JOHTAMINEN Maailman onnellisimmassa maassa työkaveria autetaan. Siitä esimerkkiä näyttää Alma Median hallitus, joka on ilmoittanut tukevansa toimitusjohtajaa.
Alman toimitusjohtaja Telanne sai hovioikeudelta tuomion työsyrjinnästä. Hovioikeuden mukaan Telanne menetteli väärin irtisanoessaan Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen.
Taputtamalla veljeään veljellisesti selkään Alma Median hallitus korostaa, ettei työsyrjintään syyllistyminen liity toimitusjohtajan toimenkuvaan mitenkään. Toimitusjohtaja saa työsyrjiä, onhan hän toimitusjohtaja.
Se on ihan yhtä loogista kuin se, että maailman onnellisin maa on työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 28. tammikuuta 2013
torstai 24. tammikuuta 2013
Puupponen arvasi oikein, valitettavasti
LOBBAUS VR:n äänentoisto pelaa, kirjoitti allekirjoittanut eilen, ja totesi, että argumentit VR:n suojelemiseksi muuttuvat vuosi vuodelta hullummiksi sitä mukaa, kun Suomen viivytystaistelu rautatieliikenteen markkinoiden pysähtyneisyyden turvaamiseksi jatkuu.
Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) ylitti silti kaikki odotukset. Hänen mukaansa Suomen ei pidä "ryhtyä miljardi-investointeihin jonkun ulkomaalaisen kilpailijan rinnakkaisradan rakentamiseksi".
VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja siis kirkkain silmin väittää, että mikäli henkilöliikenteessä saisi liikennöidä myös joku muu kuin VR, tarvittaisiin rinnakkaisrata.
Puupponen ilkkui edellisessä kirjoituksessaan, kuinka eihän maanteillekään tarvitse rakentaa uusia kaistoja jokaista rekkafirmaa varten erikseen. Puupponen yritti olla sarkastinen ja liioitella monopolinhalaajien argumentteja.
Mutta Puupponen epäonnistui surkeasti: suomalaisen kansanedustajan täydellisen tietämättömyyden tuottama itsevarmuus on paljon sarkastisempaa kuin sarkasmi itse.
Rajamäki vaatii myös lisää selvityksiä asiasta, jota on selvitetty viimeisen vuosikymmenen aikana useita kertoja, ja tultu aina samaan lopputulokseen: järkevästi toteutettuna markkinoiden avaaminen edistäisi rautatieliikennettä.
Rajamäen luulisi tietävän jotain monopolin haitoista. Hänen kotimaakunnassaan lojuu käyttämättömänä 42 miljoonalla kunnostettu Pieksämäki-Savonlinna-rata, jolle kaavaillun henkilöliikenteen Rajamäen edustama koulukunta esti. Nyt Rajamäki hourailee jollekin ulkomaalaiselle kilpailijalle rakennettavista rinnakkaisradoista, vaikka Rajamäen kotikulmillakin kyse oli olemassa olevasta, loistokuntoisesta radasta, jolla VR:ää ei huvita ajaa, ja liikenteen olisi aloittanut pieni suomalainen yritys.
Miten alas voi suomalainen poliitikko typeryydessään vajota? Kuka pistää vielä paremmaksi?
Ylioppilas Puupponen
Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) ylitti silti kaikki odotukset. Hänen mukaansa Suomen ei pidä "ryhtyä miljardi-investointeihin jonkun ulkomaalaisen kilpailijan rinnakkaisradan rakentamiseksi".
VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja siis kirkkain silmin väittää, että mikäli henkilöliikenteessä saisi liikennöidä myös joku muu kuin VR, tarvittaisiin rinnakkaisrata.
Puupponen ilkkui edellisessä kirjoituksessaan, kuinka eihän maanteillekään tarvitse rakentaa uusia kaistoja jokaista rekkafirmaa varten erikseen. Puupponen yritti olla sarkastinen ja liioitella monopolinhalaajien argumentteja.
Mutta Puupponen epäonnistui surkeasti: suomalaisen kansanedustajan täydellisen tietämättömyyden tuottama itsevarmuus on paljon sarkastisempaa kuin sarkasmi itse.
Rajamäki vaatii myös lisää selvityksiä asiasta, jota on selvitetty viimeisen vuosikymmenen aikana useita kertoja, ja tultu aina samaan lopputulokseen: järkevästi toteutettuna markkinoiden avaaminen edistäisi rautatieliikennettä.
Rajamäen luulisi tietävän jotain monopolin haitoista. Hänen kotimaakunnassaan lojuu käyttämättömänä 42 miljoonalla kunnostettu Pieksämäki-Savonlinna-rata, jolle kaavaillun henkilöliikenteen Rajamäen edustama koulukunta esti. Nyt Rajamäki hourailee jollekin ulkomaalaiselle kilpailijalle rakennettavista rinnakkaisradoista, vaikka Rajamäen kotikulmillakin kyse oli olemassa olevasta, loistokuntoisesta radasta, jolla VR:ää ei huvita ajaa, ja liikenteen olisi aloittanut pieni suomalainen yritys.
Miten alas voi suomalainen poliitikko typeryydessään vajota? Kuka pistää vielä paremmaksi?
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Hallitus myönsi virheensä, entäs sitten
TYPERYYS Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun maamme hallitus suuressa viisaudessaan viittasi kintaalla Turun telakalle. Telakka pyysi saada valtiolta 50 miljoonaa lainaa, jotta miljardin vientikauppa ja ehkä 100 miljoonan verotulot ulkomaiselta asiakkaalta saataisiin Suomeen.
Kuukausi sitten elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Kokoomus) selitti, miten on täysin mahdotonta, että valtio voisi tukea suomalaista telakkaa siten, kuin Ranskan valtio voi tukea ranskalaista telakkaa. Se on vastoin EU-sääntöjä, selitti Vapaavuori. Ja vakuutteli, että kyllä muuten olisi ollut hirveän kova halu tukea korealaisten omistamaa telakkaa Suomessa.
Nyt, kuukausi myöhemmin, kun kauppa menetettiin ranskalaisille ja tuli lunta tupaan ainakin toisen hallituspuolueen SDP:n kannatukselle, Vapaavuorella on aivan toiset puheet. Ilman muuta hallitus voi osallistua Turun telakan tukemiseen, jotta ei menetetä jäljellä olevaa miljardikauppaa kahdesta muusta risteilyaluksesta.
Onko EU ehkä muuttanut kaikkia sääntöjään joulun jäljiltä? Ei ole, vaan ylimielinen hallitus ja siihen kuuluvat puolueet ovat kompastuneet ylimielisyyteensä ja pelästyneet kannatuksensa laskusta.
Valtiontalous, työllisyys ja vientitulot eivät riitä herättämään itseään täynnä olevia puolueita, erityisesti Vapaavuoren gallupkärjessä keikkuvaa Kokoomusta. Jos sattumalta on niin, että kansakunnan etu ja puolueen etu käyvät yksiin, silloin toimitaan kansakunnan edun puolesta. Muuten ei ole väliksi.
Hallituksen myötäilijät ehtivät selittää, ettei valtion pidä tukea tappiollista telakkatoimintaa ja telakoiden ulkomaista työvoimaa. Myötäilijöiden logiikka ontuu. Miksi myötäilijät eivät ole äänessä nyt vastustamassa hallituksen takinkääntöä? Entä mikä on näiden myötäilijöiden vaihtoehto? Onko työttömyystukien maksaminen parempaa liiketoimintaa kuin saada telakalle töitä ja tuloja ulkomailta edes nollakatteella?
Se, että Turun telakka on tehnyt asiakkaalle aikaisemmin laivoja ei tarkoita sitä, ettei laivoja osaa tehdä muutkin. Maailmantalous onkin ylimieliselle hallitukselle ja suomalaisille hyville veljille kiusallinen asia. Sitä ei voi ohjata kuten haluaa, sopimalla saunan lauteilla, miten hyvä jaetaan veljien kesken.
Erityisen vaikeata markkinatalouden ymmärtäminen näyttää olevan markkinatalouspuolue Kokoomukselle. Puolueen tukena oleville vuorineuvoksille markkinatalous lienee vaikeata, kun markkinataidot on opittu Neuvostoliiton bilateraalikaupan aikana. Sehän ei ollut kauppaa eikä markkinataloutta, vaan valtioiden välinen hyvävelikerho.
Maailmankaupassa kauppaa eivät käy pelkästään yritykset vaan myös valtiot. Kannattavuutta ei siksi mitata vain yritysten kirjanpidolla. Viisas hallitus laskee voitot ja tappiot valtion rajan yli ja hoitaa tulonjaon omalla tontillaan, missä sillä on siihen vapaus.
Valtion rajan yli voittoa ovat verotulot ja alihankkijoiden tulokset, vaikka telakan kirjanpito ei voittoa näytäkään. Valtiolle ja kansalaisille voittoa on kaikki se, mikä jää ulkomaisesta kauppahinnasta sen jälkeen, kun ulkomailta ostetut hankinnat on maksettu.
Suomessa on niin tavanomaista, että mitään ei uskota eikä opita kuin kantapään kautta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Nöyryys tekisi hallitukselle hyvää. Ei tulisi hallitus kansalaisille niin kalliiksi.
Vientineuvos Valtanen
Kuukausi sitten elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Kokoomus) selitti, miten on täysin mahdotonta, että valtio voisi tukea suomalaista telakkaa siten, kuin Ranskan valtio voi tukea ranskalaista telakkaa. Se on vastoin EU-sääntöjä, selitti Vapaavuori. Ja vakuutteli, että kyllä muuten olisi ollut hirveän kova halu tukea korealaisten omistamaa telakkaa Suomessa.
Nyt, kuukausi myöhemmin, kun kauppa menetettiin ranskalaisille ja tuli lunta tupaan ainakin toisen hallituspuolueen SDP:n kannatukselle, Vapaavuorella on aivan toiset puheet. Ilman muuta hallitus voi osallistua Turun telakan tukemiseen, jotta ei menetetä jäljellä olevaa miljardikauppaa kahdesta muusta risteilyaluksesta.
Onko EU ehkä muuttanut kaikkia sääntöjään joulun jäljiltä? Ei ole, vaan ylimielinen hallitus ja siihen kuuluvat puolueet ovat kompastuneet ylimielisyyteensä ja pelästyneet kannatuksensa laskusta.
Valtiontalous, työllisyys ja vientitulot eivät riitä herättämään itseään täynnä olevia puolueita, erityisesti Vapaavuoren gallupkärjessä keikkuvaa Kokoomusta. Jos sattumalta on niin, että kansakunnan etu ja puolueen etu käyvät yksiin, silloin toimitaan kansakunnan edun puolesta. Muuten ei ole väliksi.
Hallituksen myötäilijät ehtivät selittää, ettei valtion pidä tukea tappiollista telakkatoimintaa ja telakoiden ulkomaista työvoimaa. Myötäilijöiden logiikka ontuu. Miksi myötäilijät eivät ole äänessä nyt vastustamassa hallituksen takinkääntöä? Entä mikä on näiden myötäilijöiden vaihtoehto? Onko työttömyystukien maksaminen parempaa liiketoimintaa kuin saada telakalle töitä ja tuloja ulkomailta edes nollakatteella?
Se, että Turun telakka on tehnyt asiakkaalle aikaisemmin laivoja ei tarkoita sitä, ettei laivoja osaa tehdä muutkin. Maailmantalous onkin ylimieliselle hallitukselle ja suomalaisille hyville veljille kiusallinen asia. Sitä ei voi ohjata kuten haluaa, sopimalla saunan lauteilla, miten hyvä jaetaan veljien kesken.
Erityisen vaikeata markkinatalouden ymmärtäminen näyttää olevan markkinatalouspuolue Kokoomukselle. Puolueen tukena oleville vuorineuvoksille markkinatalous lienee vaikeata, kun markkinataidot on opittu Neuvostoliiton bilateraalikaupan aikana. Sehän ei ollut kauppaa eikä markkinataloutta, vaan valtioiden välinen hyvävelikerho.
