Tieveljien täysjärkytys

LOBBAUS Viitostielle jätti-investointia vaativien tieveljien hengitys on hetkeksi pysähtynyt. Mikkelissä viime viikolla järjestetyn seminaarin piti olla yksi edistysaskel tielobbauksessa, jonka tavoitteena on saada Mikkeli-Juva-tien uusi linjaus takaisin valtion hankelistalle.

Harmi vain, että paikalle kutsuttu Liikenneviraston pääjohtaja pilasi juhlat ja teki konkreettisen esityksen. Jos Mikkeli pitää hanketta niin tärkeänä, se voisi muutamien muualla maassa aiemmin tehtyjen hankkeiden tapaan vauhdittaa remontin toteutumista rahoittamalla tien heti ja kyselemällä saataviaan myöhemmin.

Tiekiire näyttääkin loppuneen siihen paikkaan. Nyt Etelä-Savon suurmiehet jo laskeskelevat, kuinka kalliiksi tielainan antaminen tulisi, ja kuinka jo korotkin olisivat miljoonaluokkaa.

Niinpä. Kummasti se realismi löytyy siinä vaiheessa, kun kaikkea kivaa ei voisikaan maksattaa valtiolla. Ja kunnallisvaalikojuillakin olisi hankala perustella, miksi sieltä ja täältä pitää säästää, että saadaan tie maksettua.

Ylioppilas Puupponen

Salaista demokratiaa

TIEDON PIMITTÄMINEN Turussa on tehty aivan uusi tulkinta kaupungista. Kaupunki ei enää olekaan asukkaiden muodostama, demokraattisella päätöksenteolla ohjattava yhteisö, vaan liiketoimintaa.

Tuoreen uutisen mukaan Turku on pimittänyt järjestelmällisesti kaupunginhallituksen päätöksiä ja asiakirjoja. Kaupungin kaiken toiminnan käytännössä rahoittavilta veronmaksajilta on salattu mm. hankintapäätöksiä, nimityksiä ja palkankorotuksia. Selitykseksi Turku tarjoaa liikesalaisuutta.

Olisi helppoa ja hauskaa nimittää paljastunutta salailua uudelleen puhjenneeksi Turun taudiksi. Vanhaa vitsiä kannattaa välttää siksi, että salailu on normaali käytäntö todennäköisesti Suomen jokaisessa kunnassa.

On parempi hoidella asiat pöytäkirjojen ulkopuolella ja pienen porukan kesken. Näin ovat veljet päättäneet.

Ylioppilas Puupponen

Valtion eläke on pitkä ja leveä

AHNEUS Suomen postilla eli Itellalla on viime vuodet koputtaessaan ollut aina sama viesti: tehostamme, irtisanomme, vähennämme. Vuosi sitten kerrottiin säästöohjelmasta, jossa "kaikki toiminnot" tarkastellaan suurennuslasin kanssa ja nipistetään joka paikasta, mistä voidaan.

Onneksi Suomen posti on kunnon työnantajana turvannut ikääntyvän henkilöstönsä tulevaisuuden, eikä juustohöylä kajoa raskasta työtä raataneiden eläkkeisiin.

Niinpä joulukuussa oloneuvokseksi pääsevä toimitusjohtaja Jukka Alho saa hyvillä mielin nauttia lisäeläkkeestään, eikä 470 800 euron vuosipalkalla työskennelleen Alhon taloudellinen tilanne vaarannu.

Kyllä tämän jälkeen maistunee taas kirjeenkanto postilaisille.

Ylioppilas Puupponen

HKL muutti kantaansa metrosta

UUTINEN Helsingin liikennelaitos HKL on muuttanut kantansa metrosta. Aikaisemmin HKL oli sitä mieltä, että metro on tarpeellinen ja välttämätön. Nyt HKL on sitä mieltä, ettei Helsingissä tarvita metroa.

Viime aikoina HKL on keskittynyt todistelemaan, ettei metrolla ole matkustajia sellaisia määriä, mitä varten metroja tehdään. HKL:n mielestä metron sijasta pitäisi rakentaa uusia joukkoliikennelinjoja muualle kuin mihin voi tehdä metroa. Itäväylälläkin voi ajaa mieluummin busseilla. Aiemmat suunnitelmat muutamien Itäväylän bussilinjojen muuttamisesta metron liityntälinjoiksi on HKL:n mielestä syytä tyrmätä. Sen sijaan metron rinnalla ajavia bussilinjoja voisi tehostaa.

Nämä yllättävät käänteet on esitetty HKL:n konsulteilta tilaamissa raporteissa. Ensin on samalta konsultilta tilattu moneen kertaan raportti, jossa kaupungin rakentamisesta ja asukasmäärän kasvusta huolimatta vakuutetaan, että metron matkustajamäärät vähenevät. Vaikka asukasennusteita on kasvatettu, metron matkustajamäärät eivät vaan lisäänny.

Viimeiseksi toinen konsultti on kirjoittanut ensimmäistä konsulttia ylistävän lausunnon. Siinä lausunnon kirjoittaja toteaa, ettei ruuhkaisessa metrossa ole nytkään ruuhkaa. Pitää osata vain mennä oikeaan vaunuun. Ruuhka on siis väärässä vaunussa.

Kun metro on tarpeeton, HKL:n mielestä metrosta pitää vähentää vaunuja. Varmaankin HKL vähentää metrosta ne väärät vaunut, joissa on ruuhka. Jäljelle jäävissä vaunuissa on hyvin tilaa. Joten ei ole ihme, että metron matkustajamäärät vähenevät.

Ehkäpä HKL on vihdoin yli 40 vuoden yrittämisen jälkeen onnistunut luomaan metrosta todellisen ympäristöteknologian vientituotteen. Kaikki kaupungit, jotka haluavat vähentää liikennettä, voivat ostaa HKL:ltä metron, jonka matkustajamäärät vuosien kuluessa vähenevät. Ja näin vähenee kaupungin liikennekin.

Vientineuvos Valtanen

Demokratiaa niille, joilla valtaa on

LOBBAUS Suomi on maailman onnistunein valtio, ja siitä on jälleen saatu lisää todisteita. Perjantaina tarkastettava väitöstutkimus kertoo, että Suomessa on onnistuneesti turvattu elinkeinoelämän ja ammattiliittomammuttien mahdollisuus vaikuttaa lainsäädäntöön. Ne voivat käytännössä ainoina kääntää lakiprosesseja haluamaansa suuntaan ja ovat informoituja varhaisessa vaiheessa.

Kansalaisia ei maailman onnistuneimmassa valtiossa päästetä sotkeutumaan lakihankkeisiin. Pienempien sidosryhmien kuuleminen tapahtuu väitöskirjan mukaan siinä vaiheessa, kun lakihanke on jo pitkälle edennyt.

Lakien vaikutuksia kansalaisten elämään tutkitaan väitöskirjan mukaan selvästi vähemmän kuin vaikutuksia talouteen ja kilpailukykyyn. Ylen haastattelema oikeusministeriön edustaja on tyytyväinen tähän painotukseen.

Hieno homma, röyhtäistään myös Hyvä Veli -kerhon Risto E. J. -looshissa. 

Ylioppilas Puupponen

Näpistelijä Helsingin Sanomat

MEDIA Ylen Ajankohtainen kakkonen teki tiistaina ison jutun vartijoiden palkkaamisesta kaupan kassoiksi. Näin pyritään suitsimaan ryöstöjä ja näpistelyjä.

