakeskuksiin. Tällaisen ratkaisun teki Kanervan puoluetoveri asiasta vastaavana ministerinä.
Puupponen ei toki vihjaa, että Kanerva olisi mitenkään vaikuttanut Jan Vapaavuoren ratkaisuun. Väite, että kauppakeskuksiin ei vaikutettaisi valtakunnantasolla on vain yksinkertaisesti Kanervan ja hänen asianajajansa harrastamaa muunneltua totuutta.
Ylioppilas Puupponen
Tästä tuohtuneille Kanervan asianajaja huomauttaa, että lobbaus on normaalia toimintaa. Ja että eihän Ile ole Turun puolessa mikään vaikuttaja. Kunhan nyt vaan johti maakuntapolitiikkaa ja oli kaupunginvaltuuston pitkäaikainen tekijähahmo. Ei, Ile on valtakunnanpoliitikko, jolle eivät mokomat kyläkaupat kuulu.
Missäs niistä kaupan suuryksiköistä nyt isoimmat riidat käytiinkään? Ihan kuin Puupponen muistelisi, että edellisen hallituksen kaudella nämä kysymykset olivat nimenomaan valtakunnanpoliittisia. Ja että silloin tehty linjaus oli sellainen, että suuria kauppakeskuksia ei saa rakentaa Vihtiin eikä Mikkeliin eikä Pieksämäelle, vaan suurimpiin maakuntakeskuksiin. Tällaisen ratkaisun teki Kanervan puoluetoveri asiasta vastaavana ministerinä.
Puupponen ei toki vihjaa, että Kanerva olisi mitenkään vaikuttanut Jan Vapaavuoren ratkaisuun. Väite, että kauppakeskuksiin ei vaikutettaisi valtakunnantasolla on vain yksinkertaisesti Kanervan ja hänen asianajajansa harrastamaa muunneltua totuutta.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Susipäällikkö pannoitettiin
MEDIA Julkisen sanan neuvosto on antanut merkittävän lausunnon. Paimentamilleen medioille tavallisesti kovin kiltti ja suopea JSN on linjannut, että vapaa-ajallaan jossakin asiassa keskeisessä roolissa olevien median edustajien tulisi tehdä sidonnaisuutensa selväksi aihepiiristä laatimiensa uutisten yhteydessä.
Jalkarauta laukesi jatkuvaa susientappokampanjaa käyvän Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontron alla. Kantelun tehneessä luonnonsuojelujärjestössä ihmeteltiin, miten Metsästäjäliiton puheenjohtajana toimiva henkilö tehtailee sanomalehteen uutisia asioista, joissa hän on itse aktiivivaikuttaja.
Lehden omistajalta on ollut erikoinen ratkaisu sallia tällainen kaksoisrooli. Miltä näyttäisi, jos Helsingin Sanomiin kirjoittelisi uutisia työmarkkinakiistoista vaikkapa Pron puheenjohtaja Antti Rinne? Aivan tavallisena präntinlukijana Sisar Hento Valkoinen ajattelee, että edunvalvoja journalistina söisi missä tahansa mediassa koko toimituksen asemaa vakavasti otettavina ammattilaisina.
JSN katsookin, että jatkossa Maaseudun Tulevaisuuden on ilmoitettava metsästysuutistensa yhteydessä, että sen on tehnyt Metsästäjäliiton puheenjohtaja.
"Lukijalla on oikeus tietää seikoista, jotka saattavat vaikuttaa toimittajan toimintaan tai tässä tapauksessa koko lehden linjauksiin, koska kyse on päätoimittajasta. Neuvoston mielestä tämän kaltaisista merkittävistä sidonnaisuuksista on reilua kertoa lehden lukijoille, vaikka Journalistin ohjeet eivät siihen velvoittaisikaan", JSN kehottaa.
Nyt lehden tilaajat voivatkin jäädä odottelemaan, alkaako susilobbausuutisten alle ilmestyä JSN:n pannoittaman päätoimittajan ansioluettelo.
Sisar H. V.
Jalkarauta laukesi jatkuvaa susientappokampanjaa käyvän Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontron alla. Kantelun tehneessä luonnonsuojelujärjestössä ihmeteltiin, miten Metsästäjäliiton puheenjohtajana toimiva henkilö tehtailee sanomalehteen uutisia asioista, joissa hän on itse aktiivivaikuttaja.
Lehden omistajalta on ollut erikoinen ratkaisu sallia tällainen kaksoisrooli. Miltä näyttäisi, jos Helsingin Sanomiin kirjoittelisi uutisia työmarkkinakiistoista vaikkapa Pron puheenjohtaja Antti Rinne? Aivan tavallisena präntinlukijana Sisar Hento Valkoinen ajattelee, että edunvalvoja journalistina söisi missä tahansa mediassa koko toimituksen asemaa vakavasti otettavina ammattilaisina.
JSN katsookin, että jatkossa Maaseudun Tulevaisuuden on ilmoitettava metsästysuutistensa yhteydessä, että sen on tehnyt Metsästäjäliiton puheenjohtaja.
"Lukijalla on oikeus tietää seikoista, jotka saattavat vaikuttaa toimittajan toimintaan tai tässä tapauksessa koko lehden linjauksiin, koska kyse on päätoimittajasta. Neuvoston mielestä tämän kaltaisista merkittävistä sidonnaisuuksista on reilua kertoa lehden lukijoille, vaikka Journalistin ohjeet eivät siihen velvoittaisikaan", JSN kehottaa.
Nyt lehden tilaajat voivatkin jäädä odottelemaan, alkaako susilobbausuutisten alle ilmestyä JSN:n pannoittaman päätoimittajan ansioluettelo.
Sisar H. V.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Talouseliitin Muhammad
TIEDON PIMITTÄMINEN Suomessakin on kummasteltu, kuinka Muhammadista ei saa julkaista kuvia, sillä se loukkaa Muhammadin opetuslapsia. Muhammadia ja hänen oppejaan ei sovi myöskään kritisoida, sillä Muhammad on pyhä.
Suomessa tehdään parhaillaan kirjaa suomalaisten omasta Muhammadista. Se tulee loukkaamaan monia Muhammadin kavereita, ja paljastaa, millaiset vallankeittokeinot Muhammadilla on.