Maailmankaupassa kauppaa eivät käy pelkästään yritykset vaan myös valtiot. Kannattavuutta ei siksi mitata vain yritysten kirjanpidolla. Viisas hallitus laskee voitot ja tappiot valtion rajan yli ja hoitaa tulonjaon omalla tontillaan, missä sillä on siihen vapaus.
Valtion rajan yli voittoa ovat verotulot ja alihankkijoiden tulokset, vaikka telakan kirjanpito ei voittoa näytäkään. Valtiolle ja kansalaisille voittoa on kaikki se, mikä jää ulkomaisesta kauppahinnasta sen jälkeen, kun ulkomailta ostetut hankinnat on maksettu.
Suomessa on niin tavanomaista, että mitään ei uskota eikä opita kuin kantapään kautta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Nöyryys tekisi hallitukselle hyvää. Ei tulisi hallitus kansalaisille niin kalliiksi.
Vientineuvos Valtanen
VR:n äänentoisto pelaa
LOBBAUS Yle uutisoi, kuinka rautateiden henkilöliikenne on EU:ssa aukeamassa kilpailulle. Tarkalleen ottaen EU aikoo määrätä, että nekin maat, jotka ovat sulkeneet rataverkkonsa kilpailulta, joutuvat sen avaamaan. Mutta Suomessahan ei faktoilla ole niin väliä, kun on kyse rautatiepolitiikasta.
Eikä muutenkaan hätää, sillä kansamme on jo saanut Isä Aurinkoiselta lausunnon asiasta. Ylen haastattelema VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro kelpasi määrittelemään asian sekä yhteiskunnan, rautatieyhtiön että matkustajien näkökulmasta. Esimerkiksi rautatiematkustajien tai kuluttajien etujärjestöiltä ei vaivauduttu kysymään mitään.
Niinpä Aro käytti tilaisuutensa hyväksi ja lateli kansallemme, miksi heidän on tultava VR:n turvalliseen syliin vaihtoehtoja katselematta.
Monopolipelin tähän asti kulunein fraasi on ollut pääosin yksiraiteinen rataverkko, joka muka estää kilpailun toteuttamisen. Argumentti on tietenkin kelvoton: sama kuin väittäisi, että yksikiitorataiselle lentokentälle ei voi laskeutua useamman yhtiön koneita, tai että jokaiselle rekkayritykselle pitäisi rakentaa oma ajokaista.
Nyt Arolla on kuitenkin jo lisää argumentteja. Kilpailusta ei saada kuulemma hyötyjä, jollei rataverkkoon tehdä mittavia investointeja.
Jos VR:n kuulutuksia on joskus moitittu epäselviksi, niin äänentoisto ainakin on kunnossa. Seuraavana aamuna Ylen Ykkösaamuun kutsuttu kansanedustaja-eläkeläisveturinkuljettaja Raimo Piirainen (sd.) toisti Aron näkemyksen melkein sanasta sanaan, ja listasi vielä, mitä kaikkea kallista tarvitaan, jotta kilpailu onnistuisi.
Puupposella ei ole opintosuorituksia sen paremmin tekniikasta kuin taloudesta, mutta sen verran hänkin käsittää, että rataverkon kunto ja kapasiteetti on yhteiskunnan ongelma, joka ei liity kilpailuun mitenkään. Rataverkkoa joko kohennetaan tai ei kohenneta, mutta se ei estä tai mahdollista kilpailua. Rataverkosta ei ole pidetty huolta monopolinkaan aikana, vaan puheet sen kohentamisesta ovat olleet sanahelinää.
Mutta me jäämme nyt odottelemaan muidenkin kansanedustajien lausuntoja asiasta. Papukaijat, ottakaa keksi ja laulakaa: "jotta suomalainen kuluttaja tai suomalainen teollisuus rahtiasiakkaana hyötyy, Suomen rataverkkoihin täytyy investoida rahaa.".
Ylioppilas Puupponen
Eikä muutenkaan hätää, sillä kansamme on jo saanut Isä Aurinkoiselta lausunnon asiasta. Ylen haastattelema VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro kelpasi määrittelemään asian sekä yhteiskunnan, rautatieyhtiön että matkustajien näkökulmasta. Esimerkiksi rautatiematkustajien tai kuluttajien etujärjestöiltä ei vaivauduttu kysymään mitään.
Niinpä Aro käytti tilaisuutensa hyväksi ja lateli kansallemme, miksi heidän on tultava VR:n turvalliseen syliin vaihtoehtoja katselematta.
Monopolipelin tähän asti kulunein fraasi on ollut pääosin yksiraiteinen rataverkko, joka muka estää kilpailun toteuttamisen. Argumentti on tietenkin kelvoton: sama kuin väittäisi, että yksikiitorataiselle lentokentälle ei voi laskeutua useamman yhtiön koneita, tai että jokaiselle rekkayritykselle pitäisi rakentaa oma ajokaista.
Nyt Arolla on kuitenkin jo lisää argumentteja. Kilpailusta ei saada kuulemma hyötyjä, jollei rataverkkoon tehdä mittavia investointeja.
Jos VR:n kuulutuksia on joskus moitittu epäselviksi, niin äänentoisto ainakin on kunnossa. Seuraavana aamuna Ylen Ykkösaamuun kutsuttu kansanedustaja-eläkeläisveturinkuljettaja Raimo Piirainen (sd.) toisti Aron näkemyksen melkein sanasta sanaan, ja listasi vielä, mitä kaikkea kallista tarvitaan, jotta kilpailu onnistuisi.
Puupposella ei ole opintosuorituksia sen paremmin tekniikasta kuin taloudesta, mutta sen verran hänkin käsittää, että rataverkon kunto ja kapasiteetti on yhteiskunnan ongelma, joka ei liity kilpailuun mitenkään. Rataverkkoa joko kohennetaan tai ei kohenneta, mutta se ei estä tai mahdollista kilpailua. Rataverkosta ei ole pidetty huolta monopolinkaan aikana, vaan puheet sen kohentamisesta ovat olleet sanahelinää.
Mutta me jäämme nyt odottelemaan muidenkin kansanedustajien lausuntoja asiasta. Papukaijat, ottakaa keksi ja laulakaa: "jotta suomalainen kuluttaja tai suomalainen teollisuus rahtiasiakkaana hyötyy, Suomen rataverkkoihin täytyy investoida rahaa.".
Ylioppilas Puupponen
perjantai 18. tammikuuta 2013
Eliitin korotusautomaatti
PALKKA Keskustelu presidentin palkkion laskemisesta näyttää tussahtavan, kun asiaa ehdottanut presidenttikin tuntuu jo lähinnä vaivautuneelta. Oli odotettavissakin, että presidentin sinänsä hyväntahtoinen ele kerää peräänsä laahuksen napsimaan pisteitä kansan sympatiat synnyttäneestä ideasta, ja hämmentäjien määrän kasvaessa soppa muuttuu sekavaksi.
Puupposen silmään tässä kaikessa pisti yksi asia. Kun jupakan sivutuotteena syntynyttä ajatusta palkkion verottamisesta kysyttiin eduskuntaryhmiltä, osa niiden puheenjohtajista katsoi, että mikäli presidentin palkkiota ryhdytään verottamaan, sitä pitää vastaavasti korottaa.
Onko poliittinen eliitti niin tottunut helppoon rahaan, että he kokevat tarvittavan automaattisesti kompensaatiota, jos johonkin eliitin etuun kosketaan? Tavalliselle kansalle mätkäistiin vuodenvaihteessa tukku uusia verorasitteita, eikä esimerkiksi SDP:n Jouni Backman silloin ollut ällistelemässä, miten tämä nyt kompensoidaan. Kansa kompensoi sen omasta lompakostaan olemalla köyhempi.
Kukaan ei ole keksinyt vielä, että verottamalla saataisiin aikaiseksi presidentin alun perin toivoma ratkaisu. Bruttopalkkio pidettäisiin ennallaan, ja siitä perittäisiin vero. Presidentin nettotulot putoaisivat, ja verollinen osuus palautuisi samalle taholle, joka palkankin maksaa, eli valtiolle, joka näin ollen säästäisi veron verran rahaa.
Mutta ei se nyt vaan käy.
Ylioppilas Puupponen
Puupposen silmään tässä kaikessa pisti yksi asia. Kun jupakan sivutuotteena syntynyttä ajatusta palkkion verottamisesta kysyttiin eduskuntaryhmiltä, osa niiden puheenjohtajista katsoi, että mikäli presidentin palkkiota ryhdytään verottamaan, sitä pitää vastaavasti korottaa.
Onko poliittinen eliitti niin tottunut helppoon rahaan, että he kokevat tarvittavan automaattisesti kompensaatiota, jos johonkin eliitin etuun kosketaan? Tavalliselle kansalle mätkäistiin vuodenvaihteessa tukku uusia verorasitteita, eikä esimerkiksi SDP:n Jouni Backman silloin ollut ällistelemässä, miten tämä nyt kompensoidaan. Kansa kompensoi sen omasta lompakostaan olemalla köyhempi.
Kukaan ei ole keksinyt vielä, että verottamalla saataisiin aikaiseksi presidentin alun perin toivoma ratkaisu. Bruttopalkkio pidettäisiin ennallaan, ja siitä perittäisiin vero. Presidentin nettotulot putoaisivat, ja verollinen osuus palautuisi samalle taholle, joka palkankin maksaa, eli valtiolle, joka näin ollen säästäisi veron verran rahaa.
Mutta ei se nyt vaan käy.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Viattomat maitoveljet
KESKITTYMINEN Valio on jäänyt housut nilkoissa kiinni saalistushinnoittelusta, mutta maitoveljien mukaan mitään ei ole tapahtunut. Kilpailuviraston julkaisemat sähköpostit todistavat aukottomasti, että Valio polki maidon hinnan alas torjuakseen kilpailijansa Suomen markkinoilta.
Valio on taitavasti lobannut myös osan kansasta puolelleen. Maitosodan aikaan se painoi purkkeihinsa vihjauksia ulkomaisen maidon puutteellisesta puhtaudesta kertomatta, että suurin osa Suomessa myytävästä "ulkomaisesta" maidosta on Suomessa suomalaisilla tiloilla lypsettyä, muun muassa Arla Ingmanin maitoa. Kiitos Valion propagandan osa suomalaisista luulee myös Lidlin myyvän ulkomaista maitoa, vaikka sitä tulee syvältä Savosta, Suonenjoelta.
Valio itse häärää pahana ulkomaalaisena yrityksenä Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, mutta siitä maitoveljet ovat hiljaa.
Osa suomalaisista onkin nyt katkeria Kilpailuvirastolle. He luulevat vakavissaan, että Valio haluaa tehdä suomalaisille mahdollisimman halpaa maitoa. Uusimpana vetona Valio vetoaa "pienuuteensa". Kansainvälinen Arla on sitä viisi kertaa suurempi, mikä Valion mielestä todistaa, että Valion Suomen mahtiasemaa pitäisi puolustaa ja antaa Valion pelata omia pelejään.
Asian uutisoinnissa herättää huomiota se, että maataloustuottajien puheenjohtaja oli välittömästi informoitu Valion liikesalaisuuksista. MTK:n jäsenistössä on kuitenkin paitsi Valiolle, myös Arla Ingmanille, Lidlille ja pienemmille ostajille maitoa tuottavia lypsykarjatiloja. Miksi MTK:n puheenjohtaja veljeilee yhden maidonvalmistajan kanssa toimien samalla toisten jäsentensä etujen vastaisesti?
Sisar Hento Valkoinen yritti tarkistaa asiaa tuoreeltaan MTK:n julkaiseman sanomalehden verkkosivuilta, mutta siellä kaikkien muiden medioiden näyttävästi kertomat, Valiolle kiusalliset sähköpostit eivät ylittäneet uutiskynnystä.
Sisar H. V.
Valio on taitavasti lobannut myös osan kansasta puolelleen. Maitosodan aikaan se painoi purkkeihinsa vihjauksia ulkomaisen maidon puutteellisesta puhtaudesta kertomatta, että suurin osa Suomessa myytävästä "ulkomaisesta" maidosta on Suomessa suomalaisilla tiloilla lypsettyä, muun muassa Arla Ingmanin maitoa. Kiitos Valion propagandan osa suomalaisista luulee myös Lidlin myyvän ulkomaista maitoa, vaikka sitä tulee syvältä Savosta, Suonenjoelta.