Kaikesta päätellen mielenkiintoinen uutinen huomattiin myös Yleä joka tilanteessa piikittelevässä Helsingin Sanomissa. Lauantaina HS nimittäin julkaisi isolla "uutisen" vartijoiden palkkaamisesta kaupan kassoiksi. Siihen, että asia oli jo Ylen käsittelemä, ei viitattu sanallakaan. Ammattipiireissä tätä kutsutaan varastamiseksi.

Lukija lähetti uutisen alle kommentin, jossa asiallisesti ihmeteltiin lehden tekemää näpistystä. Kommenttia ei luonnollisesti julkaistu. 

Ylioppilas Puupponen

Pysäyttäisikö ryhmäkanne kilometrikorvausveljet?

LOBBAUS Onneksi on vielä terävääkin journalismia: sitä tekee ainakin Talouselämä listatessaan, missä kaikissa asioissa kumipyörämiesten etujärjestö liioittelee kilometrikorvauksien nykytasolla pitämistä lobatessaan.

Autoliitto ostaa esimerkki-Volvonsa alle ylihintaisia renkaita, huollattaa Volvon 60 prosenttia todellisia kustannuksia kalliimmalla ja kaiken päälle väittää, että auton arvo lähes puolittuu kolmesta käyttövuodesta ja 75 000 kilometristä. Näihin puolueellisiin laskelmiin pohjautuen on kilometrikorvaukset vuosi toisensa jälkeen määritelty konsensuksessa valtiovallan kanssa.

Autoliiton löysän propagandan on nielaissut myös maailmankaikkeuden uljain suomenkielinen sanomalehti, joka vahvistaa kilometriveljien sanomaa haastattelemalla vain samaa mieltä olevia kaupparatsuliiton ja kokoomuksen verojenalennuskerhon edustajia.

Nyt kun ryhmäkanne on olemassa, voisimmeko me toisten autoilua verojen kautta rahoittaneet nostaa takautuvasti kanteen? Siinä vaatisimme Autoliiton laskelmien perusteella maksetuista mielikuvitusrenkaista ja todellista kalliimmista huolloista jaettuja verorahojamme takaisin.

Ylioppilas Puupponen

Salaista vanhuskeskustelua

TIEDON PIMITTÄMINEN Vaalien tietää lähestyvän siitä, että SDP alkaa puhua vanhusten asiasta. Tällä hetkellä SDP:llä on kaiken lisäksi monopoli vanhuskysymykseen, istuuhan asian päällä heidän ministerinsä.

Maria Guzenina-Richardson on vanhusasioissa niin suvereeni, että pystyy ylioppilaan papereillaan haukkumaan tohtoritason tutkijat tietämättömiksi, jos he uskaltavat kyseenalaistaa ministerin sekavia lausuntoja vanhuspalvelun henkilöstömitoituksesta. Ministeriltä itseltään ei saa kysyttäessäkään vastausta yksinkertaiseen kysymykseen: lasketaanko lukuun vain hoitajat, vai myös tukitehtäviä suorittavat muut ammattiryhmät. Se ei estä ministeriä vaatimasta vanhuskeskustelulta korkeaa tasoa.

Lakiesityksiin pyydetään normaalin käytännön mukaisesti lausuntoja asiantuntijoilta ja etupiireiltä. Näistä ei kuitenkaan ole mahdollista keskustella, sillä kaikki lausunnot on julistettu salaisiksi.

Aivan: lausunnot niinkin tulenarasta asiasta kuin siitä, miten Vihtoria ja Vienoa hoidetaan, ovat Suomessa salaisia. Ehkä sitten kuntavaalien jälkeen saamme tietää, miten ja kenen pillin mukaan tämä laki junailtiin ja kuinka paljon kauniita puheita huonompi mitoitus todellisuudessa on.

Siihen asti meidän on luotettava lukuun 0,7, joka ilmeisesti tarkoittaa ministerin kompetenssia asteikolla 1-10. 

Ylioppilas Puupponen

Poikkeuksellisia saavutuksia

AHNEUS Toisinaan saa kuulla hyviäkin uutisia: valtion tuoreen kannanoton mukaan valtion omistamien yhtiöiden johtajien bonuksia pitää leikata, lisäeläkesopimuksia ei saa tehdä ja tulospalkkiota pitää maksaa myös henkilökunnalle. Sokerina pohjalla on suunnitelma, että valtionyhtiöiden tulevien johtajien palkkoja yritetään painaa pienemmiksi.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) tosin sanoi, että poikkeuksellisen isoja palkkioita voidaan edelleen maksaa, jos johtajan ansiotkin ovat poikkeukselliset. Palkitsemisen pitää silti olla avointa ja läpinäkyvää.

Ohje kuulostaa tutulta. Aivan oikein: vuonna 2009 valtio linjasi, että palkitsemisen pitäisi perustua hyvään tulokseen ja että sen pitäisi olla kohtuullista, selkeää ja läpinäkyvää.

Merkittävin muutos uudessa ohjeessa on, että entinen konditionaali on muuttunut lähes imperatiiviksi, ”pitää olla”. Se varmaan estää veljiä maksamasta toisilleen bonuksia (varmaan).

Ruotsissa, sivistysvaltiossa, valtionyhtiöiden johtajille ei ole maksettu bonuksia vuoden 2009 jälkeen.

Salaneuvos Vilmi

Oikeutta rosvoille

YHTEISKUNTA Kaksi uutista samalta päivältä läpinäkyvästä Suomesta:

Kotirauhaa ei saa valvoa ilmoittamatta siitä rosvoille (ja poliisille).

Rosvoista otettuja valvontakameran kuvia ei saa julkaista.

Rikos kannattaa. Ymmärrä oikein.

Ylioppilas Puupponen

Turun tauti

TIEDON PIMITTÄMINEN Turun kaupunki on epähuomiossa unohtanut kertoa veronmaksajilleen, että se on nostanut johtajiensa palkkoja vuonna 2010.

Johtajat ovat korotuksensa ansainneet, olivathan he juuri toteuttaneet vaativat ja mittavat työntekijöiden lomautukset. 

Ylioppilas Puupponen

Marjaveljet

AHNEUS Elokuun tietää Suomessa alkaneeksi siitä, että silloin roihautetaan päälle marjasota. Tähän asti sotatoimia on käyty lähinnä Lapissa, mutta nyt tykit on ladattu myös Etelä-Karjalassa. Aiemmin keskitykseen on liittynyt myös Pohjois-Karjala, jossa on paheksuttu ulkomaisia sieniyrittäjiä.

MTK:n johtaman mustikkavelikerhon mielestä marjat ja sienet joutavat mieluummin mädäntyä metsiin kuin tulla jonkun toimesta poimituksi. On maanomistajan perusoikeus ihailla lerpahtaneita marjoja ja vahtia, ettei omissa metsissä kulje kukaan. Tämän oikeuden turvaamiseksi halutaan nyt muutosta oikein perustuslakiin asti.

Etelä-Karjalan on saanut mukaan sotaan helposti. Piirakantuoksuista imagoa varjelevasa maakunnassa on tosiasiassa vahva epävieraanvarainen perinne, jota on vaalittu esimerkiksi estämällä venäläisten maakauppoja. Kiihkon keskellä kukaan ei huomaa, millaisen imagohaitan Saimaan matkailuseutu vierasvihalla itselleen tuottaa.

Ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat sodassa sivustakatsojan roolissa. Heidän asemastaan pitäisikin puhua. Ilman nälkäpalkalla itikkametsässä raatavia aasialaisia jäisi monen hyväosaisen mustikkapiirakka leipomatta. Poimijoista monet ovat vähintään hyväksikäytettyjä, joissakin tapauksissa ihmiskaupan uhreja.

