TIEDON PIMITTÄMINEN Suomessakin on kummasteltu, kuinka Muhammadista ei saa julkaista kuvia, sillä se loukkaa Muhammadin opetuslapsia. Muhammadia ja hänen oppejaan ei sovi myöskään kritisoida, sillä Muhammad on pyhä.
Suomessa tehdään parhaillaan kirjaa suomalaisten omasta Muhammadista. Se tulee loukkaamaan monia Muhammadin kavereita, ja paljastaa, millaiset vallankeittokeinot Muhammadilla on.
Meidän Muhammadimme on Björn Wahlroos, josta kirjoitettava teos on kohdannut suuria vaikeuksia. Professori-journalisti Tuomo Pietiläinen kirjoittaa, kuinka kirjaa tekevät opiskelijat ovat Wahlroos-tutkimuksissaan ajautuneet umpikujaan.
Lukuisat Suomen talouden ja vallan merkkihenkilöt ovat kieltäytyneet kertomasta näkemyksiään Muhammad Wahlroosista. Pörssiyhtiö ja eläkeyhtiö ovat oikein virallisesti päättäneet, ettei kukaan heidän johtohahmoistaan lausu kirjantekijöille mitään. Useampi taho on ilmoittanut, että avunantoon tarvittaisiin Muhammadin itsensä lupa.
Tällainen veliverkosto meitä hallitsee. Paitsi, että heillä on kaikki taloudellinen ja poliittinen valta, he haluavat myös pitää huolen siitä, ettei tätä valtaa voida läpivalaista. Kuin yhdessä sovitusti Hyvät Veljet pidättäytyvät lausumasta toisistaan mitään. Näin kaikki saavat rauhassa kahmia lisää itselleen, saneerata hiekantuojia jaloistaan pyörimästä ja pitää riittävän hajuraon vallankäyttönsä kohteisiin, tavalliseen kansaan.
Tilasta, jossa eliitti piiloutuu piikkilanka-aitojen taakse ja kieltäytyy seurustelemasta rahvaan kanssa, on puhuttu kuin tulevaisuuden worst case -uhkakuvana. Wahlroos-kirja todistaa jo ennen ilmestymistään, että uhka on jo käynyt toteen.
Toisilta kasvottomat suurveljet haluavat ottaa mahdollisimman paljon, mutta itsestään he eivät anna mitään. He teettävät poliittisella järjestelmällä lexnokioita, joilla tavalliset ihmiset riisutaan tarvittaessa vaikka alasti, mutta kun heistä pitäisi tehdä yksi vaivainen kirja, se on täysin mahdotonta. Heidän mielikseen on alennettava verotusta ja heikennettävä turvaverkkoja. Köyhiä he nimittelevät varkaiksi ja tukien väärinkäyttäjiksi - omat rikkaudet on ajat sitten verosuunniteltu turvaan. Siitä, mitä he vastahankaisesti suostuvat maksamaan, he pitävät suurta meteliä.
Kasvottomat suurveljet ovat sananmukaisesti Euroopan omistajia, mutta ihmisinä niin pieniä, etteivät uskalla johtaa joukkojaan edestä.
Mille vuosisadalle olemme tässä harvainvallan kehittymisessä oikein taantumassa? Onko 1800-lukukin jo liian pehmeä arvio?
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
Kävelevät ilmapiirikriisit
JOHTAMINEN Suomessa on kaksi kaupunkia kaukana toisistaan, joita kuitenkin yhdistää yksi asia. Kaupungit ovat Heinola ja Pyhäjärvi. Niiden yhteinen nimittäjä on kaupunginjohtaja Tita Rinnevaara.
Rinnevaara valittiin Heinolan väliaikaiseksi kaupunginjohtajaksi, ja hän otti virkavapaata Pyhäjärven pestistään. Työ Heinolassa alkoi elokuussa 2012. Väliaikaiseksi Rinnevaara jouduttiin valitsemaan, koska jo hänen valinnastaan tehtiin valitus.
Jo lokakuussa 2012 alkoi Rinnevaaran johtamistavasta kuulua ihmettelyä. Sen jälkeen Heinolan hallinnossa on tehtailtu muistioita, sairauslomia ja selvityksiä. Pyhäjärveltä lähtiessään Rinnevaara jätti taakseen sekaannuksen tilassa olevan organisaation. Heinolassa samaan tilanteeseen päästiin ennätysajassa.
Heinola erotti Rinnevaaran marraskuussa. Rinnevaara vastustaa, ei katso tehneensä mitään väärää ja vetoaa lakiin, vaikka puoli kaupunkia on sekaisin.
Yleensähän johtajan tehtävä on missä tahansa organisaatiossa sellainen, että johtaminen ei onnistu, jos johdettavat eivät luota. Normaalisti ihminen tekee tästä johtopäätöksen, että hän ei voi jatkaa työssään, koska luottamusta ei ole. Tietynlaiset johtajat eivät kuitenkaan tällaista itsekritiikkiä pysty harjoittamaan.
Työpahoinvoinnin pitkä historia tietää tämän johtajatyypin. Persoonallisuuspiirteelle on lääketietellinen määritelmäkin, jota tässä ei oikeusseuraamusten pelossa uskalla mainita. Joka tapauksessa tällaisen johtajan jälkeen jää vain savuava organisaatio ja iso joukko pahoinvoivia ihmisiä.
Ja kuten Heinolassa nyt havaitaan, on virheettömän ihmisen irtisanominen lähes mahdotonta, kun kaikki muut ovat syyllisiä.
Seuraava skandaali kytee Pyhäjärvellä, jossa yritetään nyt päästä äkkiä eroon Rinnevaarasta. Valtuusto pyrkii tänään tekemään päätöksen työsopimuksen päättymisestä. Rinnevaara vastustaa.
Millainen ihminen kuvittelee kaiken tämän jälkeen johtavansa jotain kaupunkia?
Ylioppilas Puupponen
Rinnevaara valittiin Heinolan väliaikaiseksi kaupunginjohtajaksi, ja hän otti virkavapaata Pyhäjärven pestistään. Työ Heinolassa alkoi elokuussa 2012. Väliaikaiseksi Rinnevaara jouduttiin valitsemaan, koska jo hänen valinnastaan tehtiin valitus.
Jo lokakuussa 2012 alkoi Rinnevaaran johtamistavasta kuulua ihmettelyä. Sen jälkeen Heinolan hallinnossa on tehtailtu muistioita, sairauslomia ja selvityksiä. Pyhäjärveltä lähtiessään Rinnevaara jätti taakseen sekaannuksen tilassa olevan organisaation. Heinolassa samaan tilanteeseen päästiin ennätysajassa.
Heinola erotti Rinnevaaran marraskuussa. Rinnevaara vastustaa, ei katso tehneensä mitään väärää ja vetoaa lakiin, vaikka puoli kaupunkia on sekaisin.
Yleensähän johtajan tehtävä on missä tahansa organisaatiossa sellainen, että johtaminen ei onnistu, jos johdettavat eivät luota. Normaalisti ihminen tekee tästä johtopäätöksen, että hän ei voi jatkaa työssään, koska luottamusta ei ole. Tietynlaiset johtajat eivät kuitenkaan tällaista itsekritiikkiä pysty harjoittamaan.
Työpahoinvoinnin pitkä historia tietää tämän johtajatyypin. Persoonallisuuspiirteelle on lääketietellinen määritelmäkin, jota tässä ei oikeusseuraamusten pelossa uskalla mainita. Joka tapauksessa tällaisen johtajan jälkeen jää vain savuava organisaatio ja iso joukko pahoinvoivia ihmisiä.
Ja kuten Heinolassa nyt havaitaan, on virheettömän ihmisen irtisanominen lähes mahdotonta, kun kaikki muut ovat syyllisiä.
Seuraava skandaali kytee Pyhäjärvellä, jossa yritetään nyt päästä äkkiä eroon Rinnevaarasta. Valtuusto pyrkii tänään tekemään päätöksen työsopimuksen päättymisestä. Rinnevaara vastustaa.
Millainen ihminen kuvittelee kaiken tämän jälkeen johtavansa jotain kaupunkia?
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Hankintalain salainen pykälä
KANSA MAKSAA Suuret julkiset hankinnat on hankintalain mukaan kilpailutettava. Esimerkiksi, jos valtio haluaa tilata 700 000 euroa maksavan tulevaisuusselonteon, urakka pitää kilpailuttaa.
Mutta turha tästä on meteliä nostaa. Lukekaapa hankintalaki oikein tarkkaan. Siellä rivien välissä sanotaan, että jos kuitenkin hankinta tehdään Pekka Himaselta, sen voi ihan hyvin tehdä kusi sukassa.
Kun lukee Himaselta tilattua edellistä opusta, voi vain ihmetellä, miksi tarvitaan uusi selonteko.
Edellisessä selvityksessään Himanen patistaa poliittista järjestelmää lisäämään kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen. Himanen ihmettelee, miten esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat edelleen rempallaan, vaikka ne päätettiin pistää kuntoon jo 1994. Himanen kuvaa rehellisesti luonnonvarojen ja maapallon ekologisen kestokyvyn loppumisen uhkaa.
Himasen sinänsä aivan ansiokkaan Sinisen kirjan ajatukset ovat järkeviä, mutta ne ovat jääneet käytännössä kokonaan huomiotta. Ei ole pelkästään Himasen vika, että neuvottavat eivät ota neuvoja tosissaan.
Ylioppilas Puupponen
Mutta turha tästä on meteliä nostaa. Lukekaapa hankintalaki oikein tarkkaan. Siellä rivien välissä sanotaan, että jos kuitenkin hankinta tehdään Pekka Himaselta, sen voi ihan hyvin tehdä kusi sukassa.
Kun lukee Himaselta tilattua edellistä opusta, voi vain ihmetellä, miksi tarvitaan uusi selonteko.
Edellisessä selvityksessään Himanen patistaa poliittista järjestelmää lisäämään kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen. Himanen ihmettelee, miten esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat edelleen rempallaan, vaikka ne päätettiin pistää kuntoon jo 1994. Himanen kuvaa rehellisesti luonnonvarojen ja maapallon ekologisen kestokyvyn loppumisen uhkaa.
Himasen sinänsä aivan ansiokkaan Sinisen kirjan ajatukset ovat järkeviä, mutta ne ovat jääneet käytännössä kokonaan huomiotta. Ei ole pelkästään Himasen vika, että neuvottavat eivät ota neuvoja tosissaan.
Ylioppilas Puupponen
torstai 21. helmikuuta 2013
Oikeus tappaa
LOBBAUS Kuljetusveljet eivät luovuta. He ovat jo vuosia levittäneet informaatiotaan siitä, mitä kaikkea kauheaa tapahtuu, jos omistajakuljettajien ajoaikaa rajataan, ja omistajat joutuvat ajaessaan noudattamaan työ- ja lepoaikoja koskevia lakeja. Kuljetuskustannukset nousevat, ja joudutaan palkkaamaan lisää väkeä.
Yle uutisoi, kuinka kuljetusyrittäjät ovat edelleen tuohtuneita EU:ssa jo loppuun käsitellystä direktiivistä, joka rajaa viikkotunnit 48:aan. Yrittäjät ihmettelevät, miten yrittämisen vapautta voidaan näin rajata, ja hokevat, kuinka rajaamista ei tapahdu muillakaan aloilla.
Kuljetusveljet eivät ilmeisesti huomaa mitään eroa siinä, että työskennellään esimerkiksi omassa kioskissa väsyneenä ja siinä, että työskennellään kymmeniä tonneja painavalla rekalla väsyneenä. Normaalin tiellä liikkujan mielestä siinä on melko suuri ero, nukahtaako yrittäjä kassakoneen näppäimistölle vai rekan rattiin. Raskaan liikenteen kuolonkolareissa on paljastunut jopa lähes vuorokauden mittaisia työrupeamia, joita ovat ajaneet nimenomaan yrittäjäkuljettajat.
Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti. Suomessahan on esimerkiksi liukkaita kelejä ja pimeät talvet. Eihän sellaisissa olosuhteissa tarvita virkeitä yrittäjiä. Ratissa nuokkuminen on sankaruutta, eikä tarvitse pidentää työuriakaan, kun sydänkohtaus tai kolari korjaa ajoissa ennen eläkeikää.
Ylioppilas Puupponen
Yle uutisoi, kuinka kuljetusyrittäjät ovat edelleen tuohtuneita EU:ssa jo loppuun käsitellystä direktiivistä, joka rajaa viikkotunnit 48:aan. Yrittäjät ihmettelevät, miten yrittämisen vapautta voidaan näin rajata, ja hokevat, kuinka rajaamista ei tapahdu muillakaan aloilla.
