Kesko-S-mafiasta ei mitään uutta

KESKITTYMINEN S- ja K-ryhmien yhteenlaskettu markkinaosuus on ensimmäisen kerran noussut yli 80 prosentin, kertovat useat tiedotusvälineet. Enää on siis vain 19,5 prosentin matka kahden duopoliin.

Kaksi asiaa, jotka eivät tietenkään liity toisiinsa:

1) Eniten kasvaneen S-ryhmän hallinnossa on runsaasti poliitikkoja.
2) Suomessa ei ole tekeillä mitään poliittisia toimia kaupan keskittymisen suitsimiseksi.

Asiasta kiukkuisten kansalaisten kehotetaan hajaantuvan. Uskokaa nyt jo, että olette Suomessa.

Ylioppilas Puupponen

Puustako? Siitähän rakentavat köyhät

SUHDETOIMINTA Montako vuotta Suomessa on ollut erilaisia hankkeita, joilla yritetään saada puurakentamista takaisin? Varmaankin kymmeniä vuosia.

Aina on hehkutettu, että juuri nyt meillä on edessämme uusi puurakentamisen buumi; puu on ekologista, puu on kaunista, puuta riittää, puu on osa suomalaisuutta. Kaikki ovat kuulleet näitä iskulauseita. Omakotitalot rakennetaankin melko usein puusta, mutta muuten tänne on saatu nousemaan muutama hassu puukerrostalo.

Syy ei voi olla rakennustekniikassa, koska Yhdysvallat on täynnä monikerroksisia puutaloja. Talonrakennustekniikan yliopettaja Vesa Virtanen kertoo Vihreässä langassa, miten asia on: ”Ongelma on, että Suomessa on menneinä vuosina satsattu betonirakentamiseen, ja se hallitaan hyvin. Isot rakennusurakoitsijat omistavat betonielementtitehtaita, joten betonirakentaminen on se edullisin vaihtoehto.”

Ei tarvita kuin yksi nopea Google-haku, niin asia saa vahvistuksen. Suomessa toimii yrityksiä, jotka valmistavat betonielementtejä, suunnittelevat rakennuksia ja rakentavat taloja. Kuvitteleeko joku, että tällainen yritys haluaa opiskella puurakentamista? 

Salaneuvos Vilmi

Pyytääkö Suomi Uudelta-Seelannilta anteeksi?

YHTEISKUNTA Maailman parhaassa maassa on paniikki, kun joku ulkomaalainen on arvioinut Suomea, mutta ei olekaan normaaliin tapaan tyytynyt kehumaan upeaa luontoa ja vieraanvaraista kansaa. Uuden-Seelannin liikenneministerin lehdistöavustajan koko päivä on mennyt vastaillessa suomalaistoimittajien tärkeisiin kysymyksiin.

Suomessa vaikutetaan odotettavan liikenneministerin anteeksipyyntöä, vaikka ministeri lausui Suomesta lähes pelkkiä tosiasioita.

Suomessa vallitsee taloudellinen taantumus ja yritteliäisyyden puute. Suomessa tapahtuu huomattava määrä murhia, ja itsemurhatilastoissa keikumme Euroopan kärjessä. Suomessa on leipäjonoja ja iso joukko loppuiäkseen köyhäksi jääneitä kansalaisia. Maksutonta koulutusta ei peruskoulun jälkeen ole. Naisia meillä ei arvosteta: eräskin teollisuuslaitos väittää valmistamiaan kurasuojia äitien tekemiksi.

Suomen pitäisi siis pyytää anteeksi sitä, että se haaskaa Uuden-Seelannin hallituksen kallista aikaa kyselemällä kuin sääliä anova aasi Ihaa: "What do you think about Finland". 

Ylioppilas Puupponen

Viherpesua raiteilla

MARKKINOINTI VR laskee Ilmalan varikon jätevedet vastikään yhteiskunnan rahoilla kunnostettuun puroon, kerrotaan Vihreä Lanka -lehdessä. Houkuttimena ympäristötuhon tekemiselle on raha: asiallisesti käsitellystä jätevedestä pitää maksaa, kun puroon voi laskea ilmaiseksi.

Näin tekee rautatieyhtiö, joka on näyttävästi mainostanut olevansa mukana maisematalkoissa. "Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja maisema-arvot ovat osa ympäristöystävällistä raideliikennettä", VR:n Otto Lehtipuu iloitsee.

Ja mikäpä on vaivattomampaa maisemanhoitoa kuin ulkoistaa piiperrys hyvämaineiselle ympäristöjärjestölle - omilla takapihoilla voi sitten tehdä mitä huvittaa. 

Ylioppilas Puupponen

Korvaamattomat korvattiin viikossa

AHNEUS Pari viikkoa sitten selitettiin, että johtajia on pakko palkita miljoonilla, joita jaetaan erilaisin nimikkein. Koska muuten ei löydy päteviä johtajia.

Viikko sitten omistajaohjausministeri Hautala poltti päreensä ja antoi potkut Finnairin hallituksen korvaamattomille johtajille.

Nyt eli viikossa seitsemän korvaamatonta johtajaa oli korvattu viidellä. Valinnanvaraa oli ollut. Ja jopa toimitusjohtaja Vehviläinen rohkeni hymyilemään televisioon, että nyt menee hyvin ja tuli hyviä johtajia hallitukseen.

Näin korvaamattomia olivat hyvät veljet ja siskot, jotka lahjovat toinen toisiaan. Vai pitääkö epäillä, että Hautala on jättänyt mainitsematta, paljonko uusille hallituksen jäsenille piti maksaa töihintulorahaa, jotta he suostuivat hallitukseen.

Vientineuvos Valtanen

Tapaus AKT: Hyvät Veljet jatkavat

VALTA Kansakunta on helpottunut, kun AKT:n viestintäpäällikkö Ahde on saanut työpaikkansa takaisin, ja hänen korkeutensa Räty on siirretty sivuun tehtävistään tutkinnan ajaksi. Asia on uutisoitu merkittävänäkin käänteenä.

Todellisuudessa tapahtui lähes pelkästään se, mitä Rädyn pauloissa oleva Hyvä Veli -kerho toivoikin. Hehän tässä voivat olla helpottuneita: ammattiliiton isoa edustajakokousta ei tule, joten sen kummemmin hallitusta kuin valtuustoakaan ei valita uudelleen.

Suomeksi sanottuna: AKT:n tökerö, eripurainen ja lakia Ahteen irtisanomispäätöksellä rikkonut hallitus jatkaa entisessä kokoonpanossaan. Osa heistä ei halunnut edes kuulla Rädyn käytöksestä tehtyjä selvityksiä, vaan teki päätöksen niistä välittämättä. He siis voivat nyt jatkaa kiipeämistään ay-liikkeen entistä korkeammille jakkaroille.