MTK varoo kajoamasta tähän kysymykseen, tietäähän se hyvin, ettei myöskään oman jäsenistön mansikkabisnes ole aina kaikilta osin valonkestävää.

Ylioppilas Puupponen

Jääkiekon kirkonrotat

AHNEUS Jääkiekkokanslereiden kesä on kulunut seteleissä kylpiessä. Kevään MM-kisat Helsingissä ja Tukholmassa järjestänyt organisaatio on nyt ilmoittanut netonneensa 7-8 miljoonaa euroa.

Toukokuussa oli vielä eri nuotti, kun joukolla todisteltiin, kuinka riskialtis ja huonosti kannattava bisnes jääkiekkokisojen järjestäminen on. Tällä haettiin oikeutusta sille, että halvimmistakin alkusarjan ottelulipuista nyhdettiin 156 euron hintaa, hyvistä paikoista ja kovista peleistä puhumattakaan.

Nytkin sanavalinnat ovat tarkasti mietittyjä, kun kabinettien jättiläinen Kalervo Kummola luistelee jääkiekkojunioreiden kapeiden vartaloiden taakse ja kehuu, kuinka "kyllä tällä summalla saadaan aika monta juniorivalmentajaa palkattua".

Nyt vain kaikki kriittiset urheilutoimittajat seuranta päälle, ja valvomaan, millainen massiivinen kohennus junioritoimintaan tulee alkavana syksynä. Vai menevätkö rahat sittenkin normaaliin tapaan jonnekin tähdellisempään.

Kannattaa pitää kiirettä, sillä Kummola pohjustaa jo, että ensi vuoden kisoista "ei hirveästi rahaa tule". 

Ylioppilas Puupponen

Hankalia alaisia onnenmaassa

TYÖ Maailman parhaan maan työelämässä selvitetään jälleen uutta kiusaamistapausta, kun Suomen Rautatiemuseon työilmapiiri on viety aluehallintoviraston toimesta poliisitutkintaan. Museon säätiötä pyörittävät VR-konserni, Hyvinkään kaupunki ja Liikennevirasto.

Normaaliin kansalliseen tapaan syytöksiin joutunut taho rajaa asian yksittäisen alaisen hankalaksi toiminnaksi. Näinhän asia oli alun perin myös kuljetusliitto AKT:n tapauksessa. Kun sitten rohkein ryhtyi toimeen, lopulta taustalta paljastui laaja pahoinvointiongelma useiden henkilöiden sairastumisineen.

Ehkä yleisö saa lisätietoa henkilökunnan onnellisuudesta juhlapuheista, joita pidetään elokuun puolivälissä museolla järjestettävässä rautateiden 150-vuotistapahtumassa.

Ylioppilas Puupponen

Olympia-aate (R)

KESKITTYMINEN Kansainvälisen hv-kerhon juristit ovat matkustaneet Lontooseen, jossa pyörii parhaillaan massiivinen yksinoikeusbisnes The Coca Cola Companyn antiikin aikaan perustamien olympialaisten ympärillä. Jo muinaiset roomalaiset seurasivat kisoja Samsungin älypuhelimilla, joten on luonnollista, että tämän megatapahtuman copyrightin valvonnan tulee olla kaiken vanhanaikaisen urheiluhenkiroskan yläpuolella.

Tähän mennessä on ehditty mm. kieltää teatteria käyttämästä esityksensä nimenä nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin sekä estää viiden renkaan muotoisten makkaroiden myyminen. 1910-luvulla keksittyjen ranskalaisten perunoiden kaupittelu puolestaan loukkaisi vuonna 1940 perustettua McDonaldsia, joten sekin on kielletty.

Puupponen ottaa nyt suuren henkilökohtaisen riskin toivottamalla hyvää kesäpäivän jatkoa. Raastuvassa (TM) tavataan.

Ylioppilas Puupponen

VR kilautti kaverille

LOBBAUS Rautateillämme ainoa sallittu matkustajien kuljettaja, VR on ryhtynyt tutkimuslaitokseksi ja tehnyt tiedotteensa mukaan kyselyn "suurille puolueille". VR:lle "suuria puolueita" näyttävät olevan omat kaverit, eli kokoomus, SDP ja keskusta, eli suurin, toiseksi suurin ja neljänneksi suurin. Kolmanneksi suurin ei siis ole "suuri puolue".

Myös kyselyn kohderyhmä on erikoinen: 60 puoluekokousedustajaa. Sitä, miten on päädytty kaikista sadoista puoluekokousedustajista juuri kuuteenkymmeneen, ja keihin heistä, ja miksi, ei kerrota. Myöskään kysymyksiä ei kerrota.

Näistä lähtökohdista ei kerhomme vaivaudu kommentoimaan tiedotteen johtopäätöksiä mitenkään, vaan luokittelee tämä eriskummallisen kyselyn sarjaan "lobbaus".

Ylioppilas Puupponen

Enkeli-Metro

VALEHTELU Ylioppilas Puupposen yllytyksestä luin viimeksi ilmestynyttä Hesarin kuukausiliitettä ja sen kehuttua artikkelia Enkeli-Elisasta. Enkeli-Elisassa on kyse siitä, että yksi henkilö on kirjoittanut kirjan Elisa-nimisestä tytöstä ja sama henkilö on esiintynyt myös tytön vanhempien edustajana julkisuudessa. Kirjaan liittyy blogeja ja toistaiseksi suljettu Facebook-sivu, jolla oli yli 40.000 ”tykkääjää”.

Kuukausiliitteen artikkeli tekee minkä ovat tehneet mm. Vauva-lehden keskustelufoorumin kirjoittajat jo aikaisemmin, eli kyseenalaistaa sen, onko Elisa todellinen henkilö, kuten kirjan kirjoittaja väittää. Lehdistössä on kuukausiliitteen artikkelin jälkeen ihmetelty, miten julkisuudessa on uskottu yhden henkilön esittämiin puheisiin Elisasta. Miksi eivät toimittajat ole tarkistaneet asioita mistään muualta, kuten olivat tehneet kuukausiliitteen toimittajat. Elisa on esitetty totena ilman kritiikkiä.

Elisan tapaus ei ole ainoa, jossa jokin asia on päässyt sellaiseen asemaan, jossa kritiikillä ei ole enää sijaa. Myös Helsingin metro on yksi sellainen. Lehdistö julkaisee virkamiesten tai Länsimetro Oy:n tiedotteet uutisina tarkistamatta asiasisältöä edes yhdestä muusta lähteestä. Hallinto-oikeudet uskovat virkamiesten selityksiin ja kuittaavat valehtelun päätösten perusteluina sillä, että valtuustoilla on halutessaan oikeus päättää asioista valehtelunkin perusteella.

Elisan tarinan puolustajat ovat perustelleet, että on ollut tärkeämpää tuoda julkisuuteen koulukiusaamisen ongelma kuin se, onko valehdeltu Elisan tarinan olevan totta. Metron puolustajat vakuuttavat, että metro ja sen automatisointi ovat hyvä asia joka tapauksessa. Joten jos päätöksiä ei muuten saada, valehtelukin on hyväksyttävää? Tarkoitus siis pyhittää keinot.