Kuljetusveljet eivät ilmeisesti huomaa mitään eroa siinä, että työskennellään esimerkiksi omassa kioskissa väsyneenä ja siinä, että työskennellään kymmeniä tonneja painavalla rekalla väsyneenä. Normaalin tiellä liikkujan mielestä siinä on melko suuri ero, nukahtaako yrittäjä kassakoneen näppäimistölle vai rekan rattiin. Raskaan liikenteen kuolonkolareissa on paljastunut jopa lähes vuorokauden mittaisia työrupeamia, joita ovat ajaneet nimenomaan yrittäjäkuljettajat.
Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti. Suomessahan on esimerkiksi liukkaita kelejä ja pimeät talvet. Eihän sellaisissa olosuhteissa tarvita virkeitä yrittäjiä. Ratissa nuokkuminen on sankaruutta, eikä tarvitse pidentää työuriakaan, kun sydänkohtaus tai kolari korjaa ajoissa ennen eläkeikää.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Hevoshullut
TIEDON PIMITTÄMINEN Puupponen on kyllästynyt ajankohtaiseen vitsiin. Se kuuluu mitä tahansa liharuokaa nautittaessa "onkohan tässä nyt hevosta". Puupposelle on sanottu viikon sisällä näin jo useita kertoja.
Joka kerta Puupponen on pohtinut, vitsaillaanko siinä ruuan raaka-ainetuottajalle, myyjälle, valmistajalle vai syöjälle. Paras vastaus vitsiin voisi olla "eikö sinun kouluja käyneenä kansalaisena tulisi tietää, mitä syöt".
Hevosen lihassa ei sinänsä ole mitään hullua. Pitää silti paikkaansa, että pimeän hevosenlihan sotkeminen tavanomaisen naudan- ja sianlihan sekaan on sopimatonta. Olisi kuitenkin parempi kysyä, miksi hevosenliha menee pokkana läpi vaikka minkälaisten ruokaketjujen.
Se menee siksi, että länsimainen kulutuspullero alkaa olla täydellisen vieraantunut siitä, mitä syö. Pulleroa se ei näytä edes kiinnostavan. Kun äskettäin paljastettiin, millaista vääryyttä yhden säilykepurkin matkan varrelle mahtuu, useimmat sanoivat, että mitä sitten. Ei ole paljon mitään käsitystä siitä, mistä ruoka tulee ja mitä uhrauksia jotkut toiset alistettuina joutuvat tekemään, että kaikkea on vuodenajasta riippumatta kaiken aikaa saatavilla.
Miksipä tällaisille mitä sitten -pulleroille tarjota kunnon tavaraa, kun huonompikin menee kaupaksi.
Ylioppilas Puupponen
Joka kerta Puupponen on pohtinut, vitsaillaanko siinä ruuan raaka-ainetuottajalle, myyjälle, valmistajalle vai syöjälle. Paras vastaus vitsiin voisi olla "eikö sinun kouluja käyneenä kansalaisena tulisi tietää, mitä syöt".
Hevosen lihassa ei sinänsä ole mitään hullua. Pitää silti paikkaansa, että pimeän hevosenlihan sotkeminen tavanomaisen naudan- ja sianlihan sekaan on sopimatonta. Olisi kuitenkin parempi kysyä, miksi hevosenliha menee pokkana läpi vaikka minkälaisten ruokaketjujen.
Se menee siksi, että länsimainen kulutuspullero alkaa olla täydellisen vieraantunut siitä, mitä syö. Pulleroa se ei näytä edes kiinnostavan. Kun äskettäin paljastettiin, millaista vääryyttä yhden säilykepurkin matkan varrelle mahtuu, useimmat sanoivat, että mitä sitten. Ei ole paljon mitään käsitystä siitä, mistä ruoka tulee ja mitä uhrauksia jotkut toiset alistettuina joutuvat tekemään, että kaikkea on vuodenajasta riippumatta kaiken aikaa saatavilla.
Miksipä tällaisille mitä sitten -pulleroille tarjota kunnon tavaraa, kun huonompikin menee kaupaksi.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 18. helmikuuta 2013
Montako kuollutta tarvitaan metroon?
KUOLEMANVAARA Suomessa on tapana, että varoituksia ei uskota. Vasta sitten, kun joku kuolee tai tulee muuten suuri vahinko, asioihin suvaitaan puuttua. Viime viikon ratsastusmaneesiturma on juuri tällainen tapaus. Tiedossa on jopa hengenvaara. Mutta kun on niin ikävä puuttua asioihin. Pää pensaaseen ja toivotaan, ettei nyt kumminkaan mitään tapahtuisi. Mutta kun kuitenkin tapahtui.
Kaksi viikkoa sitten YLE:n MOT-ohjelma kertoi, miten metron turvallisuus on retuperällä. Viranomaismääräyksiä ei noudateta ja vanhentuneisiin ratkaisuihin ei puututa.
Luottamusta ohjelmassa herättävät muut haastatellut kuin vastuulliset virkamiehet. HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, ettei vanhoille tunneleille tehdä mitään, vaikka kuljettajat poistetaan junista, vuorovälit tihennetään ja ihmiset ja palokaasut puhalletaan samaan kanavaan. Vastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Sauri toteaa, että pelastuslaitoksen määräysten noudattamatta jättäminen on hyväksyttävää, kun säästetään yksi prosentti (1 %) länsimetron kustannuksista.
Kun virkamiehet ovat ohjelmassa selittäneet omaa välinpitämättömyyttään, asiantuntijat kumoavat juuri sanotun. Ja tavalla, joka ei jätä epäilyksiä siitä, kumpi oli oikeassa. Mutta Lahdenrantahan tulikin myöntäneeksi ihan itse, ettei ole asioista perillä. Hän siteerasi henkilöä, jota hän pitää asiantuntijana. Jostain syystä henkilön nimeä ei kuitenkaan voinut mainita.
Lahdenranta kehuu myös, että automaattimetro on ydinvoimalan jälkeen vaikein tekninen projekti Suomessa. Jos näin on, miksi sitä johtamaan ei sitten ole pantu henkilöä, joka hallitsee asian eikä kysy neuvoa tuntemattomalta, jota luulee asiantuntijaksi?
Omavaltaisia turvallisuusratkaisuja tekevän Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen puolestaan on kehunut, miten hänen metronsa on suurin rakennushanke samaisen Olkiluodon ydinvoimalan jälkeen. Miksi Länsimetro Oy:llä on muutaman henkilön organisaatio ja johtajana mies, jolla ei ole mitään kokemusta mistään metrosta? Ja miksi Turvatekniikan keskus ei valvo Länsimetro Oy:tä, vaikka sillä on voimaa panna polvilleen määräyksiä kiertelevä kansainvälinen suuryritys Areva?
Montako kuollutta tarvitaan, että metroon ja sen väärinkäytöksiin ja leväperäisyyteen puututaan?
Liikenneviraston hankeohjeiden mukaan ihmiskuoleman arvo on 1,92 miljoonaa euroa. Länsimetron todellisten kustannusten perusteella tarvitaan noin 500 kuollutta, jotta kuolleiden ihmisten arvo on sama kuin metron arvo. Näin monta ihmistäkö täytyy kuolla, ennen kuin poliitikot ja media yleisesti suostuvat pohtimaan metroa kriittisesti? Luku ei ole kuitenkaan mitenkään mahdoton. Tuohon kuolleiden määrään riittää, kun yksi metrojunallinen kaupunkilaisia menehtyy tunnelionnettomuuteen.
Vaan entä se prosentin säästö pelastuslaiturin leveydessä. Säästö, jonka vuoksi pelastajat varusteineen eivät pääse eteenpäin, kun vastassa on paniikissa pakenevia ihmisiä. Tai jonka vuoksi vaunusta ei saada ihmistä paareilla ulos. 10 miljoonaa, sanoi apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Siis viisi ihmishenkeä ei vielä riitä siihen, että tehdään kuten oikeat ja nimetyt pelastusalan asiantuntijat sanovat.
Vaikka metro ei julkaise tilastoja turvallisuudestaan, se ei tee metrosta turvallista. Läheltä piti -tilanteita on Saurin ja Lahdenrannan metrossa ollut jo. Mutta ei vielä tarpeeksi suurta rysäystä, että antaisi aihetta toimenpiteisiin. Sitä siis odotellessa, kuten ratsastusmaneesien kanssa.
Veli Hopea
lauantai 16. helmikuuta 2013
Susitaistelun sankarivainaja
LOBBAUS Taisto susia vastaan on noussut uusiin sfääreihin. Perjantaina 15.2. Köyliössä pidetyssä joukkokokouksessa esiteltiin suden ensimmäinen ihmisuhri sitten vuoden 1882. Hän on Keski-Pohjanmaalla salakaadosta kärähtänyt metsästäjä, joka päätyi kiinni jäämisensä jälkeen henkilökohtaiseen ratkaisuun.
Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.
Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.
Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.
Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.
Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?
Sisar H. V.
Sisar H. V. kuuli tapauksesta jo ennen kokousta ja veikkaili mielessään, malttavatko metsästyspiirit olla käyttämättä valitettavaa itsemurhaa hyväkseen. Eivät malttaneet.
Tähänastisen lobbauksen mukaan salakaatajat eivät koskaan ole järjestäytyneitä metsästäjiä, vaan "ihan muuta porukkaa". Keski-Pohjanmaa tuhosi tämän väittämän totaalisesti, kun salakaatajissa oli järjestöaktiiveja. Myös Oriveden muka itsepuolustuksena tehdyn karhuntapon taustalta paljastui järjestelmällistä toimintaa, jolla oli häiritty kantavaa ja myöhemmin synnyttänyttä petoeläintä jo useita kuukausia ennen tappamista.
Metsästysjärjestöjen tarkkaan varjeltu pulmusimago on sortunut kaikilla tasoilla. Kainuun pari vuotta sitten tehdyissä petolaskennoissa susia "löytyi" moninkertainen määrä todellisuuteen nähden. Ylen ajankohtaisohjelma todisti, kuinka osa laskijoista ei edes tunnistanut suden jälkeä, ja laskentaa masinoitiin maksimaalisen havaintomäärän saamiseksi.
Petovihalobbaus on tärvellyt myös yhden tunnetun luontokuvaajan otoksista tehdyn kirjan. Metsäpeuroja kuvanneen Antti Leinosen työtä käytettiin härskisti hyväksi pimittämällä projektin alkuvaiheessa se, että tekstin tulee kirjoittamaan Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja, joka käyttää kirjaa susienkaatopropagandaan. Kirjan kustantajan omistajien joukossa on puolestaan MTK, jonka lehteä vetää Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii.
Joskus susitiedotus kuitenkin pettää, ja faktat hurmoksen takana ovat kiusallisia. Metsästäjäliiton äänenkannattaja itse uutisoi Köyliön hurmoskokouksen alla, kuinka susikanta on pienentynyt. Sitäkö se joukkokokous järjestettiin suremaan?
Sisar H. V.
torstai 14. helmikuuta 2013
Rajusti keskiverto
MARKKINOINTI Kuukauden Siirappi -palkinto menee jo puolikuusta mainostoimisto Ivalolle. Toimistossa on nyt bileet, sillä se onnistui saamaan uuden asiakkaan, Radio Novan.
Hunajaisessa lipomisessa sanahelinämittarit ovat kaakossa, kun Ivalon edustaja mielistelee, kuinka uusi asiakas "on täynnä suuruudenhulluja kaistapäitä sekä kovaa näkemystä" ja "tähyää omaan suuntaansa".
Sisar Hento Valkoiselta oli mennä tämän lukemisesta aamukahvi väärään kurkkuun. Radio Novan koko liikeidea on läpi historiansa ollut olla tasapaksu, harmiton ja mahdollisimman suurta keskivertokansalaisten joukkoa miellyttävä äänitapetti, jonka sekaan on helppo myydä huoltoasemien ja pankkilainojen mainoksia.
Aina kun Sisar H.V. on kyseistä kanavaa jossain kuullut, tarhatädeiltä kuulostavat mukava-juontajat pyörittävät mitäänsanomatonta valtavirtamusiikkia, ja kuuntelijat soittelevat studioon, kuinka täällä maantiellä on muitakin perhefarkkuja jonossa. Kaikkialla, missä kauppaliikkeet haluavat taustalle merkityksetöntä hölinää, ne kytkevät kaiuttimiinsa Radio Novan. Jopa jotkut ravintolat haluavat pilata annoksensa soittamalla ruokailijoille Novaa.
Kanava perustettiin aikanaan työnimellä "Suomen Uutisradio", ja sen perustamisessa olivat mukana jopa puolueet. Juhlava ja älyllisen kuuloinen nimivalinta oli varmaankin omiaan edistämään lupahakemusta politiikan ja median velipiireissä.
Nyt, kun mediatalot tiivistävät rivejään, Mambaa soittavaa "Uutisradiota" hilataan televisiokanavien kylkeen. Alkuperäisen toimiluvan hengestä ei ole kuin viskihuurut jäljellä.
Mediaveljien kova näkemys onkin aina ollut, ettei kannata tarjota helmiä sioille.
Sisar H.V.