Ja suomennus jatkuu: tekemällään Rädyn hyllyttämispäätöksellä AKT:n valtuusto ei osoita, että Räty olisi sopimaton johtamaan liittoa, vaan päinvastoin. Valtuuston tekemä päätös tarkoittaa, että Räty voi palata johtamaan liittoa heti, kun tutkinta on ohi. Valtuuston mielestä tämä on siis mitä ilmeisimmin myös henkisellä tasolla täysin mahdollista.

Joten: muutaman kuukauden sisällä AKT voi olla jälleen Rädyn ja häntä mielistelevän rönnikopralauman hallinnassa. Ahde kulkee talossa pitkin seiniä Rätyä vältellen, ja työpahoinvoinnista kärsivä henkilökunta jatkaa sairaslomien hakemista.

Kuten tästä opimme, ei Hyvä Veli -kerhoja mikään nitistä. 

Ylioppilas Puupponen

Liikenneministeri ei vastaa ikäviin kysymyksiin

LOBBAUS Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) tihkui helmikuussa ylpeyttä esitellessään ruuhkamaksuja jälleen kerran selvittävän työryhmän puheenjohtajan. Hän on Jorma Ollila, ministeriön tiedotteen mukaan "Nokian hallituksen puheenjohtaja". Kyllönen iloitsi, kuinka selvitystä johtamaan saatiin henkilö "piirien ulkopuolelta".

Ihan sellainen pieni seikka jäi mainitsematta, että Ollila on myös Shellin hallituksen puheenjohtaja ja liikennebiodieseliin investoineen UPM-Kymmenen hallituksen varapuheenjohtaja. Ainakin Voima-lehti ja Elonkehä-lehti ovat pyytäneet myöhemmin Kyllöseltä haastattelua asiasta, mutta Kyllönen on kieltäytynyt kommentoimasta.

Henkilö, joka edustaa yhtiötä, jonka bisnes on riippuvainen autoilun tulevaisuudesta, on yleisen käsityksen mukaan jäävi johtamaan autoilun rajoittamista selvittävää työryhmää. Mutta koska olemme Suomessa, edes mikään tiedotusväline ei kyseenalaistanut Shell-miestä selvittämässä Shellin elintilan kaventamista. 

Ylioppilas Puupponen

Kansainvälinen HV-kerho

PALKKA Suomessa ja myös tässä blogissa on hämmästelty paljastuneita valtionyhtiöiden johdon jättipalkkioita. Ne ovat tosiasiassa vain jäävuoren huippu, sillä perustellaanhan öykkärimäisiä palkitsemisjärjestelmiä nimenomaan sillä, että valtionfirmojen on pystyttävä kilpailemaan yksityisen sektorin johtajista.

Valtionyhtiöistä kohistaan, koska niihin vielä luulemme voivamme vaikuttaa. Poliitikkomme ovat kuitenkin yli puoluerajojen osoittaneet, etteivät he halua puuttua asiaan. Miksi haluaisivatkaan, koska nykyinen, tuloeroja kasvattava ja epäoikeuden tuntemusta kansassa herättävä talousjärjestelmä on rakennettu heidän hiljaisella hyväksynnällään. Asiaa valottaa hyvin mm. Timo-Erkki Heinon analyysi Yhteiskuntapolitiikka-julkaisussa.

Myös tämän kirjoittaja oli joskus sitä mieltä, ettei eliitin palkoilla ja palkkioilla ole väliä, kun heitä on niin vähän. Tietenkin niillä on väliä. Ne kertovat kohtuudesta ja moraalista, joka kulloisessakin yhteiskunnassa vallitsee. Jos niillä ei olisi mitään väliä, se tarkoittaisi, että moraali olisi kuollut.

Sikamaisista palkitsemisjärjestelmistä moraali on jo kuollut. On tehty talousjärjestelmä, jonka luullaan pysyvän pystyssä ilman moraalia. Sosialismi kaatui aikanaan juuri siihen, ettei se vastannut ihmisen moraalikäsitystä. Sama, sisäänrakennettu kohtuuttomuusmekanismi syö nyt meidän yhteiskuntamme tulevaisuutta. Kysymys kuuluukin, hyväksymmekö sen, vai ryhdymmekö kaatamaan sitä.

Merkit uskon ja hyväksynnän loppumisesta ovat jo ilmassa. Yhä useampi ihmettelee, mikä on työelämän sisältö. Henkinen pahoinvointi on laajaa, vaikka aineellisesti asiat ovat paremmin kuin ennen. Ihmiset nykyisen järjestelmän arjessa vaikuttavat ankeilta, suorittavilta. Välinpitämättömyys näkyy, ja tavallisetkin ihmiset alkavat omaksua kyynärpäätaktiikan. Vihapuheen lisääntyminen ja erilaiset äärimmäiset teot eivät kumpua ihmisten tyhmyydestä, vaan epäoikeuden tunteesta.

Suomi on ollut kansainväliselle HV-kerholle otollinen maaperä. Vientivetoinen, pieni maa, jossa on nöyrä, vakavista asioista niukasti kiinnostunut ja barrikadeja välttelevä kansa, on helposti vietävissä ja levittää punaisen maton pyytämättäkin. Velkaan ja jatkuvaan kasvuun perustuvassa yhteiskuntajärjestelmässä kansan enemmistöstä saadaan helposti tottelevaista. Keskiluokkainen perhe, jolle jää käteen laskujen ja muhkeiden lainanlyhennysten jälkeen muutama pikkuseteli kuussa, ei kapinaan nouse.

Sanotaan, ettei "omalla ahkeruudellaan" jättimäisen elintason hankkinutta sovi paheksua. Puhumalla omasta ahkeruudesta ja käyttämällä kateuskorttia annetaan ymmärtää, ettei menestyjä ole tarvinnut nousuunsa muita. Tietenkin hän on tarvinnut.

Se pitäisi myös osoittaa näille öykkäreille. Mitäpä, jos jokainen pudottaisi oman työtehonsa suhteessa ylimmän johtajan elintasoon. Jos johtaja saa 20 kertaa enemmän, tehdään me muut sitten hommia viiden prosentin sitoutumisella - sen arvoisiahan tilipäivänä ollaan. Kauanko joku yritys voisi pyöriä, jos 95 prosenttia työstä tehtäisiin huonosti, ja kauanko sellaisen yrityksen johtajaa katsottaisiin?

Voipa olla, että alkaisi tapahtua enemmän kuin nyt, kun keskiluokka sotii toisiaan vastaan ja pitää yllä kulisseja omasta menestyksestä, vaikka silmät ja korvat ovat täynnä velkaa.