Mutta jos totuudella ei perusteluna ole väliksi, kuka ja miten sitten päättää sen, mikä on hyvä ja mikä ei? Mihin tarvitaan järjestäytynyt yhteiskunta ja demokratia, jos asioista kuitenkin päätetään laeista ja muista sopimuksista riippumatta, Hyvien Veljien kesken?

Koulukiusaaminen on paha asia, mutta se ei ole ainoa nuorten ongelma. Siksi ei pidä antaa kiusaamisesta valheellista kuvaa, joka jättää muut ongelmat varjoonsa. Valehtelun paljastuminen johtanee lisäksi siihen, että kiusaamista aletaan vähätellä, koska sehän "oli vain valehtelua".

Metrollakin on hyvät puolensa, kuten kaikella, mitä voi ostaa ja hankkia, jos vain on rajattomasti rahaa. Mutta kun ei ole. Lisäksi näyttää siltä, että vähemmällä rahalla saisi parempia ratkaisuja. Kuten kuljettajallisen metron, joka on halvempi ja samalla nopeampi ja tehokkaampi kuin automaatti.

Valehtelun tarve on jo itsessään osoitus siitä, että väitetty hyvä ei taidakaan olla niin hyvä kuin väitetään. Jos olisi, miksi pitää valehdella? Elisan kohdalla näyttää siltä, että valheesta jäätiin kiinni.

Hesarin kuukausiliitteellä on intressi asettua muun median yläpuolelle, jopa kahdella totuutta pohtivalla artikkelilla samassa numerossa. Se toinen oli kansikuva-artikkeli Anneli Auerista. Kuukausiliitettä ja Sanoma-konsernia ei ole kiinnostanut tuoda julkisuuteen metroon liittyvää valehtelua. Ei myöskään asettaa julkisesti vertailtavaksi metrovirkamiesten ja metropäätöksistä valittaneiden selityksiä, kuten syyttäjän ja puolustuksen todistukset esitettiin Auerin tapauksesta kertovassa artikkelissa.

Median tuomioistuin on puhunut. Ehkä fiktiivinen Elisa kuoli nyt oikeasti, mutta Enkeli-Metro saa jatkaa valheellista elämäänsä.

Veli Hopea

Krokotiili tunnontuskissa

MEDIA Suomen media kieriskelee nyt itsesäälissä, onhan se tullut nenästä vedetyksi. Lehdistön suurmorkkis on syntynyt, kun joka tuutista tulviva Enkeli-Elisa on paljastumassa mielikuvitushahmoksi ja kirjailijan omakustanteen nerokkaaksi mainoskampanjaksi. Edellinen häpeäpilkku oli valelottovoittaja, joka vedätti mediaa kuusnolla kuvailemalla mm. tunnetta, joka oli "voittokuponki kädessä", vaikka todellinen voittorivi pelattiin netissä.

Enkeli-Elisan ankan äärellä kieriskelee nyt jopa Helsingin Sanomat. Sen pääjehu Mikael Pentikäinen kysyy kolumnissaan, pitäisikö median olla itsekriittisempi.

Mistä kertoo se, että median krapula syntyy aina joutavista viihdekohuista, joihin mukaan menemisestä tuskin tulee vahinkoa kärpäsellekään? Miksei Pentikäinen kampaa lehtensä talouden ja politiikan osastojen kirjoittelua samanlaisella kyyneltulvalla?

Kerhomme lehtilukusalissa odotellaan jo Pentikäisen jatko-osia selventämään Hesarin taloudellisia ja yhteiskunnallisia kytköksiä. Sopivia työotsikoita voi lainata tästä:

Miksi riehaannuimme Guggenheimista?
Miksi savustimme Vantaan Peltomäen, mutta emme Espoon Loukoa?
Miksi lobbaamme metroa?

Ylioppilas Puupponen

Linjaliike Velj. Monopoli

KESKITTYMINEN Suomessa on sellainenkin yrittäjien ammattikunta, joka ei ole tottunut kilpailuun ollenkaan. Tälle joukolle on vuosikymmenet tarjottu suojattu toimintakenttä, jolla jokainen yritys on saanut tehdä olonsa mieleisekseen.

Tämä veljeskunta toimii sektorilla linja-autojen reittiliikenne. Heitä ei saa tulla häiritsemään pysähtymällä samalla pysäkillä kuin veljesmonopolin linja-autot. Hinnat tulevat kaikilla samasta taulukosta, eikä halvemmalla kuljettavia oteta mukaan. Kartellilla on myös oma linja-autoasemaverkosto ja tavarankuljetusjärjestelmä, johon ei pakanoita kaivata.

Nyt linjaveljesten asema on muuttunut tukalaksi, kun EU:n ansiosta suomalainen bussihuijaus on purettava jo tämän vuosikymmenen aikana. Kun veljesten lobbaamat siirtymäajan siirtymäajat tulevat tiensä päähän, linjoja saa ajaa kuka tahansa, ja kaupunkien on jaettava paikallisliikenne reilulla kilpailulla.

Tämä on vanhoille "yrittäjille" liian kova pala. Parhaillaan veljet laativat urakalla valituksia bussikartellin haastaneesta Onnibus-yhtiöstä, joka on nopeasti kerännyt asiakaskuntansa alentamalla hintoja ja kutomalla kekseliäästi uusia reittejä monopolin tiheiden seittien väliin. Bussimafia on kirjoituttanut pelisäännöt sellaisiksi, että Onnibus joutuu sijoittamaan lähtö- ja päätepisteensä lähiöihin ja kauas linja-autoasemista. Kuin pikkurikollinen se kiertelee laitapolkuja, ettei iso paha susi suuttuisi.

Valittajien joukossa häärää myös VR, jolla on ollut Helsinki-Turku-välillä hegemonia-asema bussiyhtiö Pohjolan Liikenteen ja junavuorojen myötä. Kun muistetaan vielä, miten taksiala on onnistunut estämään kilpailun, voidaan huomata, että joukkoliikenne on ketju monopoleja, jotka valvovat omaa mukavuusaluettaan matkustajan haitaksi.

Joukkoliikenteen markkinaosuus on Suomessa ohut ja polkee paikallaan. Mikäs ihme se on, kun alan toimijat yhteisymmärryksessä suojelevat omia yksinoikeuksiaan, ja poliitikot säestävät kehumalla, kuinka tehokas ja onnistunut Suomen ratkaisu on.

Ylioppilas Puupponen

Maailmantalouden häiriköt

AHNEUS Amerikkalainen lehti on listannut maailmantalouden pahimmat häiriköt. He ovat lehden mukaan henkilöitä, jotka "tuhoavat maailmantalouden".

Listalle ei ole mahtunut ketään oikeaa syyllistä. Siis niitä, jotka lobbasivat maailmantalouteen nykyisen, veronmaksajien takaaman ahneusjärjestelmän. Ei esimerkiksi niitä, jotka aiheuttivat Yhdysvalloissa massiivisen taantuman jakamalla kansalle silmät ja korvat täyteen asuntolainaa ja keinottelemalla veloilla. Tai niitä, jotka nytkin kärkkyvät itse aiheutetun kriisin varjolla omia poliittisia tai taloudellisia intressejään.

Jäämme odottamaan lehdeltä listaa maailmantalouden mukavimmista veljistä. Heitä lienee enemmän kuin 13.

Ylioppilas Puupponen

K-kauppakin ryhtyi tuohoamaan uhanalaista kalalajia

VASTUULLISUUS Lomakauden ollessa kuumimmillaan, haluaa HV-kerho muistuttaa myös satunnaisia kalastajia uudesta kalastuslaista, sekä pyytää huolehtimaan tarvittavista kalastusluvista ja yllyttää muutoinkin vastuullisuuteen kalan ja kalastuksen suhteen. Esimerkkeinä piittaamattomuudesta ja vastuuttomuudesta kelpaavat maamme kaksi suurinta vähittäiskaupparyhmää.