Meidän Muhammadimme on Björn Wahlroos, josta kirjoitettava teos on kohdannut suuria vaikeuksia. Professori-journalisti Tuomo Pietiläinen kirjoittaa, kuinka kirjaa tekevät opiskelijat ovat Wahlroos-tutkimuksissaan ajautuneet umpikujaan.
Lukuisat Suomen talouden ja vallan merkkihenkilöt ovat kieltäytyneet kertomasta näkemyksiään Muhammad Wahlroosista. Pörssiyhtiö ja eläkeyhtiö ovat oikein virallisesti päättäneet, ettei kukaan heidän johtohahmoistaan lausu kirjantekijöille mitään. Useampi taho on ilmoittanut, että avunantoon tarvittaisiin Muhammadin itsensä lupa.
Tällainen veliverkosto meitä hallitsee. Paitsi, että heillä on kaikki taloudellinen ja poliittinen valta, he haluavat myös pitää huolen siitä, ettei tätä valtaa voida läpivalaista. Kuin yhdessä sovitusti Hyvät Veljet pidättäytyvät lausumasta toisistaan mitään. Näin kaikki saavat rauhassa kahmia lisää itselleen, saneerata hiekantuojia jaloistaan pyörimästä ja pitää riittävän hajuraon vallankäyttönsä kohteisiin, tavalliseen kansaan.
Tilasta, jossa eliitti piiloutuu piikkilanka-aitojen taakse ja kieltäytyy seurustelemasta rahvaan kanssa, on puhuttu kuin tulevaisuuden worst case -uhkakuvana. Wahlroos-kirja todistaa jo ennen ilmestymistään, että uhka on jo käynyt toteen.
Toisilta kasvottomat suurveljet haluavat ottaa mahdollisimman paljon, mutta itsestään he eivät anna mitään. He teettävät poliittisella järjestelmällä lexnokioita, joilla tavalliset ihmiset riisutaan tarvittaessa vaikka alasti, mutta kun heistä pitäisi tehdä yksi vaivainen kirja, se on täysin mahdotonta. Heidän mielikseen on alennettava verotusta ja heikennettävä turvaverkkoja. Köyhiä he nimittelevät varkaiksi ja tukien väärinkäyttäjiksi - omat rikkaudet on ajat sitten verosuunniteltu turvaan. Siitä, mitä he vastahankaisesti suostuvat maksamaan, he pitävät suurta meteliä.
Kasvottomat suurveljet ovat sananmukaisesti Euroopan omistajia, mutta ihmisinä niin pieniä, etteivät uskalla johtaa joukkojaan edestä.
Mille vuosisadalle olemme tässä harvainvallan kehittymisessä oikein taantumassa? Onko 1800-lukukin jo liian pehmeä arvio?
Ylioppilas Puupponen
Suomessa tehdään parhaillaan kirjaa suomalaisten omasta Muhammadista. Se tulee loukkaamaan monia Muhammadin kavereita, ja paljastaa, millaiset vallankeittokeinot Muhammadilla on.
Meidän Muhammadimme on Björn Wahlroos, josta kirjoitettava teos on kohdannut suuria vaikeuksia. Professori-journalisti Tuomo Pietiläinen kirjoittaa, kuinka kirjaa tekevät opiskelijat ovat Wahlroos-tutkimuksissaan ajautuneet umpikujaan.
Lukuisat Suomen talouden ja vallan merkkihenkilöt ovat kieltäytyneet kertomasta näkemyksiään Muhammad Wahlroosista. Pörssiyhtiö ja eläkeyhtiö ovat oikein virallisesti päättäneet, ettei kukaan heidän johtohahmoistaan lausu kirjantekijöille mitään. Useampi taho on ilmoittanut, että avunantoon tarvittaisiin Muhammadin itsensä lupa.
Tällainen veliverkosto meitä hallitsee. Paitsi, että heillä on kaikki taloudellinen ja poliittinen valta, he haluavat myös pitää huolen siitä, ettei tätä valtaa voida läpivalaista. Kuin yhdessä sovitusti Hyvät Veljet pidättäytyvät lausumasta toisistaan mitään. Näin kaikki saavat rauhassa kahmia lisää itselleen, saneerata hiekantuojia jaloistaan pyörimästä ja pitää riittävän hajuraon vallankäyttönsä kohteisiin, tavalliseen kansaan.
Tilasta, jossa eliitti piiloutuu piikkilanka-aitojen taakse ja kieltäytyy seurustelemasta rahvaan kanssa, on puhuttu kuin tulevaisuuden worst case -uhkakuvana. Wahlroos-kirja todistaa jo ennen ilmestymistään, että uhka on jo käynyt toteen.
Toisilta kasvottomat suurveljet haluavat ottaa mahdollisimman paljon, mutta itsestään he eivät anna mitään. He teettävät poliittisella järjestelmällä lexnokioita, joilla tavalliset ihmiset riisutaan tarvittaessa vaikka alasti, mutta kun heistä pitäisi tehdä yksi vaivainen kirja, se on täysin mahdotonta. Heidän mielikseen on alennettava verotusta ja heikennettävä turvaverkkoja. Köyhiä he nimittelevät varkaiksi ja tukien väärinkäyttäjiksi - omat rikkaudet on ajat sitten verosuunniteltu turvaan. Siitä, mitä he vastahankaisesti suostuvat maksamaan, he pitävät suurta meteliä.
Kasvottomat suurveljet ovat sananmukaisesti Euroopan omistajia, mutta ihmisinä niin pieniä, etteivät uskalla johtaa joukkojaan edestä.
Mille vuosisadalle olemme tässä harvainvallan kehittymisessä oikein taantumassa? Onko 1800-lukukin jo liian pehmeä arvio?
Ylioppilas Puupponen
maanantai 25. helmikuuta 2013
Kävelevät ilmapiirikriisit
JOHTAMINEN Suomessa on kaksi kaupunkia kaukana toisistaan, joita kuitenkin yhdistää yksi asia. Kaupungit ovat Heinola ja Pyhäjärvi. Niiden yhteinen nimittäjä on kaupunginjohtaja Tita Rinnevaara.