Hunajaisessa lipomisessa sanahelinämittarit ovat kaakossa, kun Ivalon edustaja mielistelee, kuinka uusi asiakas "on täynnä suuruudenhulluja kaistapäitä sekä kovaa näkemystä" ja "tähyää omaan suuntaansa".
Sisar Hento Valkoiselta oli mennä tämän lukemisesta aamukahvi väärään kurkkuun. Radio Novan koko liikeidea on läpi historiansa ollut olla tasapaksu, harmiton ja mahdollisimman suurta keskivertokansalaisten joukkoa miellyttävä äänitapetti, jonka sekaan on helppo myydä huoltoasemien ja pankkilainojen mainoksia.
Aina kun Sisar H.V. on kyseistä kanavaa jossain kuullut, tarhatädeiltä kuulostavat mukava-juontajat pyörittävät mitäänsanomatonta valtavirtamusiikkia, ja kuuntelijat soittelevat studioon, kuinka täällä maantiellä on muitakin perhefarkkuja jonossa. Kaikkialla, missä kauppaliikkeet haluavat taustalle merkityksetöntä hölinää, ne kytkevät kaiuttimiinsa Radio Novan. Jopa jotkut ravintolat haluavat pilata annoksensa soittamalla ruokailijoille Novaa.
Kanava perustettiin aikanaan työnimellä "Suomen Uutisradio", ja sen perustamisessa olivat mukana jopa puolueet. Juhlava ja älyllisen kuuloinen nimivalinta oli varmaankin omiaan edistämään lupahakemusta politiikan ja median velipiireissä.
Nyt, kun mediatalot tiivistävät rivejään, Mambaa soittavaa "Uutisradiota" hilataan televisiokanavien kylkeen. Alkuperäisen toimiluvan hengestä ei ole kuin viskihuurut jäljellä.
Mediaveljien kova näkemys onkin aina ollut, ettei kannata tarjota helmiä sioille.
Sisar H.V.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Osuuskaupan on hyvä olla
LAHJONTA Valtakunnan uudistunein tabloid on tänään laskeskellut, kuinka paljon S-ryhmä maksaa päättäjilleen palkkioita siitä, että he pyytettömästi uurastavat osuusaatteen hyväksi. Parhaille aivoille jaetaan useampia tonneja. Esimerkiksi S-ryhmän ja Helsingin Työväenyhdistyksen kesken hyvän diilin tyhjästä kiinteistöstä tehneelle Jorma Bergholmille kilahtaa 2700 euroa kuukaudessa.
Palkkiokuninkaat ja -kuningattaret ovat lähes poikkeuksetta myös merkittävissä asemissa toimivia poliitikkoja. Näin on erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa HOK-Elanto on taustavoimiltaan kuin osa kaupungin hallintoa.
Ketkä siis esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tekevät S-ryhmää koskevat kaavoituspäätökset, kuin suurin osa politiikan kärkinimistä on samalla S-puolueen edustajia? Ihanko varmasti koko poliittinen kerma jäävää itsensä, ja jättää asiat muutaman S-ryhmään sitoutumattoman rivimiehen ratkaistavaksi? Ja mitä sitten, vaikka jääväisivätkin jostain kokouksesta. Ei asioita ennenkään ole kokouksissa sovittu.
Ylioppilas Puupponen
Palkkiokuninkaat ja -kuningattaret ovat lähes poikkeuksetta myös merkittävissä asemissa toimivia poliitikkoja. Näin on erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa HOK-Elanto on taustavoimiltaan kuin osa kaupungin hallintoa.
Ketkä siis esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tekevät S-ryhmää koskevat kaavoituspäätökset, kuin suurin osa politiikan kärkinimistä on samalla S-puolueen edustajia? Ihanko varmasti koko poliittinen kerma jäävää itsensä, ja jättää asiat muutaman S-ryhmään sitoutumattoman rivimiehen ratkaistavaksi? Ja mitä sitten, vaikka jääväisivätkin jostain kokouksesta. Ei asioita ennenkään ole kokouksissa sovittu.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 11. helmikuuta 2013
Miihkalilta tuli kakka - pyyhkimään!
LOBBAUS Kun viikko sitten tiedustelimme, miten alas voi kansanedustaja vajota, se oli oletus pohjakosketuksen saavuttamisesta. Mutta kyllä eduskunnan älykkösiipeen kuuluvat kansanedustajat osaavat yhä uudelleen ylittää itsensä.
Rautateistä päättömyyksiä latelevan VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäen ajatukset on painettu nyt myös Helsingin Sanomien lukijapalstalle. (Artikkelissa Rajamäki tosin kirjoittaa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana - näyttää ilmeisesti uskottavammalta, kun ei suoraan mainitse olevansa VR:n asialla.)
10.2. julkaistussa kirjoituksessaan Rajamäki vaatii, että "kilpailuttamisesta saatava lisäarvo tulee arvioida". Rajamäelle tiedoksi, että tällaisia mittavia arviointeja on tehty jo useita. Eikö kansanedustaja lue poliittisen järjestelmän käyttöön tuotettuja dokumentteja? Pitääkö Rajamäelle tehdä omat, tavuviivoilla varustetut selvitykset?
Kerhossamme ei ylipäätään käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Yhdessä lyhyessä mielipidekirjoituksessa hän puhuu "kilpailuttamisesta", sen jälkeen yhtäkkiä "yksityistämisestä". Lopulta hän puhuu jo rataverkon "pilkkomisesta". Lisäksi hän väittää, että rataverkko on jo täynnä, mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi hän väittää, että VR:n monopolin purkaminen uhkaa rautatieinfraa, mikä ei pidä paikkaansa.
Rajamäki käyttää innokkaasti myös lanseeraamaansa uutta käsitettä "rinnakkaisratoja". Rinnakkaisradat ovat Rajamäelle kuin Pahkasian Miihkalin kakka. Kun kansanedustaja on jykistänyt ihan oman käsitteen, sitä on nyt esiteltävä ylpeänä kaikille. Kakka on syytä pitää myös lämpimänä, ja kekoa on hyvä kasvattaa. Niinpä Rajamäki jykistää lisää, ja alkaa puhua oikein rinnakkaisrataverkosta. Hän kysyy mahtipontisesti, "ovatko kilpailijat valmiita investoimaan rinnakkaisrataverkkoon".
Kerhossamme ei jälleen käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Mitkään liikennöitsijät, eivät myöskään VR ole Suomessa velvollisia investoimaan rataverkkoon. Rajamäki voisi kertoa kansalle, mitä hän tarkoittaa rinnakkaisrataverkolla. Pitääkö Suomeen rakentaa kokonaan erillinen rataverkko ja miksi? Millä oikeudella Rajamäki tuo keskusteluun yhä hurjempia olkiukkoja rinnakkaisratoineen ja rataverkon pilkkomisineen?
Rajamäki mainitsee myös vanhemman taikasanan: Suomen erityisolosuhteet. Se, että Suomessa on talvi ja raideleveys eri kuin joissakin muissa maissa, ei ole kovin erityistä. Erityistä on se, että meidän liikennepolitiikastamme päätetään Rajamäki-tason argumenteilla, eikä kukaan mahda sille mitään.
Ylioppilas Puupponen
Rautateistä päättömyyksiä latelevan VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäen ajatukset on painettu nyt myös Helsingin Sanomien lukijapalstalle. (Artikkelissa Rajamäki tosin kirjoittaa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtajana - näyttää ilmeisesti uskottavammalta, kun ei suoraan mainitse olevansa VR:n asialla.)
10.2. julkaistussa kirjoituksessaan Rajamäki vaatii, että "kilpailuttamisesta saatava lisäarvo tulee arvioida". Rajamäelle tiedoksi, että tällaisia mittavia arviointeja on tehty jo useita. Eikö kansanedustaja lue poliittisen järjestelmän käyttöön tuotettuja dokumentteja? Pitääkö Rajamäelle tehdä omat, tavuviivoilla varustetut selvitykset?
Kerhossamme ei ylipäätään käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Yhdessä lyhyessä mielipidekirjoituksessa hän puhuu "kilpailuttamisesta", sen jälkeen yhtäkkiä "yksityistämisestä". Lopulta hän puhuu jo rataverkon "pilkkomisesta". Lisäksi hän väittää, että rataverkko on jo täynnä, mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi hän väittää, että VR:n monopolin purkaminen uhkaa rautatieinfraa, mikä ei pidä paikkaansa.
Rajamäki käyttää innokkaasti myös lanseeraamaansa uutta käsitettä "rinnakkaisratoja". Rinnakkaisradat ovat Rajamäelle kuin Pahkasian Miihkalin kakka. Kun kansanedustaja on jykistänyt ihan oman käsitteen, sitä on nyt esiteltävä ylpeänä kaikille. Kakka on syytä pitää myös lämpimänä, ja kekoa on hyvä kasvattaa. Niinpä Rajamäki jykistää lisää, ja alkaa puhua oikein rinnakkaisrataverkosta. Hän kysyy mahtipontisesti, "ovatko kilpailijat valmiita investoimaan rinnakkaisrataverkkoon".
Kerhossamme ei jälleen käsitetä, mistä Rajamäki puhuu. Mitkään liikennöitsijät, eivät myöskään VR ole Suomessa velvollisia investoimaan rataverkkoon. Rajamäki voisi kertoa kansalle, mitä hän tarkoittaa rinnakkaisrataverkolla. Pitääkö Suomeen rakentaa kokonaan erillinen rataverkko ja miksi? Millä oikeudella Rajamäki tuo keskusteluun yhä hurjempia olkiukkoja rinnakkaisratoineen ja rataverkon pilkkomisineen?
Rajamäki mainitsee myös vanhemman taikasanan: Suomen erityisolosuhteet. Se, että Suomessa on talvi ja raideleveys eri kuin joissakin muissa maissa, ei ole kovin erityistä. Erityistä on se, että meidän liikennepolitiikastamme päätetään Rajamäki-tason argumenteilla, eikä kukaan mahda sille mitään.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 8. helmikuuta 2013
Omistajaohjausta uskon voimalla
VALTA Suomalaisten valtionyhtiöiden ja valtion merkittävästi omistamien yhtiöiden omistajaohjaus on vankoissa käsissä.
Kun esimerkiksi Fortum keksii, että se haluaa luopua sähkön jakeluverkosta, eli myydä sen eniten maksavalle, Suomen valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri on asiaa eduskunnan kyselytunnilla tiedusteltaessa näinkin tomerana:
"Minusta on erittäin hyvä, että tämä asia otetaan esille sen takia, että on täysin oikeutettua kysyä, onko tällä Fortumin aikeella myydä sähköjakeluverkkonsa vaikutusta todellakin suomalaisten sähkönsaannin varmuuteen, hinnoitteluun ym. Ensimmäinen asia, jonka tietysti selvitytin, kun minulle kerrottiin tämä suunnitelma, joka on siis vasta suunnitelma, on se, että katsomme, onko tässä huoltovarmuusnäkökohtia...
...ja uskon, että jos yhtiön hallitus sitten päätyy tekemään sen ratkaisun, että he myyvät tämän sähköjakeluverkkonsa, niin ihan turvallisia kotimaisiakin sijoittajia löytyy. Onpa jopa keskusteltu siitä, olisiko tämä myös piensijoittajaa kiinnostava sijoitusmuoto."
Kyllä tästä oikein huokuu se, miten valtionyhtiöt ovat ministerin kautta kansan rautaisessa määräysvallassa. Ja kun kerran ministeri uskoo, että verkolle löytyy kotimaisiakin sijoittajia, niin varmaankin näin sitten tapahtuu.
Eihän Suomessa ole ennenkään myyty yhteistä infraa ulkomaisille, esimerkiksi radion ja television lähetysverkkoa ranskalaisille.
Ylioppilas Puupponen
Kun esimerkiksi Fortum keksii, että se haluaa luopua sähkön jakeluverkosta, eli myydä sen eniten maksavalle, Suomen valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri on asiaa eduskunnan kyselytunnilla tiedusteltaessa näinkin tomerana:
"Minusta on erittäin hyvä, että tämä asia otetaan esille sen takia, että on täysin oikeutettua kysyä, onko tällä Fortumin aikeella myydä sähköjakeluverkkonsa vaikutusta todellakin suomalaisten sähkönsaannin varmuuteen, hinnoitteluun ym. Ensimmäinen asia, jonka tietysti selvitytin, kun minulle kerrottiin tämä suunnitelma, joka on siis vasta suunnitelma, on se, että katsomme, onko tässä huoltovarmuusnäkökohtia...
...ja uskon, että jos yhtiön hallitus sitten päätyy tekemään sen ratkaisun, että he myyvät tämän sähköjakeluverkkonsa, niin ihan turvallisia kotimaisiakin sijoittajia löytyy. Onpa jopa keskusteltu siitä, olisiko tämä myös piensijoittajaa kiinnostava sijoitusmuoto."
