KANSA MAKSAA Kaksi uutista vuorokauden sisällä eräästä maasta ja siinä käytössä olevasta, liitoksistaan ratkeilevasta valuutasta:
Suomalaiset luottavat euroon eniten.
Suomi on euroalueen kallein maa.
Aurinkoista päivää kaikille tämän onnelan asukkaille - muistakaa tänäänkin olla nöyriä ja tyytyväisiä. Kyllä veljet hoitavat ajattelun puolestanne.
Ylioppilas Puupponen
torstai 28. kesäkuuta 2012
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Teiden ritarit
LOBBAUS Julkinen sektori on säästökuurilla, ja leikkauksien paine kasvaa vuosikymmenen edetessä. Se tarkoittaa heikentyvää perusturvaa ja piteneviä jonoja palveluissa.
Mutta onneksi on vielä ainakin yksi momentti, jota leikkuri ei uhkaa: liikenneinvestoinnit. Veljet Audeissaan ovat perustaneet asiansa ajamiseksi oikein yhdistyksiä. Niissä menevät sujuvasti sekaisin poliitikot sekä investointeja kärkkyvät kaupan ja rakennusalojen bisnesmiehet.
Nelostie E75 Ry:n tavoitteena on vaatimattomasti pikku tienpätkän parantaminen välillä Jyväskylä-Kemi, ja lisäksi Audien muodostaman pullonkaulan poistaminen Jyväskylästä etelään. Savossa puolestaan jatkuu ympärivuorokautinen kampanja kansalaisten kärsimysten lopettamiseksi välillä Mikkeli-Juva. Voihan kyseisellä osuudella johonkin aikaan vuodesta joutua ajamaan hetken jonossa, ja sivuteiltä mukaan liittyminen saattaa kestää jopa minuutin.
Edellinen kampanja tuotti jo tulosta, kun aivan kelvollinen osuus Koirakivi-Hurus levennettiin massiiviseksi kaistakuiluksi. Mutta kohta varmaan tarvitaan lisätoimia, uutisoitiinhan juhannuksena ruuhkista samaisella Mikkelin ja Heinolan välillä. Niin, veljet: eikö se remontti siis toiminutkaan?
Myös viitostiellä on oma veljesyhdistys, Viitostie ry. Sekin järjestää seminaareja, joissa audimiehet esittävät toisilleen tärkeitä kalvoja tiekriisin vakavuudesta, ja paikalle kutsuttu liikenneministeri kuuntelee.
Seuraavan päivän lehdessä on sitten kuva nyökyttelevästä liikenneministeristä sekä tieveljien kantaan yhtyvä pääkirjoitus. Viereisellä sivulla voidaan kertoa koulujen lakkauttamisista, hammaslääkärijonoista ja mielenterveyspalveluiden vajeesta, mutta se ei tieveljien mielestä liity asiaan mitenkään. Liikennerahat otetaan koskemattomuutta nauttivasta liikennebudjetista, eikä niistä voi siirtää oikeasti tärkeisiin asioihin, veljet tähdentävät.
Sitä paitsi tieveljillä on laskutikku, joka saa hankkeen kuin hankkeen näyttämään hyvin tärkeältä. Muutaman sekunnin aikasäästö kerrottuna tien mahdollisella käyttäjämäärällä on aina erittäin kannattava investointi, jonka rinnalla terveyspuolella rehottavat vuosikausien leikkausjonot kalpenevat. Jos "ongelmateillä" vielä sattuu tapahtumaan muutama liikenneonnettomuus, sitä parempi. Autoilijan omaa vastuuta ei pidä korostaa, vika on kaistojen vähyydessä.
Tiehankkeiden perusteluiksi näyttää sitä paitsi kelpaavan mikä tahansa. Viitostien tapauksessa esimerkiksi se, että "Juvalla tuotetaan 25 prosenttia valtakunnan salaatista". Tie onkin usein vain kulissi jollekin muulle. Missä vain tehdään kokonaan uusi tie, se jättää vanhalle linjaukselle kuolevia pienyrittäjiä ja heikkeneviä paikallispalveluita.
Tilalle tulee harveneva määrä ramppeja ja niiden kyljessä käy kuhina, kun saunassa jaetaan parhaita liikepaikkoja, "laukaiseehan uusi tie investoinnit". Mikkelin tapauksessa se tarkoittaa paikalleen jämähtänyttä hanketta perustaa uusi kauppakeskus Visulahteen. Rakennusyhtiön tiedotteen mukaan tieremontti on jo käytännössä varma.
Sattumaa varmaan, että viitostien rummutusta johtaa kauppakamarin edustaja ja ainoana yrityksenä yhdistyksen hallituksessa istuu S-ryhmän edustaja. Joko ABC:n paikka on katsottu?
Ylioppilas Puupponen
Mutta onneksi on vielä ainakin yksi momentti, jota leikkuri ei uhkaa: liikenneinvestoinnit. Veljet Audeissaan ovat perustaneet asiansa ajamiseksi oikein yhdistyksiä. Niissä menevät sujuvasti sekaisin poliitikot sekä investointeja kärkkyvät kaupan ja rakennusalojen bisnesmiehet.
Nelostie E75 Ry:n tavoitteena on vaatimattomasti pikku tienpätkän parantaminen välillä Jyväskylä-Kemi, ja lisäksi Audien muodostaman pullonkaulan poistaminen Jyväskylästä etelään. Savossa puolestaan jatkuu ympärivuorokautinen kampanja kansalaisten kärsimysten lopettamiseksi välillä Mikkeli-Juva. Voihan kyseisellä osuudella johonkin aikaan vuodesta joutua ajamaan hetken jonossa, ja sivuteiltä mukaan liittyminen saattaa kestää jopa minuutin.
Edellinen kampanja tuotti jo tulosta, kun aivan kelvollinen osuus Koirakivi-Hurus levennettiin massiiviseksi kaistakuiluksi. Mutta kohta varmaan tarvitaan lisätoimia, uutisoitiinhan juhannuksena ruuhkista samaisella Mikkelin ja Heinolan välillä. Niin, veljet: eikö se remontti siis toiminutkaan?
Myös viitostiellä on oma veljesyhdistys, Viitostie ry. Sekin järjestää seminaareja, joissa audimiehet esittävät toisilleen tärkeitä kalvoja tiekriisin vakavuudesta, ja paikalle kutsuttu liikenneministeri kuuntelee.
Seuraavan päivän lehdessä on sitten kuva nyökyttelevästä liikenneministeristä sekä tieveljien kantaan yhtyvä pääkirjoitus. Viereisellä sivulla voidaan kertoa koulujen lakkauttamisista, hammaslääkärijonoista ja mielenterveyspalveluiden vajeesta, mutta se ei tieveljien mielestä liity asiaan mitenkään. Liikennerahat otetaan koskemattomuutta nauttivasta liikennebudjetista, eikä niistä voi siirtää oikeasti tärkeisiin asioihin, veljet tähdentävät.
Sitä paitsi tieveljillä on laskutikku, joka saa hankkeen kuin hankkeen näyttämään hyvin tärkeältä. Muutaman sekunnin aikasäästö kerrottuna tien mahdollisella käyttäjämäärällä on aina erittäin kannattava investointi, jonka rinnalla terveyspuolella rehottavat vuosikausien leikkausjonot kalpenevat. Jos "ongelmateillä" vielä sattuu tapahtumaan muutama liikenneonnettomuus, sitä parempi. Autoilijan omaa vastuuta ei pidä korostaa, vika on kaistojen vähyydessä.
Tiehankkeiden perusteluiksi näyttää sitä paitsi kelpaavan mikä tahansa. Viitostien tapauksessa esimerkiksi se, että "Juvalla tuotetaan 25 prosenttia valtakunnan salaatista". Tie onkin usein vain kulissi jollekin muulle. Missä vain tehdään kokonaan uusi tie, se jättää vanhalle linjaukselle kuolevia pienyrittäjiä ja heikkeneviä paikallispalveluita.
Tilalle tulee harveneva määrä ramppeja ja niiden kyljessä käy kuhina, kun saunassa jaetaan parhaita liikepaikkoja, "laukaiseehan uusi tie investoinnit". Mikkelin tapauksessa se tarkoittaa paikalleen jämähtänyttä hanketta perustaa uusi kauppakeskus Visulahteen. Rakennusyhtiön tiedotteen mukaan tieremontti on jo käytännössä varma.
Sattumaa varmaan, että viitostien rummutusta johtaa kauppakamarin edustaja ja ainoana yrityksenä yhdistyksen hallituksessa istuu S-ryhmän edustaja. Joko ABC:n paikka on katsottu?
Ylioppilas Puupponen
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Nälkämaahan saatiin Makkaraa
KESKITTYMINEN Tiedotusvälineet uutisoivat, että suomalaiset ovat alkaneet ostaa raakamakkaraa. Tosiasiassa suomalaiset ovat nyt alkaneet saada ostaa raakamakkaraa. Luultavasti he olisivat ostaneet sitä iät ja ajat, jos sitä olisi ollut tarjolla.
Raakamakkara on makkaran alkuperäinen ja jalo muoto, jonka tarjoamiin nautintoihin Suomen demokraattisen kansantasavallan jäsenillä ei ole tähän asti ollut oikeutta, koska alan teollisuus on katsonut järkevämmäksi myydä narskuvia kompaktimakkaroitaan.
Uutinen on monella tapaa iloinen. Paitsi, että hyvän makkaran kunnia on palaamassa, samalla todistettiin tyhjäksi suurten kauppaketjujen hokema siitä, kuinka he myyvät sitä, mitä kansa haluaa. Ei: kansa voi ostaa vain sitä, mitä he myyvät.
Yksi syy siihen, että suomalaiset keskittyneiden ruokatehtaiden kanssa ruokkiva SK-mafia on joutunut taipumaan, on yksinkertaisesti se, että raakamakkara on ollut monelle kansantasavaltamme jäsenelle syy siirtyä markkinoitamme ikävällä tavalla sotkevan saksalaisen ruokakaupan asiakkaaksi.
Vielä on siis toivoa, että ruokakaupassa on kilpailua, ja myös campingmössöteollisuus joku päivä joutuu nöyrtymään.
Ylioppilas Puupponen
Raakamakkara on makkaran alkuperäinen ja jalo muoto, jonka tarjoamiin nautintoihin Suomen demokraattisen kansantasavallan jäsenillä ei ole tähän asti ollut oikeutta, koska alan teollisuus on katsonut järkevämmäksi myydä narskuvia kompaktimakkaroitaan.
Uutinen on monella tapaa iloinen. Paitsi, että hyvän makkaran kunnia on palaamassa, samalla todistettiin tyhjäksi suurten kauppaketjujen hokema siitä, kuinka he myyvät sitä, mitä kansa haluaa. Ei: kansa voi ostaa vain sitä, mitä he myyvät.
Yksi syy siihen, että suomalaiset keskittyneiden ruokatehtaiden kanssa ruokkiva SK-mafia on joutunut taipumaan, on yksinkertaisesti se, että raakamakkara on ollut monelle kansantasavaltamme jäsenelle syy siirtyä markkinoitamme ikävällä tavalla sotkevan saksalaisen ruokakaupan asiakkaaksi.
Vielä on siis toivoa, että ruokakaupassa on kilpailua, ja myös campingmössöteollisuus joku päivä joutuu nöyrtymään.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Puhuvia päitä Juhannusjunassa
LOBBAUS Suomi hiljentyy jännittämään, miten selviää matkastaan Yleisradion massiivisesti mainostama Juhannusjuna.
Ohjelmassa seurattavien matkustajien repliikkejä ei tarvitse jännittää. Henkilöiden valintaan on saanut osallistua VR, joten ilonpilaajia tähän maineenkiillotusjunaan tuskin on päästetty.
Yleensähän mediassa on käytössä myös Journalistin ohje numero 2, joka kuuluu näin:
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
Suomessa pykälä ei kuitenkaan ole voimassa silloin, kun valtionfirma tekee ohjelman toisesta valtionfirmasta.
Ylioppilas Puupponen
Ohjelmassa seurattavien matkustajien repliikkejä ei tarvitse jännittää. Henkilöiden valintaan on saanut osallistua VR, joten ilonpilaajia tähän maineenkiillotusjunaan tuskin on päästetty.
Yleensähän mediassa on käytössä myös Journalistin ohje numero 2, joka kuuluu näin:
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
Suomessa pykälä ei kuitenkaan ole voimassa silloin, kun valtionfirma tekee ohjelman toisesta valtionfirmasta.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Lupaamme tukea valtakerhoa
LOBBAUS Jos Teillä olisi sanomalehti ja päättäisitte tehdä lukijoillenne listan lupauksia, mitä lupaisitte?
Yleisen käsityksen mukaan tällaisessa listassa olisi varmastikin konkreettisin esimerkein korostettuina korkeatasoinen journalismi, laadukas sanan- ja kuvankäyttö sekä riippumattomuus ja yleinen kriittisyys kaikkea (myös lehteä itseään) kohtaan.