Työtehoa ja sitoutumista laskemalla se sosialismikin kaadettiin.

Ylioppilas Puupponen

Kohtuullista ja kohtuutonta ahneutta

AHNEUS Ojennan ruusun ministerille. Tai ainakin taputtelen olalle. Sillä omistajaohjausministeri Hautala teki jotain täysin odottamatonta, eli pani Finnairin johtajille rahaa jakaneet hallituksen jäsenet kiertoon. Ministerille oli liikaa, kun paljastui, että johtaja Vehviläiselle oli maksettu siitäkin, että hän suostui kovapalkkaiseksi johtajaksi Finnairiin. Eikä tästäkään kerrottu kellekään.

Kun ministeri on aikaisemmin ehtinyt kehua Finnairin palkitsemisia ja asuntokauppoja kohtuullisiksi, nyt ilmeisesti ylittyi kohtuullisuuden raja. Kohtuullista ahneutta oli vaatia työntekijöiltä palkanalennusta, valehdella, että johtajienkin palkkoja alennetaan ja päättää antaa johtajille sitouttamisbonuksia.

Nyt on siis runsaasti vapaalla niitä suomalaisia huippujohtajia, joiden töihin saamiseksi ei tunnu oikein mikään raha riittävän. Kuten meille on vakuutettu. Näemmekö nyt viuhuvaa suomalaista johtajavientiä?

Toivottavasti tämä on vasta siivouksen alkua, ja luuta jatkaa pöhöttyneiden yritysten ja niiden johtajien pöllyttämistä. Ministeri voisi jatkaa ainakin VR:n kanssa, huolimatta siitä, että vielä muutama päivä sitten hän puolusteli Finnairin tapaan VR:nkin johtajapalkkioita eduskuntakyselyn vastauksessaan. Myös Fortumia voisi jälleen arvioida. Asiakkailla ovat sähköt poikki viikkokaupalla ja johtajaa palkitaan miljoonaluokan summilla.

Jos ahneiden tilalle palkataan päteviä, voimme vielä nähdä sen päivän, jolloin valtionyhtiöt tuottavat muutakin kuin bonuksia ja kultaisia kädenpuristuksia.

Vientineuvos Valtanen

Ahneilla on onnellinen loppu

AHNEUS Jatkan sananlaskujen päivittämistä. Sillä suomalainen kansanviisaus näyttää maailman muuttuessa menettävän merkityksensä. Tällä kerralla voi todeta, että ahneus on muuttunut hyveeksi, joka johtaa onneen. Eikä ahneudessa ole mitään hävettävää, päinvastoin. On vähintään kohtuullista olla ahne. Ahneushan on ominaisuus, joka pätevöittää ja tekee korvaamattomaksi.

Mistä on tullut finanssikriisi? Amerikassa se tuli siitä, että upporikkaat pankkiirit keksivät ahneuksissaan, miten voivat rikastua vielä lisää. Rahamarkkinoita sääntelevät lait kumottiin ja pankkiirit alkoivat arvioida ja valvoa itse itseään. Kaikkien muiden vahingoksi tietenkin. Nämä muka markkinatalouden kannattajat järjestivät itselleen oman suunnitelmatalouden eli sosialismin, joka kelpasi kernaasti, kun saivat itse olla sitä suunnittelemassa. Reaalitalouden kanssa sillä oli yhtä vähän tekemistä kuin sosialismilla. Mutta niin on pakko ollakin, sillä eihän muuten onnistu järjestää pankin tietokoneen bittitilille tarpeeksi paljon nollia.

Suomessa ministerin arvon saanut Christoffer Taxell puolustaa johtajiensa ahneutta. Silloin, kun firman työntekijöiltä vaaditaan sitoutumista yhtiöön luopumalla palkasta, on soveliasta vaatia johtajien sitoutumista yhtiöön antamalla heille lisää rahaa. Vaikka johtajilla ei edes ole mitään tarvetta lisärahalle. Selitys on, että muuten joku toinen firma tulee, ostaa johtajat pois, ja firma luhistuu. Mutta ilmeisesti firma ei Taxellin mielestä luhistu, jos joku toinen firma vie työntekijät maksamalla heille normaalia käypää palkkaa.

Mikähän pätevyys on hallituksen puheenjohtajalla, joka ei näytä ymmärtävän, että ökypalkatut johtajat eivät firmaa yksin pyöritä. He eivät saa ensimmäistäkään lentokonetta ilmaan, tuskin osaavat edes kirjata matkustajia sisään koneeseen. Yrityksen henkilöstö on ketju, joka on niin vahva kuin heikoin lenkki. Johtaja-lenkin paksuntaminen ei vahvista ketjua, mutta voi jumittaa sen.

Johtajien ruokottomat palkkiot ovat lainoppineiden mukaan lainmukaisia. Lainmukaista on sekin, ettei johtajapalkkioista kerrota omistajille. Mutta on harhaluulo, että se mikä on lain mukaan on myös oikein. Lait voidaan säätää ja muuttaa kuten halutaan. Puna-Khmerien demokratiassa laki kielsi silmälasit.

Ja lakeja voidaan myös kiertää. Finnairin johtajapalkkioita ei tietenkään haluttu julkisuuteen. Siksi niistä ei ollut sopivaa kertoa myöskään Suomen hallituksen ministerille. Ja jotta ei tarvitse kertoa ministerille, on helppo keksiä salailulle muka lain pakottama peruste siitä, ettei kerrota muillekaan omistajille. Ydinasiahan on se, että ei mikään laki pakota salaamaan rahan jakamista johtajille. Kun ei salata, voi kertoa ministerillekin. Ei kertomista estä laki vaan salailun halu.

Mutta mitä ovat ne johtajat, joilla ei ole työssään muuta motivaatiota kuin raha. Ne ovat nollia? Ei, vaan vielä pahempaa. Ahneus on syöpä, joka tuhoaa yhteiskunnassa hyvinvoinnin ja firmassa menestymisen. Finnairin tapauksessa näyttää siltä, että olisi ollut vain parempi antaa ahneiden johtajien mennä, jos kerran ei ole kiinnostusta järjestää menestystä firmalle, ainoastaan itselleen.

Mutta ahneet saivat rahaa, ahkerat palkanalennusta. Joten ahneudella oli onnellinen loppu.