Rinnevaara valittiin Heinolan väliaikaiseksi kaupunginjohtajaksi, ja hän otti virkavapaata Pyhäjärven pestistään. Työ Heinolassa alkoi elokuussa 2012. Väliaikaiseksi Rinnevaara jouduttiin valitsemaan, koska jo hänen valinnastaan tehtiin valitus.
Jo lokakuussa 2012 alkoi Rinnevaaran johtamistavasta kuulua ihmettelyä. Sen jälkeen Heinolan hallinnossa on tehtailtu muistioita, sairauslomia ja selvityksiä. Pyhäjärveltä lähtiessään Rinnevaara jätti taakseen sekaannuksen tilassa olevan organisaation. Heinolassa samaan tilanteeseen päästiin ennätysajassa.
Heinola erotti Rinnevaaran marraskuussa. Rinnevaara vastustaa, ei katso tehneensä mitään väärää ja vetoaa lakiin, vaikka puoli kaupunkia on sekaisin.
Yleensähän johtajan tehtävä on missä tahansa organisaatiossa sellainen, että johtaminen ei onnistu, jos johdettavat eivät luota. Normaalisti ihminen tekee tästä johtopäätöksen, että hän ei voi jatkaa työssään, koska luottamusta ei ole. Tietynlaiset johtajat eivät kuitenkaan tällaista itsekritiikkiä pysty harjoittamaan.
Työpahoinvoinnin pitkä historia tietää tämän johtajatyypin. Persoonallisuuspiirteelle on lääketietellinen määritelmäkin, jota tässä ei oikeusseuraamusten pelossa uskalla mainita. Joka tapauksessa tällaisen johtajan jälkeen jää vain savuava organisaatio ja iso joukko pahoinvoivia ihmisiä.
Ja kuten Heinolassa nyt havaitaan, on virheettömän ihmisen irtisanominen lähes mahdotonta, kun kaikki muut ovat syyllisiä.
Seuraava skandaali kytee Pyhäjärvellä, jossa yritetään nyt päästä äkkiä eroon Rinnevaarasta. Valtuusto pyrkii tänään tekemään päätöksen työsopimuksen päättymisestä. Rinnevaara vastustaa.
Millainen ihminen kuvittelee kaiken tämän jälkeen johtavansa jotain kaupunkia?
Ylioppilas Puupponen
Rinnevaara valittiin Heinolan väliaikaiseksi kaupunginjohtajaksi, ja hän otti virkavapaata Pyhäjärven pestistään. Työ Heinolassa alkoi elokuussa 2012. Väliaikaiseksi Rinnevaara jouduttiin valitsemaan, koska jo hänen valinnastaan tehtiin valitus.
Jo lokakuussa 2012 alkoi Rinnevaaran johtamistavasta kuulua ihmettelyä. Sen jälkeen Heinolan hallinnossa on tehtailtu muistioita, sairauslomia ja selvityksiä. Pyhäjärveltä lähtiessään Rinnevaara jätti taakseen sekaannuksen tilassa olevan organisaation. Heinolassa samaan tilanteeseen päästiin ennätysajassa.
Heinola erotti Rinnevaaran marraskuussa. Rinnevaara vastustaa, ei katso tehneensä mitään väärää ja vetoaa lakiin, vaikka puoli kaupunkia on sekaisin.
Yleensähän johtajan tehtävä on missä tahansa organisaatiossa sellainen, että johtaminen ei onnistu, jos johdettavat eivät luota. Normaalisti ihminen tekee tästä johtopäätöksen, että hän ei voi jatkaa työssään, koska luottamusta ei ole. Tietynlaiset johtajat eivät kuitenkaan tällaista itsekritiikkiä pysty harjoittamaan.
Työpahoinvoinnin pitkä historia tietää tämän johtajatyypin. Persoonallisuuspiirteelle on lääketietellinen määritelmäkin, jota tässä ei oikeusseuraamusten pelossa uskalla mainita. Joka tapauksessa tällaisen johtajan jälkeen jää vain savuava organisaatio ja iso joukko pahoinvoivia ihmisiä.
Ja kuten Heinolassa nyt havaitaan, on virheettömän ihmisen irtisanominen lähes mahdotonta, kun kaikki muut ovat syyllisiä.
Seuraava skandaali kytee Pyhäjärvellä, jossa yritetään nyt päästä äkkiä eroon Rinnevaarasta. Valtuusto pyrkii tänään tekemään päätöksen työsopimuksen päättymisestä. Rinnevaara vastustaa.
Millainen ihminen kuvittelee kaiken tämän jälkeen johtavansa jotain kaupunkia?
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Hankintalain salainen pykälä
KANSA MAKSAA Suuret julkiset hankinnat on hankintalain mukaan kilpailutettava. Esimerkiksi, jos valtio haluaa tilata 700 000 euroa maksavan tulevaisuusselonteon, urakka pitää kilpailuttaa.
Mutta turha tästä on meteliä nostaa. Lukekaapa hankintalaki oikein tarkkaan. Siellä rivien välissä sanotaan, että jos kuitenkin hankinta tehdään Pekka Himaselta, sen voi ihan hyvin tehdä kusi sukassa.
Kun lukee Himaselta tilattua edellistä opusta, voi vain ihmetellä, miksi tarvitaan uusi selonteko.
Edellisessä selvityksessään Himanen patistaa poliittista järjestelmää lisäämään kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen. Himanen ihmettelee, miten esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat edelleen rempallaan, vaikka ne päätettiin pistää kuntoon jo 1994. Himanen kuvaa rehellisesti luonnonvarojen ja maapallon ekologisen kestokyvyn loppumisen uhkaa.
Himasen sinänsä aivan ansiokkaan Sinisen kirjan ajatukset ovat järkeviä, mutta ne ovat jääneet käytännössä kokonaan huomiotta. Ei ole pelkästään Himasen vika, että neuvottavat eivät ota neuvoja tosissaan.
Ylioppilas Puupponen
Mutta turha tästä on meteliä nostaa. Lukekaapa hankintalaki oikein tarkkaan. Siellä rivien välissä sanotaan, että jos kuitenkin hankinta tehdään Pekka Himaselta, sen voi ihan hyvin tehdä kusi sukassa.