Kyllä tästä oikein huokuu se, miten valtionyhtiöt ovat ministerin kautta kansan rautaisessa määräysvallassa. Ja kun kerran ministeri uskoo, että verkolle löytyy kotimaisiakin sijoittajia, niin varmaankin näin sitten tapahtuu.
Eihän Suomessa ole ennenkään myyty yhteistä infraa ulkomaisille, esimerkiksi radion ja television lähetysverkkoa ranskalaisille.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
VR:n omat optiot
SUHDETOIMINTA VR:n salaisuuksia paljastava vuotosivusto VR Leaks on julkaissut VR:n henkilöliikenteen strategian.
Yli 180-sivuisesta dokumentista käy ilmi pääasiassa, että VR:llä ei ole tekeillä mitään merkittävää Suomen junaliikenteen hyväksi. Dokumentissakin käytetyt termit "kissanpäivät" ja "ruususen uni" ovat hyviä sanavalintoja.
Tarkoitus on nyhtää asiakkailta enemmän rahaa ruuvaamalla lipunmyyntijärjestelmää. Veturi-faniohjelman edut jaetaan jatkossa vain paljon matkustaville. Huonoimmat asiakkaat saatetaan siirtää oman firman busseihin tuomasta hiekkaa juniin. Kaiken kaikkiaan: paljon puhutusta junaliikenteen renessanssista ei ole mitään merkkiä.
Miksi olisikaan. VR:lle on lahjoitettu monopoli vuoteen 2019 asti, ja ponneton strategiadokumentti on kouluesimerkki minkä tahansa monopolin haitoista.
Eikä tässä vielä kaikki. VR valmistautuu jo jatkamaan monopolissa vuoteen 2024. Strategian sivulla 148 VR katsoo omaavansa option tällaiseen viisivuotiskauteen.
Voisiko joku valistaa Puupposta? Mikä on tämä viiden vuoden jatko-optio, kun sellaisesta ei mainita mitään VR:n tarkoittamassa yksinoikeussopimuksessa? Määritteleekö VR itse itselleen optiot?
Ylioppilas Puupponen
Yli 180-sivuisesta dokumentista käy ilmi pääasiassa, että VR:llä ei ole tekeillä mitään merkittävää Suomen junaliikenteen hyväksi. Dokumentissakin käytetyt termit "kissanpäivät" ja "ruususen uni" ovat hyviä sanavalintoja.
Tarkoitus on nyhtää asiakkailta enemmän rahaa ruuvaamalla lipunmyyntijärjestelmää. Veturi-faniohjelman edut jaetaan jatkossa vain paljon matkustaville. Huonoimmat asiakkaat saatetaan siirtää oman firman busseihin tuomasta hiekkaa juniin. Kaiken kaikkiaan: paljon puhutusta junaliikenteen renessanssista ei ole mitään merkkiä.
Miksi olisikaan. VR:lle on lahjoitettu monopoli vuoteen 2019 asti, ja ponneton strategiadokumentti on kouluesimerkki minkä tahansa monopolin haitoista.
Eikä tässä vielä kaikki. VR valmistautuu jo jatkamaan monopolissa vuoteen 2024. Strategian sivulla 148 VR katsoo omaavansa option tällaiseen viisivuotiskauteen.
Voisiko joku valistaa Puupposta? Mikä on tämä viiden vuoden jatko-optio, kun sellaisesta ei mainita mitään VR:n tarkoittamassa yksinoikeussopimuksessa? Määritteleekö VR itse itselleen optiot?
Ylioppilas Puupponen
tiistai 5. helmikuuta 2013
Äänestäminen uhkaa eduskuntaa
VALTA Suomen eduskunnassa on tapahtunut skandaali. Varapuhemiehen vaalissa ei äänestettykään sitä, mitä veljellisesti oli keskenään sovittu jo ennen äänestystä, vaan osa kansanedustajista poikkesi maan tavasta.
Tästä ovat olleet loukkaantuneita mm. eduskunnan puhemies ja myös suurin oppositiopuolue, joka tavallisesti syyttää muita asioiden sopimisesta ohi kansan.
Sivullisen mielestä vaalin kuin vaalin tarkoituksena on äänestää jostakin asiasta vapaasti. Jollei näin tapahdu, kyse ei ole enää vaalista. Eduskunnassa on siis vuosikymmenet järjestetty nukkevaaleja, joissa ei todellisuudessa ole kyse äänestämisestä.
Eduskunta on laitos, jossa puhemiesvaali ei ole ollenkaan ainoa lumedemokratian väline. Puhemiehen vaali on itse asiassa harmittomimmasta päästä verrattuna useisiin muihin maneereihin, joilla kulutetaan vain aikaa ja rahaa. Täysistuinnoissa mm. luetaan joka vuosi kymmeniä tunteja ääneen etukäteen kirjoitettuja ryhmäpuheita, joita kukaan ei kuuntele. Uudet edustajat ja eduskuntatoimittajat aina ihmettelevät tätä, kunnes huomaavat, ettei kinkerilukemiselle voi mitään.
Lisäksi täysistunto on nimensä mukainen lähinnä torstaisin, kun televisiokamerat ovat tunnin paikalla. Kameroiden sammuttua sali tyhjenee. Suurin osa eduskunnan täysistunnoissa esitetyistä näkemyksistä kaikuu lähes tyhjälle salille. Mutta jos salin tyhjyydestä huomauttaa, saa vastauksen, että oikea työhän tehdäänkin vasta valiokunnissa. Kansanedustajien valiokuntapoissaolot puolestaan eivät kerro mitään, koska työtä tehdään muuallakin kuin valiokunnissa.
Se on niin kuin demokratia yleensäkin: aina jossain muualla silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Ylioppilas Puupponen
Tästä ovat olleet loukkaantuneita mm. eduskunnan puhemies ja myös suurin oppositiopuolue, joka tavallisesti syyttää muita asioiden sopimisesta ohi kansan.
Sivullisen mielestä vaalin kuin vaalin tarkoituksena on äänestää jostakin asiasta vapaasti. Jollei näin tapahdu, kyse ei ole enää vaalista. Eduskunnassa on siis vuosikymmenet järjestetty nukkevaaleja, joissa ei todellisuudessa ole kyse äänestämisestä.
Eduskunta on laitos, jossa puhemiesvaali ei ole ollenkaan ainoa lumedemokratian väline. Puhemiehen vaali on itse asiassa harmittomimmasta päästä verrattuna useisiin muihin maneereihin, joilla kulutetaan vain aikaa ja rahaa. Täysistuinnoissa mm. luetaan joka vuosi kymmeniä tunteja ääneen etukäteen kirjoitettuja ryhmäpuheita, joita kukaan ei kuuntele. Uudet edustajat ja eduskuntatoimittajat aina ihmettelevät tätä, kunnes huomaavat, ettei kinkerilukemiselle voi mitään.
Lisäksi täysistunto on nimensä mukainen lähinnä torstaisin, kun televisiokamerat ovat tunnin paikalla. Kameroiden sammuttua sali tyhjenee. Suurin osa eduskunnan täysistunnoissa esitetyistä näkemyksistä kaikuu lähes tyhjälle salille. Mutta jos salin tyhjyydestä huomauttaa, saa vastauksen, että oikea työhän tehdäänkin vasta valiokunnissa. Kansanedustajien valiokuntapoissaolot puolestaan eivät kerro mitään, koska työtä tehdään muuallakin kuin valiokunnissa.
Se on niin kuin demokratia yleensäkin: aina jossain muualla silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Sedät repii korttejaan
LOBBAUS Maakuntalehtien päätoimittajilla keittää joskus aktivismi yli. Nyt on sanomalehti Länsi-Savon päätoimittaja Tapio Honkamaa niin kuumana, että pohtii ajokortin luovuttamista liikenneministerille (LS 3.2.2013). Aikaisemmin on jo Karjalaisen päätoimittaja palauttanut sotilaspassinsa suuttumuksesta oman varuskunnan lakkauttamiseen.
Honkamaan kiukun syynä on se, että Honkamaan lehden kiihkomielisesti lobbaama viitostien remontti välillä Mikkeli-Juva on taas kerran kriittisen tarkastelun alla. Mikkeliin asti kun ei ole kiirinyt tieto, että maassa ja maailmassa on taloudellisesti hankalat ajat, ja sitä, että jollakin tiellä on kaksi eikä neljä kaistaa, ei hankalina aikoina yleensä pidetä kaikista huutavimpana vääryytenä, kun rahanmenoa on muutenkin.
Medioiden lobbarisedät heittäytyvät lattialle itkupotkimaan ja repivät pelikorttejaan, kun heidän haaveitaan ei toteuteta. Samalla he tekevät itsensä naurunalaisiksi ja kyseenalaisiksi johtamaan mitään journalistista työtä tekevää toimitusta. Kun kortinrepijät määrittelevät lehtensä jonkin asian fanijulkaisuksi, he samalla vievät uskottavuuden aiheen neutraaliltakin uutisoinnilta.
Kortinrepijöiden kannataisi samalla katkaista myös lehdistökorttinsa ja ottaa tilalle vaikka jonkin puolueen jäsenkortti. Asioitahan ajetaan ainakin demokraattisissa valtioissa politiikan, eikä journalismin kautta.
Länsi-Savon Honkamaalle ajokortista luopuminen voisi silti olla avartava kokemus. Hän voisi huomata, että kyllä Mikkelistä Juvalle ihan mukavasti pääsisi autolla, jos olisi kortti. Ja samalla kortiton päätoimittaja saattaisi havaita, mihin tilaan joukkoliikenne on päästetty, kun liikennepolitiikassa on keskitytty palvomaan Honkamaan edustamaa autoilevien, menestyvien miesten viiteryhmää.
Ylioppilas Puupponen
Honkamaan kiukun syynä on se, että Honkamaan lehden kiihkomielisesti lobbaama viitostien remontti välillä Mikkeli-Juva on taas kerran kriittisen tarkastelun alla. Mikkeliin asti kun ei ole kiirinyt tieto, että maassa ja maailmassa on taloudellisesti hankalat ajat, ja sitä, että jollakin tiellä on kaksi eikä neljä kaistaa, ei hankalina aikoina yleensä pidetä kaikista huutavimpana vääryytenä, kun rahanmenoa on muutenkin.
Medioiden lobbarisedät heittäytyvät lattialle itkupotkimaan ja repivät pelikorttejaan, kun heidän haaveitaan ei toteuteta. Samalla he tekevät itsensä naurunalaisiksi ja kyseenalaisiksi johtamaan mitään journalistista työtä tekevää toimitusta. Kun kortinrepijät määrittelevät lehtensä jonkin asian fanijulkaisuksi, he samalla vievät uskottavuuden aiheen neutraaliltakin uutisoinnilta.
Kortinrepijöiden kannataisi samalla katkaista myös lehdistökorttinsa ja ottaa tilalle vaikka jonkin puolueen jäsenkortti. Asioitahan ajetaan ainakin demokraattisissa valtioissa politiikan, eikä journalismin kautta.
Länsi-Savon Honkamaalle ajokortista luopuminen voisi silti olla avartava kokemus. Hän voisi huomata, että kyllä Mikkelistä Juvalle ihan mukavasti pääsisi autolla, jos olisi kortti. Ja samalla kortiton päätoimittaja saattaisi havaita, mihin tilaan joukkoliikenne on päästetty, kun liikennepolitiikassa on keskitytty palvomaan Honkamaan edustamaa autoilevien, menestyvien miesten viiteryhmää.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 28. tammikuuta 2013
Työsyrjintärikos sopii toimitusjohtajalle
JOHTAMINEN Maailman onnellisimmassa maassa työkaveria autetaan. Siitä esimerkkiä näyttää Alma Median hallitus, joka on ilmoittanut tukevansa toimitusjohtajaa.
Alman toimitusjohtaja Telanne sai hovioikeudelta tuomion työsyrjinnästä. Hovioikeuden mukaan Telanne menetteli väärin irtisanoessaan Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen.
Taputtamalla veljeään veljellisesti selkään Alma Median hallitus korostaa, ettei työsyrjintään syyllistyminen liity toimitusjohtajan toimenkuvaan mitenkään. Toimitusjohtaja saa työsyrjiä, onhan hän toimitusjohtaja.
Se on ihan yhtä loogista kuin se, että maailman onnellisin maa on työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa.
Ylioppilas Puupponen
Alman toimitusjohtaja Telanne sai hovioikeudelta tuomion työsyrjinnästä. Hovioikeuden mukaan Telanne menetteli väärin irtisanoessaan Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen.
Taputtamalla veljeään veljellisesti selkään Alma Median hallitus korostaa, ettei työsyrjintään syyllistyminen liity toimitusjohtajan toimenkuvaan mitenkään. Toimitusjohtaja saa työsyrjiä, onhan hän toimitusjohtaja.
Se on ihan yhtä loogista kuin se, että maailman onnellisin maa on työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa.