Veli Hopea

Putkiremontti kannattaa, tekijälle

KANSA MAKSAA Ylen äskettäinen MOT-ohjelma käsitteli putkiremontteja, joista on paisunut ihmiselämän toiseksi suurin investointi. Putkiremonttia suunnitteleva taloyhtiöhän lähtee hankkimaan putkiremonttia, mutta kaikenlaisen pehmityksen ja lobbauksen avustamana huomaa, että seiniä lukuunottamatta uusiksi menee melkein kaikki. "Samallahan ne kannattaa tehdä", hyräilee moni asukaskin huomaamatta, että ilmastoinnin, parvekelasien ja antenniverkon muutoksille ei itse asiassa ollut mitään erityistä tarvetta.

Remonttibisnekselle on tietenkin parempi, mitä totaalisemmin asukkaat saadaan purkamaan onnen pesänsä. Rahamiesten paha uhkaaja on viime vuosina ollut vaihtoehtojen ilmestyminen markkinoille. Putket voidaan pinnoittaa tai sukittaa, jolloin asiakas tarvitsee putkiasentajien ainutlaatuista ammattitaitoa entistä vähemmän. Kun remontti ei aiheuta kaiken hajottamista, ei tule myöskään tilaisuutta myydä "siinä samalla" kaikenlaista muuta uusittavaa.

Mitä erikoisempia selityksiä on kuultu, miksi uudet tekniikat ovat riski ihmiskunnalle, ja moni on uskonutkin. Kerhomme sai haltuunsa helsinkiläisen suuren taloyhtiön konsulttilaskelman, jossa pistetään vielä paremmaksi: pinnoitusvaihtoehto ei ole ainoastaan huono, vaan myös täydellistä remonttia kalliimpi.

1. Perinteinen täysremontti ja kaikkien kylpyhuoneiden uusiminen 11 730 000 e
2. Pinnoitus ja joidenkin kylpyhuoneiden uusiminen 13 430 000 e
3. Pelkkä pinnoitus 10 064 000 e

Asiaa esitelleessä tilaisuudessa ollut kansalainen otti myös kellolla aikaa, kuinka kauan konsultilta menee, kun seinälle heijastetaan ensimmäinen kuva epäonnistuneesta pinnoitusremontista. Ja pim, 11 minuutin kohdalla alkoikin vaihtoehtojen mustamaalaus. Erikseen vielä korostettiin, että asia on päätettävä viikon päästä yhtiökokouksessa, ja kuinka suunnitelmat ovat kyllä jo edenneet tämän täysremontin pohjalta.

Lukija varmaan arvaa, että taloyhtiö valitsi perinteisen ja turvallisen täysremontin. Järkyttyneessä yleisössä monikin supisi, että "eihän tämä voi olla mahdollista, että pienempi työ maksaa enemmän kuin isompi".

Kyllä se on mahdollista, Hyvien Veljien maassa.

Ylioppilas Puupponen

Hilkka Ahde pilaa Hyvä Veli -hankkeen

VALTA Ylen A-talkissa oli luvassa kiintoisa AKT väittely, kun kaksi Timo Rädyn tukijaa kohtaisi kaksi Rädyn vastustajaa. Tunnelma lässähti, koska Räty-leiri peruutti tulonsa. Pois jäivät entinen demarikansanedustaja Tero Rönni ja AKT:n hallituksen ex-varapuheenjohtaja Pentti Perkiöniemi. AKT-hallituksen nykyjäsen Jarkko Arpula arveli ohjelmassa, että miehiä hävettää sen verran, että ei he eivät kehtaa tulla kertomaan, mitä on tullut tehtyä. Aivan kuin rätyläiset olisivat heittämässä pyyhkeen kehään. Ainakaan heillä ei ole mitään, millä he voisivat puolustautua.

Rönni on vihjaillut, että koko sopassa kyse on valtapelistä, jonka nappulaksi Hilkka Ahde on joutunut. Rönni on oikeassa, että valtapeliä pelataan, mutta suurin nappuloiden siirtelijä on Timo Räty, ei Ahde tai kukaan hänen tukijansa. Kuljetusalalle valmistellaan 100 000 jäsenen suurliittoa. Siihen tulisivat mukaan bussi- ja rekkakuskit, ilmailuala, posti ja logistiikka, merimiehet, lentoemännät ja stuertit sekä veturimiehet.

Timo Räty ja hänen taustajoukkonsa ovat varmistelleet itselleen uudessa suurliitossa hyviä asemia. Nyt hanke on menossa mönkään, koska neuvottelut on keskeytetty AKT:n sisäisen riitelyn takia.

AKT:n hyvä veli -kerholaisia tietysti sapettaa, koska Hilkka Ahde on pilannut heidän hankkeensa. Rädystä taatusti kaavailtiin uuden liiton puheenjohtajaa, mikä olisi tehnyt hänestä ay-maailman kärkinimen. Ja tukijoille olisi tietysti ollut luvassa hyviä työpaikkoja. 

Salaneuvos Vilmi

Rautava: Kansan mielipiteellä ei merkitystä

KANSA MAKSAA 75 prosenttia helsinkiläisistä vastustaa Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan Guggenheim-gallerian rakentamista. Vastaajat pitävät tärkeämpänä mm. keskustakirjaston toteuttamista.

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautavan mukaan kansan mielipiteellä ei ole merkitystä. Kansalaiset tapaavat vastustaa kaikenlaisia upeita hankkeita, Rautava viestittää.

Kyllä. Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että kansalaiset ovat valmiita maksamaan jopa enemmän veroja, jos niillä parannetaan julkisia palveluita, mm. terveydenhoitoa ja vähäosaisten turvaa. Ja koska kansalaiset ovat tässäkin asiassa väärässä, on julkisia palveluita huononnettu vuosikaudet samalla, kun verotusta on kevennetty.

Mainittakoon, että Rautavan johtama kaupunginhallitus on Helsingin asukkaiden kunnallisvaaleissa valitseman kaupunginvaltuuston toimielin. Demokraattisissa maissa kaupunginvaltuuston tehtävä on tehdä kansalaisten toivomia päätöksiä.

Ylioppilas Puupponen

Tutkimus: Raitistuminen huonontaisi bisnestämme

MARKKINOINTI Päivittäistavarakauppa on huolissaan siitä, että kansalaisten alkoholinkulutus laskisi 2-4 prosenttia, jos oluiden vahvuuksiin tehtäisiin muutoksia. Tämä kauhuskenaario aiheuttaisi myös panimotuotteiden myynnin puolittumisen yhdistyksen jäsenyrityksissä. Asia selviää tutkimuksesta, jonka on ystävällisesti rahoittanut Päivittäistavarakauppa sekä Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto.

Myös kauppojen keskittyminen, joka on päivittäistavarakaupan normaali bisnesintressi,on valjastettu alkoholimyynnin puolustukseen. Päivittäistavarakauppa tirauttelee krokotiilin kyyneliä siitä, kuinka lähikaupat ja kioskit vähenisivät, jos niiden kultabisnes, eli huoneenlämpöisen oluen, siiderin ja lonkeron myynti huononisi.