Valio itse häärää pahana ulkomaalaisena yrityksenä Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, mutta siitä maitoveljet ovat hiljaa.
Osa suomalaisista onkin nyt katkeria Kilpailuvirastolle. He luulevat vakavissaan, että Valio haluaa tehdä suomalaisille mahdollisimman halpaa maitoa. Uusimpana vetona Valio vetoaa "pienuuteensa". Kansainvälinen Arla on sitä viisi kertaa suurempi, mikä Valion mielestä todistaa, että Valion Suomen mahtiasemaa pitäisi puolustaa ja antaa Valion pelata omia pelejään.
Asian uutisoinnissa herättää huomiota se, että maataloustuottajien puheenjohtaja oli välittömästi informoitu Valion liikesalaisuuksista. MTK:n jäsenistössä on kuitenkin paitsi Valiolle, myös Arla Ingmanille, Lidlille ja pienemmille ostajille maitoa tuottavia lypsykarjatiloja. Miksi MTK:n puheenjohtaja veljeilee yhden maidonvalmistajan kanssa toimien samalla toisten jäsentensä etujen vastaisesti?
Sisar Hento Valkoinen yritti tarkistaa asiaa tuoreeltaan MTK:n julkaiseman sanomalehden verkkosivuilta, mutta siellä kaikkien muiden medioiden näyttävästi kertomat, Valiolle kiusalliset sähköpostit eivät ylittäneet uutiskynnystä.
Sisar H. V.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Maailman paras johtajakoulu
JOHTAMINEN Puolustusvoimat tarjoaa parhaan mahdollisen johtajakoulun niin varusmiehille kuin kantaupseereillekin. Kaikenlaiset yritykset muuttaa puolustusvoimia ovat merkki epäisänmaallisuudesta.
Kukkahattutädit ovat tietysti kautta aikojen väittäneet, että totalitaarinen armeija on pahaksi nuoren miehen kehitykselle. Opiskelu ja parisuhde katkeavat ja nöyryytykset johtavat itsetunto-ongelmiin.
Kaikkihan toki ymmärtävät, että tuollainen on kertakaikkisen epäisänmaallista puhetta.
Aalto-yliopiston tutkija Mika Aalto on todennut väitöskirjassaan jotain vielä pahempaa: upseeriksi hakeutuvat lahjattomat nuoret miehet, joille ei löydy muuta järkevää koulutusta. Pätevä aines puuttuu armeijasta. Voiko suomalaista sotilasta pahemmin lyödä!
Aalto kertoo Suomenmaa-lehdelle, että ennen väitöskirjan valmistumista hän teki tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Kun tulokset valmistuivat, kaikki yhteydet katkaistiin. Puolustusvoimat vaikenee tutkimustuloksesta ja toteaa vain, että ei pidä paikkaansa.
Talvisodan muisto on tahrattu! Miehet, aseisiin!
Salaneuvos Vilmi
Kukkahattutädit ovat tietysti kautta aikojen väittäneet, että totalitaarinen armeija on pahaksi nuoren miehen kehitykselle. Opiskelu ja parisuhde katkeavat ja nöyryytykset johtavat itsetunto-ongelmiin.
Kaikkihan toki ymmärtävät, että tuollainen on kertakaikkisen epäisänmaallista puhetta.
Aalto-yliopiston tutkija Mika Aalto on todennut väitöskirjassaan jotain vielä pahempaa: upseeriksi hakeutuvat lahjattomat nuoret miehet, joille ei löydy muuta järkevää koulutusta. Pätevä aines puuttuu armeijasta. Voiko suomalaista sotilasta pahemmin lyödä!
Aalto kertoo Suomenmaa-lehdelle, että ennen väitöskirjan valmistumista hän teki tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Kun tulokset valmistuivat, kaikki yhteydet katkaistiin. Puolustusvoimat vaikenee tutkimustuloksesta ja toteaa vain, että ei pidä paikkaansa.
Talvisodan muisto on tahrattu! Miehet, aseisiin!
Salaneuvos Vilmi
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Sarasvuon lipsahdus
TYÖ Virallisen tiedon ja Evan aina luotettavien tutkimusten mukaan työelämä ei ole huonontunut, eikä maailmanmenossa ole muutenkaan mitään vikaa. Vikaa on korkeintaan kaikesta narisevissa työntekijöissä, jotka kuvittelevat myös johdon saavan liikaa rahaa.
Niinpä olikin yllättävää kuulla lapsen suusta totuus, kun Evankin kanssa puuhaileva monitoimijaksaja Jari Sarasvuo nyt lausuu, että "työelämä on aika turhauttavaa ja täynnä pettymyksiä ja stressinlähteitä".
Sarasvuon lausunto poikkeaa talouselämän virallisesta propagandasta, jonka mukaan asiat paranevat koko ajan. Ehkä Sarasvuo pian korjaa vahingossa lipsahtaneen rehellisen arvion nykymaailmasta.
Sisar H. V.
Niinpä olikin yllättävää kuulla lapsen suusta totuus, kun Evankin kanssa puuhaileva monitoimijaksaja Jari Sarasvuo nyt lausuu, että "työelämä on aika turhauttavaa ja täynnä pettymyksiä ja stressinlähteitä".
Sarasvuon lausunto poikkeaa talouselämän virallisesta propagandasta, jonka mukaan asiat paranevat koko ajan. Ehkä Sarasvuo pian korjaa vahingossa lipsahtaneen rehellisen arvion nykymaailmasta.
Sisar H. V.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Suomesta vapautui vuokra-asunto!
ASUNTOKUPLA Maailman korruptoitumattomimmassa maassa on uutisoitu Finnairin, Ilmarisen ja rakennusyhtiön yhteisestä projektista. Siinä rakennetaan kriisissä olevalle lentoyhtiölle uusi uljas pääkonttori, eikä rakentajasta järjestetä tarjouskilpailua, sillä asia on jo saunassa sovittu. Rakentajaksi tulee SRV, ja pulinat pois. Kaikki hyvin, jätkät!
Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.
Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.
Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.
Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.
Ylioppilas Puupponen
Myös kansalla menee hyvin. Samaan aikaan, kun kansa saa lukea lehdestä näin sujuvasti etenevästä rakennusprojektista, maailman onnellisimmassa maassa on vapautumassa myös yksi vuokra-asunto. Siinä on 24 neliötä ilman länsimaisia hapatuksia, kuten omaa suihkua. Asunto sijaitsee maailman vähiten korruptoituneen pääkaupungin keskustan liepeillä.
Vuokrapyyntö tällaisesta suomalaisesta onnelasta on 430 euroa. Tästä "asunnosta" järjestetyssä esittelyssä oli niin paljon kävijöitä, että jono ulottui korttelin taakse, ja esitteitä otti yli sata kiinnostunutta. Näin hienosti toimivat siis rakennusmarkkinat maailman korruptoitumattomimmassa maassa.
Ihan vertailun vuoksi, tästä voi katsoa, montako neliötä saa jonottamatta samalla tai pienemmällä vuokralla keskustan läheltä yhdestä Keski-Euroopan peräkylästä, jonka jotkut tuntevat nimellä Berliini.
Asuntoministeri Kiuru ja kaupunginjohtaja Pajunen, älkää turhaan vaivautuko selittämään mitään.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 11. tammikuuta 2013
Mediaveljien Yle-lobbaus jatkuu
LOBBAUS Eduskunnassa on tehty kysely sellaisesta vääryydestä kuin lottoarvonnan esittämisestä Ylen kanavalla. Yle toimii sopimattomasti, kun se esittää korvausta vastaan kaupallisen toimijan järjestämän arvonnan, ja tästä olisi tehtävä loppu.
Kysely on luontevaa jatkoa Alma Median ja Sanoma-konsernin vetämälle Yleisradion vastaiselle kampanjalle, jossa Yle vie milloin milläkin tavalla leivän rikkaiden mediakonsernien suusta. Ja kukas sopisi kysyjäksikään paremmin kuin Alma Median entinen työntekijä.
Mediaveljet eivät kuitenkaan vastusta arvonnan esittämistä, kunhan se tapahtuu kaupallisilla kanavilla. Loton ja Jokerin arvonta on Suomen suosituin tosi-tv, ja mediaveljet olisivat heti valmiina venyttämään tämän viiden minuutin lyhytelokuvan ainakin vartin mittaiseksi. Jokaisen lottopallon välissä voisi olla mainoskatko, samoin Jokerin numeroiden. Näin toteutuisi oikeus.
Nyt toteutuu vääryys kun kansalaiset saavat nähdä lottonumeronsa ilman, että mediaveljet pääsevät vetämään välistä. Ja kunhan tämä vääryys korjataan, voidaan varmaankin siirtyä myös Veikkauksen kimppuun. Veikkauksen budjettia ei pidä törsätä kansanterveydelle, vaan antaa veljien taskuun.
Ylen osalta mediaveljet eivät liene tyytyväisiä ennen kuin säädetään laki, jonka mukaan Yle saa esittää ainoastaan testikuvaa ja vinkunaa.
Ylioppilas Puupponen
Kysely on luontevaa jatkoa Alma Median ja Sanoma-konsernin vetämälle Yleisradion vastaiselle kampanjalle, jossa Yle vie milloin milläkin tavalla leivän rikkaiden mediakonsernien suusta. Ja kukas sopisi kysyjäksikään paremmin kuin Alma Median entinen työntekijä.
Mediaveljet eivät kuitenkaan vastusta arvonnan esittämistä, kunhan se tapahtuu kaupallisilla kanavilla. Loton ja Jokerin arvonta on Suomen suosituin tosi-tv, ja mediaveljet olisivat heti valmiina venyttämään tämän viiden minuutin lyhytelokuvan ainakin vartin mittaiseksi. Jokaisen lottopallon välissä voisi olla mainoskatko, samoin Jokerin numeroiden. Näin toteutuisi oikeus.
Nyt toteutuu vääryys kun kansalaiset saavat nähdä lottonumeronsa ilman, että mediaveljet pääsevät vetämään välistä. Ja kunhan tämä vääryys korjataan, voidaan varmaankin siirtyä myös Veikkauksen kimppuun. Veikkauksen budjettia ei pidä törsätä kansanterveydelle, vaan antaa veljien taskuun.
Ylen osalta mediaveljet eivät liene tyytyväisiä ennen kuin säädetään laki, jonka mukaan Yle saa esittää ainoastaan testikuvaa ja vinkunaa.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Epäpoliittinen työväenyhdistys
TIEDON PIMITTÄMINEN Tunnetusti riippumaton ja rehellinen HOK-Elanto saa julkisuutta maksettuaan tyhjillään seisseestä liiketilasta yli 300 000 euroa Helsingin Työväenyhdistykselle.
Sattuuhan sitä, voidaan tämä uutinen kuitata velipiireissä, mutta jutun tragikoominen osuus onkin sen lopussa, joutavassa täytevirkkeessä.
"Työväenyhdistys ei ole poliittinen organisaatio...", lausahtaa tapausta puolusteleva Helsingin Työväenyhdistyksen toimitusjohtaja Jorma Bergholm, joka on ollut samanaikaisesti myös HOK-Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja. Bergholm (sd.) on myös toiminut Helsingin kaupunginvaltuustossa.
"...eikä yhdistys ole edes Sdp:n lähiyhteisö", Bergholm jatkaa.
Huutonaurua!
Typeräkin tietää, että työväenyhdistykset ovat niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti SDP:n merkittävä lähiyhteisö. Joidenkin SDP:n kansanedustajien lähes koko vaalibudjetti on ilmoitettu saapuneeksi työväenyhdistyksestä, sen enempää jopa kymmenien tuhansien eurojen tukipotteja erittelemättä.