Ylioppilas Puupponen
torstai 24. tammikuuta 2013
Puupponen arvasi oikein, valitettavasti
LOBBAUS VR:n äänentoisto pelaa, kirjoitti allekirjoittanut eilen, ja totesi, että argumentit VR:n suojelemiseksi muuttuvat vuosi vuodelta hullummiksi sitä mukaa, kun Suomen viivytystaistelu rautatieliikenteen markkinoiden pysähtyneisyyden turvaamiseksi jatkuu.
Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) ylitti silti kaikki odotukset. Hänen mukaansa Suomen ei pidä "ryhtyä miljardi-investointeihin jonkun ulkomaalaisen kilpailijan rinnakkaisradan rakentamiseksi".
VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja siis kirkkain silmin väittää, että mikäli henkilöliikenteessä saisi liikennöidä myös joku muu kuin VR, tarvittaisiin rinnakkaisrata.
Puupponen ilkkui edellisessä kirjoituksessaan, kuinka eihän maanteillekään tarvitse rakentaa uusia kaistoja jokaista rekkafirmaa varten erikseen. Puupponen yritti olla sarkastinen ja liioitella monopolinhalaajien argumentteja.
Mutta Puupponen epäonnistui surkeasti: suomalaisen kansanedustajan täydellisen tietämättömyyden tuottama itsevarmuus on paljon sarkastisempaa kuin sarkasmi itse.
Rajamäki vaatii myös lisää selvityksiä asiasta, jota on selvitetty viimeisen vuosikymmenen aikana useita kertoja, ja tultu aina samaan lopputulokseen: järkevästi toteutettuna markkinoiden avaaminen edistäisi rautatieliikennettä.
Rajamäen luulisi tietävän jotain monopolin haitoista. Hänen kotimaakunnassaan lojuu käyttämättömänä 42 miljoonalla kunnostettu Pieksämäki-Savonlinna-rata, jolle kaavaillun henkilöliikenteen Rajamäen edustama koulukunta esti. Nyt Rajamäki hourailee jollekin ulkomaalaiselle kilpailijalle rakennettavista rinnakkaisradoista, vaikka Rajamäen kotikulmillakin kyse oli olemassa olevasta, loistokuntoisesta radasta, jolla VR:ää ei huvita ajaa, ja liikenteen olisi aloittanut pieni suomalainen yritys.
Miten alas voi suomalainen poliitikko typeryydessään vajota? Kuka pistää vielä paremmaksi?
Ylioppilas Puupponen
Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) ylitti silti kaikki odotukset. Hänen mukaansa Suomen ei pidä "ryhtyä miljardi-investointeihin jonkun ulkomaalaisen kilpailijan rinnakkaisradan rakentamiseksi".
VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja siis kirkkain silmin väittää, että mikäli henkilöliikenteessä saisi liikennöidä myös joku muu kuin VR, tarvittaisiin rinnakkaisrata.
Puupponen ilkkui edellisessä kirjoituksessaan, kuinka eihän maanteillekään tarvitse rakentaa uusia kaistoja jokaista rekkafirmaa varten erikseen. Puupponen yritti olla sarkastinen ja liioitella monopolinhalaajien argumentteja.
Mutta Puupponen epäonnistui surkeasti: suomalaisen kansanedustajan täydellisen tietämättömyyden tuottama itsevarmuus on paljon sarkastisempaa kuin sarkasmi itse.
Rajamäki vaatii myös lisää selvityksiä asiasta, jota on selvitetty viimeisen vuosikymmenen aikana useita kertoja, ja tultu aina samaan lopputulokseen: järkevästi toteutettuna markkinoiden avaaminen edistäisi rautatieliikennettä.
Rajamäen luulisi tietävän jotain monopolin haitoista. Hänen kotimaakunnassaan lojuu käyttämättömänä 42 miljoonalla kunnostettu Pieksämäki-Savonlinna-rata, jolle kaavaillun henkilöliikenteen Rajamäen edustama koulukunta esti. Nyt Rajamäki hourailee jollekin ulkomaalaiselle kilpailijalle rakennettavista rinnakkaisradoista, vaikka Rajamäen kotikulmillakin kyse oli olemassa olevasta, loistokuntoisesta radasta, jolla VR:ää ei huvita ajaa, ja liikenteen olisi aloittanut pieni suomalainen yritys.
Miten alas voi suomalainen poliitikko typeryydessään vajota? Kuka pistää vielä paremmaksi?
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Hallitus myönsi virheensä, entäs sitten
TYPERYYS Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun maamme hallitus suuressa viisaudessaan viittasi kintaalla Turun telakalle. Telakka pyysi saada valtiolta 50 miljoonaa lainaa, jotta miljardin vientikauppa ja ehkä 100 miljoonan verotulot ulkomaiselta asiakkaalta saataisiin Suomeen.
Kuukausi sitten elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Kokoomus) selitti, miten on täysin mahdotonta, että valtio voisi tukea suomalaista telakkaa siten, kuin Ranskan valtio voi tukea ranskalaista telakkaa. Se on vastoin EU-sääntöjä, selitti Vapaavuori. Ja vakuutteli, että kyllä muuten olisi ollut hirveän kova halu tukea korealaisten omistamaa telakkaa Suomessa.
Nyt, kuukausi myöhemmin, kun kauppa menetettiin ranskalaisille ja tuli lunta tupaan ainakin toisen hallituspuolueen SDP:n kannatukselle, Vapaavuorella on aivan toiset puheet. Ilman muuta hallitus voi osallistua Turun telakan tukemiseen, jotta ei menetetä jäljellä olevaa miljardikauppaa kahdesta muusta risteilyaluksesta.
Onko EU ehkä muuttanut kaikkia sääntöjään joulun jäljiltä? Ei ole, vaan ylimielinen hallitus ja siihen kuuluvat puolueet ovat kompastuneet ylimielisyyteensä ja pelästyneet kannatuksensa laskusta.
Valtiontalous, työllisyys ja vientitulot eivät riitä herättämään itseään täynnä olevia puolueita, erityisesti Vapaavuoren gallupkärjessä keikkuvaa Kokoomusta. Jos sattumalta on niin, että kansakunnan etu ja puolueen etu käyvät yksiin, silloin toimitaan kansakunnan edun puolesta. Muuten ei ole väliksi.
Hallituksen myötäilijät ehtivät selittää, ettei valtion pidä tukea tappiollista telakkatoimintaa ja telakoiden ulkomaista työvoimaa. Myötäilijöiden logiikka ontuu. Miksi myötäilijät eivät ole äänessä nyt vastustamassa hallituksen takinkääntöä? Entä mikä on näiden myötäilijöiden vaihtoehto? Onko työttömyystukien maksaminen parempaa liiketoimintaa kuin saada telakalle töitä ja tuloja ulkomailta edes nollakatteella?
Se, että Turun telakka on tehnyt asiakkaalle aikaisemmin laivoja ei tarkoita sitä, ettei laivoja osaa tehdä muutkin. Maailmantalous onkin ylimieliselle hallitukselle ja suomalaisille hyville veljille kiusallinen asia. Sitä ei voi ohjata kuten haluaa, sopimalla saunan lauteilla, miten hyvä jaetaan veljien kesken.
Erityisen vaikeata markkinatalouden ymmärtäminen näyttää olevan markkinatalouspuolue Kokoomukselle. Puolueen tukena oleville vuorineuvoksille markkinatalous lienee vaikeata, kun markkinataidot on opittu Neuvostoliiton bilateraalikaupan aikana. Sehän ei ollut kauppaa eikä markkinataloutta, vaan valtioiden välinen hyvävelikerho.
Maailmankaupassa kauppaa eivät käy pelkästään yritykset vaan myös valtiot. Kannattavuutta ei siksi mitata vain yritysten kirjanpidolla. Viisas hallitus laskee voitot ja tappiot valtion rajan yli ja hoitaa tulonjaon omalla tontillaan, missä sillä on siihen vapaus.
Valtion rajan yli voittoa ovat verotulot ja alihankkijoiden tulokset, vaikka telakan kirjanpito ei voittoa näytäkään. Valtiolle ja kansalaisille voittoa on kaikki se, mikä jää ulkomaisesta kauppahinnasta sen jälkeen, kun ulkomailta ostetut hankinnat on maksettu.
Suomessa on niin tavanomaista, että mitään ei uskota eikä opita kuin kantapään kautta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Nöyryys tekisi hallitukselle hyvää. Ei tulisi hallitus kansalaisille niin kalliiksi.
Vientineuvos Valtanen
Kuukausi sitten elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Kokoomus) selitti, miten on täysin mahdotonta, että valtio voisi tukea suomalaista telakkaa siten, kuin Ranskan valtio voi tukea ranskalaista telakkaa. Se on vastoin EU-sääntöjä, selitti Vapaavuori. Ja vakuutteli, että kyllä muuten olisi ollut hirveän kova halu tukea korealaisten omistamaa telakkaa Suomessa.
Nyt, kuukausi myöhemmin, kun kauppa menetettiin ranskalaisille ja tuli lunta tupaan ainakin toisen hallituspuolueen SDP:n kannatukselle, Vapaavuorella on aivan toiset puheet. Ilman muuta hallitus voi osallistua Turun telakan tukemiseen, jotta ei menetetä jäljellä olevaa miljardikauppaa kahdesta muusta risteilyaluksesta.
Onko EU ehkä muuttanut kaikkia sääntöjään joulun jäljiltä? Ei ole, vaan ylimielinen hallitus ja siihen kuuluvat puolueet ovat kompastuneet ylimielisyyteensä ja pelästyneet kannatuksensa laskusta.
Valtiontalous, työllisyys ja vientitulot eivät riitä herättämään itseään täynnä olevia puolueita, erityisesti Vapaavuoren gallupkärjessä keikkuvaa Kokoomusta. Jos sattumalta on niin, että kansakunnan etu ja puolueen etu käyvät yksiin, silloin toimitaan kansakunnan edun puolesta. Muuten ei ole väliksi.
Hallituksen myötäilijät ehtivät selittää, ettei valtion pidä tukea tappiollista telakkatoimintaa ja telakoiden ulkomaista työvoimaa. Myötäilijöiden logiikka ontuu. Miksi myötäilijät eivät ole äänessä nyt vastustamassa hallituksen takinkääntöä? Entä mikä on näiden myötäilijöiden vaihtoehto? Onko työttömyystukien maksaminen parempaa liiketoimintaa kuin saada telakalle töitä ja tuloja ulkomailta edes nollakatteella?
Se, että Turun telakka on tehnyt asiakkaalle aikaisemmin laivoja ei tarkoita sitä, ettei laivoja osaa tehdä muutkin. Maailmantalous onkin ylimieliselle hallitukselle ja suomalaisille hyville veljille kiusallinen asia. Sitä ei voi ohjata kuten haluaa, sopimalla saunan lauteilla, miten hyvä jaetaan veljien kesken.
Erityisen vaikeata markkinatalouden ymmärtäminen näyttää olevan markkinatalouspuolue Kokoomukselle. Puolueen tukena oleville vuorineuvoksille markkinatalous lienee vaikeata, kun markkinataidot on opittu Neuvostoliiton bilateraalikaupan aikana. Sehän ei ollut kauppaa eikä markkinataloutta, vaan valtioiden välinen hyvävelikerho.
Maailmankaupassa kauppaa eivät käy pelkästään yritykset vaan myös valtiot. Kannattavuutta ei siksi mitata vain yritysten kirjanpidolla. Viisas hallitus laskee voitot ja tappiot valtion rajan yli ja hoitaa tulonjaon omalla tontillaan, missä sillä on siihen vapaus.
Valtion rajan yli voittoa ovat verotulot ja alihankkijoiden tulokset, vaikka telakan kirjanpito ei voittoa näytäkään. Valtiolle ja kansalaisille voittoa on kaikki se, mikä jää ulkomaisesta kauppahinnasta sen jälkeen, kun ulkomailta ostetut hankinnat on maksettu.
Suomessa on niin tavanomaista, että mitään ei uskota eikä opita kuin kantapään kautta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Nöyryys tekisi hallitukselle hyvää. Ei tulisi hallitus kansalaisille niin kalliiksi.
Vientineuvos Valtanen
VR:n äänentoisto pelaa
LOBBAUS Yle uutisoi, kuinka rautateiden henkilöliikenne on EU:ssa aukeamassa kilpailulle. Tarkalleen ottaen EU aikoo määrätä, että nekin maat, jotka ovat sulkeneet rataverkkonsa kilpailulta, joutuvat sen avaamaan. Mutta Suomessahan ei faktoilla ole niin väliä, kun on kyse rautatiepolitiikasta.
Eikä muutenkaan hätää, sillä kansamme on jo saanut Isä Aurinkoiselta lausunnon asiasta. Ylen haastattelema VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro kelpasi määrittelemään asian sekä yhteiskunnan, rautatieyhtiön että matkustajien näkökulmasta. Esimerkiksi rautatiematkustajien tai kuluttajien etujärjestöiltä ei vaivauduttu kysymään mitään.