Mainittakoon, että herttaisista putiikeista nyt huolissaan olevan Päivittäistavarakauppa Ry:n hallituksessa on edustajat seuraavista pikkuliikkeistä: Osuuskauppa Hämeenmaa, Suomen Lähikauppa Oy, R-kioski Oy, Wihuri Oy, Ruokakesko Oy, SOK, K-kauppiasliitto ry, Stockmann Oyj, Lidl Suomi Ky ja Tokmanni Oy. 

Ylioppilas Puupponen

AKT:n Räty: Suomi ihmisistä välittämisen tielle

PAINOSTAMINEN Hakaniemen Hyvä Veli -kerho on äänin 11-9 päättänyt, että Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitossa vallitsee luottamuspula tiedotuspäällikköä kohtaan. Tämän seurauksena on päätetty irtisanoa kyseinen henkilö, joka on uskaltanut vihjailla, että 2,5 vuoden mykkäkoulu on työpaikkakiusaamista.

Sivullisen mielestä tosin luottamuspula vallitsee tuolla äänestystuloksella AKT:n hallituksen sisällä, mutta sehän on tietenkin vain työväkeä hajottamaan pyrkivää propagandaa.

Lopuksi luemme suuren ajattelijan, Timo Rädyn ajatuksia siitä, miten muiden pitäisi toimia.

"Ammattiyhdistysliikkeen toiminnan onnistumisen mitta ei ole raha, vaan kyky parantaa työelämää, vahvistaa ihmisten taloudellista turvallisuutta ja kehittää yhteiskuntaa ihmisten jokapäiväisen elämän tarpeet huomioivaksi."
Timo Rädyn vappupuhe Hyvinkään torilla 2010

"Meidän selkeä viesti on, että EI hallituksen eläke-leikkauksille, vaan KYLLÄ työssä jaksamiseen panostamiseen."
Timo Rädyn vappupuhe Hyvinkään torilla 2010

"Seuraavissa vaaleissa Suomi on palautettava yhteistyön, hyvinvoinnin rakentamisen ja ihmisistä välittämisen tielle."
Timo Rädyn vappupuhe Hyvinkään torilla 2010

Ylioppilas Puupponen

Valheella on pitkät jäljet

VALEHTELU Luin jälleen HBL:ää. Se aloitti automaattimetrojuttunsa tällä kertaa Aisopoksen sadun sanonnan mukailulla happamista pihlajanmarjoista. Joten plagioin idean tähän. Sananlaskun mukaan valheella on lyhyet jäljet, mutta automaattimetrovalheella on pitkät jäljet.

Valtuusto keskusteli karkauspäivänä valtuutettu Kauko Koskisen valtuustokysymyksestä lähes yhtä herttaisen yksimielisesti kuin muutama vuosi sitten, kun valtuutetut kehuivat, miten erinomainen on automaattimetro. Mutta nyt yksimielisyys loisti siitä, miten surkea se on. Ainakin jos on kyse siitä, mitä on sovittu suuren monikansallisen Siemensin kanssa.

Valehtelulla on pitkät jäljet, sillä valehtelu automaattimetrosta on alkoi jo 1974. Silloin metrotoimisto painatti esitteen, jossa on samat kehut kuin HKL:n 2003 tekemissä automaattimetroraporteissa. 2005 joukkoliikennelautakunnassa epäiltiin. HKL:n johtaja Vepsäläinen vakuutti lautakunnalle, että ei tarvita laituriovia. Valtuutetuille vakuutettiin, että maailmassa on kymmeniä erinomaisesti toimivia automaattimetroja, ja vain ne voivat ajaa lyhyemmillä vuoroväleillä kuin Helsingin 4 minuuttia. Lisäksi nopeus nousee, energian kulutus laskee, bussi- ja ratikkaliikennettä voi vähentää ja matkustajamäärät sekä lipputulot lisääntyvät.

Kaikki on ollut valehtelua. Vepsäläinen ehti ennen eläkkeelle lähtöään myöntää, että laituriovet tarvitaan. Siemens on nyt itse myöntänyt kaiken hyvän luvanneen tarjouksensa valheeksi. Apulaiskaupunginjohtaja Sauri myönsi, ettei valtuustolle kerrottu, että ei missään ollut vanhoista junista muutettua automaattimetroa. Valheen jälkien pituus on tähän mennessä 38 vuotta.

Mutta näyttävät jäljet vielä jatkuvan. Saurin mukaan valehdelleen Siemensin kanssa voidaan sopia uusi hankintasopimus, jossa automaattimetroissa on kuljettajat. Ja on pakko sopia Siemensin kanssa Länsimetron vuoksi. Muuten ei voi ajaa Länsimetrossa pakollisia lyhyitä vuorovälejä. Eli naapurikaupungin metropuuhastelut ohjaavat ja pakottavat Helsingin päätöksentekoa ja veronmaksajien rahojen tuhlaamista.

Ne, jotka näyttävät tietävän, mikä on valhetta ja mikä ei, esiintyvät nimettöminä blogikommentaattoreina, ja ovat entisistä ja nykyisistä lupauksista eri mieltä. Tähän mennessä myönnettyjen valheiden osalta ovat olleet oikeassa. Ehkä siksi, että ovat metron kanssa todellisesti tekemisissä.

Kuinka paljon meille valehdellaan ja tuhlataan verorahoja ja suomalaisten hyvinvointia näiden valheiden perusteella? HKL:n johtokunnan puheenjohtajan Jessica Karhun mukaan kansainvälisen suuryhtiön kanssa ei voi toimia avoimesti. Siksikö, että silloin valehtelu käy vaikeaksi?

Onko metro ainoa asia, joka perustuu vuosikymmenet valehteluun? Vai onko niin, ettei valehtelua olekaan se, mikä jää valheeksi paljastumatta. Eläkevakuutusyhtiön johtaja ei valehtele, kun hän jättää kertomatta asuntoedustaan tai asuntonsa myynnistä siten, että saa jäädä itse asumaan muodollisella vuokralla.

Kreikassakin valehdeltiin, oikein valtiona. Sielläkin taitaa valehtelulla olla vuosikymmenten pitkät jäljet Kreikan kansan tulevaisuudessa. Aisopos oli muuten kreikkalainen.