Itä-Suomessa ilmestyy kaksi maakuntalehteä, joiden lupauslistoille tällaiset hienoudet eivät ole mahtuneet. Sen sijaan Itä-Savo ja Länsi-Savo lupaavat lukijoilleen tukea mm. kuntaliitoksia, tieremontteja ja alueensa kansanedustajia. Kohottuneiden julistuksien lista on niin pitkä, että työhönsä aamulla lähtevän toimittajan kädet ovat varsin monessa uutisaiheessa jo valmiiksi sidotut.
Asiaan näyttää kiinnittäneen huomiota myös journalistien ammattilehti. Paatokselliseen lupauslistaan kritiikki ei ole vaikuttanut: se painetaan joka sunnuntain lehteen.
Maakuntalehdistö irtautui viime vuosisadan lopulla puolueleimoista. Tilalle näyttää tulleen pahempaa: lehdet ovat liittoutuneet alueidensa valtakerhojen kanssa. Vaikka lehdet muuta väittävät, se näkyy väistämättä uutisvalinnoissa. Hengittäessään samaa tahtia alueensa taloudellisen ja poliittisen eliitin kanssa lehti rajoittaa omaa vapauttaan. Kun maakuntalehti ilmoittaa tukevansa kuntaliitoksia, tehdäänko isoa juttua uudesta faktasta, joka on lehden ajamalle kuntaliitokselle kielteinen? Haastatellaanko niitä, joilta lehden ajama suuri kauppakeskushanke on pois?
Itä- ja Länsi-Savoa voi julistuksensa ansiosta sanoa rehellisiksi, rehellisemmiksi kuin vaikkapa Helsingin Sanomat, jolla on samanlainen hegemonialista, mutta sitä ei vain ole kirjoitettu. Siihen kiitokset jäävätkin. Journalismin riippumattomuuden rapistaminen ei ole kiitettävää, vaikka sen tunnustaisi julkisesti.
Milloin joku lehti lupaisi lukijoilleen, ettei sillä ole yhtään hanketta, jota se puolustaa? Ei kai median tehtävä ole mitään puolustaa?
Ylioppilas Puupponen
Yleisen käsityksen mukaan tällaisessa listassa olisi varmastikin konkreettisin esimerkein korostettuina korkeatasoinen journalismi, laadukas sanan- ja kuvankäyttö sekä riippumattomuus ja yleinen kriittisyys kaikkea (myös lehteä itseään) kohtaan.
Itä-Suomessa ilmestyy kaksi maakuntalehteä, joiden lupauslistoille tällaiset hienoudet eivät ole mahtuneet. Sen sijaan Itä-Savo ja Länsi-Savo lupaavat lukijoilleen tukea mm. kuntaliitoksia, tieremontteja ja alueensa kansanedustajia. Kohottuneiden julistuksien lista on niin pitkä, että työhönsä aamulla lähtevän toimittajan kädet ovat varsin monessa uutisaiheessa jo valmiiksi sidotut.
Asiaan näyttää kiinnittäneen huomiota myös journalistien ammattilehti. Paatokselliseen lupauslistaan kritiikki ei ole vaikuttanut: se painetaan joka sunnuntain lehteen.
Maakuntalehdistö irtautui viime vuosisadan lopulla puolueleimoista. Tilalle näyttää tulleen pahempaa: lehdet ovat liittoutuneet alueidensa valtakerhojen kanssa. Vaikka lehdet muuta väittävät, se näkyy väistämättä uutisvalinnoissa. Hengittäessään samaa tahtia alueensa taloudellisen ja poliittisen eliitin kanssa lehti rajoittaa omaa vapauttaan. Kun maakuntalehti ilmoittaa tukevansa kuntaliitoksia, tehdäänko isoa juttua uudesta faktasta, joka on lehden ajamalle kuntaliitokselle kielteinen? Haastatellaanko niitä, joilta lehden ajama suuri kauppakeskushanke on pois?
Itä- ja Länsi-Savoa voi julistuksensa ansiosta sanoa rehellisiksi, rehellisemmiksi kuin vaikkapa Helsingin Sanomat, jolla on samanlainen hegemonialista, mutta sitä ei vain ole kirjoitettu. Siihen kiitokset jäävätkin. Journalismin riippumattomuuden rapistaminen ei ole kiitettävää, vaikka sen tunnustaisi julkisesti.
Milloin joku lehti lupaisi lukijoilleen, ettei sillä ole yhtään hanketta, jota se puolustaa? Ei kai median tehtävä ole mitään puolustaa?
Ylioppilas Puupponen
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Näytöskokouksia rahvaalle
TIEDON PIMITTÄMINEN Sekä eduskunta että kuntapolitiikka esittäytyy demokraattisena kansalle pitämällä täysistuntoja ja valtuuston kokouksia. Niitä saa käydä katsomassa kuka tahansa. Siksi niissä ei päätetäkään juuri mitään, vaan kaikki tärkeät asiat sovitaan jossain muualla.
Ylä-Savossa pieni Sonkajärven kunta teki 1,5 miljoonan euron päätöksen kaikessa hiljaisuudessa, kertoo lehtijuttu. Kansalaiselle siis sanotaan, että ollakseen valistunut ja kunnon ihminen, hänen on seurattava politiikkaa. Päätöksentekoa on kuitenkin lähes mahdotonta seurata, kun se on piilotettu salakokouksiin.
Ei kuitenkaan pidä valittaa. Tämä on veljien kannalta erittäin hyvä systeemi.
Ylioppilas Puupponen
Ylä-Savossa pieni Sonkajärven kunta teki 1,5 miljoonan euron päätöksen kaikessa hiljaisuudessa, kertoo lehtijuttu. Kansalaiselle siis sanotaan, että ollakseen valistunut ja kunnon ihminen, hänen on seurattava politiikkaa. Päätöksentekoa on kuitenkin lähes mahdotonta seurata, kun se on piilotettu salakokouksiin.
Ei kuitenkaan pidä valittaa. Tämä on veljien kannalta erittäin hyvä systeemi.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Sananvapaus, eliitin yksinoikeus
MEDIA Perussuomalaisten pää-äänenvastustaja Helsingin Sanomat on vaihtanut kantaansa siitä, tuleeko poliitikkojen lausua mielipiteitään oikeuslaitoksen tuomioista.
Kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka "myös johtavassa asemassa olevilla poliitikoilla tulee olla oikeus käydä näihin päätöksiin liittyvää yhteiskunnallista keskustelua". Näin lehti antoi taustatukea ulkomaalaislain muutoksen puolesta puhuneelle maahanmuuttoministerille.
Nyt tuomio on HS:n hovissa muuttunut, eikä lehden mukaan "lainsäätäjän pidä puuttua oikeusistuinten yksittäisiin ratkaisuihin". Näin lehti ilmoitti vastalauseensa maahanmuuttopolitiikan kiristämistä ajavalle kansanedustajalle. Kyseinen henkilö ei kaiken lisäksi puuttunut mihinkään hänelle kuulumattomiin "yksittäisiin ratkaisuihin", vaan sanoi luonnollisen mielipiteensä asiasta, josta oli itse syytettynä.
Bilderberg-salaseuroja myöten eliittiin hyväksytyn julkaisun on toki luontevaa olla sitä mieltä, että oikeuslaitoksen arvostelu on sallittua vai valituille.
Ylioppilas Puupponen
Kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka "myös johtavassa asemassa olevilla poliitikoilla tulee olla oikeus käydä näihin päätöksiin liittyvää yhteiskunnallista keskustelua". Näin lehti antoi taustatukea ulkomaalaislain muutoksen puolesta puhuneelle maahanmuuttoministerille.
Nyt tuomio on HS:n hovissa muuttunut, eikä lehden mukaan "lainsäätäjän pidä puuttua oikeusistuinten yksittäisiin ratkaisuihin". Näin lehti ilmoitti vastalauseensa maahanmuuttopolitiikan kiristämistä ajavalle kansanedustajalle. Kyseinen henkilö ei kaiken lisäksi puuttunut mihinkään hänelle kuulumattomiin "yksittäisiin ratkaisuihin", vaan sanoi luonnollisen mielipiteensä asiasta, josta oli itse syytettynä.
Bilderberg-salaseuroja myöten eliittiin hyväksytyn julkaisun on toki luontevaa olla sitä mieltä, että oikeuslaitoksen arvostelu on sallittua vai valituille.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Vekseliveljet
KANSA MAKSAA Suomen talous vajoaa vielä tänä suvena taantumaan, kertovat tietäjät pankkimaailmassa. Samaan hengenvetoon mainitaan, että suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneita.
Sepä yllättävää, kun ottaa huomioon, että koko nykyaikainen länsimainen elämäntapa perustuu velkaan ja velkaantumiseen. Velkaa otetaan niin pankilta, omasta mielenterveydestä kuin luonnon kestokyvystä.
Kotitaloudet ovat veloissa, koska jokainen on viime vuodet halunnut leikkiä maksukykyistä, ja talouden velikerhot ovat tienneet tämän varsin hyvin. Korkoja on pidetty alhaalla, ja kunnolliseksi kansalaiseksi kutsutaan vain henkilöitä, jotka kuluttavat. Luottokorttiyhtiöt ovat jopa lähettäneet patistelukirjeitä kansalaisille, joilla luottotili ei ole miinuksella.
Moni on totellutkin. Kesälomat matkustellaan luotolla, joululahjat ostetaan luotolla. Naapurille näytellään luotolla, omatunto hoidetaan luotolla. Suoraan tilistä maksetaan jättimäiset asuntolainat. Arjen menot ovat suuret, siitä pitävät maamme velikerhot huolta, oli sitten kyse vuokrista tai elämisestä.
Toisin kuin meille on väitetty, kansalaisten ja sitä kautta kansakuntien velkaantuminen on siis erittäin vaarallinen ja negatiivinen asia. Mutta ei hätää, kyllä tämänkin kriisin raunioilta pian löytyy se joukko, jolle nöyrät ja nälkäiset ovat hyvin positiivinen bisnes.
Ylioppilas Puupponen
Sepä yllättävää, kun ottaa huomioon, että koko nykyaikainen länsimainen elämäntapa perustuu velkaan ja velkaantumiseen. Velkaa otetaan niin pankilta, omasta mielenterveydestä kuin luonnon kestokyvystä.
Kotitaloudet ovat veloissa, koska jokainen on viime vuodet halunnut leikkiä maksukykyistä, ja talouden velikerhot ovat tienneet tämän varsin hyvin. Korkoja on pidetty alhaalla, ja kunnolliseksi kansalaiseksi kutsutaan vain henkilöitä, jotka kuluttavat. Luottokorttiyhtiöt ovat jopa lähettäneet patistelukirjeitä kansalaisille, joilla luottotili ei ole miinuksella.
Moni on totellutkin. Kesälomat matkustellaan luotolla, joululahjat ostetaan luotolla. Naapurille näytellään luotolla, omatunto hoidetaan luotolla. Suoraan tilistä maksetaan jättimäiset asuntolainat. Arjen menot ovat suuret, siitä pitävät maamme velikerhot huolta, oli sitten kyse vuokrista tai elämisestä.
Toisin kuin meille on väitetty, kansalaisten ja sitä kautta kansakuntien velkaantuminen on siis erittäin vaarallinen ja negatiivinen asia. Mutta ei hätää, kyllä tämänkin kriisin raunioilta pian löytyy se joukko, jolle nöyrät ja nälkäiset ovat hyvin positiivinen bisnes.
Ylioppilas Puupponen
torstai 7. kesäkuuta 2012
Vain viivan alla on totuus
VALTA Kuljetusliitto AKT:n valtuusto päätti puoli vuotta harkittuaan erottaa puheenjohtaja Timo Rädyn "yksimielisesti".
Päivän uutisten mukaan viimeinen pisara oli Rädyn rahankäyttö: leveät edustustilaisuudet ja elinikäisten vuokrasopimusten jakeleminen pikku-Napoleonin luottohenkilöille.
Aivan niin: ihmisten vuosikausia jatkunut kiusaaminen ei AKT:n valtuuston toiminnan perusteella aiheuttanut puheenjohtajan luottamuksen menetystä. Sen aiheutti vasta se, että puheenjohtaja oli saanut aikaan euromääräisiä menetyksiä. Tämä on jälleen viesti työyhteisöjemme käärmeille liituraidoissa: ihmisiä voitte käsitellä miten huvittaa, kunhan pidätte huolta, että johtamisessanne ei tapahdu muotovirheitä.
Mitä tulee AKT:n valtuuston yksimielisyyteen, Rädyllä oli uskollinen velikerho ympärillään loppuun saakka, ja siellä he jakkaroillaan istuvat edelleen.
Ylioppilas Puupponen
Päivän uutisten mukaan viimeinen pisara oli Rädyn rahankäyttö: leveät edustustilaisuudet ja elinikäisten vuokrasopimusten jakeleminen pikku-Napoleonin luottohenkilöille.
Aivan niin: ihmisten vuosikausia jatkunut kiusaaminen ei AKT:n valtuuston toiminnan perusteella aiheuttanut puheenjohtajan luottamuksen menetystä. Sen aiheutti vasta se, että puheenjohtaja oli saanut aikaan euromääräisiä menetyksiä. Tämä on jälleen viesti työyhteisöjemme käärmeille liituraidoissa: ihmisiä voitte käsitellä miten huvittaa, kunhan pidätte huolta, että johtamisessanne ei tapahdu muotovirheitä.