Niinpä Aro käytti tilaisuutensa hyväksi ja lateli kansallemme, miksi heidän on tultava VR:n turvalliseen syliin vaihtoehtoja katselematta.
Monopolipelin tähän asti kulunein fraasi on ollut pääosin yksiraiteinen rataverkko, joka muka estää kilpailun toteuttamisen. Argumentti on tietenkin kelvoton: sama kuin väittäisi, että yksikiitorataiselle lentokentälle ei voi laskeutua useamman yhtiön koneita, tai että jokaiselle rekkayritykselle pitäisi rakentaa oma ajokaista.
Nyt Arolla on kuitenkin jo lisää argumentteja. Kilpailusta ei saada kuulemma hyötyjä, jollei rataverkkoon tehdä mittavia investointeja.
Jos VR:n kuulutuksia on joskus moitittu epäselviksi, niin äänentoisto ainakin on kunnossa. Seuraavana aamuna Ylen Ykkösaamuun kutsuttu kansanedustaja-eläkeläisveturinkuljettaja Raimo Piirainen (sd.) toisti Aron näkemyksen melkein sanasta sanaan, ja listasi vielä, mitä kaikkea kallista tarvitaan, jotta kilpailu onnistuisi.
Puupposella ei ole opintosuorituksia sen paremmin tekniikasta kuin taloudesta, mutta sen verran hänkin käsittää, että rataverkon kunto ja kapasiteetti on yhteiskunnan ongelma, joka ei liity kilpailuun mitenkään. Rataverkkoa joko kohennetaan tai ei kohenneta, mutta se ei estä tai mahdollista kilpailua. Rataverkosta ei ole pidetty huolta monopolinkaan aikana, vaan puheet sen kohentamisesta ovat olleet sanahelinää.
Mutta me jäämme nyt odottelemaan muidenkin kansanedustajien lausuntoja asiasta. Papukaijat, ottakaa keksi ja laulakaa: "jotta suomalainen kuluttaja tai suomalainen teollisuus rahtiasiakkaana hyötyy, Suomen rataverkkoihin täytyy investoida rahaa.".
Ylioppilas Puupponen
Eikä muutenkaan hätää, sillä kansamme on jo saanut Isä Aurinkoiselta lausunnon asiasta. Ylen haastattelema VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro kelpasi määrittelemään asian sekä yhteiskunnan, rautatieyhtiön että matkustajien näkökulmasta. Esimerkiksi rautatiematkustajien tai kuluttajien etujärjestöiltä ei vaivauduttu kysymään mitään.
Niinpä Aro käytti tilaisuutensa hyväksi ja lateli kansallemme, miksi heidän on tultava VR:n turvalliseen syliin vaihtoehtoja katselematta.
Monopolipelin tähän asti kulunein fraasi on ollut pääosin yksiraiteinen rataverkko, joka muka estää kilpailun toteuttamisen. Argumentti on tietenkin kelvoton: sama kuin väittäisi, että yksikiitorataiselle lentokentälle ei voi laskeutua useamman yhtiön koneita, tai että jokaiselle rekkayritykselle pitäisi rakentaa oma ajokaista.
Nyt Arolla on kuitenkin jo lisää argumentteja. Kilpailusta ei saada kuulemma hyötyjä, jollei rataverkkoon tehdä mittavia investointeja.
Jos VR:n kuulutuksia on joskus moitittu epäselviksi, niin äänentoisto ainakin on kunnossa. Seuraavana aamuna Ylen Ykkösaamuun kutsuttu kansanedustaja-eläkeläisveturinkuljettaja Raimo Piirainen (sd.) toisti Aron näkemyksen melkein sanasta sanaan, ja listasi vielä, mitä kaikkea kallista tarvitaan, jotta kilpailu onnistuisi.
Puupposella ei ole opintosuorituksia sen paremmin tekniikasta kuin taloudesta, mutta sen verran hänkin käsittää, että rataverkon kunto ja kapasiteetti on yhteiskunnan ongelma, joka ei liity kilpailuun mitenkään. Rataverkkoa joko kohennetaan tai ei kohenneta, mutta se ei estä tai mahdollista kilpailua. Rataverkosta ei ole pidetty huolta monopolinkaan aikana, vaan puheet sen kohentamisesta ovat olleet sanahelinää.
Mutta me jäämme nyt odottelemaan muidenkin kansanedustajien lausuntoja asiasta. Papukaijat, ottakaa keksi ja laulakaa: "jotta suomalainen kuluttaja tai suomalainen teollisuus rahtiasiakkaana hyötyy, Suomen rataverkkoihin täytyy investoida rahaa.".
Ylioppilas Puupponen
perjantai 18. tammikuuta 2013
Eliitin korotusautomaatti
PALKKA Keskustelu presidentin palkkion laskemisesta näyttää tussahtavan, kun asiaa ehdottanut presidenttikin tuntuu jo lähinnä vaivautuneelta. Oli odotettavissakin, että presidentin sinänsä hyväntahtoinen ele kerää peräänsä laahuksen napsimaan pisteitä kansan sympatiat synnyttäneestä ideasta, ja hämmentäjien määrän kasvaessa soppa muuttuu sekavaksi.
Puupposen silmään tässä kaikessa pisti yksi asia. Kun jupakan sivutuotteena syntynyttä ajatusta palkkion verottamisesta kysyttiin eduskuntaryhmiltä, osa niiden puheenjohtajista katsoi, että mikäli presidentin palkkiota ryhdytään verottamaan, sitä pitää vastaavasti korottaa.
Onko poliittinen eliitti niin tottunut helppoon rahaan, että he kokevat tarvittavan automaattisesti kompensaatiota, jos johonkin eliitin etuun kosketaan? Tavalliselle kansalle mätkäistiin vuodenvaihteessa tukku uusia verorasitteita, eikä esimerkiksi SDP:n Jouni Backman silloin ollut ällistelemässä, miten tämä nyt kompensoidaan. Kansa kompensoi sen omasta lompakostaan olemalla köyhempi.
Kukaan ei ole keksinyt vielä, että verottamalla saataisiin aikaiseksi presidentin alun perin toivoma ratkaisu. Bruttopalkkio pidettäisiin ennallaan, ja siitä perittäisiin vero. Presidentin nettotulot putoaisivat, ja verollinen osuus palautuisi samalle taholle, joka palkankin maksaa, eli valtiolle, joka näin ollen säästäisi veron verran rahaa.
Mutta ei se nyt vaan käy.
Ylioppilas Puupponen
Puupposen silmään tässä kaikessa pisti yksi asia. Kun jupakan sivutuotteena syntynyttä ajatusta palkkion verottamisesta kysyttiin eduskuntaryhmiltä, osa niiden puheenjohtajista katsoi, että mikäli presidentin palkkiota ryhdytään verottamaan, sitä pitää vastaavasti korottaa.
Onko poliittinen eliitti niin tottunut helppoon rahaan, että he kokevat tarvittavan automaattisesti kompensaatiota, jos johonkin eliitin etuun kosketaan? Tavalliselle kansalle mätkäistiin vuodenvaihteessa tukku uusia verorasitteita, eikä esimerkiksi SDP:n Jouni Backman silloin ollut ällistelemässä, miten tämä nyt kompensoidaan. Kansa kompensoi sen omasta lompakostaan olemalla köyhempi.
Kukaan ei ole keksinyt vielä, että verottamalla saataisiin aikaiseksi presidentin alun perin toivoma ratkaisu. Bruttopalkkio pidettäisiin ennallaan, ja siitä perittäisiin vero. Presidentin nettotulot putoaisivat, ja verollinen osuus palautuisi samalle taholle, joka palkankin maksaa, eli valtiolle, joka näin ollen säästäisi veron verran rahaa.
Mutta ei se nyt vaan käy.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Viattomat maitoveljet
KESKITTYMINEN Valio on jäänyt housut nilkoissa kiinni saalistushinnoittelusta, mutta maitoveljien mukaan mitään ei ole tapahtunut. Kilpailuviraston julkaisemat sähköpostit todistavat aukottomasti, että Valio polki maidon hinnan alas torjuakseen kilpailijansa Suomen markkinoilta.
Valio on taitavasti lobannut myös osan kansasta puolelleen. Maitosodan aikaan se painoi purkkeihinsa vihjauksia ulkomaisen maidon puutteellisesta puhtaudesta kertomatta, että suurin osa Suomessa myytävästä "ulkomaisesta" maidosta on Suomessa suomalaisilla tiloilla lypsettyä, muun muassa Arla Ingmanin maitoa. Kiitos Valion propagandan osa suomalaisista luulee myös Lidlin myyvän ulkomaista maitoa, vaikka sitä tulee syvältä Savosta, Suonenjoelta.
Valio itse häärää pahana ulkomaalaisena yrityksenä Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, mutta siitä maitoveljet ovat hiljaa.
Osa suomalaisista onkin nyt katkeria Kilpailuvirastolle. He luulevat vakavissaan, että Valio haluaa tehdä suomalaisille mahdollisimman halpaa maitoa. Uusimpana vetona Valio vetoaa "pienuuteensa". Kansainvälinen Arla on sitä viisi kertaa suurempi, mikä Valion mielestä todistaa, että Valion Suomen mahtiasemaa pitäisi puolustaa ja antaa Valion pelata omia pelejään.
Asian uutisoinnissa herättää huomiota se, että maataloustuottajien puheenjohtaja oli välittömästi informoitu Valion liikesalaisuuksista. MTK:n jäsenistössä on kuitenkin paitsi Valiolle, myös Arla Ingmanille, Lidlille ja pienemmille ostajille maitoa tuottavia lypsykarjatiloja. Miksi MTK:n puheenjohtaja veljeilee yhden maidonvalmistajan kanssa toimien samalla toisten jäsentensä etujen vastaisesti?
Sisar Hento Valkoinen yritti tarkistaa asiaa tuoreeltaan MTK:n julkaiseman sanomalehden verkkosivuilta, mutta siellä kaikkien muiden medioiden näyttävästi kertomat, Valiolle kiusalliset sähköpostit eivät ylittäneet uutiskynnystä.
Sisar H. V.
Valio on taitavasti lobannut myös osan kansasta puolelleen. Maitosodan aikaan se painoi purkkeihinsa vihjauksia ulkomaisen maidon puutteellisesta puhtaudesta kertomatta, että suurin osa Suomessa myytävästä "ulkomaisesta" maidosta on Suomessa suomalaisilla tiloilla lypsettyä, muun muassa Arla Ingmanin maitoa. Kiitos Valion propagandan osa suomalaisista luulee myös Lidlin myyvän ulkomaista maitoa, vaikka sitä tulee syvältä Savosta, Suonenjoelta.
Valio itse häärää pahana ulkomaalaisena yrityksenä Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, mutta siitä maitoveljet ovat hiljaa.
Osa suomalaisista onkin nyt katkeria Kilpailuvirastolle. He luulevat vakavissaan, että Valio haluaa tehdä suomalaisille mahdollisimman halpaa maitoa. Uusimpana vetona Valio vetoaa "pienuuteensa". Kansainvälinen Arla on sitä viisi kertaa suurempi, mikä Valion mielestä todistaa, että Valion Suomen mahtiasemaa pitäisi puolustaa ja antaa Valion pelata omia pelejään.
Asian uutisoinnissa herättää huomiota se, että maataloustuottajien puheenjohtaja oli välittömästi informoitu Valion liikesalaisuuksista. MTK:n jäsenistössä on kuitenkin paitsi Valiolle, myös Arla Ingmanille, Lidlille ja pienemmille ostajille maitoa tuottavia lypsykarjatiloja. Miksi MTK:n puheenjohtaja veljeilee yhden maidonvalmistajan kanssa toimien samalla toisten jäsentensä etujen vastaisesti?
Sisar Hento Valkoinen yritti tarkistaa asiaa tuoreeltaan MTK:n julkaiseman sanomalehden verkkosivuilta, mutta siellä kaikkien muiden medioiden näyttävästi kertomat, Valiolle kiusalliset sähköpostit eivät ylittäneet uutiskynnystä.
Sisar H. V.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Maailman paras johtajakoulu
JOHTAMINEN Puolustusvoimat tarjoaa parhaan mahdollisen johtajakoulun niin varusmiehille kuin kantaupseereillekin. Kaikenlaiset yritykset muuttaa puolustusvoimia ovat merkki epäisänmaallisuudesta.
Kukkahattutädit ovat tietysti kautta aikojen väittäneet, että totalitaarinen armeija on pahaksi nuoren miehen kehitykselle. Opiskelu ja parisuhde katkeavat ja nöyryytykset johtavat itsetunto-ongelmiin.
Kaikkihan toki ymmärtävät, että tuollainen on kertakaikkisen epäisänmaallista puhetta.