Kun lukee Himaselta tilattua edellistä opusta, voi vain ihmetellä, miksi tarvitaan uusi selonteko.
Edellisessä selvityksessään Himanen patistaa poliittista järjestelmää lisäämään kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen. Himanen ihmettelee, miten esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat edelleen rempallaan, vaikka ne päätettiin pistää kuntoon jo 1994. Himanen kuvaa rehellisesti luonnonvarojen ja maapallon ekologisen kestokyvyn loppumisen uhkaa.
Himasen sinänsä aivan ansiokkaan Sinisen kirjan ajatukset ovat järkeviä, mutta ne ovat jääneet käytännössä kokonaan huomiotta. Ei ole pelkästään Himasen vika, että neuvottavat eivät ota neuvoja tosissaan.
Ylioppilas Puupponen
torstai 21. helmikuuta 2013
Oikeus tappaa
LOBBAUS Kuljetusveljet eivät luovuta. He ovat jo vuosia levittäneet informaatiotaan siitä, mitä kaikkea kauheaa tapahtuu, jos omistajakuljettajien ajoaikaa rajataan, ja omistajat joutuvat ajaessaan noudattamaan työ- ja lepoaikoja koskevia lakeja. Kuljetuskustannukset nousevat, ja joudutaan palkkaamaan lisää väkeä.
Yle uutisoi, kuinka kuljetusyrittäjät ovat edelleen tuohtuneita EU:ssa jo loppuun käsitellystä direktiivistä, joka rajaa viikkotunnit 48:aan. Yrittäjät ihmettelevät, miten yrittämisen vapautta voidaan näin rajata, ja hokevat, kuinka rajaamista ei tapahdu muillakaan aloilla.
Kuljetusveljet eivät ilmeisesti huomaa mitään eroa siinä, että työskennellään esimerkiksi omassa kioskissa väsyneenä ja siinä, että työskennellään kymmeniä tonneja painavalla rekalla väsyneenä. Normaalin tiellä liikkujan mielestä siinä on melko suuri ero, nukahtaako yrittäjä kassakoneen näppäimistölle vai rekan rattiin. Raskaan liikenteen kuolonkolareissa on paljastunut jopa lähes vuorokauden mittaisia työrupeamia, joita ovat ajaneet nimenomaan yrittäjäkuljettajat.
Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti. Suomessahan on esimerkiksi liukkaita kelejä ja pimeät talvet. Eihän sellaisissa olosuhteissa tarvita virkeitä yrittäjiä. Ratissa nuokkuminen on sankaruutta, eikä tarvitse pidentää työuriakaan, kun sydänkohtaus tai kolari korjaa ajoissa ennen eläkeikää.
Ylioppilas Puupponen
Yle uutisoi, kuinka kuljetusyrittäjät ovat edelleen tuohtuneita EU:ssa jo loppuun käsitellystä direktiivistä, joka rajaa viikkotunnit 48:aan. Yrittäjät ihmettelevät, miten yrittämisen vapautta voidaan näin rajata, ja hokevat, kuinka rajaamista ei tapahdu muillakaan aloilla.
Kuljetusveljet eivät ilmeisesti huomaa mitään eroa siinä, että työskennellään esimerkiksi omassa kioskissa väsyneenä ja siinä, että työskennellään kymmeniä tonneja painavalla rekalla väsyneenä. Normaalin tiellä liikkujan mielestä siinä on melko suuri ero, nukahtaako yrittäjä kassakoneen näppäimistölle vai rekan rattiin. Raskaan liikenteen kuolonkolareissa on paljastunut jopa lähes vuorokauden mittaisia työrupeamia, joita ovat ajaneet nimenomaan yrittäjäkuljettajat.
Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti. Suomessahan on esimerkiksi liukkaita kelejä ja pimeät talvet. Eihän sellaisissa olosuhteissa tarvita virkeitä yrittäjiä. Ratissa nuokkuminen on sankaruutta, eikä tarvitse pidentää työuriakaan, kun sydänkohtaus tai kolari korjaa ajoissa ennen eläkeikää.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Hevoshullut
TIEDON PIMITTÄMINEN Puupponen on kyllästynyt ajankohtaiseen vitsiin. Se kuuluu mitä tahansa liharuokaa nautittaessa "onkohan tässä nyt hevosta". Puupposelle on sanottu viikon sisällä näin jo useita kertoja.
Joka kerta Puupponen on pohtinut, vitsaillaanko siinä ruuan raaka-ainetuottajalle, myyjälle, valmistajalle vai syöjälle. Paras vastaus vitsiin voisi olla "eikö sinun kouluja käyneenä kansalaisena tulisi tietää, mitä syöt".
Hevosen lihassa ei sinänsä ole mitään hullua. Pitää silti paikkaansa, että pimeän hevosenlihan sotkeminen tavanomaisen naudan- ja sianlihan sekaan on sopimatonta. Olisi kuitenkin parempi kysyä, miksi hevosenliha menee pokkana läpi vaikka minkälaisten ruokaketjujen.
Se menee siksi, että länsimainen kulutuspullero alkaa olla täydellisen vieraantunut siitä, mitä syö. Pulleroa se ei näytä edes kiinnostavan. Kun äskettäin paljastettiin, millaista vääryyttä yhden säilykepurkin matkan varrelle mahtuu, useimmat sanoivat, että mitä sitten. Ei ole paljon mitään käsitystä siitä, mistä ruoka tulee ja mitä uhrauksia jotkut toiset alistettuina joutuvat tekemään, että kaikkea on vuodenajasta riippumatta kaiken aikaa saatavilla.
Miksipä tällaisille mitä sitten -pulleroille tarjota kunnon tavaraa, kun huonompikin menee kaupaksi.
Ylioppilas Puupponen
Joka kerta Puupponen on pohtinut, vitsaillaanko siinä ruuan raaka-ainetuottajalle, myyjälle, valmistajalle vai syöjälle. Paras vastaus vitsiin voisi olla "eikö sinun kouluja käyneenä kansalaisena tulisi tietää, mitä syöt".