Keväisen kalakohun aikaan S-ryhmän käytännössä harjoittamasta "vastuullisuudesta" kirjoitettiin myös HV -kerhon blogissa huhtikuussa. Noihin aikoihin moni huolestunut kalamies tuohtui ja pisti S-ryhmän boikottiin ja siirsi ainakin kalaostoksensa K-kauppojen tiskeille. Myöhemmin S-ryhmän sisällä alkoikin näkyä rakoilua ja mm. HOK-Elanto ilmoitti lopettavansa uhanalaisen lohen ja siian myymisen toistaiseksi.

Tuolloin K-ryhmä oli vastuullisuuden suhteen huomattavasti kilpailijaansa edellä. Vielä toukokuussa Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo julistikin, ettei heillä ole valikoimissa mitään kaloja WWF:n punaiselta listalta, joten Itämeren villiä lohta, eikä villiä vaellussiikaa myydä.

Itämeren villi lohi on edelleen WWF:n mukaan uhanalainen. Nälkä lienee K-ryhmässä yltynyt suureksi, sillä se on syönyt sanansa ja haluaa syöttää asiakkailleen samaa uhanalaista lohta, jota sen ei pitänyt lainkaan myydä. Kesäkuussa K-ryhmään kuuluva K-supermarket Vuorinen mainosti Itämeren villistä lohesta tehtyjä fileitä Aamupostissa.

Järjestöneuvos Jurmu toivotttaa kaikille lukijoille kireitä, mutta vastuullisesti viritettyjä siimoja.

Valtio suojelee kermankuorintaa

SYRJINTÄ Valtion ei tule liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) mukaan helpottaa rautatieliikenteen tarjonnan lisäämistä. Päinvastoin, valtion tulee jatkaa uuden reittitarjonnan estämistä. Tämä ilmenee ministerin kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk.) kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta.

Savonlinnan ja Pieksämäen välillä olisi nyt alkanut alueen asukkaiden laajasti toivoma junaliikenne, jos VR olisi vuokrannut tai myynyt sinisiä matkustajavaunuja pieksämäkeläiselle Proxionille. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kyllösen vastauksen mukaan "VR-Yhtymää ei pidä saattaa tilanteeseen, jossa se joutuisi kantamaan kilpailijoidensa kustannuksia". Kyllösen vastaus on naurunalainen mm. seuraavista syistä:

1. Todellisuudessa VR itse on saanut kyseisen vaunukaluston vuonna 1995 kirjoilleen ilmaiseksi, kun Valtionrautateistä tehtiin osakeyhtiö.
2. Uusi käyttäjä siis maksaisi siitä, minkä VR sai ilmaiseksi.
3. VR ei ilmaiseksi saamaansa kalustoa vuokraamalla tai myymällä kantaisi kustannuksia vaan ottaisi rahaa vastaan.

Kummallista on myös, että kun kysymys koskee VR:n omistajaohjausta, siihen vastaa liikenneministeri luettelemalla, kuinka rajallinen liikenneministeriön valta on ja todeten, että omistajaohjaus kuuluu toiselle ministerille. Syy on tietenkin täysin selvä: jos kysymykseen olisi vastannut omistajaohjausministeri, hän olisi joutunut ottamaan kantaa asiaan, joka on kiusallinen.

Kiusallinen se on tässä tapauksessa siksi, että:

1. Omistajaohjauksella ei haluta helpottaa VR:ltä poistuvan kaluston jälkimarkkinoita, vaan estää ne.
2. Omistajaohjauksella ei haluta luoda liikennettä kyseiselle välille myöskään ohjaamalla VR:ää aloittamaan liikenne.
3. Toisin sanoen VR:n omistajaohjauksella rajoitetaan Suomen rautatieliikenteen kehitystä.

Kansainvälisesti katsoen Suomi on toiminnallaan kehittymättömien takapajuloiden joukossa. Sivistysmaissa, esimerkiksi heti Suomen rajan länsipuolella, valtion rautatieyhtiön vapautunutta kalustoa on nimenomaan poliittisilla päätöksillä ohjattu tarjolle, jotta uutta junatarjontaa syntyisi. Sitä on myös syntynyt.

Suomessa hyväksyttyä junatarjontaa ovat vain VR:n junat. Ei riitä, että koko VR:n nykyinen reittiverkosto on suojattu monopolilla. Kyllösen vastaus todistaa, että tosiasiassa valtio haluaa estää uuden liikenteen syntymisen myös VR:n reittien ulkopuolella. Näin varmistetaan, että paljon arvostelua saaneella, yli 40 miljoonaa euroa maksaneella remontilla kunnostettu Savonlinna-Huutokoski-rata pysyy tyhjillään.

Proxionin tapaus osoittaa meille, että kulunut propaganda siitä, kuinka "uudet toimijat tulisivat vain kuorimaan kermaa suurten kaupunkien välille", ei pidä paikkaansa. Uutta junaliikennettä syntyisi eri puolelle maata, jos siihen luotaisiin edellytyksiä. Nyt edellytyksiä luodaan vain VR:n harjoittamalle kermankuorinnalle.

Ymmärrämmekö edes, me demokraattisen kansantasavallan kansalaiset, mitä henkisesti merkitsee, että valtio haluaa estää jotain, mitä kaikkialla normaaleissa olosuhteissa pidettäisiin myönteisenä kehityksenä? 

Ylioppilas Puupponen

Gyproc-veli ei häviä koskaan

ASUNTOKUPLA Rakentamiskustannukset ovat Suomessa vaatimattomasti jopa kolminkertaiset Saksaan verrattuna, kertoo Rakennuslehden haastattelema VVO:n toimitusjohtaja Jani Nieminen.

Asunto on tunnetusti ihmiselämän kallein ostos. Moni maksaa sitä suurimman osan työiästään. Sen, että tämän ostoksen rakentamisessa on ylimääräistä jopa satoja prosentteja, luulisi soittavan jotain kelloa yhteiskunnassa. Suomessa tietoon on ilmeisesti turruttu niin, ettei Niemisenkään lausuma johtanut minkäänlaiseen julkiseen keskusteluun.

Rakennusveljet - Nieminen mukaanlukien - valittavat, kuinka rakentamista ja kiinteistönhoitoa säätelevät lait ja normit nostavat asuntojen hintaa. Samanlaisia määräyksiä on silti muuallakin Euroopassa. Ala on kaiken lisäksi itse lobannut lakeihin näitä tiukennuksia. Syy on selvä: rakennusala ei maksa taloihin rakennettavista ylimääräisistä neliöistä ja varusteista penniäkään. Jokaisen yhteistilan, autopaikan tai esteettömyysyksityiskohdan maksaa asukas, ei rakentaja. Mitä enemmän kohteessa on tekemistä, sitä enemmän siitä tulee myyntiä ja myynnille katetta.

Rakennusala on Suomessa myös harmaan talouden ylivoimainen ykkönen. Työvoima on siis rakennusveljille selvästi halvempaa kuin lain mukaan toimien olisi. Asuntojen hintoja veronkierto ja koijaus eivät laske. Niin kiirettä pitää varsinkin heinäkuun helteillä, ettei Espoon velimetron räjäytystyöstä vastannut henkilö joutanut käymään koko työmaalla.