Mitä tulee AKT:n valtuuston yksimielisyyteen, Rädyllä oli uskollinen velikerho ympärillään loppuun saakka, ja siellä he jakkaroillaan istuvat edelleen.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Oikeuden miehet
TUOMARIT Korkein oikeus edustaa Suomessa suurinta riippumattomuutta, mitä kuvitella saattaa. Poliisikin voi joskus hairahtua ojan puolelle, mutta KKO pysyy aina kaidalla tiellä, oikeuden tiellä, samassa rintamassa Jumalan kanssa.
Siksi olikin yllättävää kuulla Oikeustoimittajien kertovan, että korkeimman oikeuden tuomarit sopivat firaabelitöinään yritysten riitoja ja kuittaavat näiltä muhkeat palkkiot.
Tehtäviä kutsutaan välimiesmenettelyksi. Niissä riidan osapuolet kutsutaan samaan pöytään, ja paikalle pyydetty tuomari ratkaisee riidan ja määrää korvaukset. Toisin kuin oikeudenkäynti, välimiesmenettely on salainen. Yritykset maksavat tuomarin palkkion.
Suurimmat palkkiot kuittasi vuonna 2010 oikeusneuvos Mikko Tulokas, 370 000 euroa. Se on noin kolme kertaa hänen palkkansa suuruinen summa. Vähän pienempiä palkkioita tienasi kahdeksan muuta KO:n tuomaria. KO:ssa on yhteensä 19 tuomaria.
Kiintoisaa on, että usein välimiesoikeuden tuomarin nimeää Keskuskauppakamari.
Korkeimman oikeuden tuomari siis hoitaa Kauppakamarin nimeämänä yritysten asioita ja saa niiltä valtavan summan rahaa. Yritysten nimiä ei – tietenkään – kerrota julkisuuteen.
”Välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption”, sanoo Oikeustoimittajien puheenjohtaja Jarkko Sipilä.
Kaikki on kuitenkin laillista, joten mitään ongelmaa asiassa ei voi olla. Hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!
Salaneuvos Vilmi
Siksi olikin yllättävää kuulla Oikeustoimittajien kertovan, että korkeimman oikeuden tuomarit sopivat firaabelitöinään yritysten riitoja ja kuittaavat näiltä muhkeat palkkiot.
Tehtäviä kutsutaan välimiesmenettelyksi. Niissä riidan osapuolet kutsutaan samaan pöytään, ja paikalle pyydetty tuomari ratkaisee riidan ja määrää korvaukset. Toisin kuin oikeudenkäynti, välimiesmenettely on salainen. Yritykset maksavat tuomarin palkkion.
Suurimmat palkkiot kuittasi vuonna 2010 oikeusneuvos Mikko Tulokas, 370 000 euroa. Se on noin kolme kertaa hänen palkkansa suuruinen summa. Vähän pienempiä palkkioita tienasi kahdeksan muuta KO:n tuomaria. KO:ssa on yhteensä 19 tuomaria.
Kiintoisaa on, että usein välimiesoikeuden tuomarin nimeää Keskuskauppakamari.
Korkeimman oikeuden tuomari siis hoitaa Kauppakamarin nimeämänä yritysten asioita ja saa niiltä valtavan summan rahaa. Yritysten nimiä ei – tietenkään – kerrota julkisuuteen.
”Välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption”, sanoo Oikeustoimittajien puheenjohtaja Jarkko Sipilä.
Kaikki on kuitenkin laillista, joten mitään ongelmaa asiassa ei voi olla. Hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!
Salaneuvos Vilmi
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Automaattimetron kauniit ja rohkeat
JUONITTELU HKL:n saippuasarja automaattimetrosta jatkuu ja jatkuu kuten saippuasarjojen pitääkin. Ja samoilla aineksilla kuin esikuvansa, Kauniit ja rohkeat tai menneisyyden Dallas. Henkilöiden sijasta metrosarjassa pääosissa ovat puolueet, jotka eroavat ja naivat toinen toisiaan ristiin rastiin. Ja jossa todelliset isät ja äidit paljastuvat vasta aikuisille.
Tämän saippuasarjan tarina on, että ensin päähenkilö järjestää alkuperäisen tarjouskilpailun hävinneen Siemensin uuden kilpailun voittajaksi juonella, jossa alkuperäinen tarjouskilpailu mitätöidään. Uusi tarjouskilpailu tehdään Siemensiä varten niin, etteivät muut voi voittaa kilpailua. Tämä onnistuu siten, että kilpailun voi voittaa vain lupaamalla sellaista, mitä on mahdoton toteuttaa. Eletään vuotta 2006. Koska muut kuin Siemens eivät tiedä, että tarjouksessa saa luvata mahdottomia, muiden tarjoukset ovat Siemensiä huonompia, ja Siemens julistetaan voittajaksi.
Ongelmat alkavat kesällä 2010, kun on pakko myöntää, että mahdoton on mahdotonta. Uusimmassa jaksossa ovat liitossa Kokoomus ja Vihreät, jotka päättävät lakaista ongelmat maton alle kolmeksi vuodeksi. Sotkun alulle panneet demarit ovat yksin Vasemmistoliiton kanssa vaatiessaan kaupungille aiheutuvien kulujen ja riskien minimoimista. Demarit vaativat, että venkoilu Siemensin kanssa on lopetettava heti, kun metroliikenne on vielä hallinnassa ja on mahdollista uusia kulunvalvonta jopa ennen länsimetron valmistumista.
HKL:n nettisivulla maanantaina aamupäivällä ollut tiedote kertoi varsinaisesta hattutempusta. Siemens toimittaa automaattimetron alkuperäisen sopimuksen mukaan, mutta sen ei tarvitsekaan toimittaa automaattimetroa alkuperäisen sopimuksen mukaan. Näin on maassa kaikki hyvin, sillä Helsinki odottaa kolme vuotta, kunnes Siemens ilmoittaa, mitä se jättää toimittamatta ja paljonko sovittua enemmän kaikki maksaa. Ja kuin palkinnoksi tästä, HKL:n esityslista lupasi Siemensille vielä hyvityksenä metrovarikon automatisoinnin, ilman ikävää kilpailua muiden toimittajien kanssa.
Viime jaksossa Siemens teki palatsikaappauksen. Kun HKL:n johtokunta osoittautui viisaammaksi kuin virkamiehet, joiden kanssa Siemens oli neuvotellut, Siemens käveli hoviin. Apulaiskaupunginjohtajalle, joka on sarjan henkilöistä vähiten asioista perillä kuten Ridge oikeasta isästään, kerrottiin muka uutena asiana sama, mitä toimitusjohtaja pari viikkoa aikaisemmin oli tarjoamassa johtokunnalle. Silloinkin Siemensin kanssa piti neuvotella kaupan purkamisesta, mutta toimitusjohtaja teki täsmälleen päinvastoin kuin johtokunta vaati edeltäneessä jaksossa.
Viime jakson lopussa kaupunginhallitus, joka ymmärtää metrosta yhtä vähän kuin kaupunginjohtajat, kumarsi kiltisti Siemensille. Eivätkä johtokunnan kokoomuslaiset ja vihreät jäsenet tietenkään voi olla enää eri mieltä kuin veljensä kaupunginhallituksessa.
Entä jos tämä asia olisi tullut kaupunginhallitukseen ennen kuin demareiden piti napata vihreille kuuluva apulaiskaupunginjohtajan paikka? Rohkenen arvata, että kun silloin liitossa olivat Kokoomus ja SDP, Kokoomus olisi myötäillyt vihreiden sijasta demareita ja Siemens-sopimus olisi purettu. Mutta nyt demareilta rukkaset saanut Kokoomus liehitteleekin vihreitä, sillä Guggenheim kurkistelee jo kunnallisvaaliuurnan pohjalla.
HKL:n metrotiedotuksesta vastannut Mirva Haltia-Holmberg ehti tiivistää tilanteen omassa blogissaan jo ennen maanantaiaamun kokousta. Vaikka faktat eivät ole Mirvallakaan aivan kohdallaan, mikä ei ole Mirvan vaan HKL:n väärien perusteluiden vika, päättely on kuitenkin oikein: Miksi ottaa suuri riski ja maksaa paljon automaatista vain automaatin itsensä vuoksi. Kun kerran automaatti käy vanhaksi jo ennen kuin sitä tarvitaan. Ja miksi antaa Siemensille avoin vähintään 20 miljoonan shekki, kun kerran voi olla antamattakin.
Faktat ovat sivussa sikäli, että ei automaattia tarvita koskaan ja avoimen shekin antaminen Siemensille ei ole vain turhaa vaan laitonta. Virkamiesten palkkaamat juristit ovat lehtitietojen mukaan olleet toista mieltä. Mikä tuskin on yllätys, sillä mitä isompi riita saadaan aikaiseksi, sen suuremmat palkkiot näille juristeille kertyy.
Jos siis nyt olisi riidelty 20 miljoonasta, silloin kun Siemens on muuttanut kaikki junat ja asentanut valmiiksi kulunvalvonnan, riidassa lienee nolla perässä. Sen sijaan Helsingin mahdollisuudet pärjätä riitelyssä ovat nolla. Sillä ei ole enää luotettavia kuljettajien ajettavia junia ja niiden kulunvalvontaa. Siemens saa Helsingiltä ihan mitä haluaa, kun vaihtoehtona on, ettei se kytke virtaa tekemäänsä automaattimetroon.
Joten saippuasarja jatkuu. Nyt olemme takautumavaiheessa. HKL:n tuorein nettitiedote on kuin vuodelta 2006, jolloin kaikki oli hienosti. Silloinkin portit oli avattu Siemensille. Emme kuule Brünhilden laulua emmekä näe Phil Marlowen rehellisyyttä. Sen sijaan juonittelu ja pettäminen jatkuvat - helsinkiläisten kustannuksella.
Veli Hopea
Suomen isot mediat - osa maailman velikerhoa
LOBBAUS Nyt kun kohisemme siitä, lentääkö valtiovarainministeri kansainvälisen ahneusmafian salaiseen kokoukseen omilla vai kansan rahoilla, emme ehkä huomaa, keitä muita kokouksissa käy.
Se ei ole mikään salaisuus, sillä valtiovarainministeri itse listasi Suomen ahneusviisujoukkueen vuosi sitten antamassaan vastauksessa Vesa-Matti Saarakkalan kirjalliseen kysymykseen. Kokouksessa ovat olleet valtiovarainministerin esikunnan selvityksen mukaan ainakin seuraavat suomalaisahneet:
Krister Ahlström (1994), Esko Aho (1994), Martti Ahtisaari (1994, 1995, 1996), Antti Blåfield (2008, 2010), Georg Ehrnrooth (1994), Aatos Erkko (1994), Jukka Harmaja (1995), Eero Heinäluoma (2006), Olli-Pekka Heinonen (2001), Seppo Honkapohja (2008), Sirkka Hämäläinen (1994), Jaakko Ihamuotila (1994), Jaakko Iloniemi (1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997), Max Jakobson (1994), Atte Jääskeläinen (2007), Jyrki Katainen (2007, 2009, 2010), Sixten Korkman (2006), Olli Kivinen (2003), Jarl Köhler (1992, 1993, 1994), Johannes Koroma (1993), Paula Lehtomäki (2004), Erkki Liikanen (2005), Paavo Lipponen (1998, 2000, 2001, 2003, 2004), Björn Mattsson (1995), Sauli Niinistö (1997), Johan Nykopp (1962, 1964), Jorma Ollila (1994, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011), Mikael Pentikäinen (2005, 2011), Ulf Sundqvist (1992), Christoffer Taxell (2002), Teija Tiilikainen (2002, 2005, 2007), Björn Wahlroos (2003, 2010), Klaus Waris (1980), Matti Vanhala (1999), Matti Vanhanen (2009), Pentti Vartia (1999), Gerhard Wendt (1994), Janne Virkkunen (1998, 2001), Pertti Voutilainen (1995), Raimo Väyrynen (2008), Hanna Rajalahti (2009), Matti Apunen (2011), Ole Johansson (2011).
Ahneusmafian salakokouksessa on luonnollisesti käynyt Suomen talouden ja politiikan eliitti. Mutta kuten listasta näkyy, siellä ramppaa myös kolmas ryhmä: suurten mediatalojen pienet suuret miehet mm. Ylestä, ja Helsingin Sanomista.
Joten salaisena kansalta pysyvät salakerhojen kokoukset jatkossakin, kyllä median luottojätkät pitävät siitä huolen.