Sanoo Bergholm mitä tahansa, myös Helsingin Työväenyhdistys on yhtiömuodoltaan aatteellinen yhdistys, jonka toimiala on "poliittiset järjestöt". Sen elimet vilisevät demareita, vaikka niistä onkin vaikea etsiä tietoa. Onhan tämän poliittisen järjestön kotisivu www.paasitorni.fi, joka mainostaa vain kokoustiloja Hakaniemessä, eikä yhdistyksestä kerrota juuri mitään.
Miksipä kertoa, kun kukaan ei kysy, ja hätävalheet kelpaavat mediallekin.
Ylioppilas Puupponen
Sattuuhan sitä, voidaan tämä uutinen kuitata velipiireissä, mutta jutun tragikoominen osuus onkin sen lopussa, joutavassa täytevirkkeessä.
"Työväenyhdistys ei ole poliittinen organisaatio...", lausahtaa tapausta puolusteleva Helsingin Työväenyhdistyksen toimitusjohtaja Jorma Bergholm, joka on ollut samanaikaisesti myös HOK-Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja. Bergholm (sd.) on myös toiminut Helsingin kaupunginvaltuustossa.
"...eikä yhdistys ole edes Sdp:n lähiyhteisö", Bergholm jatkaa.
Huutonaurua!
Typeräkin tietää, että työväenyhdistykset ovat niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti SDP:n merkittävä lähiyhteisö. Joidenkin SDP:n kansanedustajien lähes koko vaalibudjetti on ilmoitettu saapuneeksi työväenyhdistyksestä, sen enempää jopa kymmenien tuhansien eurojen tukipotteja erittelemättä.
Sanoo Bergholm mitä tahansa, myös Helsingin Työväenyhdistys on yhtiömuodoltaan aatteellinen yhdistys, jonka toimiala on "poliittiset järjestöt". Sen elimet vilisevät demareita, vaikka niistä onkin vaikea etsiä tietoa. Onhan tämän poliittisen järjestön kotisivu www.paasitorni.fi, joka mainostaa vain kokoustiloja Hakaniemessä, eikä yhdistyksestä kerrota juuri mitään.
Miksipä kertoa, kun kukaan ei kysy, ja hätävalheet kelpaavat mediallekin.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 8. tammikuuta 2013
Kirjallisten kysymysten hippaleikki
VALTA Kansanedustajilla on eduskunnassa mahdollisuus esittää kirjallisia kysymyksiä. Ministereiden on vastattava niihin määrätyssä ajassa.
Kiusallisten kysymysten osalta valtioneuvostolla on toimiva taktiikka. Jos kysymys on asianomaisen ministerin kannalta hankala, se voidaan siirtää toiselle ministerille. Tämän mahdollistaa asioiden moniulotteisuus. Ei ole juuri mitään kysymystä, joka ei jollakin tavalla koskettaisi useampiakin ministereitä.
Demarien Sirpa Paatero halusi kysyä RKP:n oikeusministeriltä lakko-oikeudesta oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Vastaajaksi ilmestyikin työministeri, olihan kysymyksessä myös työelämän asia.
Kerhossamme on jo aiemmin raportoitu kysymyksillä pallottelusta. Kun kansanedustaja halusi tietää, miksei valtio omistajaohjaa VR:ää, kysymys kaikeksi hämmästykseksi menikin liikenneministerille, jolle VR:n omistajaohjaus ei kuulu.
Paateron tapauksessa harmistus on kaksinkertainen. Vastausta ei tullut paitsi oikealta ministeriltä, ei myöskään oikean puolueen ministeriltä, vaan ikävä kysymys päätyi puoluetoveri-ministerin kiemurreltavaksi.
Ylioppilas Puupponen
Kiusallisten kysymysten osalta valtioneuvostolla on toimiva taktiikka. Jos kysymys on asianomaisen ministerin kannalta hankala, se voidaan siirtää toiselle ministerille. Tämän mahdollistaa asioiden moniulotteisuus. Ei ole juuri mitään kysymystä, joka ei jollakin tavalla koskettaisi useampiakin ministereitä.
Demarien Sirpa Paatero halusi kysyä RKP:n oikeusministeriltä lakko-oikeudesta oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Vastaajaksi ilmestyikin työministeri, olihan kysymyksessä myös työelämän asia.
Kerhossamme on jo aiemmin raportoitu kysymyksillä pallottelusta. Kun kansanedustaja halusi tietää, miksei valtio omistajaohjaa VR:ää, kysymys kaikeksi hämmästykseksi menikin liikenneministerille, jolle VR:n omistajaohjaus ei kuulu.
Paateron tapauksessa harmistus on kaksinkertainen. Vastausta ei tullut paitsi oikealta ministeriltä, ei myöskään oikean puolueen ministeriltä, vaan ikävä kysymys päätyi puoluetoveri-ministerin kiemurreltavaksi.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 5. tammikuuta 2013
Metro: harhautusta, pimitystä ja väsyttämistä
KANSA MAKSAA Olen lukenut Hesaria. Vihdoinkin se kertoi jotain metrosta sen jälkeen, kun runsas viikko sitten luin HBL:ää. Mutta Hesari ei tietenkään kerro siitä, mistä HBL kertoi.
HBL kertoi (27.12.) siitä, miten metron matkustajaturvallisuus on uhrattu automaatin pyhälle alttarille, ja asiasta jo vuosia sitten huolestuneille luottamusmiehille on valehdeltu päin naamaa. Valtuustossa ja lautakunnissa sanotaan yhtä mutta tehdään toista. Turvallisuudesta vastuulliselle pelastuslaitokselle viitataan kintaalla. Konsultin tikku-ukkoanimaatio vakuuttaa apulaiskaupunginjohtaja Saurin paremmin kuin oman kaupungin pelastusjohtaja.
HS kertoo (3.1.) automaattikulunvalvonnan erinomaisuudesta, kun se valvoo sellaistakin vaihdetta, jota ei käytetä. Kun automaattivalvoja toteaa käyttämättömän vaihteen olevan viallisen, se pysäyttää metroliikenteen. Tosi turvallista! Tällaisia vikoja on muutaman kerran vuodessa, joten me matkustajat saamme nauttia metron turvallisuudesta muutaman kerran vuodessa siten, että emme pääse metrolla aamulla töihin ja päivän ajan liikenteestä on 75 % peruutettu.
Hesarin journalismi on yhtä HKL:n päätöksenteon julkisuuden kanssa. Hesari kertoo automaattimetron vakavista ongelmista täsmälleen saman kuin HKL:n johtokunnan pöytäkirjat: ei mitään. Kaupunkilaisia koskevan vakavan ongelman sijasta Hesari nostaa keskusteluun jotain muuta täyttämään julkisuutta, jotta julkisuus ei täyty keskustelulla siitä, mistä Hesari on päättänyt vaieta.
Hesarissa olikin näyttävä itsekehuartikkeli. Siinä Hesari teki uutista itsestään, miten Suomesta lähteneen katkeroituneen maahanmuuttajan jo toiseen kertaan Hesarissa julkaistu vuodatus on herättänyt vilkasta keskustelua. Tämän puffin jälkeen aihe on pyörinytkin pari päivää sekä telkkarissa että radiossa. Minäkin luin Hesarista tuon kahden sivun valituksen 30.12. Silloin ihmettelin, miksi samalta ihmiseltä pyydetään toistamiseen juttu samasta aiheesta, josta hän kirjoitti samat asiat jo pari vuotta sitten. Nyt en ihmettele, sillä se oli vain toimiva temppu hallita julkisuutta.
Nyt ihmettelen sitä, mikä on Hesarin intressi peitellä HKL:n ja siitä vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Saurin virheitä, valehtelua ja laittomuuksia. Miksi kaupunkien omistaman osakeyhtiön kokouksissa Sauri ja HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta saavat käyttää valtuustolle kuuluvaa valtaa viittaamalla kintaalla valtuuston hyväksymälle pelastuslaitoksen päätökselle ja niille turvallisuusjärjestelyille, jotka Sauri valtuustolle esitti ja valtuusto hyväksyi?
Helsingin valtuuston uusi puheenjohtaja Mari Puoskari sanoi radiossa, että hän haluaa aktivoida valtuustoa ja saada kaupunkilaiset osallistumaan. Syynä se, että isotkin asiat menevät läpi ilman keskustelua. Toinen valtuutettu on sanonut heidän olevan väsyneitä puuttumaan metroa koskeviin asioihin. Valtuustoissa siis jaetaan satoja miljoonia metrolle aina vain uudelleen ja uudelleen, kun ei jakseta pohtia enää loppumattomia sekoiluja.
On vaikea keksiä, miksi tämä kaikki tapahtuu. Mutta sen näkee, miten se tapahtuu. Harhauttamalla, pimittämällä ja väsyttämällä. Lakiakaan ei tarvitse noudattaa, kun lain rikkomisesta ei seuraa mitään. Tuomioistuimet eivät edes käsittele asioita ennen kuin teot ja niiden seuraukset ovat historiaa. Syyllisten kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, mutta meidän kaupunkilaisten kannalta on.
Me kaupunkilaiset haluamme, että meidän asioitamme hoidetaan hyvin eikä huonosti. Meille ei ole mikään hyvitys se, että saamme maksaa sekä huonot hankinnat että laittoman menettelyn hyvitysrahat väärin kohdelluille myyjille. Ja sen lisäksi kärsimme huonosti toimivasta joukkoliikenteestä.
Me kaupunkilaisethan olemme tässä vahingon kärsijöitä, miksi meidän pitää vielä maksaa siitä, mitä syylliset meille aiheuttavat? Mari Puoskarille terveisiksi: Me kaupunkilaiset emme halua osallistua vain maksamalla virkamiestemme virheet ja edustajiemme saamattomuuden.
Veli Hopea
perjantai 4. tammikuuta 2013
Susikauhua kansalle
LOBBAUS Susien pannoituksella on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan "keskeinen merkitys susikannan runsauden seurannassa". Susien tieteelliset pannoitukset aloitettiin viime talvena. RKTL:n pantaprojektilla lienee haettu myös sopua metsästysjärjestöjen kanssa. RKTL ja metsästäjät ovat olleet eri mieltä siitä, paljonko susia on, ja miten ne käyttäytyvät.
Nyt nähdään jo, miten ihmiset käyttäytyvät, kun tarjolla on reaaliaikaista tietoa villieläimen kulkemisesta harvaan asutun Suomen salomailla.
Savossa seurataan suurenakin spektaakkelina sitä, kuinka pantasusi Nila on milloin Kangasniemellä, Hirvensalmella, Mäntyharjussa ja Mikkelissä. Nilan elämän kardinaalimunaus oli kulkea yöllä Pieksämäellä pimeässä metsässä samaa polkua kuin metsästäjän joksikin aikaa sinne yksin jättämä koira. Kuten satukirjoissakin, susi oli iso ja paha, ja söi nälkäänsä koiran. Ja kuten biologian kirjoissa kerrotaan, tämä on petoeläimelle normaalia käyttäytymistä.
Nila sai kuitenkin pienen käytösrangaistuksen: poliisi antoi paikallisille metsästäjille luvan karkottaa susi Pieksämäeltä. Karkotus ei oikein onnistunut, kun susi lähti omin päin. (Sekin lukee biologian kirjoissa, että susi vaeltaa jatkuvasti pitkiä matkoja.)
Nyt paha Nila on loputtomassa seurannassa, ja jokaisen herkkämielisen kansalaisen on kauhistuttava, kun lehdessä kerrotaan, että Kohu-Nila on tullut omaan pitäjään. Kauankohan menee, kun lausutaan ensimmäiset vaatimukset pelkoa kylvävän mediasuden lopettamiseen?
Sisar H. V.
Nyt nähdään jo, miten ihmiset käyttäytyvät, kun tarjolla on reaaliaikaista tietoa villieläimen kulkemisesta harvaan asutun Suomen salomailla.
Savossa seurataan suurenakin spektaakkelina sitä, kuinka pantasusi Nila on milloin Kangasniemellä, Hirvensalmella, Mäntyharjussa ja Mikkelissä. Nilan elämän kardinaalimunaus oli kulkea yöllä Pieksämäellä pimeässä metsässä samaa polkua kuin metsästäjän joksikin aikaa sinne yksin jättämä koira. Kuten satukirjoissakin, susi oli iso ja paha, ja söi nälkäänsä koiran. Ja kuten biologian kirjoissa kerrotaan, tämä on petoeläimelle normaalia käyttäytymistä.