Veli Hopea

Plussa-korttisi valvoo nyt sinua

KESKITTYMINEN Suomessa oli 1.3.2012 yleinen liputuspäivä kansanelätyslaitos Keskon Plussa-kortin uudistuksen kunniaksi. Kuluttajien tekemisiä ohjailemaan pyrkivien kaupan keskusliikkeiden valta on taas yhden piirun verran suurempi, alkoihan K-ryhmä kyseisellä päivämäärällä rekisteröidä kaikki kansalaisten tekemät Plussa-ostokset. Näin Keskolla on pian tarkka tieto kaikesta, mitä sen uskollinen asiakas ketjun erilaisissa liikkeissä tekee.

Osa kansalaisista pitää asiaa merkityksettömänä tai peräti toivottavana: kauppahan voi ehkä palvella heitä paremmin. Tähän ei kuitenkaan tarvittaisi yksityiskohtaista valvontajärjestelmää, sillä tieto tuotteiden menekistä kaupoilla on ollut saatavissa jo vuosikymmeniä.

Ostosten valvomisen todellinen, eli taloudellinen tarkoitus on avata entistä parempi mahdollisuus kuluttajien ohjailuun, ja syöttää täsmämainontaa entistä enemmän mutta entistä huomaamattomammin asiakkaiden tärykalvoihin ja pupilleihin. Esimerkiksi K-ryhmän kilpailijaketjuun kuuluvan autoliikkeen myyntitykit ovat saaneet tietoja paljon koiranruokaa ostavista ruokakaupan asiakkaista, jonka jälkeen heille on kaupiteltu farmariautoja. Automainonnan kohteet tuskin ovat tästä tietoisia, eikä heidän toivotakaan olevan.

Valvonnan seurauksena on entistäkin laskelmoidumpi ja tasapaksumpi NovaPlussaABC-yhteiskunta, jossa arki kutistuu RISC-analyysin turvalliselle keskiakselille. Tarjonta yksipuolistuu, vahvemman valta suurenee ja heikomman valta pienenee: no eikös se ollut Nallenkin mielestä ihan normaalia luonnonjärjestyksen mukaista kehitystä. 

Ylioppilas Puupponen

VR:n lahjoma toimittaja puolustaa VR:ää

LAHJONTA VR:n kolmen päivän Lapin-matkan vastaanottanut Etelä-Suomen Sanomien toimittaja paheksuu 28.2. julkaistussa kolumnissaan VR:n asioita paljastavaa VRLeaks-blogia. Toimittajan mukaan "mopo on karannut käsistä", kun VRLeaks "väittää, että VR keräisi laitonta henkilörekisteriä tai seuraisi ihmisiä".

Toimittaja antaa siis oman tuomionsa ajoissa, ennen kuin poliisi on ehtinyt kunnolla edes aloittaa asian tutkimuksia. Helsingin rautatieaseman ympäristössä tapahtuvan, vartiointiliikkeille ulkoistetun valvonnan toimintatavat ja bisneksen periaatteet ovat kuohuttaneet pinnan alla jo pitkään, ja rekistereistä on huhuttu. Media mahtavine resursseineen ei kuitenkaan ole joutanut asiaa selvittämään, yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Toimittaa kiukuttaa myös se, että joku yrittää läpivalaista median toimintaa kertomalla, millaisia luksusmatkoja esimerkiksi VR toimittajille järjestää. "Minun on vaikea ymmärtää, ketä edellä mainitusta lehdistöseminaarista kertominen palvelee", toimittaja tilittää. Meille median kuluttajillehan asia on itsestäänselvä: se palvelee meitä arvioidessamme median uskottavuutta erilaisten asioiden raportoijana.

Journalistien osallistuminen erilaisten tahojen järjestämille huvimatkoille on herättänyt alalla sisäistä keskustelua. Mm. Aamulehden ja Keski-Uusimaan toimittajat tuomitsivat tuoreeltaan journalistien lähtemisen VR:n äskettäiselle Lapin reissulle.

Etelä-Suomen Sanomien toimittaja voisikin nyt kysyä itseltään, parantaako hänen kirjoittamansa kolumnin uskottavuutta ja helpottaako kiistanalaisista asioista kirjoittamista se, että on osallistunut toisen osapuolen järjestämälle lahjontareissulle, joka oli käytännössä lomamatka. Vihje: jos ei vieläkään sytytä, Journalistin ohjeiden kohta 4 voi auttaa vastaamaan kysymykseen.

Ylioppilas Puupponen

Journalistin ohjeet, kohta 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

Pravda julkaisee kommenttisi, kun kehut

VALTA Valtakunnan päälehti Hesari aikoo muuttua pienemmäksi, ns. tabloid-kokoiseksi lehdeksi. Siinä lehden sivun koko on noin puolet nykyisestä. Eli sama kuin esim. suomenruotsalaisten Huvudstadsbladetilla tai Iltalehdellä ja Ilta-Sanomilla, jotka kansa tuntenee paremmin kuin ruotsinkielisen päälehden. Sivukoon muutoksesta käydään moderniin tapaan avointa keskustelua Hesarin nettisivuilla. Mutta tässäkin asiassa avoimuudella on rajansa. Se käy ilmi blogimme lukijan lähettämästä kommentista.

Anonyymi lukijamme oli lähettänyt Hesarin keskusteluun kommentin, jossa kiitteli kokomuutosta ja toivoi samalla, että Hesari lopettaisi vielä esim. Guggenheimin ja metron lobbauksen. Sitten lukija voisi harkita Hesarin tilaamista. Hesarin toimituksen egolle tämä oli liikaa, mikä tietenkin osoittaa vain sen, että lukija oli oikeassa. Jos Hesari ei lobbaisi, se voisi sallia tällaisen kommentin julkaisemisen, sillä jokainen lukija ymmärtäisi kommentin aiheettomaksi.

Vai onko lukijamme kuitenkin väärässä? Ilman kattavan tutkimuksen tekemistä voi verrata Hesarin ja jo tabloidkoossa ilmestyvän HBL:n uutisointia esimerkiksi mainitusta metrosta. Hesari julkaisi näyttävästi sille vuodetun lakimiesten arvion virkamiesten ja Siemensin tekemän sopimuksen vahingollisuudesta kaupungille, mutta muuten Guggenheimia euroissa laskettuna suuremmasta metrosotkusta Hesari ei kirjoita juuri mitään. HBL on tehnyt automaattimetrosta useita näyttäviä tabloidsivujen kokoisia juttuja. Niissä ei toisteta vain asiaa hoitaneiden virkamiesten omia selityksiä, vaan asioita on pengottu vaivaa säästämättä, ja netissä annetaan linkit aineistoon, jota on toimittajalla ollut lähteenä. Henkilöiden lausuntoja esitetään tasapuolisesti.