Jotain paljon puhuvaa on siinä, mikä valtava mylläkkä ja selvitysten ruljanssi syntyy, jos joku muodollisesti epäpätevä nuorukainen menee täydestä lääkärinä terveyskeskuksessa. Rakennusalalla kansalaisten jättimäinen rahastaminen saa rehottaa, eikä betoniveijareille muka mahdeta mitään. 

Ylioppilas Puupponen

Uusi Nokia varoittaa jälleen

TALVIVAARA Kaksi ja puoli kuukautta sitten uusi Nokiamme antoi negatiivisen tulosvaroituksen. Tuolloin syinä oli mm. ennakoimattomat työturvallisuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet sekä ympäristöinvestoinnit. Paljon ei ehtinyt vettä liuotusaltaassa virrata, kun oli taas varoitettava. Tämänpäiväisestä Talvivaaran Kaivososakeyhtiön tuotantopäivityksestä käy ilmi, että kuluvalle vuodelle annetun tuotantoennusteen saavuttaminen on epätodennäköistä.

Tällä kertaa yhtiö löytää syitä työntekijästä, joka meni kuolemaan yhtiön tontilla aiheuttaen toiminnallaan ikävän seisakin. Syylliseksi todetaan myös Suomen ilmasto. Ulkopuolinenkin on huomannut yhtiön ylle kasaantuneet pilvet, mutta niistä niskaan satanut vesi on yllättänyt Talvivaaran. Myös keväisin tapahtuva lumien sulaminen on tullut yhtiölle täytenä yllätyksenä.

Vaan ei hätää, ongelmista on kuulemma taas kerran opittu. Oppilas vaikuttaa kyllä hieman tavallista kovakalloisemmalta. Sitä on kyllä tuettu, sen tekosia on katsottu läpi sormien ja kallista erityiskohtelua on annettu. Ilmeisesti meillä kansakuntana on varaa näinkin kalliiseen koulutukseen, jossa ympäristö pilaantuu, eikä työntekijöiden turvallisuudesta piitata. Vastineeksihan on yhtiökokouksessa joka kerta kuitenkin kuu valkokankaalle heijastettu. 

Tänä vuonna aloitettu HV-kerhon blogi kirjoitti Talvivaarasta ensimmäisen kerran helmikuussa. Noihin aikoihin järjestettiin suunnattu osakeanti institutionaalisille sijoittajille, johon myös valtion sijoitusyhtiö Solidium osallistui. Vaikka anti loukkasikin osakkeenomistajien tasavertaisuutta ja romautti yhtiön markkina-arvoa yli 100 miljoonaa, voi piensijoittaja nyt riemuita, ettei tuolloin päässyt vahingossakaan osallistumaan ko. antiin. Ennen antia osakkeen hinta oli n. 4 euroa, anti-ilmoituksen jälkeen 3,50. Tänään omistajat jännäävät lasketaanko eilisestä päätöskurssista 10, 15 vai 20 prosenttia. Joka tapauksessa osakkeen hinta tulee jäämään reilusti alle kahden euron. 

Kevään aikana valtion sijoitusyhtiö Solidium vähensi omistustaan vakaassa ja tuottavassa teleoperaattoribisneksessä myyden Telia-Soneraa n. 450 miljoonan euron edestä nopeutetussa tarjousmenettelyssä (=alennuksella). Se myös laski liikkeelle 600 miljoonan joukkovelkakirjalainan. Tämän reilun miljardin se halusi kiireesti päästä pumppaamaan kaivosteollisuuteen mm. Talvivaaraan. Kiire tulee usein kalliiks, niin nytkin. Vähentämällä rauhallisemmin omistustaan TeliaSonerasta olisi saatu parempi hinta, lisäksi Talvivaaran osakkeen arvosta on sulanut noista antiajoista karkeasti 50 prosenttia. Markkinamyllerryksessä TeliaSonerakin on laskenut, mutta puhutaan vain joistakin prosenteista. TeliaSonera tekee tulosta ja jakaa omistajilleen vuosittain varsin hyvää osinkoa (tänä keväänä n. 6%), Talvivaaran suhteen tulosta ei tule, eikä osingoista ole pelkoa. Usko Talvivaaraan Solidiumilta ei ole kuitenkaan loppunut, viime kuussa se lisäsi omistustaan yli 800 000 kappaleella. Yhteisiä varojamme ei pumppaa Kainuun korpeen yksistään Solidium. Myös eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet rahojamme uuteen Nokiaan ja ne löytyvät varsin korkealta Talvivaaran omistajalistalta.    

Vaikka Talvivaara moneen kertaan lupaamansa kuun joskus lunastaisikin, jää ympäristötuhojen ja työturvallisuuslaiminlyöntien jälkeen lasku, jonka maksamiseen ei löydy varoja eikä keinoja.

Tuoreen presidenttimme taannoinen pohjoisen retki ja siellä antama ilmoitus, jonka mukaan kaivosten valvonta on riittävä, eikä sitä ole mitään syytä kiristää huomioitiin myös HV-kerhossa. Samassa yhteydessä Niinistön lausuma näkemys siitä, että kaivoshankkeet mahdollisuuksineen ovat uusi Nokia, tuntuu pätevän ainakin Talvivaaran kohdalla hämmentävän hyvin ja nopeasti. Sekä Nokian että Talvivaaran kurssit ovat tuon lausahduksen jälkeen suorastaan imeytyneet toisiaan kohti. Tänään kuin presidentin ennusteen kliimaksina ne  koskettivat kevyesti toisiaan. Valitettavasti matkan suuntana on molemmilla yhtiöillä jo pitkään ollut kaakko. 

Järjestöneuvos Jurmu

Saippuasarja automaattimetrosta jää kesätauolle

JUONITTELU Olen usein kertonut lukeneeni HBL:ää. Nyt olen lukenut Helsingin Sanomia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi lukenut myös HBL:ää, jota oli syytä lukea perjantainakin. Hesarin parin palstan pikkujuttu perjantaina kertoi, että HKL:n johtokunta päätti tilata Siemensiltä automaattimetrovarikon 18 miljoonalla. Toimittaja oli haastatellut johtokunnan puheenjohtajaa, vihreiden Jessica Karhua. HBL on haastatellut toimitusjohtaja Lahdenrantaa, ja kertoo 15 miljoonasta, samoin tavallisesti luotettava lähde, Mirva Haltia-Holmbergin blogi. Mistä on kyse? Miksi HBL:lle on kerrottu 15 miljoonasta ja Hesarille 18 miljoonasta?

Viralliset lähteet puhuvat  18 miljoonasta. HKL:n sivuilla on päätöstiedote, joka viittaa torstain kokouksen esityslistatekstiin. Päätöstiedotteen mukaan on päätetty esityslistan mukaan. Ja esityslistalla hinnaksi mainitaan ”enintään 18,135 miljoonaa euroa”. HKL:n sivuilla on aiheesta uutinen, siinäkin mainitaan vain 18 miljoonaa.

Mirva Haltia-Holmberg kirjoitta blogissaan, että automaattivarikolla on ”tavoitehintana” 15,358 miljoonaa.

Onkohan totuus niin, että kokouksessa johtokunnalle on vakuutettu, että Siemensin hinta on 15 miljoonaa. Johtokunnan jäsenet ovat hymistelleet tyytyväisyyttä, eikä kukaan ole tehnyt vastaehdotusta, jolloin kokouksen päätökseksi tulee se, mitä esityslistaan on kirjoitettu. Ja siellähän lukee 18 miljoonaa. Johtokunta siis luuli päättävänsä 15 miljoonasta, mutta päätti tosiasiassa 18 miljoonasta!