Ylioppilas Puupponen
Se ei ole mikään salaisuus, sillä valtiovarainministeri itse listasi Suomen ahneusviisujoukkueen vuosi sitten antamassaan vastauksessa Vesa-Matti Saarakkalan kirjalliseen kysymykseen. Kokouksessa ovat olleet valtiovarainministerin esikunnan selvityksen mukaan ainakin seuraavat suomalaisahneet:
Krister Ahlström (1994), Esko Aho (1994), Martti Ahtisaari (1994, 1995, 1996), Antti Blåfield (2008, 2010), Georg Ehrnrooth (1994), Aatos Erkko (1994), Jukka Harmaja (1995), Eero Heinäluoma (2006), Olli-Pekka Heinonen (2001), Seppo Honkapohja (2008), Sirkka Hämäläinen (1994), Jaakko Ihamuotila (1994), Jaakko Iloniemi (1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997), Max Jakobson (1994), Atte Jääskeläinen (2007), Jyrki Katainen (2007, 2009, 2010), Sixten Korkman (2006), Olli Kivinen (2003), Jarl Köhler (1992, 1993, 1994), Johannes Koroma (1993), Paula Lehtomäki (2004), Erkki Liikanen (2005), Paavo Lipponen (1998, 2000, 2001, 2003, 2004), Björn Mattsson (1995), Sauli Niinistö (1997), Johan Nykopp (1962, 1964), Jorma Ollila (1994, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011), Mikael Pentikäinen (2005, 2011), Ulf Sundqvist (1992), Christoffer Taxell (2002), Teija Tiilikainen (2002, 2005, 2007), Björn Wahlroos (2003, 2010), Klaus Waris (1980), Matti Vanhala (1999), Matti Vanhanen (2009), Pentti Vartia (1999), Gerhard Wendt (1994), Janne Virkkunen (1998, 2001), Pertti Voutilainen (1995), Raimo Väyrynen (2008), Hanna Rajalahti (2009), Matti Apunen (2011), Ole Johansson (2011).
Ahneusmafian salakokouksessa on luonnollisesti käynyt Suomen talouden ja politiikan eliitti. Mutta kuten listasta näkyy, siellä ramppaa myös kolmas ryhmä: suurten mediatalojen pienet suuret miehet mm. Ylestä, ja Helsingin Sanomista.
Joten salaisena kansalta pysyvät salakerhojen kokoukset jatkossakin, kyllä median luottojätkät pitävät siitä huolen.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Kansan rahoilla salakerhon kokoukseen
Viikko sitten mediassa siteerattiin poliitikkoa, joka puhui tomerasti ahneutta vastaan. "Nyt meidän on aika sanoa näille keplottelijoille 'jo riittää'.", julisti muuan Jutta Urpilainen piukeana puhujanpöntöstään.
Mutta se oli silloin. Nyt Urpilainen on jo matkustamassa yksityismatkalla kansan rahoilla Yhdysvaltoihin. Siellä hän edustaa veli Ollilan ja veli Siilasmaan kanssa Suomen kapitalistijoukkuetta salaisessa Bilderberg-kokouksessa.
Normaalissa kielenkäytössä yksityismatka tarkoittaa matkaa, joka maksetaan itse. Velikerhoissa on eri kielioppi: matkaa, jonka maksavat toiset, kutsutaan tilanteesta riippuen joko yksityismatkaksi tai työmatkaksi.
Ylioppilas Puupponen
Mutta se oli silloin. Nyt Urpilainen on jo matkustamassa yksityismatkalla kansan rahoilla Yhdysvaltoihin. Siellä hän edustaa veli Ollilan ja veli Siilasmaan kanssa Suomen kapitalistijoukkuetta salaisessa Bilderberg-kokouksessa.
Normaalissa kielenkäytössä yksityismatka tarkoittaa matkaa, joka maksetaan itse. Velikerhoissa on eri kielioppi: matkaa, jonka maksavat toiset, kutsutaan tilanteesta riippuen joko yksityismatkaksi tai työmatkaksi.
Ylioppilas Puupponen
torstai 31. toukokuuta 2012
Veljemme Harvardissa
SUHDETOIMINTA Entinen pääministeri Esko Aho lähtee Nokiasta Harvardin yliopistoon.
Melkein-presidentistä Sitran asiamieheksi pudonnut Hyvä Veli Aho kävi
Harvardissa jo reilut kymmenen vuotta sitten, koska Nokia ei silloin
tarvinnut hänen taitojaan. Myöhemmin Nokiakin heltyi ja palkkasi Ahon
yhteiskuntajohtajaksi eli lobbariksi. Hän on johtokunnan jäsen eli
nauttii merkittävää palkkaa.
Harvard-uutisessa kaksi asiaa kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin, vaikka Aho lähtee Harvardiin, hän jatkaa edelleen Nokian neuvonantajana. Nokia siis maksaa palkkaa siitä, että Aho kulkee Harvardissa Nokia-lakki päässä, vaikka ei enää teekään työtä yhtiölle. Tämä on tyypillistä Hyvä Veli -toimintaa, maksetaan palkkaa tyhjästä. Rivikansalainen ei tällaisista eduista saa nauttia.
Toiseksi Ahon tehtävä Harvardissa on ”edistää tutkimusta”, ei siis tutkia itse. Tehtävään kuuluu ”osallistua tiedeyhteisön toimintaan ja tapahtumiin”, mikä tarkoittaa juttelua. Syntyy vaikutelma, että Aholla ei ole enää käyttöä Nokiassa, mutta koska ex-pääministeriä ei voi sentään irtisanoa, hänet siirretään arvovaltaisella nimikkeellä muualle.
Tiedossa ei ole, maksaako Harvard palkkaa Aholle vai maksaako Aho itse siitä, että pääsee kirjoille tähän maineikkaaseen laitokseen.
Ahon titteli Harvardissa on muuten Senior Fellow (suomeksi vanhempi veli).
Salaneuvos Vilmi
Harvard-uutisessa kaksi asiaa kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin, vaikka Aho lähtee Harvardiin, hän jatkaa edelleen Nokian neuvonantajana. Nokia siis maksaa palkkaa siitä, että Aho kulkee Harvardissa Nokia-lakki päässä, vaikka ei enää teekään työtä yhtiölle. Tämä on tyypillistä Hyvä Veli -toimintaa, maksetaan palkkaa tyhjästä. Rivikansalainen ei tällaisista eduista saa nauttia.
Toiseksi Ahon tehtävä Harvardissa on ”edistää tutkimusta”, ei siis tutkia itse. Tehtävään kuuluu ”osallistua tiedeyhteisön toimintaan ja tapahtumiin”, mikä tarkoittaa juttelua. Syntyy vaikutelma, että Aholla ei ole enää käyttöä Nokiassa, mutta koska ex-pääministeriä ei voi sentään irtisanoa, hänet siirretään arvovaltaisella nimikkeellä muualle.
Tiedossa ei ole, maksaako Harvard palkkaa Aholle vai maksaako Aho itse siitä, että pääsee kirjoille tähän maineikkaaseen laitokseen.
Ahon titteli Harvardissa on muuten Senior Fellow (suomeksi vanhempi veli).
Salaneuvos Vilmi
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Ryöstelyä sekasorron suojassa
KORRUPTIO Usein kuulee uutisista, että sekasorron kuten sodan tai muiden levottomuuksien aikana rikollisuus aktivoituu ja leviää. Ihan tavallisetkin kansalaiset alkavat ryöstellä kauppoja, kun kerran tarjoutuu tilaisuus.
Näin tuntuu puuhailevan myös metromafia Espoossa. Kun media on täynnä sekasortoa Kreikasta tai Finnairin toimitusjohtajan lahjussyytteestä, Helsingissä rakennusviraston ja HKL:n lahjuksista tai metron osalta automaattimetrosekoilusta, on hyvä aika teettää suuria päätöksiä.
Savun suojassa ja ilman minkäänlaista julkista keskustelua Espoon kaupunginhallitus päättää yksimielisesti Länsimetroa ja Pisara-rataa kalliimmasta metron jatkeesta Kivenlahteen. Länsimetrosta sentään väännettiin kättä äänekkäästi vuosikymmenet ja tehtiin suunnitelmia toistensa jälkeen sekä suurella julkisuudella vielä YVA. Pisarakin heiluttelee koko valtakunnan liikennebudjettia.
Mutta Espoo on olevinaan rikkaampi kuin Suomi. Sillä on muka varaa porata tunnelia rantametsiköidensä alle 750 miljoonalla. Espoo siis päätti toteuttaa suuremman ratahankkeen kuin mitä Suomessa on koskaan tehty.
Lahjus-Loukon saunanlauteilla veljien kädet lätisevät toinen toistensa selkiä vasten. Peli on jälleen pelastettu. Kun köyhällä valtiolla ei ole varaa porata tunnelia Helsingin alle (=Pisara) eikä Helsingillä varaa porata tunnelia Sipoon metsiin (=Östersundomin metro), Louko järjestää louhintabusinesta, etteivät porakoneet pääse jäähtymään.
Ja mikäs Loukolla järjestäessä, kun ei tarvitse itse maksaa. Eikä tarvitse edes espoolaisten maksaa. Otetaan lainaa vaikka Euroopan investointipankilta 30 vuodeksi Espoon omistaman osakeyhtiön nimiin. Kun laina pitää maksaa takaisin, ei ole enää Espoon kaupunkia, vaan Suurhelsinki. Joten todellisuudessa nykyiset helsinkiläiset ja vantaalaiset maksavat muutaman rikkaan espoolaispoliitikon tyhmyydet.
Hommahan toimi hyvin jo Espoon jätevedenpuhdistamon kanssa. Louko ajoi kiireellä läpi päätöksen mahdollisimman kalliista louhintahankkeesta juuri ennen kuin Espoon vesilaitos liitettiin Helsingin vesilaitokseen jonka nimeksi tuli HSY-vesi. Espoolaiset päättävät, helsinkiläiset maksavat. Mikäs meillä veljillä on sopimuksia tehdessä!
Vientineuvos Valtanen
Näin tuntuu puuhailevan myös metromafia Espoossa. Kun media on täynnä sekasortoa Kreikasta tai Finnairin toimitusjohtajan lahjussyytteestä, Helsingissä rakennusviraston ja HKL:n lahjuksista tai metron osalta automaattimetrosekoilusta, on hyvä aika teettää suuria päätöksiä.
Savun suojassa ja ilman minkäänlaista julkista keskustelua Espoon kaupunginhallitus päättää yksimielisesti Länsimetroa ja Pisara-rataa kalliimmasta metron jatkeesta Kivenlahteen. Länsimetrosta sentään väännettiin kättä äänekkäästi vuosikymmenet ja tehtiin suunnitelmia toistensa jälkeen sekä suurella julkisuudella vielä YVA. Pisarakin heiluttelee koko valtakunnan liikennebudjettia.
Mutta Espoo on olevinaan rikkaampi kuin Suomi. Sillä on muka varaa porata tunnelia rantametsiköidensä alle 750 miljoonalla. Espoo siis päätti toteuttaa suuremman ratahankkeen kuin mitä Suomessa on koskaan tehty.
Lahjus-Loukon saunanlauteilla veljien kädet lätisevät toinen toistensa selkiä vasten. Peli on jälleen pelastettu. Kun köyhällä valtiolla ei ole varaa porata tunnelia Helsingin alle (=Pisara) eikä Helsingillä varaa porata tunnelia Sipoon metsiin (=Östersundomin metro), Louko järjestää louhintabusinesta, etteivät porakoneet pääse jäähtymään.
Ja mikäs Loukolla järjestäessä, kun ei tarvitse itse maksaa. Eikä tarvitse edes espoolaisten maksaa. Otetaan lainaa vaikka Euroopan investointipankilta 30 vuodeksi Espoon omistaman osakeyhtiön nimiin. Kun laina pitää maksaa takaisin, ei ole enää Espoon kaupunkia, vaan Suurhelsinki. Joten todellisuudessa nykyiset helsinkiläiset ja vantaalaiset maksavat muutaman rikkaan espoolaispoliitikon tyhmyydet.
Hommahan toimi hyvin jo Espoon jätevedenpuhdistamon kanssa. Louko ajoi kiireellä läpi päätöksen mahdollisimman kalliista louhintahankkeesta juuri ennen kuin Espoon vesilaitos liitettiin Helsingin vesilaitokseen jonka nimeksi tuli HSY-vesi. Espoolaiset päättävät, helsinkiläiset maksavat. Mikäs meillä veljillä on sopimuksia tehdessä!
Vientineuvos Valtanen
tiistai 29. toukokuuta 2012
Valonvälähdyksiä demokratian risukasassa
VALTA Nyt on demokratian merkkihetki: Suomessa on tapahtunut sellainenkin asia, että kunnanvaltuusto on erottanut kunnanhallituksen. Syy on se, ettei Siuntion kunnanhallituksen toiminta ole herättänyt kuntalaisten ja heitä edustavan valtuuston luottamusta.
Samaan aikaan Suomen pääkaupungissa apulaiskaupunginjohtaja junailee kaupunginhallituksen kanssa nurin demokraattisen HKL:n johtokunnan päätöksen luopua automaattimetrosta, eikä johtokunta, valtuusto saati kansalaiset voi tälle mitään.
Valtion puolella omistajaohjausministeri Heidi Hautala on tänään ilmoittanut, että Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen lähtee, jos hän saa syytteen lahjonnan vastaanottamisesta.
Samaan aikaan Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa lahjusrikkomuksesta tuomittu apulaiskaupunginjohtaja jatkaa vuorovaikutustaan samojen rakennushankkeiden ja -firmojen parissa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä valtuusto saati kansalaiset voi tälle mitään.
Joko tästä ymmärrämme, miksi suurkuntia ja vallankäytön piirin kutistamista niin innokkaasti ajetaan erilaisissa velipiireissä?
Ylioppilas Puupponen
Samaan aikaan Suomen pääkaupungissa apulaiskaupunginjohtaja junailee kaupunginhallituksen kanssa nurin demokraattisen HKL:n johtokunnan päätöksen luopua automaattimetrosta, eikä johtokunta, valtuusto saati kansalaiset voi tälle mitään.