On totuus, on pravda (venäjänkielinen sana totuus, jota käytettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen lehden nimenä) ja on journalismi, joka tarkoittaa avointa ja objektiivista, siis ei puolueellista ja asenteellista tiedonvälitystä. Totuus on usein vaikea selvittää, eikä aina selviäkään. Pravdan totuus on yhtä luotettava kuin 99 %:n kansanäänestys. Ei tarvita kummoista vertailua, niin näkee, että HBL on Hesaria lähempänä totuutta, kun keinona on journalismi ja aiheena metro.

Mutta se vuodettu muistio. Eikö se ole osoitus siitä, että Hesari on objektiivinen? Ei, vaan se on osoitus siitä, että joskus Hesarikin voi joutua selkä seinää vasten. Eihän Hesari olisi voinut jättää sitä mahdollisuutta, että muistion olisi julkaissut jokin toinen lehti maininnalla, ettei muistio kelvannut Hesarille. Sittenhan asiasta onkin vaiettu, mikä sopii metropravdalle.

Jos aamulla oli Hesarin metrolobbauksesta vähäinenkin epäilys, niin Hesarin "uutisanalyysi" Östersundomin metrosta (HS 28.2. s. A13) poisti kyllä epätietoisuuden. Aivan kyyneleet tihkuivat kuivasta sanomalehden broadsheetsivusta, kun Östersundomiin on jopa Helsingin metrosuunniteluvirastonkin mielestä vaikea suunnitella asemakaavaa, joka tekisi metron edes jotenkin tarpeelliseksi.

Veli Hopea

P. S. Ei taida lukijamme ryhtyä Hesarin tilaajaksi. Lukija nimittäin testasi Hesarin avoimuutta lähettämällä toisenkin viestin, joka rajoittui vain mairitteluun ilman kritiikkiä. Se läpäisi sensuurin oitis. Jos ruotsin lukeminen sujuu, suosittelenkin HBL:ää. Eikä tarvi odottaa tabloidia syksyyn. HBL on tabloidikoossa jo huomennakin.

Energiateollisuus riemuitsee: Riskit saadaan kuluttajalle

LOBBAUS Tiedotusvälineet kautta maan julkaisivat STT:n tekemän uutisen, jonka otsikossa riemuitaan yhdessä Energiateollisuus ry:n kanssa, kuinka sähkömittareiden vaihto on hyvässä vauhdissa. Suomen tiedotusvälineet ovatkin lähes poikkeuksetta vaienneet etäluettavien sähkömittareiden asennustalkoiden todellisesta syystä ja toistelleet Energiateollisuuden isällisiä selityksiä siitä, kuinka kuluttaja voi nyt seurata sähkönkäyttöään reaaliajassa.

Todellisuudessahan kyse on sähkömarkkinoiden hintaheilahteluihin liittyvien tappioriskien siirtämisestä suoraan kuluttajille, ja näin ollen energiabisneksen tekemisestä entistäkin riskittömämmäksi raha-automaatiksi omistajilleen. Reaaliaikaiseen laskutukseen siirtyminen vaatii etäluettavia mittareita, ja Energiateollisuus sai lobattua mittareiden vaihtoruljanssin lakiin jo edellisen hallituksen aikana.

Erilaisten etupiirien tiedotteista juttunsa kirjoittavassa nykymediassa ei tällaista yhteenlaskua osata tehdä, kas kun se tutkiva journalismi on niin vanhanaikaista ja hidasta. Näin siitäkin huolimatta, että energiabisnes houkuttelemassa kansaa "tarkkailemaan sähkönkulutustaan" ja "säästämään energiaa" on niin läpinäkyvää, että kriittinen kysymys herännee jo yläasteen sanomalehtiviikolla.

Ylioppilas Puupponen

Automaattimetron hinta pysyy piilossa

KANSA MAKSAA Helsinkiläiset saattavat vielä joku päivä tietää laskun loppusumman metron automatisoinnista, joka on jo ennen sopimuksen allekirjoitusta lässähtänyt pannukakuksi. Siemens ei pystynytkään toteuttamaan täysautomaattista järjestelmää, joten juniin jää edelleen henkilökunta tuottamaan samat kustannukset kuin ennenkin.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan hintalappu selviää vasta viimeisenä. Hinnasta piti tulla tieto helmikuun loppuun mennessä, mutta HKL:n johtokunnan kokouksessa 16.2. toimitusjohtaja Lahdenranta ilmoitti hinnan selviävän vasta 30.3., jolloin asiasta myös päätetään. Toisin sanoen päättäjät joutuvat tekemään ratkaisun samalla kun ensimmäistä kertaa kuulevat, mitä ostos maksaa. "Hermot alkavat olla tiukalla joka suunnassa", johtokunnan jäsen Mirva Haltia-Holmberg kirjoittaa blogissaan. Onko selvää edes, kuka laskun lopulta maksaa?

Siemensillä on neuvotteluissa etulyöntiasema, sillä Helsinki on julkisesti sitonut automaattiprojektin Espoon metron valmistumiseen, ja saksalainen kulkukauppias tietää tämän. Yleisölle on myös väitetty, ettei mahdollinen vuorovälin tihentäminen onnistu ilman automaattimetroa, mikä ei pidä paikkaansa. Useissa maailman oikeissa metrokaupungeissa kuljettajat hoitavat liikennettä 1,5 minuutin vuorovälillä, mutta Helsingissähän on aina oma metrotiede.

Nelilaskimemme mukaan pannukakkuautomatisoinnille ilmoitetulla maksimihinnalla (115 miljoonaa euroa) voisi palkata 25 vuodeksi 115 metrojunankuljettajaa lisää. Metron automaattifarssi täyttääkin kaikki suomalaiselle hv-hankinnalle asetetut vaatimukset:

- Itse ammattilaiset, eli metroliikenneyksikkö, eivät ole pitäneet hankintaa välttämättömänä
- Prosessi on viivästynyt reilusti alkuperäisestä aikataulusta
- Hankinta on esitelty a) parempana ja b) halvempana kuin lopputulos on
- Neuvottelut on keskitetty asiaan perehtymättömille, ja asioista tietävien piiri pidetään mahdollisimman pienenä, samoin demokraattisesti valittujen rivipäättäjien mahdollisuus vaikuttaa asiaan
- Tavalliset kansalaiset eivät ymmärrä koko asiasta yhtään mitään
- Hankinnassa on tästä huonosta poliittisesta kulttuurista johtuen ajauduttu tilanteeseen, jossa on vain kallita ja huonoja vaihtoehtoja

On lottovoitto syntyä Suomeen - kolme ja lisänumero.