Hevosen lihassa ei sinänsä ole mitään hullua. Pitää silti paikkaansa, että pimeän hevosenlihan sotkeminen tavanomaisen naudan- ja sianlihan sekaan on sopimatonta. Olisi kuitenkin parempi kysyä, miksi hevosenliha menee pokkana läpi vaikka minkälaisten ruokaketjujen.
Se menee siksi, että länsimainen kulutuspullero alkaa olla täydellisen vieraantunut siitä, mitä syö. Pulleroa se ei näytä edes kiinnostavan. Kun äskettäin paljastettiin, millaista vääryyttä yhden säilykepurkin matkan varrelle mahtuu, useimmat sanoivat, että mitä sitten. Ei ole paljon mitään käsitystä siitä, mistä ruoka tulee ja mitä uhrauksia jotkut toiset alistettuina joutuvat tekemään, että kaikkea on vuodenajasta riippumatta kaiken aikaa saatavilla.
Miksipä tällaisille mitä sitten -pulleroille tarjota kunnon tavaraa, kun huonompikin menee kaupaksi.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 18. helmikuuta 2013
Montako kuollutta tarvitaan metroon?
KUOLEMANVAARA Suomessa on tapana, että varoituksia ei uskota. Vasta sitten, kun joku kuolee tai tulee muuten suuri vahinko, asioihin suvaitaan puuttua. Viime viikon ratsastusmaneesiturma on juuri tällainen tapaus. Tiedossa on jopa hengenvaara. Mutta kun on niin ikävä puuttua asioihin. Pää pensaaseen ja toivotaan, ettei nyt kumminkaan mitään tapahtuisi. Mutta kun kuitenkin tapahtui.
Kaksi viikkoa sitten YLE:n MOT-ohjelma kertoi, miten metron turvallisuus on retuperällä. Viranomaismääräyksiä ei noudateta ja vanhentuneisiin ratkaisuihin ei puututa.
Luottamusta ohjelmassa herättävät muut haastatellut kuin vastuulliset virkamiehet. HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, ettei vanhoille tunneleille tehdä mitään, vaikka kuljettajat poistetaan junista, vuorovälit tihennetään ja ihmiset ja palokaasut puhalletaan samaan kanavaan. Vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri toteaa, että pelastuslaitoksen määräysten noudattamatta jättäminen on hyväksyttävää, kun säästetään yksi prosentti (1 %) länsimetron kustannuksista.
Kun virkamiehet ovat ohjelmassa selittäneet omaa välinpitämättömyyttään, asiantuntijat kumoavat juuri sanotun. Ja tavalla, joka ei jätä epäilyksiä siitä, kumpi oli oikeassa. Mutta Lahdenrantahan tulikin myöntäneeksi ihan itse, ettei ole asioista perillä. Hän siteerasi henkilöä, jota hän pitää asiantuntijana. Jostain syystä henkilön nimeä ei kuitenkaan voinut mainita.
Lahdenranta kehuu myös, että automaattimetro on ydinvoimalan jälkeen vaikein tekninen projekti Suomessa. Jos näin on, miksi sitä johtamaan ei sitten ole pantu henkilöä, joka hallitsee asian eikä kysy neuvoa tuntemattomalta, jota luulee asiantuntijaksi?
Omavaltaisia turvallisuusratkaisuja tekevän Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen puolestaan on kehunut, miten hänen metronsa on suurin rakennushanke samaisen Olkiluodon ydinvoimalan jälkeen. Miksi Länsimetro Oy:llä on muutaman henkilön organisaatio ja johtajana mies, jolla ei ole mitään kokemusta mistään metrosta? Ja miksi Turvatekniikan keskus ei valvo Länsimetro Oy:tä, vaikka sillä on voimaa panna polvilleen määräyksiä kiertelevä kansainvälinen suuryritys Areva?
Montako kuollutta tarvitaan, että metroon ja sen väärinkäytöksiin ja leväperäisyyteen puututaan?
Liikenneviraston hankeohjeiden mukaan ihmiskuoleman arvo on 1,92 miljoonaa euroa. Länsimetron todellisten kustannusten perusteella tarvitaan noin 500 kuollutta, jotta kuolleiden ihmisten arvo on sama kuin metron arvo. Näin monta ihmistäkö täytyy kuolla, ennen kuin poliitikot ja media yleisesti suostuvat pohtimaan metroa kriittisesti? Luku ei ole kuitenkaan mitenkään mahdoton. Tuohon kuolleiden määrään riittää, kun yksi metrojunallinen kaupunkilaisia menehtyy tunnelionnettomuuteen.
Vaan entä se prosentin säästö pelastuslaiturin leveydessä. Säästö, jonka vuoksi pelastajat varusteineen eivät pääse eteenpäin, kun vastassa on paniikissa pakenevia ihmisiä. Tai jonka vuoksi vaunusta ei saada ihmistä paareilla ulos. 10 miljoonaa, sanoi apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Siis viisi ihmishenkeä ei vielä riitä siihen, että tehdään kuten oikeat ja nimetyt pelastusalan asiantuntijat sanovat.
Vaikka metro ei julkaise tilastoja turvallisuudestaan, se ei tee metrosta turvallista. Läheltä piti -tilanteita on Saurin ja Lahdenrannan metrossa ollut jo. Mutta ei vielä tarpeeksi suurta rysäystä, että antaisi aihetta toimenpiteisiin. Sitä siis odotellessa, kuten ratsastusmaneesien kanssa.
Veli Hopea
lauantai 16. helmikuuta 2013
Susitaistelun sankarivainaja
LOBBAUS Taisto susia vastaan on noussut uusiin sfääreihin. Perjantaina 15.2. Köyliössä pidetyssä joukkokokouksessa esiteltiin suden ensimmäinen ihmisuhri sitten vuoden 1882. Hän on Keski-Pohjanmaalla salakaadosta kärähtänyt metsästäjä, joka päätyi kiinni jäämisensä jälkeen henkilökohtaiseen ratkaisuun.
Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.
Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.
Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.
Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.
Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?
Sisar H. V.
Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.
Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.
Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.
Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.
Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?
Sisar H. V.
torstai 14. helmikuuta 2013
Rajusti keskiverto
MARKKINOINTI Kuukauden Siirappi -palkinto menee jo puolikuusta mainostoimisto Ivalolle. Toimistossa on nyt bileet, sillä se onnistui saamaan uuden asiakkaan, Radio Novan.