Aalto-yliopiston tutkija Mika Aalto on todennut väitöskirjassaan jotain vielä pahempaa: upseeriksi hakeutuvat lahjattomat nuoret miehet, joille ei löydy muuta järkevää koulutusta. Pätevä aines puuttuu armeijasta. Voiko suomalaista sotilasta pahemmin lyödä!
Aalto kertoo Suomenmaa-lehdelle, että ennen väitöskirjan valmistumista hän teki tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Kun tulokset valmistuivat, kaikki yhteydet katkaistiin. Puolustusvoimat vaikenee tutkimustuloksesta ja toteaa vain, että ei pidä paikkaansa.
Talvisodan muisto on tahrattu! Miehet, aseisiin!
Salaneuvos Vilmi
Kukkahattutädit ovat tietysti kautta aikojen väittäneet, että totalitaarinen armeija on pahaksi nuoren miehen kehitykselle. Opiskelu ja parisuhde katkeavat ja nöyryytykset johtavat itsetunto-ongelmiin.
Kaikkihan toki ymmärtävät, että tuollainen on kertakaikkisen epäisänmaallista puhetta.
Aalto-yliopiston tutkija Mika Aalto on todennut väitöskirjassaan jotain vielä pahempaa: upseeriksi hakeutuvat lahjattomat nuoret miehet, joille ei löydy muuta järkevää koulutusta. Pätevä aines puuttuu armeijasta. Voiko suomalaista sotilasta pahemmin lyödä!
Aalto kertoo Suomenmaa-lehdelle, että ennen väitöskirjan valmistumista hän teki tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Kun tulokset valmistuivat, kaikki yhteydet katkaistiin. Puolustusvoimat vaikenee tutkimustuloksesta ja toteaa vain, että ei pidä paikkaansa.
Talvisodan muisto on tahrattu! Miehet, aseisiin!
Salaneuvos Vilmi
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Sarasvuon lipsahdus
TYÖ Virallisen tiedon ja Evan aina luotettavien tutkimusten mukaan työelämä ei ole huonontunut, eikä maailmanmenossa ole muutenkaan mitään vikaa. Vikaa on korkeintaan kaikesta narisevissa työntekijöissä, jotka kuvittelevat myös johdon saavan liikaa rahaa.
Niinpä olikin yllättävää kuulla lapsen suusta totuus, kun Evankin kanssa puuhaileva monitoimijaksaja Jari Sarasvuo nyt lausuu, että "työelämä on aika turhauttavaa ja täynnä pettymyksiä ja stressinlähteitä".
Sarasvuon lausunto poikkeaa talouselämän virallisesta propagandasta, jonka mukaan asiat paranevat koko ajan. Ehkä Sarasvuo pian korjaa vahingossa lipsahtaneen rehellisen arvion nykymaailmasta.
Sisar H. V.
Niinpä olikin yllättävää kuulla lapsen suusta totuus, kun Evankin kanssa puuhaileva monitoimijaksaja Jari Sarasvuo nyt lausuu, että "työelämä on aika turhauttavaa ja täynnä pettymyksiä ja stressinlähteitä".
Sarasvuon lausunto poikkeaa talouselämän virallisesta propagandasta, jonka mukaan asiat paranevat koko ajan. Ehkä Sarasvuo pian korjaa vahingossa lipsahtaneen rehellisen arvion nykymaailmasta.
Sisar H. V.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Suomesta vapautui vuokra-asunto!
ASUNTOKUPLA Maailman korruptoitumattomimmassa maassa on uutisoitu Finnairin, Ilmarisen ja rakennusyhtiön yhteisestä projektista. Siinä rakennetaan kriisissä olevalle lentoyhtiölle uusi uljas pääkonttori, eikä rakentajasta järjestetä tarjouskilpailua, sillä asia on jo saunassa sovittu. Rakentajaksi tulee SRV, ja pulinat pois. Kaikki hyvin, jätkät!
Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.
Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.
Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.
Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.
Ylioppilas Puupponen
Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.
Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.
Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.
Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 11. tammikuuta 2013
Mediaveljien Yle-lobbaus jatkuu
LOBBAUS Eduskunnassa on tehty kysely sellaisesta vääryydestä kuin lottoarvonnan esittämisestä Ylen kanavalla. Yle toimii sopimattomasti, kun se esittää korvausta vastaan kaupallisen toimijan järjestämän arvonnan, ja tästä olisi tehtävä loppu.
Kysely on luontevaa jatkoa Alma Median ja Sanoma-konsernin vetämälle Yleisradion vastaiselle kampanjalle, jossa Yle vie milloin milläkin tavalla leivän rikkaiden mediakonsernien suusta. Ja kukas sopisi kysyjäksikään paremmin kuin Alma Median entinen työntekijä.
Mediaveljet eivät kuitenkaan vastusta arvonnan esittämistä, kunhan se tapahtuu kaupallisilla kanavilla. Loton ja Jokerin arvonta on Suomen suosituin tosi-tv, ja mediaveljet olisivat heti valmiina venyttämään tämän viiden minuutin lyhytelokuvan ainakin vartin mittaiseksi. Jokaisen lottopallon välissä voisi olla mainoskatko, samoin Jokerin numeroiden. Näin toteutuisi oikeus.
Nyt toteutuu vääryys kun kansalaiset saavat nähdä lottonumeronsa ilman, että mediaveljet pääsevät vetämään välistä. Ja kunhan tämä vääryys korjataan, voidaan varmaankin siirtyä myös Veikkauksen kimppuun. Veikkauksen budjettia ei pidä törsätä kansanterveydelle, vaan antaa veljien taskuun.
Ylen osalta mediaveljet eivät liene tyytyväisiä ennen kuin säädetään laki, jonka mukaan Yle saa esittää ainoastaan testikuvaa ja vinkunaa.
Ylioppilas Puupponen
Kysely on luontevaa jatkoa Alma Median ja Sanoma-konsernin vetämälle Yleisradion vastaiselle kampanjalle, jossa Yle vie milloin milläkin tavalla leivän rikkaiden mediakonsernien suusta. Ja kukas sopisi kysyjäksikään paremmin kuin Alma Median entinen työntekijä.
Mediaveljet eivät kuitenkaan vastusta arvonnan esittämistä, kunhan se tapahtuu kaupallisilla kanavilla. Loton ja Jokerin arvonta on Suomen suosituin tosi-tv, ja mediaveljet olisivat heti valmiina venyttämään tämän viiden minuutin lyhytelokuvan ainakin vartin mittaiseksi. Jokaisen lottopallon välissä voisi olla mainoskatko, samoin Jokerin numeroiden. Näin toteutuisi oikeus.
Nyt toteutuu vääryys kun kansalaiset saavat nähdä lottonumeronsa ilman, että mediaveljet pääsevät vetämään välistä. Ja kunhan tämä vääryys korjataan, voidaan varmaankin siirtyä myös Veikkauksen kimppuun. Veikkauksen budjettia ei pidä törsätä kansanterveydelle, vaan antaa veljien taskuun.
Ylen osalta mediaveljet eivät liene tyytyväisiä ennen kuin säädetään laki, jonka mukaan Yle saa esittää ainoastaan testikuvaa ja vinkunaa.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Epäpoliittinen työväenyhdistys
TIEDON PIMITTÄMINEN Tunnetusti riippumaton ja rehellinen HOK-Elanto saa julkisuutta maksettuaan tyhjillään seisseestä liiketilasta yli 300 000 euroa Helsingin Työväenyhdistykselle.
Sattuuhan sitä, voidaan tämä uutinen kuitata velipiireissä, mutta jutun tragikoominen osuus onkin sen lopussa, joutavassa täytevirkkeessä.
"Työväenyhdistys ei ole poliittinen organisaatio...", lausahtaa tapausta puolusteleva Helsingin Työväenyhdistyksen toimitusjohtaja Jorma Bergholm, joka on ollut samanaikaisesti myös HOK-Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja. Bergholm (sd.) on myös toiminut Helsingin kaupunginvaltuustossa.
"...eikä yhdistys ole edes Sdp:n lähiyhteisö", Bergholm jatkaa.
Huutonaurua!
Typeräkin tietää, että työväenyhdistykset ovat niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti SDP:n merkittävä lähiyhteisö. Joidenkin SDP:n kansanedustajien lähes koko vaalibudjetti on ilmoitettu saapuneeksi työväenyhdistyksestä, sen enempää jopa kymmenien tuhansien eurojen tukipotteja erittelemättä.
Sanoo Bergholm mitä tahansa, myös Helsingin Työväenyhdistys on yhtiömuodoltaan aatteellinen yhdistys, jonka toimiala on "poliittiset järjestöt". Sen elimet vilisevät demareita, vaikka niistä onkin vaikea etsiä tietoa. Onhan tämän poliittisen järjestön kotisivu www.paasitorni.fi, joka mainostaa vain kokoustiloja Hakaniemessä, eikä yhdistyksestä kerrota juuri mitään.
Miksipä kertoa, kun kukaan ei kysy, ja hätävalheet kelpaavat mediallekin.
Ylioppilas Puupponen
Sattuuhan sitä, voidaan tämä uutinen kuitata velipiireissä, mutta jutun tragikoominen osuus onkin sen lopussa, joutavassa täytevirkkeessä.
"Työväenyhdistys ei ole poliittinen organisaatio...", lausahtaa tapausta puolusteleva Helsingin Työväenyhdistyksen toimitusjohtaja Jorma Bergholm, joka on ollut samanaikaisesti myös HOK-Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja. Bergholm (sd.) on myös toiminut Helsingin kaupunginvaltuustossa.
"...eikä yhdistys ole edes Sdp:n lähiyhteisö", Bergholm jatkaa.
Huutonaurua!
Typeräkin tietää, että työväenyhdistykset ovat niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti SDP:n merkittävä lähiyhteisö. Joidenkin SDP:n kansanedustajien lähes koko vaalibudjetti on ilmoitettu saapuneeksi työväenyhdistyksestä, sen enempää jopa kymmenien tuhansien eurojen tukipotteja erittelemättä.
Sanoo Bergholm mitä tahansa, myös Helsingin Työväenyhdistys on yhtiömuodoltaan aatteellinen yhdistys, jonka toimiala on "poliittiset järjestöt". Sen elimet vilisevät demareita, vaikka niistä onkin vaikea etsiä tietoa. Onhan tämän poliittisen järjestön kotisivu www.paasitorni.fi, joka mainostaa vain kokoustiloja Hakaniemessä, eikä yhdistyksestä kerrota juuri mitään.
Miksipä kertoa, kun kukaan ei kysy, ja hätävalheet kelpaavat mediallekin.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 8. tammikuuta 2013
Kirjallisten kysymysten hippaleikki
VALTA Kansanedustajilla on eduskunnassa mahdollisuus esittää kirjallisia kysymyksiä. Ministereiden on vastattava niihin määrätyssä ajassa.
Kiusallisten kysymysten osalta valtioneuvostolla on toimiva taktiikka. Jos kysymys on asianomaisen ministerin kannalta hankala, se voidaan siirtää toiselle ministerille. Tämän mahdollistaa asioiden moniulotteisuus. Ei ole juuri mitään kysymystä, joka ei jollakin tavalla koskettaisi useampiakin ministereitä.
Demarien Sirpa Paatero halusi kysyä RKP:n oikeusministeriltä lakko-oikeudesta oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Vastaajaksi ilmestyikin työministeri, olihan kysymyksessä myös työelämän asia.
Kerhossamme on jo aiemmin raportoitu kysymyksillä pallottelusta. Kun kansanedustaja halusi tietää, miksei valtio omistajaohjaa VR:ää, kysymys kaikeksi hämmästykseksi menikin liikenneministerille, jolle VR:n omistajaohjaus ei kuulu.
Paateron tapauksessa harmistus on kaksinkertainen. Vastausta ei tullut paitsi oikealta ministeriltä, ei myöskään oikean puolueen ministeriltä, vaan ikävä kysymys päätyi puoluetoveri-ministerin kiemurreltavaksi.
Ylioppilas Puupponen
Kiusallisten kysymysten osalta valtioneuvostolla on toimiva taktiikka. Jos kysymys on asianomaisen ministerin kannalta hankala, se voidaan siirtää toiselle ministerille. Tämän mahdollistaa asioiden moniulotteisuus. Ei ole juuri mitään kysymystä, joka ei jollakin tavalla koskettaisi useampiakin ministereitä.
Demarien Sirpa Paatero halusi kysyä RKP:n oikeusministeriltä lakko-oikeudesta oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Vastaajaksi ilmestyikin työministeri, olihan kysymyksessä myös työelämän asia.
Kerhossamme on jo aiemmin raportoitu kysymyksillä pallottelusta. Kun kansanedustaja halusi tietää, miksei valtio omistajaohjaa VR:ää, kysymys kaikeksi hämmästykseksi menikin liikenneministerille, jolle VR:n omistajaohjaus ei kuulu.