Valtion puolella omistajaohjausministeri Heidi Hautala on tänään ilmoittanut, että Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen lähtee, jos hän saa syytteen lahjonnan vastaanottamisesta.
Samaan aikaan Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa lahjusrikkomuksesta tuomittu apulaiskaupunginjohtaja jatkaa vuorovaikutustaan samojen rakennushankkeiden ja -firmojen parissa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä valtuusto saati kansalaiset voi tälle mitään.
Joko tästä ymmärrämme, miksi suurkuntia ja vallankäytön piirin kutistamista niin innokkaasti ajetaan erilaisissa velipiireissä?
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Elitismi on normaalia
YHTEISKUNTA Jälleen ovat pyssyt paukkuneet maailman onnellisimmassa maassa, ja yhdessä taivastelemme, miten tällaista voi tapahtua Suomessa. Perinteiseen tapaan poliitikot rientävät valittamaan surua. Sivulauseeseen sujautetaan kuluneita hokemia aselaista tai mielenterveyspalveluista.
Uutisen mukaan tekijä oli ihan normaali nuori, jonka Facebook-profiilista ei löytynyt mitään erikoisempaa. Oikeassahan uutinen on: vahvimpien asiaa ajaneen Saksan armeijan ja 542 ihmistä sodassa tappaneen suomalaisen tarkka-ampujan ihailu on nuorelta aivan normaalia, eikä osoita mitään ääriajattelua.
Mikä yhdistää tässä blogissa aiemmin uutisoituja kohtuuttomuuksia ja nuoria, aatteellisia ampujia? Itsensä nostaminen muiden yläpuolelle, etujen haaliminen parhaalle ainekselle, muurien rakentaminen "meidän" ja "teidän" välille ja heikompien polkeminen. Mitä HV-pamput edellä, sitä pienet pojat perässä.
Siis ihan normaalia elämää vuonna 2012.
Ylioppilas Puupponen
Uutisen mukaan tekijä oli ihan normaali nuori, jonka Facebook-profiilista ei löytynyt mitään erikoisempaa. Oikeassahan uutinen on: vahvimpien asiaa ajaneen Saksan armeijan ja 542 ihmistä sodassa tappaneen suomalaisen tarkka-ampujan ihailu on nuorelta aivan normaalia, eikä osoita mitään ääriajattelua.
Mikä yhdistää tässä blogissa aiemmin uutisoituja kohtuuttomuuksia ja nuoria, aatteellisia ampujia? Itsensä nostaminen muiden yläpuolelle, etujen haaliminen parhaalle ainekselle, muurien rakentaminen "meidän" ja "teidän" välille ja heikompien polkeminen. Mitä HV-pamput edellä, sitä pienet pojat perässä.
Siis ihan normaalia elämää vuonna 2012.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 26. toukokuuta 2012
Aro, 15 kertaa parempi kuin konduktööri
AHNEUS Vaikeuksista toiseen vuonna 2011 kulkeneen VR.n toimitusjohtajan tulot kipusivat kyseisenä vuonna 651 000 euroon, kertoo Helsingin Sanomat. Valtakunnan virallisen anteeksipyytelijä Mikael Aron bonuksia kasvatettiin 98 prosentilla.
Uutiset hallitsemattomasta ahneuden kierteestä alkavat olla jokapäiväisiä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Talouden hyvävelikerhot tukevat jättiansioita. Oikeistolainen omistajaohjausministeri ja vasemmistolainen liikenneministeri kiittävät VR:ää. Eduskunta ei puutu asiaan. Ammattiyhdistysliikettä ei kiinnosta.
Kauniita unia.
Ylioppilas Puupponen
Uutiset hallitsemattomasta ahneuden kierteestä alkavat olla jokapäiväisiä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Talouden hyvävelikerhot tukevat jättiansioita. Oikeistolainen omistajaohjausministeri ja vasemmistolainen liikenneministeri kiittävät VR:ää. Eduskunta ei puutu asiaan. Ammattiyhdistysliikettä ei kiinnosta.
Kauniita unia.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 25. toukokuuta 2012
Robottien puoluekokous
VALTA SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen mukaan puoluekokousväki päättää, ketkä valitaan tänä viikonloppuna puoluesihteeriksi ja varapuheenjohtajiksi.
Urpilainen puhuu vaillinaista totuutta, sillä taustalla häärivä eliitti päätti jo sen, keitä ei valita. Ensin Maria Guzenina-Richardson ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä varapuheenjohtajan tehtävistä "aikapulan" takia. Ei samalla, vaan hetkeä myöhemmin hän ilmoitti kannattavansa Antti Lindtmania.
Puoluesihteerikisasta lähti yhtä yllättäen Markku J. Jääskeläinen, joka oli koko kevään pyrkinyt tehtävään tosissaan. Hänkin ilmoitti kannattavansa varapuheenjohtajaksi Antti Lindtmania.
Hakaniemen saunassa on sovittu, että puoluesihteerin tehtävä kuuluu nyt SAK:lle, eikä demokraattisia äänestyksiä haluta vaarantamaan tätä päätöstä. Parhaiten haluttu tulos saavutetaan sopimalla, että potentiaaliset voittajaehdokkaat poistuvat tieltä.
Puheenjohtaja Urpilainen esittää samaan aikaan autuaan tietämätöntä koko operaatiosta väittäen, että puoluekokousedustajat päättävät. Puheenjohtaja ei tietenkään ole tietämätön saati osaton operaatioon. Jos olisi, hän olisi pian entinen puheenjohtaja.
Keskustan nuorisojärjestössä ajettiin takavuosina sääntöihin pykälää, joka kieltäisi henkilövaaleihin liittyvät lehmänkaupat. Piirijärjestöt ja muut jäsenjärjestöt eivät saisi sopia keskenään, ketä kannatetaan tai ketä kampitetaan, vaan valta olisi rivijäsenillä ilman salaisia sopimuksia. Sääntöehdotusta ei koskaan syntynyt, sillä katsottiin, että nuorten on opittava toimimaan sellaisessa poliittisessa ympäristössä, jollainen se on.
Eliitin salapeli on siis opetettu jo varhain puolueiden tulevaisuuden toivoille, joten muutosta demokratian suuntaan ei ole odotettavissa.
Ylioppilas Puupponen
Urpilainen puhuu vaillinaista totuutta, sillä taustalla häärivä eliitti päätti jo sen, keitä ei valita. Ensin Maria Guzenina-Richardson ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä varapuheenjohtajan tehtävistä "aikapulan" takia. Ei samalla, vaan hetkeä myöhemmin hän ilmoitti kannattavansa Antti Lindtmania.
Puoluesihteerikisasta lähti yhtä yllättäen Markku J. Jääskeläinen, joka oli koko kevään pyrkinyt tehtävään tosissaan. Hänkin ilmoitti kannattavansa varapuheenjohtajaksi Antti Lindtmania.
Hakaniemen saunassa on sovittu, että puoluesihteerin tehtävä kuuluu nyt SAK:lle, eikä demokraattisia äänestyksiä haluta vaarantamaan tätä päätöstä. Parhaiten haluttu tulos saavutetaan sopimalla, että potentiaaliset voittajaehdokkaat poistuvat tieltä.
Puheenjohtaja Urpilainen esittää samaan aikaan autuaan tietämätöntä koko operaatiosta väittäen, että puoluekokousedustajat päättävät. Puheenjohtaja ei tietenkään ole tietämätön saati osaton operaatioon. Jos olisi, hän olisi pian entinen puheenjohtaja.
Keskustan nuorisojärjestössä ajettiin takavuosina sääntöihin pykälää, joka kieltäisi henkilövaaleihin liittyvät lehmänkaupat. Piirijärjestöt ja muut jäsenjärjestöt eivät saisi sopia keskenään, ketä kannatetaan tai ketä kampitetaan, vaan valta olisi rivijäsenillä ilman salaisia sopimuksia. Sääntöehdotusta ei koskaan syntynyt, sillä katsottiin, että nuorten on opittava toimimaan sellaisessa poliittisessa ympäristössä, jollainen se on.
Eliitin salapeli on siis opetettu jo varhain puolueiden tulevaisuuden toivoille, joten muutosta demokratian suuntaan ei ole odotettavissa.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Euroopan parasta valehtelua
LOBBAUS Helsingin seudun joukkoliikenteestä vastaava HSL jatkaa valehteluaan ja väittää jälleen, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on "Euroopan huippua".
HSL:n Eurooppa koostuu kuudesta kaupungista: Helsinki, Kööpenhamina, Oslo, Tukholma, Geneve ja Wien. Ne kuuluvat joukkoliikenneviranomaisten mukavaan matkusteluprojektiin, jossa vuosi toisensa jälkeen tutustutaan samojen kaupunkien tekemiin ratkaisuihin ja kehutaan niitä yhdessä. Tämän BEST-projektin yksi osa on tutkimus, jossa kysellään kyseisten seutujen asukkailta mielipidettä, tarkalleen otten tyytymistä oman seutunsa joukkoliikenteeseen.
Tästä HSL vetää johtopäätöksen, että kyselyyn vastanneet suomalaiset ovat matkustaneet kaikissa Euroopan joukkoliikennekaupungeissa, ja todenneet Helsingin niistä parhaaksi.
Koska suomalaisessa mediassa viranomaiset ovat auktoriteettiasemassa, niiden nettipalvelut täyttyvät tänään kritiikittömistä sähkeuutisista, joissa Helsinki on jälleen Euroopan paras. Asiaan vähänkään perehtyvä toimittaja näkisi muutamassa minuutissa, että tutkimusmenetelmä on epärelevantti ja harhaanjohtava, eikä tekisi asiasta uutista. Tai tekisi: uutisen, jossa kerrottaisiin median kuluttajille, että HSL tekee tutkimuksella valheellista propagandaa.
HSL on viranomainen, jonka tehtävä on huolehtia joukkoliikenteen toimivuudesta. Epämääräinen BEST-tutkimus helpottaa tehtävää merkittävästi: ei tarvitse tehdä niin paljon, ja suuri yleisö saa käsityksen, että HSL on onnistunut tehtävässään. Tosiasioita, joita HSL ei propagoi, on mm. se, että HSL-alueen joukkoliikenteen markkinaosuus seisoo paikallaan, ja autoilu on ylivoimaisesti suosituin kulkutapa koko seudulla.
Joukkoliikenteen matkustajamäärien noususta HSL on tiedottanut aktiivisesti, vaikka ne ovat kasvaneet vain suunnilleen samaa tahtia kuin seudun asukasluku. Asiakkaiden tyytyväisyys verissä päin kilpailtuun, ikkunat huurussa ja kyljet rutussa kulkevaan bussiliikenteeseen on laskenut merkittävästi, ja raitioverkko ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Silti seudulla ohjataan mieluummin jättimäisiä investointirahoja metro- ja junaliikenteeseen ja keskitytään katteettomaan itsekehuun.
Mitä tulee BEST-projektin ajatukseen benchmarkingina, eli toisilta oppimisena, sellaista ei HSL-alueella tapahdu, onhan Suomessa kaikki jo parasta. Helsingissä ei haluttu oppia Kööpenhaminan automaattimetrokokemuksista mitään, vaan jatkettiin epätoivoisesti surkuhupaisesti päättynyttä automatisointia. Tukholman onnistuneet kokemukset nykyaikaisesta pikaraitioliikenteestä eivät ole aiheuttaneet HSL:ssä matkimisreaktiota. Oslon jo vuosikymmeniä vanha joustava tapa yhdistellä lähijuna- ja metroliikennettä ei ole Suomen jäykissä olosuhteissa mahdollista.
Sellaista on benchmarking Suomessa.
Jos jotain yksityisen bisneksen tuotetta mainostettaisiin yhtä epämääräisellä tutkimuksella Euroopan parhaaksi, kampanjaan puututtaisiin. Viranomaiselle propaganda on Suomen oloissa täysin sallittua.
Ylioppilas Puupponen
HSL:n Eurooppa koostuu kuudesta kaupungista: Helsinki, Kööpenhamina, Oslo, Tukholma, Geneve ja Wien. Ne kuuluvat joukkoliikenneviranomaisten mukavaan matkusteluprojektiin, jossa vuosi toisensa jälkeen tutustutaan samojen kaupunkien tekemiin ratkaisuihin ja kehutaan niitä yhdessä. Tämän BEST-projektin yksi osa on tutkimus, jossa kysellään kyseisten seutujen asukkailta mielipidettä, tarkalleen otten tyytymistä oman seutunsa joukkoliikenteeseen.
Tästä HSL vetää johtopäätöksen, että kyselyyn vastanneet suomalaiset ovat matkustaneet kaikissa Euroopan joukkoliikennekaupungeissa, ja todenneet Helsingin niistä parhaaksi.
Koska suomalaisessa mediassa viranomaiset ovat auktoriteettiasemassa, niiden nettipalvelut täyttyvät tänään kritiikittömistä sähkeuutisista, joissa Helsinki on jälleen Euroopan paras. Asiaan vähänkään perehtyvä toimittaja näkisi muutamassa minuutissa, että tutkimusmenetelmä on epärelevantti ja harhaanjohtava, eikä tekisi asiasta uutista. Tai tekisi: uutisen, jossa kerrottaisiin median kuluttajille, että HSL tekee tutkimuksella valheellista propagandaa.