Mitä nyt kolmesta miljoonasta! Se lienee pienin metron kanssa tehty harhautus. Länsimetrosta Espoon valtuutetut päättivät 452 miljoonan hinnalla. Kun parin vuoden päästä paljastui, että oikeasti metro maksaakin 800 miljoonaa, hinnan tuplaantumisella ei ollut mitään merkitystä. Automaattimetro myytiin Helsingin valtuustolle 70 miljoonalla. Parin vuoden kuluttua valtuustolta ulosmitattiin 115 miljoonan tilausvaltuus. Siemens on ilmoittanut, että se haluaa siihen ainakin 20 miljoonaa lisää. Kaupunginhallitus pani HKL:n johtokunnan suostumaan. Torstain päätös 18 miljoonasta on vielä sen päälle.

Eikä automaattimetron hinta siihen jää. Herttoniemeen on rakennettu automaattimetroa varten kerrostalo valvomoksi, hinta 16 miljoonaa. Lisäksi on jo remontoitu Kulosaaren asema (budjetti aluksi 4, sitten 6 milj.), Siilitien remontti on käynnissä (budjetti aluksi 5,8, sitten 11 miljoonaa), Myllypuron remontti on tulossa (28 miljoonaa), muiden asemien ja tunneleiden remonteista saati hinnoista ei vielä puhuta.

Yhteistä metrohankinnoille on, että hankinnoista haetaan päätökset pienemmillä kustannuksilla kuin mitä kaikki todellisuudessa maksaa. Ensin tämä tehdään niin, että ei edes kerrota, mitä kaikkea pitää tehdä. Ja sitten kun tipoittain kerrotaan, joka vaihe on kalliimpi kuin millä hinnalla päätös tehtiin.

70 miljoonan automaattimetro maksaa tämän hetken tiedon mukaan 214 miljoonaa. Siis tässä vaiheessa vasta kolme kertaa niin paljon kuin millä hinnalla valtuustolta haettiin päätös touhuun ryhtymisestä. Eikä hinnannousu jää tähän.

HBL:n jutun anti ei kuitenkaan jäänyt vain siihen, että epäluotettavalta toimittajalta, jonka edellinen toimitus on tosiasiallisesti riitautettu, hankitaan suorahankinnalla eli ilman kilpailutusta kuitenkin lisää. Lisäksi toimitusjohtaja aikoo ryhtyä panemaan hankintaa täytäntöön eli maksamaan siitä Siemensille ennen kuin valtuusto on käsitellyt asiaa syksyllä. Toimitusjohtajalla ja hänen esimiehellään, apulaiskaupunginjohtaja Saurilla on täysin eri käsitys siitä, saako valtuustolle kuuluvaa päätöstä ryhtyä panemaan täytäntöön ennen valtuustokäsittelyä vai ei ja mitä toimitusjohtaja oikeasti aikoo tehdä.

Eikä tässäkään kaikki. HKL aikoo käyttää Espoon metrovarikkoon Helsingin rahaa kaikkiaan 74 miljoonaa. Vaikka varikko ja sen kustannukset eivät kuulu Helsingille ollenkaan. Sillä varikon laajennusta Roihupeltoon tehdään siksi, että länsimetrolle välttämätön varikko jätettiin pois länsimetron rakentamisesta, mihin se kuuluisi. Varmaankin sen vuoksi, ettei länsimetron hinta olisi näyttänyt vielä suuremmalta kuin sen nyt sanotaan olevan.

HBL tietää myös, että HKL:n johtokunnan ja toimitusjohtajan omintakeisten touhujen laillisuudesta on tehty valitus eli oikaisuvaatimus. Sen käsittelyllä ei johtokunnalla ja johtajilla kuitenkaan ole kiirettä kuten Siemens-kauppojen kanssa. Satojen miljoonien sopimukset hoidetaan sunnuntain aikana ja johtokunta saadaan kutsutuksi yön yli kokoon päättämään lisätilauksesta Siemensille. Mutta ehkä juuri siksi on niin kiire, ettei ole aikaa miettiä, mitä laki sanoo hallinnon ja hankintojen hoitamisesta.

Ja jos joku vielä kaiken tämän jälkeen pohtii, kuka vie ja kuka vikisee, se selviää lukemalla, mitä HBL kirjoittaa konsultista, jolta tilataan todisteluita siitä, että metron kapasiteettia on hyvä alentaa kolmanneksella ostamalla sadoilla miljoonilla automaattimetroa Siemensiltä. Kun kaupunginhallitus on halunnut, että arvio tulevaisuuden matkustajamääristä pitää uskottavuuden vuoksi hankkia myös muualta kuin HKL:n hovihankkijalta, toimitusjohtaja Lahdenranta vakuuttaa, että luottokonsultin luotettavuutta arvioi parhaiten luottokonsultti itse. Ja se täyttää sen, mitä kaupunginhallitus vaati.

Näiden värikkäiden vaiheiden jälkeen saippuasarja jää kesätauolle. Mutta ei taida Phil Marlowe esiintyä syksylläkään Kauniissa ja rohkeissa. Ja koska saippuasarjalla ei ole loppunäytöstä, ei tule myöskään Brünhilden loppuaariaa. Näin ON SOVITTU, vai mitä, hyvät veljet.

Veli Hopea

Euroopan onnela

KANSA MAKSAA Kaksi uutista vuorokauden sisällä eräästä maasta ja siinä käytössä olevasta, liitoksistaan ratkeilevasta valuutasta:

Suomalaiset luottavat euroon eniten.
Suomi on euroalueen kallein maa.

Aurinkoista päivää kaikille tämän onnelan asukkaille - muistakaa tänäänkin olla nöyriä ja tyytyväisiä. Kyllä veljet hoitavat ajattelun puolestanne.

Ylioppilas Puupponen

Teiden ritarit

LOBBAUS Julkinen sektori on säästökuurilla, ja leikkauksien paine kasvaa vuosikymmenen edetessä. Se tarkoittaa heikentyvää perusturvaa ja piteneviä jonoja palveluissa.

Mutta onneksi on vielä ainakin yksi momentti, jota leikkuri ei uhkaa: liikenneinvestoinnit. Veljet Audeissaan ovat perustaneet asiansa ajamiseksi oikein yhdistyksiä. Niissä menevät sujuvasti sekaisin poliitikot sekä investointeja kärkkyvät kaupan ja rakennusalojen bisnesmiehet.

Nelostie E75 Ry:n tavoitteena on vaatimattomasti pikku tienpätkän parantaminen välillä Jyväskylä-Kemi, ja lisäksi Audien muodostaman pullonkaulan poistaminen Jyväskylästä etelään. Savossa puolestaan jatkuu ympärivuorokautinen kampanja kansalaisten kärsimysten lopettamiseksi välillä Mikkeli-Juva. Voihan kyseisellä osuudella johonkin aikaan vuodesta joutua ajamaan hetken jonossa, ja sivuteiltä mukaan liittyminen saattaa kestää jopa minuutin.

Edellinen kampanja tuotti jo tulosta, kun aivan kelvollinen osuus Koirakivi-Hurus levennettiin massiiviseksi kaistakuiluksi. Mutta kohta varmaan tarvitaan lisätoimia, uutisoitiinhan juhannuksena ruuhkista samaisella Mikkelin ja Heinolan välillä. Niin, veljet: eikö se remontti siis toiminutkaan?