Nila sai kuitenkin pienen käytösrangaistuksen: poliisi antoi paikallisille metsästäjille luvan karkottaa susi Pieksämäeltä. Karkotus ei oikein onnistunut, kun susi lähti omin päin. (Sekin lukee biologian kirjoissa, että susi vaeltaa jatkuvasti pitkiä matkoja.)
Nyt paha Nila on loputtomassa seurannassa, ja jokaisen herkkämielisen kansalaisen on kauhistuttava, kun lehdessä kerrotaan, että Kohu-Nila on tullut omaan pitäjään. Kauankohan menee, kun lausutaan ensimmäiset vaatimukset pelkoa kylvävän mediasuden lopettamiseen?
Sisar H. V.
torstai 3. tammikuuta 2013
Tieveljien kauhuskenaario
LOBBAUS Ikäviä uutisia tieveljille: liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi. Päättyneenä vuonna liikenteessä kuoli alle 260 ihmistä, mikä on sodanjälkeisen ajan historian pienin lukema. Liikenteen määrä ei vähentynyt, vaan liikenneturvallisuus on oikeasti parantunut. Myöskään tieverkkoon ei ole tehty mitään radikaalia muutosta.
Sen sijaan parannusta on tapahtunut ihmisten itsensä käyttäytymisessä. Mopoilijoiden törmäily on vähentynyt. Rattijuoppoudesta aiheutuneet kolarit ovat vähentyneet. Ihminen itse siis voi vaikuttaa kaikista eniten liikenneturvallisuuden kehitykseen, eikä se maksa euroakaan.
Tulos on katkera pettymys erilaisia tiehankkeita lobbaavalle koneistolle, jolle turvallisuuden parantaminen on ollut yksi pääargumenteista satojen miljoonien investoinneille. Historiallisen hyvän turvallisuustuloksen saavuttamiseksi ei tarvittukaan lisää nelikaistaisia teitä ja jättiramppeja.
Nyt tieveljien ei auta muuta kuin odottaa onnen kääntymistä.
Ylioppilas Puupponen
Sen sijaan parannusta on tapahtunut ihmisten itsensä käyttäytymisessä. Mopoilijoiden törmäily on vähentynyt. Rattijuoppoudesta aiheutuneet kolarit ovat vähentyneet. Ihminen itse siis voi vaikuttaa kaikista eniten liikenneturvallisuuden kehitykseen, eikä se maksa euroakaan.
Tulos on katkera pettymys erilaisia tiehankkeita lobbaavalle koneistolle, jolle turvallisuuden parantaminen on ollut yksi pääargumenteista satojen miljoonien investoinneille. Historiallisen hyvän turvallisuustuloksen saavuttamiseksi ei tarvittukaan lisää nelikaistaisia teitä ja jättiramppeja.
Nyt tieveljien ei auta muuta kuin odottaa onnen kääntymistä.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Kuntaliitosten possukerho
KANSA MAKSAA Kuntaliitosten liukuvoiteeksi aikanaan rakennettu irtisanomisturva on saanut jälleen uuden case-esimerkkinsä. Siinä, missä yksityisellä sektorilla kahden toimijan yhdistyminen tapaa johtaa päällekkäisen henkilökunnan saneeraamiseen, kuntaliitoksissa päinvastoin turvataan ylimääräisiksi jäävillekin työpaikka, vaikkei mitään luontevaa työtä löytyisikään.
Savonlinnaan liittyvän Punkaharjun kunnanjohtajasta päätettiin tehdä viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, jollaiselle ei tähän asti ole Savonlinnassa katsottu olevan tarvetta. Mutta nyt on.
Huono vain, että mitään hommia ei johtajalle tunnu löytyvän, minkä takia johtajalle on ilmoitettu, että johtaja voisi tehdä jotain käytännön tiedottamiseen liittyviä töitä. Sehän ei tietenkään käy.
Sisar Hento Valkoinen on havainnut, että tavalliselle työttömälle eliitti saarnaa muutoskyvystä ja velvollisuudesta ottaa vastaan mitä tahansa työtä. On mukauduttava ja sopeuduttava, ja arvostettava sitä, jos ylipäätään on tarjolla jotain tekemistä, joskus jopa ilman palkkaa.
Mutta eihän se toki kuntajohtajia voi koskea.
Sisar H. V.
Savonlinnaan liittyvän Punkaharjun kunnanjohtajasta päätettiin tehdä viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja, jollaiselle ei tähän asti ole Savonlinnassa katsottu olevan tarvetta. Mutta nyt on.
Huono vain, että mitään hommia ei johtajalle tunnu löytyvän, minkä takia johtajalle on ilmoitettu, että johtaja voisi tehdä jotain käytännön tiedottamiseen liittyviä töitä. Sehän ei tietenkään käy.
Sisar Hento Valkoinen on havainnut, että tavalliselle työttömälle eliitti saarnaa muutoskyvystä ja velvollisuudesta ottaa vastaan mitä tahansa työtä. On mukauduttava ja sopeuduttava, ja arvostettava sitä, jos ylipäätään on tarjolla jotain tekemistä, joskus jopa ilman palkkaa.
Mutta eihän se toki kuntajohtajia voi koskea.
Sisar H. V.
perjantai 28. joulukuuta 2012
VR:n sinisiä valheita
TIEDON PIMITTÄMINEN VR:n sinisille pikajunavaunuille on löytynyt taas uutta potkua. VR:n edustaja lupaa Savon Sanomissa, että vanhat kunnon siniset vaunut jatkavat liikenteessä aina ensi vuosikymmenen puolelle.
VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.
Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.
VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.
Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".
Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".
Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.
Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.
Ylioppilas Puupponen
VR:n siniset ovat Suomen poliittisinta vaunukalustoa. Ne ovat VR:n ilmoituksissa aina kulloisenkin tilanteen mukaan joko loppuunajettuja tai aivan kelvollisia kulkupelejä.
Sinisistä vaunuista syntyi pienimuotoinen kuhina, kun pieksämäkeläinen Proxion kyseli VR:ltä joutilaita vaunuja. Tarkoitus oli aloittaa VR:n jo vuonna 1988 lopettama henkilöliikenne Pieksämäen ja Savonlinnan välillä. VR kuitenkin mieluummin romuttaa kalustonsa kuin myy sen jälkimarkkinoille. Tämä on Suomen erityishienoa liikennepolitiikkaa, joka poikkeaa täydellisesti mm. Ruotsin harjoittamasta politiikasta.
VR on aina saanut haluamansa, tilanteeseen sopivimman totuuden jopa liikenneministerin kansanedustajille antamiin vastauksiin. Tavanomaisin viesti on tähän asti ollut sinisen kaluston kunnon morkkaaminen.
Kun kansanedustaja Lauri Oinonen vuonna 2009 vaati sinisten vaunujen säilyttämistä ja peruskorjaamista, silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että "vaunujen tekninen käyttöikä täyttyy VR Osakeyhtiön mukaan lähivuosina ja vaunut poistuvat asteittain liikenteestä".
Kun kansanedustaja Antti Kaikkonen vuonna 2012 vaati Proxion-jupakkaan liittyen sinisten vaunujen varaamista muiden toimijoiden käyttöön, liikenneministeri Merja Kyllönen sätkytteli VR:n pääkonttorin ohjeistamana, että VR "käyttää kalustonsa loppuun asti niin, että kalusto ei enää olisi vaatimusten mukaista ja siten se eräitä varaosien uusiokäyttöä lukuun ottamatta kelpaa vain romutettavaksi".
Nyt, kun VR on saanut uudeltakin liikenneministeriltä luvan tehdä, mitä sitä huvittaa, se voi kertoa aivan hyvin totuuden. Eli sen, että tekninen käyttöikä ei vastoin Vehviläisen väitteitä päättynytkään "lähivuosina", eikä mitään Kyllösen vihjaamaa romutusta tarvita, sillä siniset vaunut ovat aivan kelvollista kalustoa vielä vuosikymmenen.
Näin viedään kansaa ja eduskuntaa kuin litran mittaa.
Ylioppilas Puupponen
torstai 27. joulukuuta 2012
Parasiittien aika
AHNEUS Euroopan johtava talousajattelija, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puuhaa Suomeen veroparatiiseja käsittelevää huippukokousta. Kenties Urpilainen ottaa kokouksessa esille myös sen, että suomalainen työväen osuuskauppa on tehnyt bisnestä Siwoja ja Valintataloja pyörittävän veroparatiisifirman kanssa.
Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.
Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.
Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.
Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.
Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.
Ylioppilas Puupponen
Mikäli Urpilainen kuitenkin on tosissaan, hän on hyvällä asialla. Veroparatiisit ovat yksi vääryysmaailman vakava oire, syöpä, joka näyttää vain leviävän. Jo paratiiseilla uhkailu näyttää olevan talouden valtiaille helppo keino kiristää valtioita alentamaan verotustaan, toisin sanoen kuihduttamaan perusturvaa ja köyhdyttämään köyhiä rikkaiden miellyttämiseksi.
Wikipedia määrittelee veroparatiisit tarkkaan ja huolitellusti. Rumemminkin tämän kansainvälisen hyvävelijärjestelmän voisi kuvailla. Veroparatiiseissa on kysymys loisimisesta ja toisten rahoilla elämisestä. Siis juuri siitä, mistä hyväosaiset syyttävät mm. työttömiä, matalapalkkaisia ja opiskelijoita.
Veroparatiiseihin tuloksensa vievät yhtiöt loisivat verorahoilla rakennetuissa, vakaissa yhteiskunnissa, joissa on verorahoilla tuotetun hyvinvoinnin turvin paljon ostovoimaisia kuluttajia. Parasiitit eivät kuitenkaan halua osallistua tämän vakauden rahoittamiseen, vaan piilottavat tuottonsa olosuhteisiin, joissa ei tarvitse maksaa veroja sivistysyhteiskunnan ylläpitämisestä.
Veroparatiiseissa itsessään mikään tavanomainen liiketoiminta ei kannattaisi, koska niissä "asuu" vain rikkaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Parasiitit siis tarvitsevat kipeästi meitä tavallisia pulliaisia. Samalla kun parasiitit pakoilevat veroja, ne heikentävät rehellisesti veronsa maksavien yritysten edellytyksiä ja murentavat yhteiskuntien perustuksia. Verojen maksu jää entistä enemmän tavallisen virtasen harteille.
Mutta sehän on kansainvälisen velikerhon mielestä peräti hyvä homma.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 25. joulukuuta 2012
Huonot meriveljet ja hyvät tunneliveljet
JOULULAHJONTA Suomen hallitus antoi suuressa viisaudessaan Suomen meriteollisuudelle joululahjaksi kuolemantuomion. Kansainvälisille markkinoille tehtiin selväksi, että Suomessa ei haluta käydä kauppaa niillä ehdoilla, joilla laivakauppaa maailmalla käydään.
Markkinatalouspuolue Kokoomuksen ministeri selvitti julkisesti, miten meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että valtio toimisi laivakauppojen kanssa kuten muut valtiot.
Ei auttanut edes kaivaa entinen meriteollisuuden hyvä veli Martin Saarikangas selittämään ministereille julkisesti, miten tuottoisa sijoitus 50 miljoonaa valtiolle on, kun saadaan 1000 miljoonan vientikauppa. Pelkästään valtiolle jäävät verotulot 20.000:sta henkilötyövuodesta kuittaavat lainan valtion kassaan. Verotulot lienevät jotain 100 miljoonaa. Lisäksi telakka maksaa sen 50 miljoonan lainan vielä takaisin valtiolle.
Hallituksen mielestä on mahdotonta antaa 50 miljoonaa lainaksi 200 %:n tuotolla, mutta ei ole mitään syytä pohtia, onko järkeä antaa 50 miljoonaa konsulteille, jotta ne suunnittelevat laivakaupan hintaisen tunnelin. Jota ei ehkä kuitenkaan ole varaa rakentaa.