HSL on viranomainen, jonka tehtävä on huolehtia joukkoliikenteen toimivuudesta. Epämääräinen BEST-tutkimus helpottaa tehtävää merkittävästi: ei tarvitse tehdä niin paljon, ja suuri yleisö saa käsityksen, että HSL on onnistunut tehtävässään. Tosiasioita, joita HSL ei propagoi, on mm. se, että HSL-alueen joukkoliikenteen markkinaosuus seisoo paikallaan, ja autoilu on ylivoimaisesti suosituin kulkutapa koko seudulla.
Joukkoliikenteen matkustajamäärien noususta HSL on tiedottanut aktiivisesti, vaikka ne ovat kasvaneet vain suunnilleen samaa tahtia kuin seudun asukasluku. Asiakkaiden tyytyväisyys verissä päin kilpailtuun, ikkunat huurussa ja kyljet rutussa kulkevaan bussiliikenteeseen on laskenut merkittävästi, ja raitioverkko ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Silti seudulla ohjataan mieluummin jättimäisiä investointirahoja metro- ja junaliikenteeseen ja keskitytään katteettomaan itsekehuun.
Mitä tulee BEST-projektin ajatukseen benchmarkingina, eli toisilta oppimisena, sellaista ei HSL-alueella tapahdu, onhan Suomessa kaikki jo parasta. Helsingissä ei haluttu oppia Kööpenhaminan automaattimetrokokemuksista mitään, vaan jatkettiin epätoivoisesti surkuhupaisesti päättynyttä automatisointia. Tukholman onnistuneet kokemukset nykyaikaisesta pikaraitioliikenteestä eivät ole aiheuttaneet HSL:ssä matkimisreaktiota. Oslon jo vuosikymmeniä vanha joustava tapa yhdistellä lähijuna- ja metroliikennettä ei ole Suomen jäykissä olosuhteissa mahdollista.
Sellaista on benchmarking Suomessa.
Jos jotain yksityisen bisneksen tuotetta mainostettaisiin yhtä epämääräisellä tutkimuksella Euroopan parhaaksi, kampanjaan puututtaisiin. Viranomaiselle propaganda on Suomen oloissa täysin sallittua.
Ylioppilas Puupponen
Mainostamme, ettei mainonta vaikuta
LOBBAUS Ulkomainosyhtiö JCDecaux on käynnistänyt kampanjan alkoholimainonnan jatkamiseksi nykyisillä, liberaaleilla säännöillä. Kampanjassa väitetään, ettei mainonnalla vaikuteta alkoholin kulutukseen. Taustatukena ovat myös panimoteollisuus ja mainostoimisto Bob Helsinki.
Juopotteluteollisuuden velikerhon viesti ylittää ristiriitaisuudessaan klassikkopiirroksen neliskanttisesta häkkyrästä, jonka kulmat eivät kohtaa toisiaan. Mainostoimisto ja mainospaikkojen myyjä mainostavat, ettei mainonta vaikuta.
Jostakin syystä nämä tahot käyttävät viestinsä ajamiseen samaa mainospaikkaa, jolla oluella, siiderillä ja lonkerolla on menossa jatkuva kampanja: bussipysäkkiä. Varmaankin sattumaa, että bussipysäkeillä tavoittaa hyvin erityisesti aikuisikää lähestyvät nuoret. Heille viesti menee perille myös urheilun kautta.
Aivan kuten taannoin tupakkateollisuus, myös juomatehtailijat väittävät, ettei mainontaa ja tuotteita kohdisteta nuoriin. Mitä nyt samainen Bob Helsinki on palkittu mm. Sinebrychoffin nuorille suuntaamasta kampanjasta, jossa "nostettiin Koffin preferenssiä 18-30-vuotiaiden keskuudessa merkittävästi".
Olvin lonkerokampanjan esittelyssä puolestaan riemuitaan, kuinka ilman kampanjapanostusta ei olisi saavutettu koko Suomen lonkeromyynnin 10,6 prosentin kasvua. Nuorten käyttämässä IRC-galleriassa kampanja sai 150 000 mukavaa kontaktia. Suomen tunnetusti journalistinen mediakin oli innolla mukana: "Keskitimme promon Radio Rockin kampanjasivuille. Heikelä ja Linnanahde nostivat juonnoillaan kiinnostusta kisaan", iloitsee tiedote.
Myös Hartwallin Otto-lonkeron lanseerauskuvauksessa mainitaan, että koko 4,7-prosenttisten long drinkien markkina on kasvanut volyymissa mitaten 49,3 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. "Otto nosti long drinkit puheenaiheeksi", mainosala hehkuttaa.
Molemmat tapaukset todistavat, että mainonnalla alkoholin kokonaismyynti kasvaa, vaikka juopotteluteollisuus nyt väittää propagandassaan, että mainonnalla pyritään ainoastaan viemään kilpailijalta markkinaosuutta.
Ylioppilas Puupponen
Juopotteluteollisuuden velikerhon viesti ylittää ristiriitaisuudessaan klassikkopiirroksen neliskanttisesta häkkyrästä, jonka kulmat eivät kohtaa toisiaan. Mainostoimisto ja mainospaikkojen myyjä mainostavat, ettei mainonta vaikuta.
Jostakin syystä nämä tahot käyttävät viestinsä ajamiseen samaa mainospaikkaa, jolla oluella, siiderillä ja lonkerolla on menossa jatkuva kampanja: bussipysäkkiä. Varmaankin sattumaa, että bussipysäkeillä tavoittaa hyvin erityisesti aikuisikää lähestyvät nuoret. Heille viesti menee perille myös urheilun kautta.
Aivan kuten taannoin tupakkateollisuus, myös juomatehtailijat väittävät, ettei mainontaa ja tuotteita kohdisteta nuoriin. Mitä nyt samainen Bob Helsinki on palkittu mm. Sinebrychoffin nuorille suuntaamasta kampanjasta, jossa "nostettiin Koffin preferenssiä 18-30-vuotiaiden keskuudessa merkittävästi".
Olvin lonkerokampanjan esittelyssä puolestaan riemuitaan, kuinka ilman kampanjapanostusta ei olisi saavutettu koko Suomen lonkeromyynnin 10,6 prosentin kasvua. Nuorten käyttämässä IRC-galleriassa kampanja sai 150 000 mukavaa kontaktia. Suomen tunnetusti journalistinen mediakin oli innolla mukana: "Keskitimme promon Radio Rockin kampanjasivuille. Heikelä ja Linnanahde nostivat juonnoillaan kiinnostusta kisaan", iloitsee tiedote.
Myös Hartwallin Otto-lonkeron lanseerauskuvauksessa mainitaan, että koko 4,7-prosenttisten long drinkien markkina on kasvanut volyymissa mitaten 49,3 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. "Otto nosti long drinkit puheenaiheeksi", mainosala hehkuttaa.
Molemmat tapaukset todistavat, että mainonnalla alkoholin kokonaismyynti kasvaa, vaikka juopotteluteollisuus nyt väittää propagandassaan, että mainonnalla pyritään ainoastaan viemään kilpailijalta markkinaosuutta.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 22. toukokuuta 2012
VR vakoili, lahjottu toimittaja ei uskonut
MEDIA Poliisi on ilmoittanut selvittäneensä VR:n vakoiluepäilyt. Poliisin mukaan VR vakoili työntekijänsä tekemisiä vuonna 2009.
Poliisin ilmoitus tekee naurunalaiseksi helmikuussa julkaistun Etelä-Suomen Sanomien toimittajan kolumnin. Siinä VR:ltä luksuslahjamatkan vastaanottanut toimittaja vaikeroi, että mopo on karannut käsistä, kun väitetään, että "VR seuraisi ihmisiä".
Me median kuluttajat emme tarvitsisi toimittajia, joiden mopossa voitelu pelaa, mutta sytytystulppaa ei ole ollenkaan.
Ylioppilas Puupponen
Poliisin ilmoitus tekee naurunalaiseksi helmikuussa julkaistun Etelä-Suomen Sanomien toimittajan kolumnin. Siinä VR:ltä luksuslahjamatkan vastaanottanut toimittaja vaikeroi, että mopo on karannut käsistä, kun väitetään, että "VR seuraisi ihmisiä".
Me median kuluttajat emme tarvitsisi toimittajia, joiden mopossa voitelu pelaa, mutta sytytystulppaa ei ole ollenkaan.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 21. toukokuuta 2012
Media, arvostelun yläpuolella
MEDIA Jos olette ihmetelleet, miksi median nettiuutisten alla olevissa keskusteluissa on niin vähän itse mediaa ja itse uutisen asetelmaa arvostelevia kirjoituksia, siihen on syy. Media jättää erittäin usein julkaisematta sitä itseään kritisoivat kirjoitukset.
Aktiivisesti uutisia kommentoiva lukijamme arvioi, että vähintään joka kolmas uutista itseään arvosteleva teksti päätyy roskiin. Lukija toimitti julkaistavaksemme kaksi viime viikolla sensuroitua tekstiä. Kumpikaan ei riko kyseisten medioiden sivuillaan ilmoittamia sääntöjä, mutta molemmat pimitettiin. Uutisten väitteitä tukevia kirjoituksia on sen sijaan julkaistu runsain mitoin.
Helsingin Sanomat ei pitänyt lukijamme piikikkäästä kommentoinnista HS:n toimittajan kolumniin, jossa väitettiin, että jääkiekko on rauhan laji. Näin törkeä oli lukijamme:
"Kirjoittaja ei ole ilmeisesti muistanut mainita Sanoma-konsernin omistaman jääkiekkojoukkueen kannattajien toistuvia häiriköintireissuja eri puolella Suomea järjestettäviin jääkiekko-otteluihin. Milloin on poliisi ja milloin palokunta selvittelemässä näiden rauhanomaisten henkilöiden tekemisiä.
Myöskään kirjoittaja ei mainitse Suomenkin jääkiekkokatsomoissa esiintyvää ulkomaisiin pelaajiin kohdistuvaa rasismia. Mainita unohtuu myös jäähallien läpeensä sovinistinen ilmapiiri, jossa naisten tehtävä on heilutella muodostelmassa viuhkoja miesten iloksi ja kärkkyä pojilta yli jääviä jäävuoroja taitoluistelijoille. Jääkiekkopiirit ovat myös niin rauhanomaisia, ettei yksikään homoseksuaalinen jääkiekkoilija ole uskaltanut kertoa valuviastaan."
Ilta-Sanomissa puolestaan meni roskiin kommentti, joka arvosteli uutista, joka oli otsikoitu: Tapani Yli-Saunamäki vapautettiin "terveydellisistä syistä".
"Miksi syy on otsikossa epäilevästi lainausmerkeissä? Onko lehdellä jotain parempaa tietoa vankilasta päästetyn terveydentilasta? Vai onko parempaa lehtibisnestä langettaa epäilyksiä asioiden ylle?"
Kun siis luette suomalaisten medioiden uutiskommentteja, ottakaa huomioon, että Suomen olosuhteissa julkaistaan vain toivotut näkemykset.
Ylioppilas Puupponen
Aktiivisesti uutisia kommentoiva lukijamme arvioi, että vähintään joka kolmas uutista itseään arvosteleva teksti päätyy roskiin. Lukija toimitti julkaistavaksemme kaksi viime viikolla sensuroitua tekstiä. Kumpikaan ei riko kyseisten medioiden sivuillaan ilmoittamia sääntöjä, mutta molemmat pimitettiin. Uutisten väitteitä tukevia kirjoituksia on sen sijaan julkaistu runsain mitoin.
Helsingin Sanomat ei pitänyt lukijamme piikikkäästä kommentoinnista HS:n toimittajan kolumniin, jossa väitettiin, että jääkiekko on rauhan laji. Näin törkeä oli lukijamme:
"Kirjoittaja ei ole ilmeisesti muistanut mainita Sanoma-konsernin omistaman jääkiekkojoukkueen kannattajien toistuvia häiriköintireissuja eri puolella Suomea järjestettäviin jääkiekko-otteluihin. Milloin on poliisi ja milloin palokunta selvittelemässä näiden rauhanomaisten henkilöiden tekemisiä.
Myöskään kirjoittaja ei mainitse Suomenkin jääkiekkokatsomoissa esiintyvää ulkomaisiin pelaajiin kohdistuvaa rasismia. Mainita unohtuu myös jäähallien läpeensä sovinistinen ilmapiiri, jossa naisten tehtävä on heilutella muodostelmassa viuhkoja miesten iloksi ja kärkkyä pojilta yli jääviä jäävuoroja taitoluistelijoille. Jääkiekkopiirit ovat myös niin rauhanomaisia, ettei yksikään homoseksuaalinen jääkiekkoilija ole uskaltanut kertoa valuviastaan."
Ilta-Sanomissa puolestaan meni roskiin kommentti, joka arvosteli uutista, joka oli otsikoitu: Tapani Yli-Saunamäki vapautettiin "terveydellisistä syistä".
"Miksi syy on otsikossa epäilevästi lainausmerkeissä? Onko lehdellä jotain parempaa tietoa vankilasta päästetyn terveydentilasta? Vai onko parempaa lehtibisnestä langettaa epäilyksiä asioiden ylle?"