Myös viitostiellä on oma veljesyhdistys, Viitostie ry. Sekin järjestää seminaareja, joissa audimiehet esittävät toisilleen tärkeitä kalvoja tiekriisin vakavuudesta, ja paikalle kutsuttu liikenneministeri kuuntelee.

Seuraavan päivän lehdessä on sitten kuva nyökyttelevästä liikenneministeristä sekä tieveljien kantaan yhtyvä pääkirjoitus. Viereisellä sivulla voidaan kertoa koulujen lakkauttamisista, hammaslääkärijonoista ja mielenterveyspalveluiden vajeesta, mutta se ei tieveljien mielestä liity asiaan mitenkään. Liikennerahat otetaan koskemattomuutta nauttivasta liikennebudjetista, eikä niistä voi siirtää oikeasti tärkeisiin asioihin, veljet tähdentävät.

Sitä paitsi tieveljillä on laskutikku, joka saa hankkeen kuin hankkeen näyttämään hyvin tärkeältä. Muutaman sekunnin aikasäästö kerrottuna tien mahdollisella käyttäjämäärällä on aina erittäin kannattava investointi, jonka rinnalla terveyspuolella rehottavat vuosikausien leikkausjonot kalpenevat. Jos "ongelmateillä" vielä sattuu tapahtumaan muutama liikenneonnettomuus, sitä parempi. Autoilijan omaa vastuuta ei pidä korostaa, vika on kaistojen vähyydessä.

Tiehankkeiden perusteluiksi näyttää sitä paitsi kelpaavan mikä tahansa. Viitostien tapauksessa esimerkiksi se, että "Juvalla tuotetaan 25 prosenttia valtakunnan salaatista". Tie onkin usein vain kulissi jollekin muulle. Missä vain tehdään kokonaan uusi tie, se jättää vanhalle linjaukselle kuolevia pienyrittäjiä ja heikkeneviä paikallispalveluita.

Tilalle tulee harveneva määrä ramppeja ja niiden kyljessä käy kuhina, kun saunassa jaetaan parhaita liikepaikkoja, "laukaiseehan uusi tie investoinnit". Mikkelin tapauksessa se tarkoittaa paikalleen jämähtänyttä hanketta perustaa uusi kauppakeskus Visulahteen. Rakennusyhtiön tiedotteen mukaan tieremontti on jo käytännössä varma.

Sattumaa varmaan, että viitostien rummutusta johtaa kauppakamarin edustaja ja ainoana yrityksenä yhdistyksen hallituksessa istuu S-ryhmän edustaja. Joko ABC:n paikka on katsottu?

Ylioppilas Puupponen

Nälkämaahan saatiin Makkaraa

KESKITTYMINEN Tiedotusvälineet uutisoivat, että suomalaiset ovat alkaneet ostaa raakamakkaraa. Tosiasiassa suomalaiset ovat nyt alkaneet saada ostaa raakamakkaraa. Luultavasti he olisivat ostaneet sitä iät ja ajat, jos sitä olisi ollut tarjolla.

Raakamakkara on makkaran alkuperäinen ja jalo muoto, jonka tarjoamiin nautintoihin Suomen demokraattisen kansantasavallan jäsenillä ei ole tähän asti ollut oikeutta, koska alan teollisuus on katsonut järkevämmäksi myydä narskuvia kompaktimakkaroitaan.

Uutinen on monella tapaa iloinen. Paitsi, että hyvän makkaran kunnia on palaamassa, samalla todistettiin tyhjäksi suurten kauppaketjujen hokema siitä, kuinka he myyvät sitä, mitä kansa haluaa. Ei: kansa voi ostaa vain sitä, mitä he myyvät.

Yksi syy siihen, että suomalaiset keskittyneiden ruokatehtaiden kanssa ruokkiva SK-mafia on joutunut taipumaan, on yksinkertaisesti se, että raakamakkara on ollut monelle kansantasavaltamme jäsenelle syy siirtyä markkinoitamme ikävällä tavalla sotkevan saksalaisen ruokakaupan asiakkaaksi.

Vielä on siis toivoa, että ruokakaupassa on kilpailua, ja myös campingmössöteollisuus joku päivä joutuu nöyrtymään. 

Ylioppilas Puupponen

Puhuvia päitä Juhannusjunassa

LOBBAUS Suomi hiljentyy jännittämään, miten selviää matkastaan Yleisradion massiivisesti mainostama Juhannusjuna.

Ohjelmassa seurattavien matkustajien repliikkejä ei tarvitse jännittää. Henkilöiden valintaan on saanut osallistua VR, joten ilonpilaajia tähän maineenkiillotusjunaan tuskin on päästetty.

Yleensähän mediassa on käytössä myös Journalistin ohje numero 2, joka kuuluu näin:

2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Suomessa pykälä ei kuitenkaan ole voimassa silloin, kun valtionfirma tekee ohjelman toisesta valtionfirmasta. 

Ylioppilas Puupponen

Lupaamme tukea valtakerhoa

LOBBAUS Jos Teillä olisi sanomalehti ja päättäisitte tehdä lukijoillenne listan lupauksia, mitä lupaisitte?

Yleisen käsityksen mukaan tällaisessa listassa olisi varmastikin konkreettisin esimerkein korostettuina korkeatasoinen journalismi, laadukas sanan- ja kuvankäyttö sekä riippumattomuus ja yleinen kriittisyys kaikkea (myös lehteä itseään) kohtaan.

Itä-Suomessa ilmestyy kaksi maakuntalehteä, joiden lupauslistoille tällaiset hienoudet eivät ole mahtuneet. Sen sijaan Itä-Savo ja Länsi-Savo lupaavat lukijoilleen tukea mm. kuntaliitoksia, tieremontteja ja alueensa kansanedustajia. Kohottuneiden julistuksien lista on niin pitkä, että työhönsä aamulla lähtevän toimittajan kädet ovat varsin monessa uutisaiheessa jo valmiiksi sidotut.

Asiaan näyttää kiinnittäneen huomiota myös journalistien ammattilehti. Paatokselliseen lupauslistaan kritiikki ei ole vaikuttanut: se painetaan joka sunnuntain lehteen.

Maakuntalehdistö irtautui viime vuosisadan lopulla puolueleimoista. Tilalle näyttää tulleen pahempaa: lehdet ovat liittoutuneet alueidensa valtakerhojen kanssa. Vaikka lehdet muuta väittävät, se näkyy väistämättä uutisvalinnoissa. Hengittäessään samaa tahtia alueensa taloudellisen ja poliittisen eliitin kanssa lehti rajoittaa omaa vapauttaan. Kun maakuntalehti ilmoittaa tukevansa kuntaliitoksia, tehdäänko isoa juttua uudesta faktasta, joka on lehden ajamalle kuntaliitokselle kielteinen? Haastatellaanko niitä, joilta lehden ajama suuri kauppakeskushanke on pois?

Itä- ja Länsi-Savoa voi julistuksensa ansiosta sanoa rehellisiksi, rehellisemmiksi kuin vaikkapa Helsingin Sanomat, jolla on samanlainen hegemonialista, mutta sitä ei vain ole kirjoitettu. Siihen kiitokset jäävätkin. Journalismin riippumattomuuden rapistaminen ei ole kiitettävää, vaikka sen tunnustaisi julkisesti.

Milloin joku lehti lupaisi lukijoilleen, ettei sillä ole yhtään hanketta, jota se puolustaa? Ei kai median tehtävä ole mitään puolustaa?

Ylioppilas Puupponen