Tämän hallitus hyväksyi vuoden 2013 budjetissaan. Tosin summa oli liikennehankkeiden rahoitukselle tavanomaiseksi paljastuneeseen Tervalan tapaan piilossa budjetissa esitetystä uusien väylähankkeiden rahoituksesta. 50 miljoonan suunnitteluraha oli tarkoitus ottaa liikenneverkon ylläpitorahoista. Siis niistä, joiden niukkuuden vuoksi teitä, ratoja ja siltoja ei korjata ja lumia ei aurata.
Miljardin tunnelista ei tule miljardin myyntituloja ulkomailta. Verot maksaa valtio itse. Tunnelin maksavat suomalaiset veronmaksajat. Rahan sijasta ulkomailta tulee kaivosmiehiä poraamaan tunnelia. Ja huonosti kun käy, urakoivat firmatkin tulevat ulkomailta ja vievät liikevoittonsa ulkomaille.
Mutta selvähän se on, että tunneliveljet ovat hyviä veljiä ja meriveljet huonoja.
Meriveljet tekevät todellista kauppaa maailmanmarkkinoilla. Siellä ei kauppahintaa sovita saunan lauteilla yhteiskuntasuhteita hoitamalla. Ostaja käyttää omia, ei kansalaisten rahoja. Todellisen kaupankäynnin katteilla ei elätetä hallituspuolueita.
Tunneliveljien kanssa on paljon kivempaa. Ostaja ei käytä omia rahojaan, ja kansalaisten rahan voi kierrättää kätevästi tunneliveljen kautta puolueen vaalikampanjaan, edullisiin asuntoihin ja lämpimiin ja kosteisiin seminaareihin.
Niinpä ei ole ongelma luvata antaa pois kansalaisten rahaa budjettiin piilotettuna 50 miljoonaa tunnelin suunnitteluun. Mutta lainata kansalaisten rahaa 50 miljoonaa laivan rakentamiseen hyvällä tuotolla ei nyt vaan kiinnosta. Joten pitää selitellä, että emme me voi itse tekemiämme sääntöjä mitenkään muuttaa, vaikka sääntöjä ei tarvitse edes noudattaa silloin, kun tunnelinteko kiinnostaa.
Että kiitos vain hallitukselle! Pääseehän se poksauttelemaan skumppansakin kansalta piilossa tunnelin tervajaisissa. Risteilijän lähtöä olisi päässyt kansakin katsomaan ja edustajiensa juhlintaa siten häiritsemään.
Veli Hopea
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Satuja aikuisille
LOBBAUS Aikaamme kuuluva, ja joidenkin journalistienkin innolla hehkuttama tarinallistaminen on saanut taas uuden case-esimerkin. Tarinallistamisella siis tarkoitetaan sitä, että houkutellaan ihminen kiinnostumaan jostakin isosta asiasta pienellä yksityiskohdalla, johon pienen ihmisen on helppo tarttua.
Vaikuttavimmillaan tarinallistaminen kytkeytyy myös toiseen ilmiöön, massatunnereaktioon. Siitä ei ole enää pitkä matka vallankäyttöön, jolla voi olla vakaviakin seurauksia.
Nyt kun kukaan ei enää muistane Enkeli-Elisaa eikä hänen feikkitarinansa taakse kätkettyä sinänsä jaloa sanomaa, voidaan jo siirtyä yhdessä isolla massalla suremaan Neeaa. Neea on eteläpohjalaisen paikallislehden pääkirjoitussivulla lapsen käsialalla kirjoittanut suloinen tyttö, joka toivoi vanhemmiltaan raitista joulua.
Herttaista ja tärkeää, mutta melko moni kokee tulleensa petetyksi, kun on käynyt ilmi, että Neean koukerokirjaimet nurin päin kirjoitettuine ässineen tuskin olivat lapsen kynästä, vaan lehden toimituksen käsialaa.
Viihteen ja tarinoiden aikakaudella ei ole niin tärkeää, onko joku asia totta. Samaan aikaan, kun kansa suri olematonta Neeaa, se hykerteli myös toiselle massailmiölle, mayojen maailmanlopulle. Media ympäri maailmaa tuotti valtavan määrän juttuja asiasta, joka on pelkkä väärinkäsitys. Monessa jutussa jopa suoraan sanottiin, etteivät mayat itse väitä maailman loppuvan, vaan ainoastaan vanha aika vaihtuu uuteen aikaan. Mutta kun väärinkäsityksestä sai paremman jutun kuin oikeinkäsityksestä, niin valittiin väärinkäsitys.
Joskushan on ollut sellainenkin korkea journalistinen periaate, että uutisoitavien asioiden tulisi olla totta. Nyt elämme aikaa, jossa ei tarvitse. Siksi eteemme tuodaan esimerkiksi karski kaivosjohtaja esittämään katuvaa, kun mediakouluttaja on neuvonut katumaan. Eikä media pidä ääntä siitä, että katumus oli näytelmää, koska silloin menisi hyvä tarina pilalle.
Enkeli-Elisa, Neea ja katuva Pekka Perä ovat mielikuvitusolentoja, joista ei ole vielä kovin suurta vaaraa. Mutta mitä sellaisia tarinoita meille on kerrottu, joita emme huomanneet tarinoiksi, ja joista pitäisi olla huolissaan?
Ylioppilas Puupponen
Vaikuttavimmillaan tarinallistaminen kytkeytyy myös toiseen ilmiöön, massatunnereaktioon. Siitä ei ole enää pitkä matka vallankäyttöön, jolla voi olla vakaviakin seurauksia.
Nyt kun kukaan ei enää muistane Enkeli-Elisaa eikä hänen feikkitarinansa taakse kätkettyä sinänsä jaloa sanomaa, voidaan jo siirtyä yhdessä isolla massalla suremaan Neeaa. Neea on eteläpohjalaisen paikallislehden pääkirjoitussivulla lapsen käsialalla kirjoittanut suloinen tyttö, joka toivoi vanhemmiltaan raitista joulua.
Herttaista ja tärkeää, mutta melko moni kokee tulleensa petetyksi, kun on käynyt ilmi, että Neean koukerokirjaimet nurin päin kirjoitettuine ässineen tuskin olivat lapsen kynästä, vaan lehden toimituksen käsialaa.
Viihteen ja tarinoiden aikakaudella ei ole niin tärkeää, onko joku asia totta. Samaan aikaan, kun kansa suri olematonta Neeaa, se hykerteli myös toiselle massailmiölle, mayojen maailmanlopulle. Media ympäri maailmaa tuotti valtavan määrän juttuja asiasta, joka on pelkkä väärinkäsitys. Monessa jutussa jopa suoraan sanottiin, etteivät mayat itse väitä maailman loppuvan, vaan ainoastaan vanha aika vaihtuu uuteen aikaan. Mutta kun väärinkäsityksestä sai paremman jutun kuin oikeinkäsityksestä, niin valittiin väärinkäsitys.
Joskushan on ollut sellainenkin korkea journalistinen periaate, että uutisoitavien asioiden tulisi olla totta. Nyt elämme aikaa, jossa ei tarvitse. Siksi eteemme tuodaan esimerkiksi karski kaivosjohtaja esittämään katuvaa, kun mediakouluttaja on neuvonut katumaan. Eikä media pidä ääntä siitä, että katumus oli näytelmää, koska silloin menisi hyvä tarina pilalle.
Enkeli-Elisa, Neea ja katuva Pekka Perä ovat mielikuvitusolentoja, joista ei ole vielä kovin suurta vaaraa. Mutta mitä sellaisia tarinoita meille on kerrottu, joita emme huomanneet tarinoiksi, ja joista pitäisi olla huolissaan?
Ylioppilas Puupponen
perjantai 21. joulukuuta 2012
Velijoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipii
TIEDON PIMITTÄMINEN Talvivaarassa tiedetään poikkeuksellisten luonnonilmiöiden, kuten vesisateiden, voivan aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia. Siitä huolimatta niihin ei toistaiseksi ole osattu riittävästi varautua. Tiedossa ei kuitenkaan ole ollut se, että myös liian myöhäinen lumisade yhdessä huonon tuurin kanssa saattaa tulla kalliiksi.
Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.
Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa.
Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.
Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.
Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.
Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”
Järjestöneuvos Jurmu
Marraskuisen allasvuodon jälkimainingeissa rämpi kaivosalueen ulkopuolella Kainuun ELY-keskuksen tutkijoiden lisäksi piskuinen toimittajajoukko ympäristöstä huolestuneiden aktiivien kanssa. Mainittu huono tuuri näyttäytyy suovideon kolmen minuutin kohdalla, kun Voima-lehden toimittaja tällää saappaansa Talvivaaran sinertävään mönjään. Pian ilmenee, että mönjää on kaikkialla suoalueella. Luonnon tilasta huolestuneet aktiivit ryhtyivät ottamaan mönjästä näytteitä välittömästi.
Viikko tapahtuman jälkeen Voiman toimittaja soittaa Kainuun ELY-keskukseen ja saa tietää, ettei siellä vielä oltu katsottu aiheelliseksi ottaa maaperänäytettä siniseksi muuttuneesta suosta. ELY:n ylitarkastaja arvelee kuitenkin värin johtuvan metallin saostumisesta tai paikalle kylvetystä kalkista. Metallit ovat ilmeisesti peräsin vuotovedestä. Arviota siitä, kuinka nopeasti kalkittu alue palautuu ennalleen ylitarkastajalla ei ole antaa, sillä luontoon kylvetyn syövyttävän kalkin määrää ei Kainuun ELY-keskuksen mukaan kukaan tiedä. Talvivaarasta toimittaja saa tarkempaa tietoa. Sielläkään tosin kellään ei ole käsitystä kalkin todellisesta määrästä, mutta paras arvio on, että useita rekkalastillisia joka tapauksessa.
Miten Talvivaara ja ELY etenivät niille kiusallisesti paljastuneessa mönjäasiassa? Viranomaiset pysyivät vaiti. Yhtiö pysyi vaiti. Vasta kun Kainuun Luonnonsuojelupiiri ry vaati julkisesti asiasta lisätietoja, ilmoitti Talvivaara muutaman päivän päästä mönjän olevan suolla suunnitellusti. Oli siis täysin yhtiön suunnitelmien mukaista, että metallimönjää oli kaivosalueen ulkopuolella. Voima-lehden toimittajan saapasta on kiittäminen, että näistä Talvivaaran sekä ilmeisesti myös Kainuun ELY-keskuksen suunnitelmista tietävät nyt myös kansalaisetkin.
Suomen Luonto julkaisi eilen tutkimustiedot suolta otetuista näytteistä.
Talvivaarassa vuolaat virrat ovat jo aikoja sitten tyrehtyneet ja tilalle on tullut joulutunnelmaan paremmin sopiva, laajalle levittäytynyt, pakkasesta jähmeä metallicocktail ympäristömyrkkyineen. Melkein voi jo nähdä, miten kauas ja kauniisti se sulamisveden mukana keväällä muljahteleekaan. Muutenkin voidaan olla luottavaisin mielin, vastaahan ympäristöasioihin tunnetusti pieteetillä suhtautuva yhtiö itse ympäristönsä tarkkailusta.
Valvova viranomainen, Kainuun ELY-keskus, on myös täyttynyt joulumielestä. Siellä harkitaan pitäisikö Talvivaaralle ojentaa ylijohtaja Pääkkösen (virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, virastosta, joka pyrkii edistämään kaivostoimintaa) käsialalla kirjoitettu kortti, jossa lukee: ”Pirun kallista. Eiköhän, pojat, anneta sen mönjän jäädä luontoon.”
Järjestöneuvos Jurmu
Maistuiko?
KESKITTYMINEN Suomea ravistelee ruokaskandaali: taas kerran joku ulkomaalainen kertoo meille totuuden ruokakulttuuristamme.
Kanadalainen, Suomessa työkeikalla käynyt jääkiekkoilija ihmettelee, miten maan suosituimman urheilulajin huippujoukkue aterioi pelimatkoillaan huoltoasemilla ja hämmästelee suomalaisen ravintolaruoan huonoa tasoa.