Kun siis luette suomalaisten medioiden uutiskommentteja, ottakaa huomioon, että Suomen olosuhteissa julkaistaan vain toivotut näkemykset.
Ylioppilas Puupponen
lauantai 19. toukokuuta 2012
Kiekkoviihdettä diktaattorille
VASTUULLISUUS Kansainvälinen jääkiekkoliitto on päättänyt, että vuoden 2014 MM-kisat järjestää Valko-Venäjän pääkaupunki Aljaksandr Lukashenka. Liitto korostaa, ettei päätös ole poliittinen, vaikka onkin.
Jääkiekkoyhteisö toimii täysin loogisesti. Sen nykyinen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon rahaa ja järjestää mukavaa ajankulua aitioeliitille. Jääkiekkoeliitti puolestaan on osa kansainvälistä ahneusjärjestelmää, jota yhteiskuntien säännöt ja arvokeskustelut eivät voisi vähempää kiinnostaa.
"Mielipidevangit ja muut systeeminvastaiset hipit tuskin olisivat edes tulleet kisoihin", Kullervo Kammola letkauttaa.
Ylioppilas Puupponen
Jääkiekkoyhteisö toimii täysin loogisesti. Sen nykyinen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon rahaa ja järjestää mukavaa ajankulua aitioeliitille. Jääkiekkoeliitti puolestaan on osa kansainvälistä ahneusjärjestelmää, jota yhteiskuntien säännöt ja arvokeskustelut eivät voisi vähempää kiinnostaa.
"Mielipidevangit ja muut systeeminvastaiset hipit tuskin olisivat edes tulleet kisoihin", Kullervo Kammola letkauttaa.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 18. toukokuuta 2012
Automaattimetron Brünhilde ei vielä laula
HBL:n ohella olen lukenut myös Mirva Haltia-Holmbergin blogia. Kiitos Mirvalle, joka noudattaa julkisuuslakia toisin kuin HKL - siis
koo-kirjaimella. Mirva nimittäin kertoo blogissaan sen, minkä HKL jättää
kertomatta esityslistoillaan ja pöytäkirjoissaan. HBL - siis bee-kirjaimella -
valotti keskiviikkona puolestaan sitä, mitä kaikkea HKL tekee rikkoakseen
lakia.
HKL:n hallinto kun on pelkkä vitsi. Vai miltä kuulostaa tämän kaupunkilaisten verorahoilla elävän liikelaitoksen normaali käytäntö. Esityslistalla lukee, että esitys asiassa annetaan suullisesti kokouksessa. Ja saman pykälän kohdalla pöytäkirjassa lukee, että asia päätettiin esityslistan mukaan. Erinomaisen hyvää hallintoa ja julkisuutta?
Julkisen hallinnon periaate on, että päätökset pitää perustella, ja perustelut esitetään. Lukee kai jossain laissakin. Tähän ei riitä, että toimitusjohtaja perustelee itse itselleen, kertoo sen johtokunnan poliitikoille ja vaatii, että niin on saman tien päätettävä kuin hän sanoo. Tätä kirjoitettaessa HKL:n nettisivuilta löytyy niukkasanainen päätöstiedote ja Mirvan blogista selkeä selostus siitä, mitä toimitusjohtaja johtokunnalle esitti vasta kokouksessa ja miten johtokunta esityksen mieleisekseen muutti. Että näin noudatetaan hyvää hallintoa ja julkisuusperiaatetta - Mirvan blogissa.
Kun johtokunta viimeksi päätti, että toimitusjohtajan on neuvoteltava sopimuksen purkamisesta, toimitusjohtaja jatkoi neuvotteluja siitä, ettei sopimusta purettaisi. Lehtitietojen mukaan neuvoteltiin oivallisesta ajatuksesta. Sovitaan Siemensin kanssa, että se saa poiketa sopimuksesta miten haluaa ja ilmoittaa sitten jälkikäteen, paljonko se helsinkiläisille maksaa. Tällaista esitti siis HKL:n toimitusjohtaja, jota virka velvoittaa huolehtimaan kaupunkilaisten edusta.
Oliko sitten yllätys, että keskiviikkona toimitusjohtaja esittikin päätettäväksi, että sopimus puretaan? Ei ole. Voi arvata, että kaupungin lakimiehet ovat opettaneet johtajalle hankintalakia ja sitä, että vähemmällä pääsee kun tunnustaa. Toisaalta toimitusjohtaja lunasti ovelasti itselleen tilaisuuden jatkaa neuvotteluja Siemensin kanssa. Ja historian valossa ei ole vaikea ennakoida, kenen eduksi toimitusjohtaja neuvottelee, kun Siemensin johtaja on sanonut julkisuudessa, että puolet sopimuksesta on jo toimitettu.
HKL:n toimitusjohtaja on yhdessä Länsimetro Oy:n toimitusjohtajan kanssa viivytellyt tämän sotkun kanssa vuoden. Sinä aikana on ehditty tehdä paljon sen takaamiseksi, että Helsinki maksaa vähintään 150 miljoonaa siitä, että Länsimetro Oy:n kirjanpidossa säästetään 50 miljoonaa. Lehtikommenttien perusteella tämä näyttää olevan tavoite edelleen, joten HKL:n toimitusjohtajan ponnistelut Helsingin vahingoksi jatkunevat.
Mirvan blogissa on kyselty, joko lihava leidi laulaa. Sanonta juontaa Wagnerin oopperasta Jumalten tuho (Götterdämmerung), jonka esitykset kestivät niin kauan, että katsojat alkoivat jo odottaa oopperan sankarin Brünhilden loppuaariaa. Mutta tuskin olemme vielä päässeet edes tähän Niebelungin sormus -sarjan neljänteen oopperaan, joka viimein tuhoaa Valhallan ja sen pahojen jumalten kirouksen.
Metro-Valtasen kirottu sormus lienee nyt Espoossa levittämässä pahuuttaan, metromafian valtaa pakottaa kaikki ihmiset maan alle pimeyteen ja uhraamaan veronsa metrojumalille. Sormuksen kirous ja lemmenjuomat hallitsevat virkamiehiä ja poliitikkoja edelleen. Kuka olisi Brünhilde, joka uhraisi poliittisen tai virkamiesuransa, heittäisi sormuksen roviolle ja paljastaisi totuuden?
Veli Hopea
HKL:n hallinto kun on pelkkä vitsi. Vai miltä kuulostaa tämän kaupunkilaisten verorahoilla elävän liikelaitoksen normaali käytäntö. Esityslistalla lukee, että esitys asiassa annetaan suullisesti kokouksessa. Ja saman pykälän kohdalla pöytäkirjassa lukee, että asia päätettiin esityslistan mukaan. Erinomaisen hyvää hallintoa ja julkisuutta?
Julkisen hallinnon periaate on, että päätökset pitää perustella, ja perustelut esitetään. Lukee kai jossain laissakin. Tähän ei riitä, että toimitusjohtaja perustelee itse itselleen, kertoo sen johtokunnan poliitikoille ja vaatii, että niin on saman tien päätettävä kuin hän sanoo. Tätä kirjoitettaessa HKL:n nettisivuilta löytyy niukkasanainen päätöstiedote ja Mirvan blogista selkeä selostus siitä, mitä toimitusjohtaja johtokunnalle esitti vasta kokouksessa ja miten johtokunta esityksen mieleisekseen muutti. Että näin noudatetaan hyvää hallintoa ja julkisuusperiaatetta - Mirvan blogissa.
Kun johtokunta viimeksi päätti, että toimitusjohtajan on neuvoteltava sopimuksen purkamisesta, toimitusjohtaja jatkoi neuvotteluja siitä, ettei sopimusta purettaisi. Lehtitietojen mukaan neuvoteltiin oivallisesta ajatuksesta. Sovitaan Siemensin kanssa, että se saa poiketa sopimuksesta miten haluaa ja ilmoittaa sitten jälkikäteen, paljonko se helsinkiläisille maksaa. Tällaista esitti siis HKL:n toimitusjohtaja, jota virka velvoittaa huolehtimaan kaupunkilaisten edusta.
Oliko sitten yllätys, että keskiviikkona toimitusjohtaja esittikin päätettäväksi, että sopimus puretaan? Ei ole. Voi arvata, että kaupungin lakimiehet ovat opettaneet johtajalle hankintalakia ja sitä, että vähemmällä pääsee kun tunnustaa. Toisaalta toimitusjohtaja lunasti ovelasti itselleen tilaisuuden jatkaa neuvotteluja Siemensin kanssa. Ja historian valossa ei ole vaikea ennakoida, kenen eduksi toimitusjohtaja neuvottelee, kun Siemensin johtaja on sanonut julkisuudessa, että puolet sopimuksesta on jo toimitettu.
HKL:n toimitusjohtaja on yhdessä Länsimetro Oy:n toimitusjohtajan kanssa viivytellyt tämän sotkun kanssa vuoden. Sinä aikana on ehditty tehdä paljon sen takaamiseksi, että Helsinki maksaa vähintään 150 miljoonaa siitä, että Länsimetro Oy:n kirjanpidossa säästetään 50 miljoonaa. Lehtikommenttien perusteella tämä näyttää olevan tavoite edelleen, joten HKL:n toimitusjohtajan ponnistelut Helsingin vahingoksi jatkunevat.
Mirvan blogissa on kyselty, joko lihava leidi laulaa. Sanonta juontaa Wagnerin oopperasta Jumalten tuho (Götterdämmerung), jonka esitykset kestivät niin kauan, että katsojat alkoivat jo odottaa oopperan sankarin Brünhilden loppuaariaa. Mutta tuskin olemme vielä päässeet edes tähän Niebelungin sormus -sarjan neljänteen oopperaan, joka viimein tuhoaa Valhallan ja sen pahojen jumalten kirouksen.
Metro-Valtasen kirottu sormus lienee nyt Espoossa levittämässä pahuuttaan, metromafian valtaa pakottaa kaikki ihmiset maan alle pimeyteen ja uhraamaan veronsa metrojumalille. Sormuksen kirous ja lemmenjuomat hallitsevat virkamiehiä ja poliitikkoja edelleen. Kuka olisi Brünhilde, joka uhraisi poliittisen tai virkamiesuransa, heittäisi sormuksen roviolle ja paljastaisi totuuden?
Veli Hopea
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Asuntoja Brezhnevin sotureille
POLIITTISET VIRAT Takavuosina hämmästeltiin röyhkeyttä, jolla Neuvostoliitto palkitsi uskollista puolue-eliittiään. Kansa jonotti kadulla tyhjän lihakaupan edessä, kun puolueväki kävi omissa salaisissa herkkumyymälöissä. Tavallinen ihminen asui vaatimattomasti ja monilla ei ollut edes omaa keittiötä. Parhaat asunnot oli varattu puolueen sotureille.
Suomessa systeemi on voimassa edelleen. Datshallaan pitkää vapaata viettävä Timo Räty sitoutti sihteerinsä solmimalla halvan ja elinikäisen sopimuksen työsuhdeasunnon vuokraamisesta. Aitoon neuvostotyyliin etu ei koskenut pelkästään sihteeriä, vaan myös sihteerin äidille järjestettiin tavallisten AKT:n rivijäsenten subventoima asunto.
De ja vu: AKT:n jäsenillä itsellään palkka riittää vaatimattomaan lähiöluukkuun - jotkut kuljetusammattilaiset oleskelevat jopa yhteisasunnoissa. NKP elää.
Rädyn tavoin pois töistä oleva sihteeri Nesrin Can on nyt tehnyt ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta. Rädyn joukoissa uskollisesti seisova ihmisoikeusaktivisti Can voisi kertoa meille muille, minne voi ilmoittaa kansan kiusaamisesta jatkuvalla, röyhkeällä kohtuuttomuudella, joka vie uskon koko yhteiskuntaamme.
Ylioppilas Puupponen
Suomessa systeemi on voimassa edelleen. Datshallaan pitkää vapaata viettävä Timo Räty sitoutti sihteerinsä solmimalla halvan ja elinikäisen sopimuksen työsuhdeasunnon vuokraamisesta. Aitoon neuvostotyyliin etu ei koskenut pelkästään sihteeriä, vaan myös sihteerin äidille järjestettiin tavallisten AKT:n rivijäsenten subventoima asunto.
De ja vu: AKT:n jäsenillä itsellään palkka riittää vaatimattomaan lähiöluukkuun - jotkut kuljetusammattilaiset oleskelevat jopa yhteisasunnoissa. NKP elää.
Rädyn tavoin pois töistä oleva sihteeri Nesrin Can on nyt tehnyt ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta. Rädyn joukoissa uskollisesti seisova ihmisoikeusaktivisti Can voisi kertoa meille muille, minne voi ilmoittaa kansan kiusaamisesta jatkuvalla, röyhkeällä kohtuuttomuudella, joka vie uskon koko yhteiskuntaamme.
Ylioppilas Puupponen
tiistai 15. toukokuuta 2012
Kaapatut eläkerahat
AHNEUS Eläkeyhtiö Varma myy mökkejä, jotka ovat tähän saakka olleet sen henkilökunnan käytössä. Henkilökunta vastustaa myyntiä, koska se pelkää, että mökit myydään Varman yhtiön johdolle ja lähipiirille. Syytä huoleen on, koska Varma on myynyt mökkejään johtajilleen vuosina 1999-2005, kertoo Helsingin Sanomat.