Hunajaisessa lipomisessa sanahelinämittarit ovat kaakossa, kun Ivalon edustaja mielistelee, kuinka uusi asiakas "on täynnä suuruudenhulluja kaistapäitä sekä kovaa näkemystä" ja "tähyää omaan suuntaansa".
Sisar Hento Valkoiselta oli mennä tämän lukemisesta aamukahvi väärään kurkkuun. Radio Novan koko liikeidea on läpi historiansa ollut olla tasapaksu, harmiton ja mahdollisimman suurta keskivertokansalaisten joukkoa miellyttävä äänitapetti, jonka sekaan on helppo myydä huoltoasemien ja pankkilainojen mainoksia.
Aina kun Sisar H.V. on kyseistä kanavaa jossain kuullut, tarhatädeiltä kuulostavat mukava-juontajat pyörittävät mitäänsanomatonta valtavirtamusiikkia, ja kuuntelijat soittelevat studioon, kuinka täällä maantiellä on muitakin perhefarkkuja jonossa. Kaikkialla, missä kauppaliikkeet haluavat taustalle merkityksetöntä hölinää, ne kytkevät kaiuttimiinsa Radio Novan. Jopa jotkut ravintolat haluavat pilata annoksensa soittamalla ruokailijoille Novaa.
Kanava perustettiin aikanaan työnimellä "Suomen Uutisradio", ja sen perustamisessa olivat mukana jopa puolueet. Juhlava ja älyllisen kuuloinen nimivalinta oli varmaankin omiaan edistämään lupahakemusta politiikan ja median velipiireissä.
Nyt, kun mediatalot tiivistävät rivejään, Mambaa soittavaa "Uutisradiota" hilataan televisiokanavien kylkeen. Alkuperäisen toimiluvan hengestä ei ole kuin viskihuurut jäljellä.
Mediaveljien kova näkemys onkin aina ollut, ettei kannata tarjota helmiä sioille.
Sisar H.V.
Hunajaisessa lipomisessa sanahelinämittarit ovat kaakossa, kun Ivalon edustaja mielistelee, kuinka uusi asiakas "on täynnä suuruudenhulluja kaistapäitä sekä kovaa näkemystä" ja "tähyää omaan suuntaansa".
Sisar Hento Valkoiselta oli mennä tämän lukemisesta aamukahvi väärään kurkkuun. Radio Novan koko liikeidea on läpi historiansa ollut olla tasapaksu, harmiton ja mahdollisimman suurta keskivertokansalaisten joukkoa miellyttävä äänitapetti, jonka sekaan on helppo myydä huoltoasemien ja pankkilainojen mainoksia.
Aina kun Sisar H.V. on kyseistä kanavaa jossain kuullut, tarhatädeiltä kuulostavat mukava-juontajat pyörittävät mitäänsanomatonta valtavirtamusiikkia, ja kuuntelijat soittelevat studioon, kuinka täällä maantiellä on muitakin perhefarkkuja jonossa. Kaikkialla, missä kauppaliikkeet haluavat taustalle merkityksetöntä hölinää, ne kytkevät kaiuttimiinsa Radio Novan. Jopa jotkut ravintolat haluavat pilata annoksensa soittamalla ruokailijoille Novaa.
Kanava perustettiin aikanaan työnimellä "Suomen Uutisradio", ja sen perustamisessa olivat mukana jopa puolueet. Juhlava ja älyllisen kuuloinen nimivalinta oli varmaankin omiaan edistämään lupahakemusta politiikan ja median velipiireissä.
Nyt, kun mediatalot tiivistävät rivejään, Mambaa soittavaa "Uutisradiota" hilataan televisiokanavien kylkeen. Alkuperäisen toimiluvan hengestä ei ole kuin viskihuurut jäljellä.
Mediaveljien kova näkemys onkin aina ollut, ettei kannata tarjota helmiä sioille.
Sisar H.V.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Osuuskaupan on hyvä olla
LAHJONTA Valtakunnan uudistunein tabloid on tänään laskeskellut, kuinka paljon S-ryhmä maksaa päättäjilleen palkkioita siitä, että he pyytettömästi uurastavat osuusaatteen hyväksi. Parhaille aivoille jaetaan useampia tonneja. Esimerkiksi S-ryhmän ja Helsingin Työväenyhdistyksen kesken hyvän diilin tyhjästä kiinteistöstä tehneelle Jorma Bergholmille kilahtaa 2700 euroa kuukaudessa.
Palkkiokuninkaat ja -kuningattaret ovat lähes poikkeuksetta myös merkittävissä asemissa toimivia poliitikkoja. Näin on erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa HOK-Elanto on taustavoimiltaan kuin osa kaupungin hallintoa.
Ketkä siis esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tekevät S-ryhmää koskevat kaavoituspäätökset, kuin suurin osa politiikan kärkinimistä on samalla S-puolueen edustajia? Ihanko varmasti koko poliittinen kerma jäävää itsensä, ja jättää asiat muutaman S-ryhmään sitoutumattoman rivimiehen ratkaistavaksi? Ja mitä sitten, vaikka jääväisivätkin jostain kokouksesta. Ei asioita ennenkään ole kokouksissa sovittu.
Ylioppilas Puupponen
Palkkiokuninkaat ja -kuningattaret ovat lähes poikkeuksetta myös merkittävissä asemissa toimivia poliitikkoja. Näin on erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa HOK-Elanto on taustavoimiltaan kuin osa kaupungin hallintoa.
Ketkä siis esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tekevät S-ryhmää koskevat kaavoituspäätökset, kuin suurin osa politiikan kärkinimistä on samalla S-puolueen edustajia? Ihanko varmasti koko poliittinen kerma jäävää itsensä, ja jättää asiat muutaman S-ryhmään sitoutumattoman rivimiehen ratkaistavaksi? Ja mitä sitten, vaikka jääväisivätkin jostain kokouksesta. Ei asioita ennenkään ole kokouksissa sovittu.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 11. helmikuuta 2013
Miihkalilta tuli kakka - pyyhkimään!