Jääkiekkoilija Turrisin kotimaassa ei lienekään koko maata tapetoitu yhden jättiläisen samanlaisilla huoltoasemilla, joille velikerhot ovat järjestäneet parhaat kauppapaikat maanteiden solmukohtiin. Kanadassa ja useimmissa maailman maissa ravintolaksi kutsutaan paikkaa, joka edes yrittää tehdä itse jotain. Saksassa ajellessaan Puupponen havaitsi, että tienvarsilla on tankkauspisteen lisäksi korkeatasoisia ravintoloita. Suomessa monen oikeankin ravintolan ruoka muistuttaa ABC:n lämmitettyä klooniravintoa.
ABC-veljet käyttävät hyväksi paitsi suhteitaan, myös suomalaista vähääntyytyväisyyttä. Suomalaiset kyllä nurisevat, mutta tulevat silti uudestaan. Ja nyökyttelevät, kun tarjoilija kysyy, maistuiko. Miksipä tarjota parempaa, kun moskakin kelpaa.
Katsokaapa ohi ajaessanne ABC:n parkkipaikkoja. Ei niillä näy protestia huonosta ruoasta tai kaavoituspolitiikasta, vaan piha on täynnä onnellisten viherkortin omistajien autoja.
Ylioppilas Puupponen
Kanadalainen, Suomessa työkeikalla käynyt jääkiekkoilija ihmettelee, miten maan suosituimman urheilulajin huippujoukkue aterioi pelimatkoillaan huoltoasemilla ja hämmästelee suomalaisen ravintolaruoan huonoa tasoa.
Jääkiekkoilija Turrisin kotimaassa ei lienekään koko maata tapetoitu yhden jättiläisen samanlaisilla huoltoasemilla, joille velikerhot ovat järjestäneet parhaat kauppapaikat maanteiden solmukohtiin. Kanadassa ja useimmissa maailman maissa ravintolaksi kutsutaan paikkaa, joka edes yrittää tehdä itse jotain. Saksassa ajellessaan Puupponen havaitsi, että tienvarsilla on tankkauspisteen lisäksi korkeatasoisia ravintoloita. Suomessa monen oikeankin ravintolan ruoka muistuttaa ABC:n lämmitettyä klooniravintoa.
ABC-veljet käyttävät hyväksi paitsi suhteitaan, myös suomalaista vähääntyytyväisyyttä. Suomalaiset kyllä nurisevat, mutta tulevat silti uudestaan. Ja nyökyttelevät, kun tarjoilija kysyy, maistuiko. Miksipä tarjota parempaa, kun moskakin kelpaa.
Katsokaapa ohi ajaessanne ABC:n parkkipaikkoja. Ei niillä näy protestia huonosta ruoasta tai kaavoituspolitiikasta, vaan piha on täynnä onnellisten viherkortin omistajien autoja.
Ylioppilas Puupponen
torstai 20. joulukuuta 2012
Illaksi bonuksille
AHNEUS Turbulenssissa tämänkin vuoden huojahdellut lehtoyhtiö Finnair on tarttunut tarmokkaasti toimeen ja ryhtynyt turvaamaan yhtiön taloudellista tilannetta.
Tässä tapauksessa se tarkoittaa yhtiön omien osakkeiden ostamista johdon bonusjärjestelmän rahoittamiseksi.
Muistakaa nyt kuitenkin siellä Finnairin suorittavassa portaassa, että Suomen kilpailukyky edellyttää palkanalennuksia.
Ylioppilas Puupponen
Tässä tapauksessa se tarkoittaa yhtiön omien osakkeiden ostamista johdon bonusjärjestelmän rahoittamiseksi.
Muistakaa nyt kuitenkin siellä Finnairin suorittavassa portaassa, että Suomen kilpailukyky edellyttää palkanalennuksia.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
On etuovi työskennellä Aamulehdessä
MEDIA Suomen tiedotusvälineet muistavat toistaa, kuinka ne ovat aina pyyteettömästi ja riippumattomasti totuuden asialla. Faktat on kerrottava, vaikka ne olisivat lehdelle itselleen epämieluisia. Yksi innokkaista journalisminsa toitottajista on ollut Tampereella ilmestyvä Aamulehti.
Kerhossamme heittäydyttiinkin lattialle kieriskelemään huutonaurukohtauksessa, kun luimme Aamulehden selityksiä siitä, miten lehden verkkosivuilta hämärästi katosi juttu, joka kertoi lehden kustantajan oikeussalissa kärsimästä tappiosta ns. Etuovi-jutussa. Aamulehden mukaan juttu oli huono ja perustui vain yhden osapuolen lähettämään tiedotteeseen. Myöhemmin päivällä julkaistiin siloiteltu versio, jossa kustantajan edustaja selitteli tilanteen parhain päin.
Odotammekin innolla uuden journalismin aikaa nyt, kun on lausuttu ääneen, että huonoja, yhteen näkemykseen perustuvia juttuja ei sovi julkaista. Enää ei siis lehtiä lukiessaan tarvitse tyytyä nöyrästi uskomaan siihen, mitä milloinkin Lipponen, Sailas, Wahlroos, Lyly, Soini, Rinne, Apunen, Ollila, Häkämies, Katainen, Urpilainen ja Vartiainen katsovat kansalle parhaaksi, vaan Aamulehti hakee näkemyksiin aina toisen osapuolen kannan.
Ja jos Alma Media joskus kääntää Etuovi-oikeudenkäynnin voitokseen, Aamulehti pitää huolen siitä, että hävinnyttä osapuolta kuullaan tarkasti.
Kiitos Aamulehti!
Ylioppilas Puupponen
Kerhossamme heittäydyttiinkin lattialle kieriskelemään huutonaurukohtauksessa, kun luimme Aamulehden selityksiä siitä, miten lehden verkkosivuilta hämärästi katosi juttu, joka kertoi lehden kustantajan oikeussalissa kärsimästä tappiosta ns. Etuovi-jutussa. Aamulehden mukaan juttu oli huono ja perustui vain yhden osapuolen lähettämään tiedotteeseen. Myöhemmin päivällä julkaistiin siloiteltu versio, jossa kustantajan edustaja selitteli tilanteen parhain päin.
Odotammekin innolla uuden journalismin aikaa nyt, kun on lausuttu ääneen, että huonoja, yhteen näkemykseen perustuvia juttuja ei sovi julkaista. Enää ei siis lehtiä lukiessaan tarvitse tyytyä nöyrästi uskomaan siihen, mitä milloinkin Lipponen, Sailas, Wahlroos, Lyly, Soini, Rinne, Apunen, Ollila, Häkämies, Katainen, Urpilainen ja Vartiainen katsovat kansalle parhaaksi, vaan Aamulehti hakee näkemyksiin aina toisen osapuolen kannan.
Ja jos Alma Media joskus kääntää Etuovi-oikeudenkäynnin voitokseen, Aamulehti pitää huolen siitä, että hävinnyttä osapuolta kuullaan tarkasti.
Kiitos Aamulehti!
Ylioppilas Puupponen
perjantai 14. joulukuuta 2012
Veljille on aina uusi virka
VALTA Työnantajat testaavat työntekijöitä työnhakuvaiheessa vaatimattomiinkin pesteihin. Psykologit kertovat, onko hakijasta nöyräksi puurtajaksi, vai paiskooko se tavaroita pitkin seiniä. Ryhmätyökykyä selvitellään tarkkaan, ja tarvittaessa soitellaan entisille työnantajille, että uskaltaako tämän kaverin ottaa.
Mistä johtuu, että kontrolli näyttää pettävän kovin usein, kun valitaan johtajia tehtäviin, joissa on osattava johtaa ihmisiä?
MTV3:n 45 minuuttia kertoi, kuinka EK:sta potkut saaneen johtajan historia pursuaa ristiriitoja työntekijöiden kanssa. Edustavan seuramiehen kuoren alta on paljastunut tyly ja etäinen ihmistyyppi, jonka alaisena olevat kokevat joutuvansa mitätöidyiksi.
Hyvä veljet siellä Turussa, puolueessa ja EK:ssa. Osaatteko mitenkään selittää, miten on mahdollista, että järjestitte veljellenne noin merkittävän työpaikan, vaikka mitä ilmeisimmin oli aihetta olettaa, että sen hoitamisessa voi tulla ongelmia?
Miten työmiehistä pidetään surutta mustia listoja ja osataan varmistua, etteivät änkyrät pääse ovesta sisään, mutta veljille löytyy aina uusi virka?
Ylioppilas Puupponen
Mistä johtuu, että kontrolli näyttää pettävän kovin usein, kun valitaan johtajia tehtäviin, joissa on osattava johtaa ihmisiä?
MTV3:n 45 minuuttia kertoi, kuinka EK:sta potkut saaneen johtajan historia pursuaa ristiriitoja työntekijöiden kanssa. Edustavan seuramiehen kuoren alta on paljastunut tyly ja etäinen ihmistyyppi, jonka alaisena olevat kokevat joutuvansa mitätöidyiksi.
Hyvä veljet siellä Turussa, puolueessa ja EK:ssa. Osaatteko mitenkään selittää, miten on mahdollista, että järjestitte veljellenne noin merkittävän työpaikan, vaikka mitä ilmeisimmin oli aihetta olettaa, että sen hoitamisessa voi tulla ongelmia?
Miten työmiehistä pidetään surutta mustia listoja ja osataan varmistua, etteivät änkyrät pääse ovesta sisään, mutta veljille löytyy aina uusi virka?
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Aatteen tiellä
LOBBAUS Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) erityisavustaja
Matti Hirvola (sd.) siirtyy tammikuussa viestintätoimisto Miltton Networksiin.
Hirvola on ollut pitkään Urpilaisella töissä, ensin eduskunnassa ja nyt puolitoista
vuotta ministeriössä.
Miltton on puolestaan ”yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen”
keskittynyt viestintäyritys. Sen toimitusjohtajana on Jyrki Kataisen (kok.)
entinen erityisavustaja Jussi Kekkonen. Milttonin liikeidea on tämä: se kysyy
yrityksiltä, millaista lainsäädäntöä nämä haluaisivat ja lupaavat maksua
vastaan hoitaa asian. Toimeksiannon jälkeen Milttonin veljet ottavat yhteyttä
huippupoliitikkoihin, jotka ovat heidän vanhoja tuttujaan, ja kertovat, mitä
lakiin pitää kirjoittaa. Asia hoituu.
Hirvola sanoo HS:n haastattelussa olevansa edelleen rehti
demari. ”En missään nimessä ole arvojani muuttamassa”, hän vakuuttaa.
On syytä uskoa, että Hirvola puhuu totta. Ei hänellä mitään
arvoja ole koskaan ollutkaan. Miten hän muuten voisi siirtyä punaleiristä kovan
linjan kokoomuslaiseen toimistoon vailla mitään tunnontuskia? Hän on osa korruptoitumattoman
kansan riippumatonta verkostoa, jossa aate jätetään vaatenaulakkoon, kun veljet
kokoontuvat sopimaan asioita.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Hannu Hanhen metro
Metromafian toimitusjohtaja Matti Lahdenranta oli eilen aamulla kuultavana radiossa yhdessä dosentti Ilkka Levän kanssa. Lahdenranta pyrki pitämään keskustelun turvallisesti vanhoissa valheissa siitä, miten automaattimetro tekee autuaaksi ja säästää määrättömiä rahasummia sen vuoksi, että vuoroväli vain automaatin vuoksi voi lyhentyä. Siksi Espoon asematkin on voitu lyhentää, vaikka se ei säästäkään rahaa, kuten Lahdenranta valisti.
Inhottava dosentti Levä käänsi keskustelun turvallisuuteen ja ihmetteli, miten HKL voi olla itse itseään valvova viranomainen. Aivan kuin autoilijakin voisi katsastaa autonsa itse. Lahdenranta selitti, että näin on meillä laki. Mutta jätti mainitsematta, että laki on siten kuin on sen vuoksi, että HKL on niin halunnut. Siksi metro otettiin aikanaan lakiehdotuksesta pois.
Lahdenranta perusteli HKL:n itsevalvontaa myös sillä, että ei ole mitään tapahtunut 30 vuoden aikana. Kovin on Lahdenrannalla lyhyt tai valikoiva muisti.