Varman toimitusjohtaja osoittaa ihailtavaa avoimuutta, kun hän kertoo, ettei kerro, myydäänkö mökit avoimesti vai suoraan Hyvä Veli -kerholaisille. Hän on jo pariin kertaan sanonut, että nyt mökit ovat loppu, jotern syytä huoleen ei ole.
Työeläkeyhtiöissähän on tapana, että jos joku Hyvä Veli sattuu tarvitsemaan asunnon, eläkeyhtiö järjestää sen. Finanssivalvonnasta ei tarvitse huolehtia, koska asuntoja riittää kyllä Fivan hallituksenkin jäsenille.
Eläkemaksut ovat veron kaltaisia maksuja, joita jokainen työntekijä joutuu maksamaan. Niitä ei makseta valtiolle, vaan eläkeyhtiöille. Eläkeyhtiöissä valtaa käyttävät SAK ja EK.
SAK:lle ja EK:lle on käynyt valitettava mutta inhimillinen erehdys: ne ovat alkaneet pitää muiden rahoja ominaan. Eläkevarat kuuluvat kansalaisille, mutta SAK ja EK ovat tehneet niistä oman vallankäyttönsä välineen. Vakuutusmateematikko Olli Pusa puhuu renkien kaappauksesta: työntekijät kavaltavat omistajiensa rahat.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly antoi maanantain MOT-ohjelmassa siunauksensa holtittomalle rahankäytölle. Pääosa varallisuudesta on hyvässä hoidossa, hän sanoi. Hän jätti sanomatta lauseen lopun: ”joten tällaiset muutaman sadan tuhannen euron kuprut eivät tunnu missään”.
Eläkeyhtiöt muuten käyttävät Pusan mukaan vuosittain tuotteidensa markkinointiin satoja miljoonia euroja. On suorastaan koomista, että yhtiöt kilpailevat keskenään näistä veroluonteisista maksuista. Vähän niin kuin valtio järjestäisi mainoskampanjan ja sanoisi, että maksa verosi meille, älä kunnalle.
Salaneuvos Vilmi
Varman toimitusjohtaja osoittaa ihailtavaa avoimuutta, kun hän kertoo, ettei kerro, myydäänkö mökit avoimesti vai suoraan Hyvä Veli -kerholaisille. Hän on jo pariin kertaan sanonut, että nyt mökit ovat loppu, jotern syytä huoleen ei ole.
Työeläkeyhtiöissähän on tapana, että jos joku Hyvä Veli sattuu tarvitsemaan asunnon, eläkeyhtiö järjestää sen. Finanssivalvonnasta ei tarvitse huolehtia, koska asuntoja riittää kyllä Fivan hallituksenkin jäsenille.
Eläkemaksut ovat veron kaltaisia maksuja, joita jokainen työntekijä joutuu maksamaan. Niitä ei makseta valtiolle, vaan eläkeyhtiöille. Eläkeyhtiöissä valtaa käyttävät SAK ja EK.
SAK:lle ja EK:lle on käynyt valitettava mutta inhimillinen erehdys: ne ovat alkaneet pitää muiden rahoja ominaan. Eläkevarat kuuluvat kansalaisille, mutta SAK ja EK ovat tehneet niistä oman vallankäyttönsä välineen. Vakuutusmateematikko Olli Pusa puhuu renkien kaappauksesta: työntekijät kavaltavat omistajiensa rahat.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly antoi maanantain MOT-ohjelmassa siunauksensa holtittomalle rahankäytölle. Pääosa varallisuudesta on hyvässä hoidossa, hän sanoi. Hän jätti sanomatta lauseen lopun: ”joten tällaiset muutaman sadan tuhannen euron kuprut eivät tunnu missään”.
Eläkeyhtiöt muuten käyttävät Pusan mukaan vuosittain tuotteidensa markkinointiin satoja miljoonia euroja. On suorastaan koomista, että yhtiöt kilpailevat keskenään näistä veroluonteisista maksuista. Vähän niin kuin valtio järjestäisi mainoskampanjan ja sanoisi, että maksa verosi meille, älä kunnalle.
Salaneuvos Vilmi
maanantai 14. toukokuuta 2012
Myös St1 haluaa keskittymistä
KESKITTYMINEN Suomen polttoainekaupassa pirteänä vaihtoehtona esiintynyt St1 on siirtynyt ABC-ketjun linjoille. Hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen toivoo, että Suomen huoltoasemaverkosto harvenee radikaalisti. Toisin sanoen Anttonen haluaa, että bensakauppa keskittyy entisestään sitä jo käytännössä kolmestaan hallitseville tahoille, ja vaihtoehdot sekä kilpailu vähenevät.
Anttosen mukaan on huono asia, jos jossakin risteyksessä on neljä keskenään kilpailevaa bensa-asemaa. Hän on myös keksinyt uuden taloustieteen väittämällä, että kilpailun ja tarjonnan vähentäminen alentaisi polttoaineiden kuluttajahintoja.
St1 on tällä lausunnolla liittynyt siihen kasvavaan joukkoon, jossa rehellisestä markkinataloudesta halutaan eroon. Ovathan oligopoli, duopoli tai monopoli miellyttävämpiä toimiympäristöjä tahoille, jotka eivät kuluttajan kuuntelemista ja muutakin kiusallista nöyryyttä vaativassa markkinataloudessa pärjää.
Ylioppilas Puupponen
Anttosen mukaan on huono asia, jos jossakin risteyksessä on neljä keskenään kilpailevaa bensa-asemaa. Hän on myös keksinyt uuden taloustieteen väittämällä, että kilpailun ja tarjonnan vähentäminen alentaisi polttoaineiden kuluttajahintoja.
St1 on tällä lausunnolla liittynyt siihen kasvavaan joukkoon, jossa rehellisestä markkinataloudesta halutaan eroon. Ovathan oligopoli, duopoli tai monopoli miellyttävämpiä toimiympäristöjä tahoille, jotka eivät kuluttajan kuuntelemista ja muutakin kiusallista nöyryyttä vaativassa markkinataloudessa pärjää.
Ylioppilas Puupponen
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Silmäniloa Veljille
VALTA Hyvillä Veljillä on tänä aamuna kotiarestia ja golfvuorot siirretty iltaan, onhan äitienpäivä, eli toinen naisten päivistä. Onneksi loput 363 saadaan olla jätkien kesken ja päättää asioista ilman hameväen häiritseviä huomautuksia ja näkökulmia.
Maanantaina päästään jälleen Helsingin Pörssiklubille istumaan. Siinä se on kunnon klubi, 1520 jäsentä ja heistä naisia nolla. On pidetty tämä talouselämä tällaisena miesten juttuna hei. Naisilla on sitten omat osaamisalueensa.
Keskiviikkona on Keskiviikkokerho. Sielläkin voivat Markut, Hannut, Jussit ja Matit sopia asioista keskenään, eikä tarvitse lämmittää tyttöjen saunaa.
Perjantaina voisi käydä vaikka idänkauppaa junailevan East Officen 23-miehisen hallituksen kokouksessa, jos jäi kerhossa jotain kesken Kaskealan tai Liliuksen kanssa.
Ja pääsee sinne Pörssiklubillekin nainen, kun tulee miesseurassa ja on hyvä jätkä - ihan kuin 60-luvulla ravintoloihin yleensäkin. Niin lupasi klubin johtaja Michael Nyman, kun Yle teki jätkien kerhosta juttua. "Erittäin mukavaa, kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin on mullekin jotain silmäniloa", lausui Nyman ja toivottaa äideille menestystä kodin onnettarina.
Ylioppilas Puupponen
Maanantaina päästään jälleen Helsingin Pörssiklubille istumaan. Siinä se on kunnon klubi, 1520 jäsentä ja heistä naisia nolla. On pidetty tämä talouselämä tällaisena miesten juttuna hei. Naisilla on sitten omat osaamisalueensa.
Keskiviikkona on Keskiviikkokerho. Sielläkin voivat Markut, Hannut, Jussit ja Matit sopia asioista keskenään, eikä tarvitse lämmittää tyttöjen saunaa.
Perjantaina voisi käydä vaikka idänkauppaa junailevan East Officen 23-miehisen hallituksen kokouksessa, jos jäi kerhossa jotain kesken Kaskealan tai Liliuksen kanssa.
Ja pääsee sinne Pörssiklubillekin nainen, kun tulee miesseurassa ja on hyvä jätkä - ihan kuin 60-luvulla ravintoloihin yleensäkin. Niin lupasi klubin johtaja Michael Nyman, kun Yle teki jätkien kerhosta juttua. "Erittäin mukavaa, kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin on mullekin jotain silmäniloa", lausui Nyman ja toivottaa äideille menestystä kodin onnettarina.
Ylioppilas Puupponen
perjantai 11. toukokuuta 2012
Median fanikerho
MEDIA Nyt se on oikein tutkien selvitetty, minkä jo tiesimmekin: Suomen mediasta ei saa objektiivista tietoa Nokiasta. (Suomalaiseksi poikkeuksellisen korkeatasoisen) sanomalehti Hufvudstadsbladetin pääkirjoitustoimittaja Carl-Gustaf Lindenin väitöskirjan mukaan Suomen media myötäili Nokian viestejä, eikä suhtautunut yhtiöön kriittisesti sen menestysvuosina.
Siinä, missä Ruotsin media sanoi Jorma Ollilan "puolustautuneen", Suomen mediassa Ollila "vakuutti", että vaikeudet voitetaan. Lindenin mukaan Suomessa ei ole kriittisen journalismin perinnettä. Myös monen kansalaisen mielestä kriittisyys ja kielteisyys ovat sama asia.
Nokialla on 220 000 suomalaista omistajaa. Siis joka kymmenes työssä käyvä - toimittaja tai toimittajan juttujen kuluttaja - kulkee Nokian osakkeita taskussaan. Molemmilla osapuolilla on ollut hyvä syy pitää peukkuja Nokialle eli Suomelle, mutta journalismia se ei ole.
Suomen mediassa menevätkin sekaisin fanittaminen, neutraali tiedonvälitys ja pyrkimys vaikuttaa uutisoitavaan asiaan. Suomi on median mielestä vene, jota saa ja pitää ohjailla, muttei keikuttaa. Näin toimien media on tasoittanut tietä Hyvä Veli -verkostoille ja sisäsiittoisuudelle, joka on yksi syy suomalaisten arkielämän kalleudelle ja toimimattomalle demokratialle.
Ollessaan monessa tapauksessa myös osa Hyvä Veli -verkostoa media itse hyötyy hymistelystään. Suurimmat mediat ovat samalla alueensa taloudellisia tekijöitä alkaen Sanoma-konsernin laajasta omistuspohjasta eri toimialoilla. Syksyllä ilmestyvä, Helsingin jääkiekkopiireistä kertova kirja kuvaa, kuinka vähän Sanoman omistaman jääkiekkoseuran talousvaikeudet ovat saaneet julkisuutta konsernin lehdissä.
Helsingin Sanomien päätoimittaja luonnollisesti kiistää asian, eivähän Helsingin Sanomia koskevat, ei-toivotut tutkimustulokset voi olla totta.
Ylioppilas Puupponen
Siinä, missä Ruotsin media sanoi Jorma Ollilan "puolustautuneen", Suomen mediassa Ollila "vakuutti", että vaikeudet voitetaan. Lindenin mukaan Suomessa ei ole kriittisen journalismin perinnettä. Myös monen kansalaisen mielestä kriittisyys ja kielteisyys ovat sama asia.
Nokialla on 220 000 suomalaista omistajaa. Siis joka kymmenes työssä käyvä - toimittaja tai toimittajan juttujen kuluttaja - kulkee Nokian osakkeita taskussaan. Molemmilla osapuolilla on ollut hyvä syy pitää peukkuja Nokialle eli Suomelle, mutta journalismia se ei ole.
Suomen mediassa menevätkin sekaisin fanittaminen, neutraali tiedonvälitys ja pyrkimys vaikuttaa uutisoitavaan asiaan. Suomi on median mielestä vene, jota saa ja pitää ohjailla, muttei keikuttaa. Näin toimien media on tasoittanut tietä Hyvä Veli -verkostoille ja sisäsiittoisuudelle, joka on yksi syy suomalaisten arkielämän kalleudelle ja toimimattomalle demokratialle.
Ollessaan monessa tapauksessa myös osa Hyvä Veli -verkostoa media itse hyötyy hymistelystään. Suurimmat mediat ovat samalla alueensa taloudellisia tekijöitä alkaen Sanoma-konsernin laajasta omistuspohjasta eri toimialoilla. Syksyllä ilmestyvä, Helsingin jääkiekkopiireistä kertova kirja kuvaa, kuinka vähän Sanoman omistaman jääkiekkoseuran talousvaikeudet ovat saaneet julkisuutta konsernin lehdissä.
Helsingin Sanomien päätoimittaja luonnollisesti kiistää asian, eivähän Helsingin Sanomia koskevat, ei-toivotut tutkimustulokset voi olla totta.
Ylioppilas Puupponen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)