LOBBAUS Kun viikko sitten tiedustelimme, miten alas voi kansanedustaja vajota, se oli oletus pohjakosketuksen saavuttamisesta. Mutta kyllä eduskunnan älykkösiipeen kuuluvat kansanedustajat osaavat yhä uudelleen ylittää itsensä.
Rautateistä päättömyyksiä latelevan VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäen ajatukset on painettu nyt myös Helsingin Sanomien lukijapalstalle. (Artikkelissa Rajamäki tosin kirjoittaa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana - näyttää ilmeisesti uskottavammalta, kun ei suoraan mainitse olevansa VR:n asialla.)
10.2. julkaistussa kirjoituksessaan Rajamäki vaatii, että "kilpailuttamisesta saatava lisäarvo tulee arvioida". Rajamäelle tiedoksi, että tällaisia mittavia arviointeja on tehty jo useita. Eikö kansanedustaja lue poliittisen järjestelmän käyttöön tuotettuja dokumentteja? Pitääkö Rajamäelle tehdä omat, tavuviivoilla varustetut selvitykset?
Kerhossamme ei ylipäätään käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Yhdessä lyhyessä mielipidekirjoituksessa hän puhuu "kilpailuttamisesta", sen jälkeen yhtäkkiä "yksityistämisestä". Lopulta hän puhuu jo rataverkon "pilkkomisesta". Lisäksi hän väittää, että rataverkko on jo täynnä, mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi hän väittää, että VR:n monopolin purkaminen uhkaa rautatieinfraa, mikä ei pidä paikkaansa.
Rajamäki käyttää innokkaasti myös lanseeraamaansa uutta käsitettä "rinnakkaisratoja". Rinnakkaisradat ovat Rajamäelle kuin Pahkasian Miihkalin kakka. Kun kansanedustaja on jykistänyt ihan oman käsitteen, sitä on nyt esiteltävä ylpeänä kaikille. Kakka on syytä pitää myös lämpimänä, ja kekoa on hyvä kasvattaa. Niinpä Rajamäki jykistää lisää, ja alkaa puhua oikein rinnakkaisrataverkosta. Hän kysyy mahtipontisesti, "ovatko kilpailijat valmiita investoimaan rinnakkaisrataverkkoon".
Kerhossamme ei jälleen käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Mitkään liikennöitsijät, eivät myöskään VR ole Suomessa velvollisia investoimaan rataverkkoon. Rajamäki voisi kertoa kansalle, mitä hän tarkoittaa rinnakkaisrataverkolla. Pitääkö Suomeen rakentaa kokonaan erillinen rataverkko ja miksi? Millä oikeudella Rajamäki tuo keskusteluun yhä hurjempia olkiukkoja rinnakkaisratoineen ja rataverkon pilkkomisineen?
Rajamäki mainitsee myös vanhemman taikasanan: Suomen erityisolosuhteet. Se, että Suomessa on talvi ja raideleveys eri kuin joissakin muissa maissa, ei ole kovin erityistä. Erityistä on se, että meidän liikennepolitiikastamme päätetään Rajamäki-tason argumenteilla, eikä kukaan mahda sille mitään.
Ylioppilas Puupponen
Rautateistä päättömyyksiä latelevan VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäen ajatukset on painettu nyt myös Helsingin Sanomien lukijapalstalle. (Artikkelissa Rajamäki tosin kirjoittaa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana - näyttää ilmeisesti uskottavammalta, kun ei suoraan mainitse olevansa VR:n asialla.)
10.2. julkaistussa kirjoituksessaan Rajamäki vaatii, että "kilpailuttamisesta saatava lisäarvo tulee arvioida". Rajamäelle tiedoksi, että tällaisia mittavia arviointeja on tehty jo useita. Eikö kansanedustaja lue poliittisen järjestelmän käyttöön tuotettuja dokumentteja? Pitääkö Rajamäelle tehdä omat, tavuviivoilla varustetut selvitykset?
Kerhossamme ei ylipäätään käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Yhdessä lyhyessä mielipidekirjoituksessa hän puhuu "kilpailuttamisesta", sen jälkeen yhtäkkiä "yksityistämisestä". Lopulta hän puhuu jo rataverkon "pilkkomisesta". Lisäksi hän väittää, että rataverkko on jo täynnä, mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi hän väittää, että VR:n monopolin purkaminen uhkaa rautatieinfraa, mikä ei pidä paikkaansa.
Rajamäki käyttää innokkaasti myös lanseeraamaansa uutta käsitettä "rinnakkaisratoja". Rinnakkaisradat ovat Rajamäelle kuin Pahkasian Miihkalin kakka. Kun kansanedustaja on jykistänyt ihan oman käsitteen, sitä on nyt esiteltävä ylpeänä kaikille. Kakka on syytä pitää myös lämpimänä, ja kekoa on hyvä kasvattaa. Niinpä Rajamäki jykistää lisää, ja alkaa puhua oikein rinnakkaisrataverkosta. Hän kysyy mahtipontisesti, "ovatko kilpailijat valmiita investoimaan rinnakkaisrataverkkoon".
Kerhossamme ei jälleen käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Mitkään liikennöitsijät, eivät myöskään VR ole Suomessa velvollisia investoimaan rataverkkoon. Rajamäki voisi kertoa kansalle, mitä hän tarkoittaa rinnakkaisrataverkolla. Pitääkö Suomeen rakentaa kokonaan erillinen rataverkko ja miksi? Millä oikeudella Rajamäki tuo keskusteluun yhä hurjempia olkiukkoja rinnakkaisratoineen ja rataverkon pilkkomisineen?
Rajamäki mainitsee myös vanhemman taikasanan: Suomen erityisolosuhteet. Se, että Suomessa on talvi ja raideleveys eri kuin joissakin muissa maissa, ei ole kovin erityistä. Erityistä on se, että meidän liikennepolitiikastamme päätetään Rajamäki-tason argumenteilla, eikä kukaan mahda sille mitään.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 8. helmikuuta 2013
Omistajaohjausta uskon voimalla
VALTA Suomalaisten valtionyhtiöiden ja valtion merkittävästi omistamien yhtiöiden omistajaohjaus on vankoissa käsissä.