Paateron tapauksessa harmistus on kaksinkertainen. Vastausta ei tullut paitsi oikealta ministeriltä, ei myöskään oikean puolueen ministeriltä, vaan ikävä kysymys päätyi puoluetoveri-ministerin kiemurreltavaksi.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 5. tammikuuta 2013
Metro: harhautusta, pimitystä ja väsyttämistä
KANSA MAKSAA Olen lukenut Hesaria. Vihdoinkin se kertoi jotain metrosta sen jälkeen, kun runsas viikko sitten luin HBL:ää. Mutta Hesari ei tietenkään kerro siitä, mistä HBL kertoi.
HBL kertoi (27.12.) siitä, miten metron matkustajaturvallisuus on uhrattu automaatin pyhälle alttarille, ja asiasta jo vuosia sitten huolestuneille luottamusmiehille on valehdeltu päin naamaa. Valtuustossa ja lautakunnissa sanotaan yhtä mutta tehdään toista. Turvallisuudesta vastuulliselle pelastuslaitokselle viitataan kintaalla. Konsultin tikku-ukkoanimaatio vakuuttaa apulaiskaupunginjohtaja Saurin paremmin kuin oman kaupungin pelastusjohtaja.
HS kertoo (3.1.) automaattikulunvalvonnan erinomaisuudesta, kun se valvoo sellaistakin vaihdetta, jota ei käytetä. Kun automaattivalvoja toteaa käyttämättömän vaihteen olevan viallisen, se pysäyttää metroliikenteen. Tosi turvallista! Tällaisia vikoja on muutaman kerran vuodessa, joten me matkustajat saamme nauttia metron turvallisuudesta muutaman kerran vuodessa siten, että emme pääse metrolla aamulla töihin ja päivän ajan liikenteestä on 75 % peruutettu.
Hesarin journalismi on yhtä HKL:n päätöksenteon julkisuuden kanssa. Hesari kertoo automaattimetron vakavista ongelmista täsmälleen saman kuin HKL:n johtokunnan pöytäkirjat: ei mitään. Kaupunkilaisia koskevan vakavan ongelman sijasta Hesari nostaa keskusteluun jotain muuta täyttämään julkisuutta, jotta julkisuus ei täyty keskustelulla siitä, mistä Hesari on päättänyt vaieta.
Hesarissa olikin näyttävä itsekehuartikkeli. Siinä Hesari teki uutista itsestään, miten Suomesta lähteneen katkeroituneen maahanmuuttajan jo toiseen kertaan Hesarissa julkaistu vuodatus on herättänyt vilkasta keskustelua. Tämän puffin jälkeen aihe on pyörinytkin pari päivää sekä telkkarissa että radiossa. Minäkin luin Hesarista tuon kahden sivun valituksen 30.12. Silloin ihmettelin, miksi samalta ihmiseltä pyydetään toistamiseen juttu samasta aiheesta, josta hän kirjoitti samat asiat jo pari vuotta sitten. Nyt en ihmettele, sillä se oli vain toimiva temppu hallita julkisuutta.
Nyt ihmettelen sitä, mikä on Hesarin intressi peitellä HKL:n ja siitä vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Saurin virheitä, valehtelua ja laittomuuksia. Miksi kaupunkien omistaman osakeyhtiön kokouksissa Sauri ja HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saavat käyttää valtuustolle kuuluvaa valtaa viittaamalla kintaalla valtuuston hyväksymälle pelastuslaitoksen päätökselle ja niille turvallisuusjärjestelyille, jotka Sauri valtuustolle esitti ja valtuusto hyväksyi?
Helsingin valtuuston uusi puheenjohtaja Mari Puoskari sanoi radiossa, että hän haluaa aktivoida valtuustoa ja saada kaupunkilaiset osallistumaan. Syynä se, että isotkin asiat menevät läpi ilman keskustelua. Toinen valtuutettu on sanonut heidän olevan väsyneitä puuttumaan metroa koskeviin asioihin. Valtuustoissa siis jaetaan satoja miljoonia metrolle aina vain uudelleen ja uudelleen, kun ei jakseta pohtia enää loppumattomia sekoiluja.
On vaikea keksiä, miksi tämä kaikki tapahtuu. Mutta sen näkee, miten se tapahtuu. Harhauttamalla, pimittämällä ja väsyttämällä. Lakiakaan ei tarvitse noudattaa, kun lain rikkomisesta ei seuraa mitään. Tuomioistuimet eivät edes käsittele asioita ennen kuin teot ja niiden seuraukset ovat historiaa. Syyllisten kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, mutta meidän kaupunkilaisten kannalta on.
Me kaupunkilaiset haluamme, että meidän asioitamme hoidetaan hyvin eikä huonosti. Meille ei ole mikään hyvitys se, että saamme maksaa sekä huonot hankinnat että laittoman menettelyn hyvitysrahat väärin kohdelluille myyjille. Ja sen lisäksi kärsimme huonosti toimivasta joukkoliikenteestä.
Me kaupunkilaisethan olemme tässä vahingon kärsijöitä, miksi meidän pitää vielä maksaa siitä, mitä syylliset meille aiheuttavat? Mari Puoskarille terveisiksi: Me kaupunkilaiset emme halua osallistua vain maksamalla virkamiestemme virheet ja edustajiemme saamattomuuden.
Veli Hopea
perjantai 4. tammikuuta 2013
Susikauhua kansalle
LOBBAUS Susien pannoituksella on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan "keskeinen merkitys susikannan runsauden seurannassa". Susien tieteelliset pannoitukset aloitettiin viime talvena. RKTL:n pantaprojektilla lienee haettu myös sopua metsästysjärjestöjen kanssa. RKTL ja metsästäjät ovat olleet eri mieltä siitä, paljonko susia on, ja miten ne käyttäytyvät.
Nyt nähdään jo, miten ihmiset käyttäytyvät, kun tarjolla on reaaliaikaista tietoa villieläimen kulkemisesta harvaan asutun Suomen salomailla.
Savossa seurataan suurenakin spektaakkelina sitä, kuinka pantasusi Nila on milloin Kangasniemellä, Hirvensalmella, Mäntyharjussa ja Mikkelissä. Nilan elämän kardinaalimunaus oli kulkea yöllä Pieksämäellä pimeässä metsässä samaa polkua kuin metsästäjän joksikin aikaa sinne yksin jättämä koira. Kuten satukirjoissakin, susi oli iso ja paha, ja söi nälkäänsä koiran. Ja kuten biologian kirjoissa kerrotaan, tämä on petoeläimelle normaalia käyttäytymistä.
Nila sai kuitenkin pienen käytösrangaistuksen: poliisi antoi paikallisille metsästäjille luvan karkottaa susi Pieksämäeltä. Karkotus ei oikein onnistunut, kun susi lähti omin päin. (Sekin lukee biologian kirjoissa, että susi vaeltaa jatkuvasti pitkiä matkoja.)
Nyt paha Nila on loputtomassa seurannassa, ja jokaisen herkkämielisen kansalaisen on kauhistuttava, kun lehdessä kerrotaan, että Kohu-Nila on tullut omaan pitäjään. Kauankohan menee, kun lausutaan ensimmäiset vaatimukset pelkoa kylvävän mediasuden lopettamiseen?
Sisar H. V.
Nyt nähdään jo, miten ihmiset käyttäytyvät, kun tarjolla on reaaliaikaista tietoa villieläimen kulkemisesta harvaan asutun Suomen salomailla.
Savossa seurataan suurenakin spektaakkelina sitä, kuinka pantasusi Nila on milloin Kangasniemellä, Hirvensalmella, Mäntyharjussa ja Mikkelissä. Nilan elämän kardinaalimunaus oli kulkea yöllä Pieksämäellä pimeässä metsässä samaa polkua kuin metsästäjän joksikin aikaa sinne yksin jättämä koira. Kuten satukirjoissakin, susi oli iso ja paha, ja söi nälkäänsä koiran. Ja kuten biologian kirjoissa kerrotaan, tämä on petoeläimelle normaalia käyttäytymistä.
Nila sai kuitenkin pienen käytösrangaistuksen: poliisi antoi paikallisille metsästäjille luvan karkottaa susi Pieksämäeltä. Karkotus ei oikein onnistunut, kun susi lähti omin päin. (Sekin lukee biologian kirjoissa, että susi vaeltaa jatkuvasti pitkiä matkoja.)
Nyt paha Nila on loputtomassa seurannassa, ja jokaisen herkkämielisen kansalaisen on kauhistuttava, kun lehdessä kerrotaan, että Kohu-Nila on tullut omaan pitäjään. Kauankohan menee, kun lausutaan ensimmäiset vaatimukset pelkoa kylvävän mediasuden lopettamiseen?
Sisar H. V.
torstai 3. tammikuuta 2013
Tieveljien kauhuskenaario
LOBBAUS Ikäviä uutisia tieveljille: liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi. Päättyneenä vuonna liikenteessä kuoli alle 260 ihmistä, mikä on sodanjälkeisen ajan historian pienin lukema. Liikenteen määrä ei vähentynyt, vaan liikenneturvallisuus on oikeasti parantunut. Myöskään tieverkkoon ei ole tehty mitään radikaalia muutosta.
Sen sijaan parannusta on tapahtunut ihmisten itsensä käyttäytymisessä. Mopoilijoiden törmäily on vähentynyt. Rattijuoppoudesta aiheutuneet kolarit ovat vähentyneet. Ihminen itse siis voi vaikuttaa kaikista eniten liikenneturvallisuuden kehitykseen, eikä se maksa euroakaan.
Tulos on katkera pettymys erilaisia tiehankkeita lobbaavalle koneistolle, jolle turvallisuuden parantaminen on ollut yksi pääargumenteista satojen miljoonien investoinneille. Historiallisen hyvän turvallisuustuloksen saavuttamiseksi ei tarvittukaan lisää nelikaistaisia teitä ja jättiramppeja.
Nyt tieveljien ei auta muuta kuin odottaa onnen kääntymistä.
Ylioppilas Puupponen
Sen sijaan parannusta on tapahtunut ihmisten itsensä käyttäytymisessä. Mopoilijoiden törmäily on vähentynyt. Rattijuoppoudesta aiheutuneet kolarit ovat vähentyneet. Ihminen itse siis voi vaikuttaa kaikista eniten liikenneturvallisuuden kehitykseen, eikä se maksa euroakaan.
Tulos on katkera pettymys erilaisia tiehankkeita lobbaavalle koneistolle, jolle turvallisuuden parantaminen on ollut yksi pääargumenteista satojen miljoonien investoinneille. Historiallisen hyvän turvallisuustuloksen saavuttamiseksi ei tarvittukaan lisää nelikaistaisia teitä ja jättiramppeja.
Nyt tieveljien ei auta muuta kuin odottaa onnen kääntymistä.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Kuntaliitosten possukerho
KANSA MAKSAA Kuntaliitosten liukuvoiteeksi aikanaan rakennettu irtisanomisturva on saanut jälleen uuden case-esimerkkinsä. Siinä, missä yksityisellä sektorilla kahden toimijan yhdistyminen tapaa johtaa päällekkäisen henkilökunnan saneeraamiseen, kuntaliitoksissa päinvastoin turvataan ylimääräisiksi jäävillekin työpaikka, vaikkei mitään luontevaa työtä löytyisikään.
Savonlinnaan liittyvän Punkaharjun kunnanjohtajasta päätettiin tehdä viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, jollaiselle ei tähän asti ole Savonlinnassa katsottu olevan tarvetta. Mutta nyt on.
Huono vain, että mitään hommia ei johtajalle tunnu löytyvän, minkä takia johtajalle on ilmoitettu, että johtaja voisi tehdä jotain käytännön tiedottamiseen liittyviä töitä. Sehän ei tietenkään käy.
Sisar Hento Valkoinen on havainnut, että tavalliselle työttömälle eliitti saarnaa muutoskyvystä ja velvollisuudesta ottaa vastaan mitä tahansa työtä. On mukauduttava ja sopeuduttava, ja arvostettava sitä, jos ylipäätään on tarjolla jotain tekemistä, joskus jopa ilman palkkaa.
Mutta eihän se toki kuntajohtajia voi koskea.
Sisar H. V.
Savonlinnaan liittyvän Punkaharjun kunnanjohtajasta päätettiin tehdä viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, jollaiselle ei tähän asti ole Savonlinnassa katsottu olevan tarvetta. Mutta nyt on.
Huono vain, että mitään hommia ei johtajalle tunnu löytyvän, minkä takia johtajalle on ilmoitettu, että johtaja voisi tehdä jotain käytännön tiedottamiseen liittyviä töitä. Sehän ei tietenkään käy.
Sisar Hento Valkoinen on havainnut, että tavalliselle työttömälle eliitti saarnaa muutoskyvystä ja velvollisuudesta ottaa vastaan mitä tahansa työtä. On mukauduttava ja sopeuduttava, ja arvostettava sitä, jos ylipäätään on tarjolla jotain tekemistä, joskus jopa ilman palkkaa.
Mutta eihän se toki kuntajohtajia voi koskea.
Sisar H. V.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)