- Viime viikolla paloi metrotunnelissa auto niin perusteellisesti, ettei palon syytä enää voida selvittää. Perusteellisuus johtui siitä, että tunneli täyttyi läpipääsemättömällä savulla, eikä palavaa autoa löydetty. Tämä oli vain auto, mitenkähän palaa kokonainen alumiininen metrojuna? Yksi alumiinivaunu paloi lattiaa myöten 1970-luvulla varikolla paljaan taivaan alla.
- Vuosi sitten metrovaunun laakeri oli murentunut ja akseli oli menossa poikki. Hälytysjärjestelmät oli vaiennettu. Jos akseli olisi katkennut tunnelissa, katastrofin suuruutta voi vain arvata. Onneksi tämä vaaratilanne voitiin salata, kiitos itsevalvonnan.
- Samoihin aikoihin, marraskuussa 2011, syttyi metron virroittimesta tulipalo Myllypurossa. Rata on onneksi siellä maanpäällä, joten junan peittänyt savu hälveni nopeasti ja palokunta pääsi autoineen junan viereen. Tunnelissa tilanne on toinen.
- Marraskuussa 2009 haljenneen putken vesi täytti Kaivokadun metroaseman ja mursi hissin ja sen ovet. Jos hississä olisi ollut ihmisiä, uhreilta ei olisi vältytty. Mutta onneksi oli sunnuntaiaamu.
Lahdenrannalla on ollut onnea kuin ankkalinnalaisella Hannu Hanhella. Kaikki julki tulleet tapaukset ovat suuronnettomuuden vaaratilanteita. Ja montako on salattu kuten vuoden salassa pidetty laakerivaurio?
Varoituksia on siis tullut. Vastuullinen johtaja kiittäisi luojaansa, selvittäisi miten näiltä vaaratilanteilta ja siten onnettomuuksilta vältytään tulevaisuudessa ja panisi toimeksi. Lahdenrannan mielestä mitään ei ole tapahtunut eikä mitään tarvitse tehdä.
Automaattimetrolle välttämättömät hätälaiturit ja pakotiet eivät ole tarpeen Hannu Hanhen metrossa Helsingissä, vain Espoossa on huolehdittava metroon pakotettujen kaupunkilaisten turvallisuudesta. Lahdenrannan mukaan Helsingissä riittää, että asemilla on henkilökuntaa, joka rientää pelastamaan pimentyneessä tunnelissa palavan metrojunan. Joka asemalle lieneekin palkattu ihmemies MacGyver, joka olisi oitis löytänyt tunnelissa palavan autonkin, vaikka palomiehet eivät siinä onnistuneet.
Lahdenranta ei taida asua metroradan varrella. Lahdenrannan esimies, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (virhreät) liikkunee työsuhdeautollaan. Ankkalinnassa siis kaikki hyvin.
Veli Hopea
Kauppaveljien tekstimainontaa
LOBBAUS Ovathan kaikki nyt varmasti tietoisia siitä, että viides päivä joulukuuta maksettiin veronpalautukset? Jos eivät ole, joka vuosi löytyy yksi taho, joka saa kertoa tämän ilosanoman kansalaisille.
Tiedottamiseksi verhotulla mainonnalla ja lobbauksella kauppiaita edustava Kaupan liitto saa vuodesta toiseen mediassa jättimäisen ilmaisen mainostilan copypaste-tiedotteillaan, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa rahaa jäsenyritysten kassaan.
Vai mitä:
"Veronpalautukset on maksettu tänään torstaina 4.12. pankkitileille. Liitto uskoo niiden virkistävän kaupankäyntiä." (2008)
Veronpalautukset piristävät joulukauppaa (2009)
Kauppa toivoo veronpalautusten piristävän joulukauppaa (2010)
Veronpalautukset laukaisevat joulukaupan (2012)
Kaupan liiton joulutiedottaminen on tarkkaan suunniteltu operaatio. Ajoissa ennen joulua tehdään aina tutkimus kauppiaiden odotuksista, jotka ovat aina samanlaisia. Joulukaupan käynnistymisen alla kysytään myös kuluttajilta mielipiteitä, jotka ovat aina samanlaisia. Näitä shokeeraavan yllättäviä tutkimustuloksia sitten lähetellään pala kerrallaan medialle niin, että jokaiselle adventille syntyy mediassa Kaupan liiton ilmainen mainoskampanja.
Ja kun koittaa viime hetket, ja on saatava vielä vähän lisää julkisuutta, Kaupan Liitto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan hämmästyttävä tieto:
Joulumyynnin vilkkain viikonloppu on tulossa (2010).
Tämän tiedon mediat sitten ystävällisesti välittävät kuluttajille, jotka eivät varmaankaan tienneet, että nyt on:
Joulukaupassa vilkkain viikonloppu (2010).
Muutama päivä sitten uutisoitiin, kuinka yksi media irtisanoi sopimuksen toimittajan kanssa, joka pääsi kaupunginvaltuustoon. Perusteena oli luottamuksen säilyttäminen median riippumattomuuteen. Kauppaveljien sisällöttömien tiedotteiden kritiikittömään toistamiseen median ylpeä periaatteellisuus ei kuitenkaan yllä.
Ylioppilas Puupponen
Tiedottamiseksi verhotulla mainonnalla ja lobbauksella kauppiaita edustava Kaupan liitto saa vuodesta toiseen mediassa jättimäisen ilmaisen mainostilan copypaste-tiedotteillaan, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa rahaa jäsenyritysten kassaan.
Vai mitä:
"Veronpalautukset on maksettu tänään torstaina 4.12. pankkitileille. Liitto uskoo niiden virkistävän kaupankäyntiä." (2008)
Veronpalautukset piristävät joulukauppaa (2009)
Kauppa toivoo veronpalautusten piristävän joulukauppaa (2010)
Veronpalautukset laukaisevat joulukaupan (2012)
Kaupan liiton joulutiedottaminen on tarkkaan suunniteltu operaatio. Ajoissa ennen joulua tehdään aina tutkimus kauppiaiden odotuksista, jotka ovat aina samanlaisia. Joulukaupan käynnistymisen alla kysytään myös kuluttajilta mielipiteitä, jotka ovat aina samanlaisia. Näitä shokeeraavan yllättäviä tutkimustuloksia sitten lähetellään pala kerrallaan medialle niin, että jokaiselle adventille syntyy mediassa Kaupan liiton ilmainen mainoskampanja.
Ja kun koittaa viime hetket, ja on saatava vielä vähän lisää julkisuutta, Kaupan Liitto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa kerrotaan hämmästyttävä tieto:
Joulumyynnin vilkkain viikonloppu on tulossa (2010).
Tämän tiedon mediat sitten ystävällisesti välittävät kuluttajille, jotka eivät varmaankaan tienneet, että nyt on:
Joulukaupassa vilkkain viikonloppu (2010).
Muutama päivä sitten uutisoitiin, kuinka yksi media irtisanoi sopimuksen toimittajan kanssa, joka pääsi kaupunginvaltuustoon. Perusteena oli luottamuksen säilyttäminen median riippumattomuuteen. Kauppaveljien sisällöttömien tiedotteiden kritiikittömään toistamiseen median ylpeä periaatteellisuus ei kuitenkaan yllä.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 10. joulukuuta 2012
Päästöveljien täysosuma
LOBBAUS Kehittynyt teknologia on jo ratkaisemassa riskit, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen. Autojen moottorit ovat vähäpäästöisiä, rakennukset energiatehokkaampia ja teollisuus tuottaa itse tarvitsemansa energian. Työpaikoilla on siirrytty paperittomaan toimistoon, ja yritykset ajattelevat ympäristöasioita osana yrityskuvaa. Tavalliset ihmiset ostavat energiansäästölamppuja ja irrottavat kännykän laturin seinästä latauksen jälkeen. Uusien tekniikoiden myötä päästöt vähenevät koko ajan.
Näinhän me ajattelemme.
Ihan huomaamatta, pikku-uutisena meni pari viikkoa sitten ohitsemme sellainen vähäinen tieto kuin, että päästöt eivät suinkaan vähene koko ajan, vaan ne kasvavat koko ajan. Ihmiskunta nimittäin saavutti vuonna 2011 maailmanhistorian päästöennätyksen. Näin tapahtui siitä huolimatta, että isossa osassa maailmaa oli taloudellinen alamäki.
Päästöveljet ovat parhaillaan lentokoneissa kilistelemässä laseja: saatiin Dohassa torjuttua melkein kaikki ilmastopäästöjen kasvua hillitsevät suunnitelmat. Painakaa kaasua!
Ylioppilas Puupponen
Näinhän me ajattelemme.
Ihan huomaamatta, pikku-uutisena meni pari viikkoa sitten ohitsemme sellainen vähäinen tieto kuin, että päästöt eivät suinkaan vähene koko ajan, vaan ne kasvavat koko ajan. Ihmiskunta nimittäin saavutti vuonna 2011 maailmanhistorian päästöennätyksen. Näin tapahtui siitä huolimatta, että isossa osassa maailmaa oli taloudellinen alamäki.
Päästöveljet ovat parhaillaan lentokoneissa kilistelemässä laseja: saatiin Dohassa torjuttua melkein kaikki ilmastopäästöjen kasvua hillitsevät suunnitelmat. Painakaa kaasua!
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Valtion potkubonusyhtiö
LOBBAUS Viime viikolla VR-Yhtymä ilmoitti antavansa potkut 40:lle asiakaspalvelun työntekijälle. Heitä ei tarvita. Senhän huomaa vaikka siitä, miten nettipalvelu myy lippuja olemattomiin juniin ja asiakkaille ei pystytä kertomaan, pääseekö junan kyytiin ollenkaan silloin, kun tulee talvi. VR-Yhtymän mielestä tuiskussa junaa odottavat saavat kyllä asiasta tiedon yhtiön internetsivuilta.
Tällä tavalla valtion omistama monopoliyhtiö kehittää itseään.
Kyse tuskin lienee siitä, että yhtiössä on tarve säästää kuluissa. Sillä kansalaisten tahtoa edustava ja kansan valtaa käyttävä valtion omistajaohjausyksikkö ja siitä vastaava ministeri Hautala palkitsevat VR-Yhtymän johtajaa Mikael Aroa avokätisesti. Puolen miljoonan euron vuosipalkan päälle tulee 550 € bonusta joka päivä.
VR-yhtymän tiedotteet eivät kerro, paljonko 40 asiakaspalvelijaa maksaa. Iltasanomat kertoi lokakuussa, että suomalaisen keskipalkka kuukaudessa on 3110 € ja mediaanipalkka 2776 €/kk. Keskipalkan ja lomakorvauksen perusteella yhden asiakaspalvelijan päiväpalkka on 110 €.
Aron kannalta potkujen antaminen on siis hyvinkin kannattavaa. Potkujen antamisesta Aroa palkitaan viiden työntekijän palkalla. Sen lisäksi, että Aron puolen miljoonan peruspalkka on jo 12:n työntekijän palkan suuruinen.
Eipä ole yllätys, että VR-Yhtymä haluaa palkata viestintäasiantuntijan samalla kun se antaa potkuja asiakaspalvelijoille. Selittämistähän tässä tarvitaankin.
Selittäminen lieneekin VR-Yhtymän päätoimiala, ja menestyksellä. Työväenliikkeen asialla oleva liikenneministerikin antaa täyden tukensa potkubonusyhtiölle. Ministerin päässä olevan ideologisen solmun vuoksi on tärkeintä, että valtio pääsee rokottamaan kansalaisilta maksimihinnan minimipalveluista. Vasemmistoliiton ministeri Kyllönen ei halua, että junaliikenteeseen tulee kilpailua, joka on ainoa keino pakottaa monopoliyhtiö ajattelemaan köyhän asiakkaansa asiaa.
Kenen joukossa seisot, kenen lippua kannat, lauloi Agit Prop kauan sitten. Onko ministereiden Hautala ja Kyllönen kädessä VR-Yhtymän lippu, Aron hovin joukossa seisten. Kansalaisten itsenäisyyspäivää muistaen.
Vientineuvos Valtanen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)