Kun esimerkiksi Fortum keksii, että se haluaa luopua sähkön jakeluverkosta, eli myydä sen eniten maksavalle, Suomen valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri on asiaa eduskunnan kyselytunnilla tiedusteltaessa näinkin tomerana:
"Minusta on erittäin hyvä, että tämä asia otetaan esille sen takia, että on täysin oikeutettua kysyä, onko tällä Fortumin aikeella myydä sähköjakeluverkkonsa vaikutusta todellakin suomalaisten sähkönsaannin varmuuteen, hinnoitteluun ym. Ensimmäinen asia, jonka tietysti selvitytin, kun minulle kerrottiin tämä suunnitelma, joka on siis vasta suunnitelma, on se, että katsomme, onko tässä huoltovarmuusnäkökohtia...
...ja uskon, että jos yhtiön hallitus sitten päätyy tekemään sen ratkaisun, että he myyvät tämän sähköjakeluverkkonsa, niin ihan turvallisia kotimaisiakin sijoittajia löytyy. Onpa jopa keskusteltu siitä, olisiko tämä myös piensijoittajaa kiinnostava sijoitusmuoto."
Kyllä tästä oikein huokuu se, miten valtionyhtiöt ovat ministerin kautta kansan rautaisessa määräysvallassa. Ja kun kerran ministeri uskoo, että verkolle löytyy kotimaisiakin sijoittajia, niin varmaankin näin sitten tapahtuu.
Eihän Suomessa ole ennenkään myyty yhteistä infraa ulkomaisille, esimerkiksi radion ja television lähetysverkkoa ranskalaisille.
Ylioppilas Puupponen
Kun esimerkiksi Fortum keksii, että se haluaa luopua sähkön jakeluverkosta, eli myydä sen eniten maksavalle, Suomen valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri on asiaa eduskunnan kyselytunnilla tiedusteltaessa näinkin tomerana:
"Minusta on erittäin hyvä, että tämä asia otetaan esille sen takia, että on täysin oikeutettua kysyä, onko tällä Fortumin aikeella myydä sähköjakeluverkkonsa vaikutusta todellakin suomalaisten sähkönsaannin varmuuteen, hinnoitteluun ym. Ensimmäinen asia, jonka tietysti selvitytin, kun minulle kerrottiin tämä suunnitelma, joka on siis vasta suunnitelma, on se, että katsomme, onko tässä huoltovarmuusnäkökohtia...
...ja uskon, että jos yhtiön hallitus sitten päätyy tekemään sen ratkaisun, että he myyvät tämän sähköjakeluverkkonsa, niin ihan turvallisia kotimaisiakin sijoittajia löytyy. Onpa jopa keskusteltu siitä, olisiko tämä myös piensijoittajaa kiinnostava sijoitusmuoto."
Kyllä tästä oikein huokuu se, miten valtionyhtiöt ovat ministerin kautta kansan rautaisessa määräysvallassa. Ja kun kerran ministeri uskoo, että verkolle löytyy kotimaisiakin sijoittajia, niin varmaankin näin sitten tapahtuu.
Eihän Suomessa ole ennenkään myyty yhteistä infraa ulkomaisille, esimerkiksi radion ja television lähetysverkkoa ranskalaisille.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
VR:n omat optiot
SUHDETOIMINTA VR:n salaisuuksia paljastava vuotosivusto VR Leaks on julkaissut VR:n henkilöliikenteen strategian.
Yli 180-sivuisesta dokumentista käy ilmi pääasiassa, että VR:llä ei ole tekeillä mitään merkittävää Suomen junaliikenteen hyväksi. Dokumentissakin käytetyt termit "kissanpäivät" ja "ruususen uni" ovat hyviä sanavalintoja.
Tarkoitus on nyhtää asiakkailta enemmän rahaa ruuvaamalla lipunmyyntijärjestelmää. Veturi-faniohjelman edut jaetaan jatkossa vain paljon matkustaville. Huonoimmat asiakkaat saatetaan siirtää oman firman busseihin tuomasta hiekkaa juniin. Kaiken kaikkiaan: paljon puhutusta junaliikenteen renessanssista ei ole mitään merkkiä.
Miksi olisikaan. VR:lle on lahjoitettu monopoli vuoteen 2019 asti, ja ponneton strategiadokumentti on kouluesimerkki minkä tahansa monopolin haitoista.
Eikä tässä vielä kaikki. VR valmistautuu jo jatkamaan monopolissa vuoteen 2024. Strategian sivulla 148 VR katsoo omaavansa option tällaiseen viisivuotiskauteen.
Voisiko joku valistaa Puupposta? Mikä on tämä viiden vuoden jatko-optio, kun sellaisesta ei mainita mitään VR:n tarkoittamassa yksinoikeussopimuksessa? Määritteleekö VR itse itselleen optiot?
Ylioppilas Puupponen
Yli 180-sivuisesta dokumentista käy ilmi pääasiassa, että VR:llä ei ole tekeillä mitään merkittävää Suomen junaliikenteen hyväksi. Dokumentissakin käytetyt termit "kissanpäivät" ja "ruususen uni" ovat hyviä sanavalintoja.
Tarkoitus on nyhtää asiakkailta enemmän rahaa ruuvaamalla lipunmyyntijärjestelmää. Veturi-faniohjelman edut jaetaan jatkossa vain paljon matkustaville. Huonoimmat asiakkaat saatetaan siirtää oman firman busseihin tuomasta hiekkaa juniin. Kaiken kaikkiaan: paljon puhutusta junaliikenteen renessanssista ei ole mitään merkkiä.
Miksi olisikaan. VR:lle on lahjoitettu monopoli vuoteen 2019 asti, ja ponneton strategiadokumentti on kouluesimerkki minkä tahansa monopolin haitoista.
Eikä tässä vielä kaikki. VR valmistautuu jo jatkamaan monopolissa vuoteen 2024. Strategian sivulla 148 VR katsoo omaavansa option tällaiseen viisivuotiskauteen.
Voisiko joku valistaa Puupposta? Mikä on tämä viiden vuoden jatko-optio, kun sellaisesta ei mainita mitään VR:n tarkoittamassa yksinoikeussopimuksessa? Määritteleekö VR itse itselleen optiot?
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)