Ylioppilas Puupponen

S-ryhmä aloitti lahjonnan uudelleen

LAHJONTA S-ryhmän osuuskaupat ovat purkaneet päätöksen pidättäytyä päättäjille ja heidän perheilleen annettavasta henkilökunta-alennuksesta. Taloussanomien uutisen mukaan "tällainen tapa sopii kuluttajien osuuskaupan henkeen". Pääjohtaja Kuisma Niemelä sanoo, että poliitikkoja pyritään alennuksilla "sitouttamaan ostoksien keskittämiseen".

Se, että osuuskaupalle tärkeitä, paikallisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä sitoutetaan 15 prosentin alennuksilla, mutta tavallisia asiakasomistajia vain muutaman prosentin alennuksilla, ei ole S-ryhmän mielestä lahjontaa. Lisäksi päättäjien perheenjäsenten irrottaminen eduista on S-ryhmän mukaan "teknisesti vaikeaa".

S-ryhmä valehtelee. K-ryhmän vastaavanlaisen Plussa-järjestelmän kautta pystyttiin tunnistamaan ostaja jopa ostoksen tarkkuudella. Uusi Suomi kertoi syksyllä, että Plussa-kortin asiakkaasta urkkimalla tiedolla tavoitettiin viallisia oliiveja ostaneet henkilökohtaisesti.

Mutta valehteluhan on aivan ok, kun on kyse Hyvä Veli -järjestelmästä. Ja se, mikä on "teknisesti vaikeaa", ellei mahdotonta, on lähinnä siirtyminen läpinäkyvään, korruptoitumattomaan yhteiskuntaan, jossa kaikki toimijat ovat samalla viivalla.

Hyvä Veli -kerho haastaa täten kaikki kaksoisroolissa S-ryhmän lisäalennuksia vastaanottavat luopumaan vapaaehtoisesti lahjonnan vastaanottamisesta. Ei vain näytä yhtään kättä nousevan. 

Ylioppilas Puupponen

Kansa klikkaa - Hyvä Veli kiittää

YHTEISKUNTA Valpas, yhteisistä asioista kiinnostunut kansa on olisi Hyvien Veljien pahin vihollinen. Seuraamalla yhteiskunnallisia asioita, ottamalla kantaa, vaatimalla perusteluita ja selityksiä, tai jopa puuttumalla päätöksentekoon kansalainen voi voisi tehdä vaikuttamisesta demokraattisempaa, avoimempaa ja parempaa.

Toinen, Hyville Veljille mieluisa vaihtoehto on, että kiinnostavia asioita kansan suuren enemmistön mielestä olisivat ovat viihde, julkkikset, tissit, seksi, väkivalta ja murhat. Ja että paljon klikkauksia saisi saa laittamalla otsikkoon "katso", "ohhoh", "tällainen" ja "tässä".

Hyvä Veli -kerhon blogia lukevat kommenteista päätellen yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet henkilöt. Teille on valitettavasti kerrottava, että olette marginaalista vähemmistöä. Tutkivan journalismin osastomme kävi katsomassa, mitkä ovat Ampparit.comin 90 suosituinta uutista.

Ennen kuin avaatte linkin, suosittelemme jo etukäteen pitämään tuolista kiinni.

Ylioppilas Puupponen

Kun jätkät kaivoksella rahaa teki

SUHDETOIMINTA Hv-kerhon Kainuun osaston vuosikokousta vietettiin osaston viinikellarin tiloissa perinteisin menoin. Tarjoilun osalta tosin koettiin muutoksia: paikallinen vesi oli yleisistä syistä korvattu kokonaan vuosikertaviineillä, eikä ruokalistalla ollut totuttuun tapaan lähivesistöjen kuhaa. Tämä herätti joitakin tuntemuksia perinteitä vaalivissa kerholaisissa. Vastaamaan kiiruhtaneen Chef Rôtisseur -keittiömestarimme mukaan tulevina vuosina listalta poistuu lähiruokia enemmänkin. Kerhomme päähovimestari antoi ymmärtää, että vastaisuudessa kannattaa laajemminkin varautua muutoksiin kokousvesien osalta, etenkin Oulujoen ja Savon suunnan verkostovesialueilla.

Itse kokousta hallitsi yksi aihe ylitse muiden: Kainuun pyhää sampoa kuluneen vuoden aikana kohdannut monitahoinen ja pöyristyttävä terrorismi. Aluksi tunnelmaa kuitenkin nostatettiin leikkisällä knoppitietovisalla, joka kirvoitti vuolaita röhönauruja kerholaisten keskuudessa:

1. Paljonko Perän Pekka maksoi kaivosoikeuksista Outokummulle? Vastaus: euron
2. Paljonko pörssilistauksella kerättiin rahaa Lontoossa? Vastaus: yli 300 miljoonaa
3. Paljonko tie- ja rataverkkoon on sijoitettu varoja? Vastaus: n. 100 miljoonaa
4. Kaivosyhtiö investoi mainitut varat, mutta kuka toimi maksajana? Vastaus: valtio
5. Paljonko viimeisimmällä institutionaalisille sijoittajille suunnatulla annilla kerättiin rahaa? Vastaus: yli 80 miljoonaa
6. Paljonko tällä toimella aiheutettiin päivässä tappiota ulkopuolelle jätetyille pienosakkaille? Vastaus: yli 120 miljoonaa

Visan jälkeen maljat kohosivat lennokkaasti ja tunnelma oli korkealla. Kilvan keskityttiin kiittelemään poliitikkojen, kunnanjohtajien, virkamiesten ja teollisuuden saumattoman tiivistä yhteistyötä.

Erityisen hyvänä asiana nähtiin valvontaviranomaisten riittävän pienet resurssit, jonka vuoksi näiden olisi jatkossakin parempi tyytyä yhtiöiden tuottamaan tietoon. Talvivaara pidettiin malliesimerkkinä siitä, miten yhtiön kannattaa etukäteen lupahakemuksessa ilmoittaa riittävän pienet päästöarvot, jotta viranomaiselle ei tule tarvetta määritellä niille raja-arvoja. Kun sitten päästöjen suuruus lopulta paljastuu, ei ole mitään lupaehtojakaan, joita voitaisiin rikkoa. Maljoja kilisteltäessä painotettiin, että aloittelevan yhtiön kannattaa ehdottomasti pyrkiä alussa mahdollisimman roimiin ja yllätyksenä tuleviin teknisistä häiriöistä johtuviin ympäristöpäästöihin. Myöhemmin on sitten paljon helpompi näyttää taulukosta, miten huomattavasti onkaan edistytty päästöjen torjunnassa, kun lähtötilanne on ollut riittävän katastrofaalinen.

Myös jälkivalvonnan osalta viranomaisten käyttämät pehmeät keinot (kehotukset ja huomautukset) saivat aikaan maljannostoja. Uhkasakkojen ja toimintakieltojen todettiinkin edustavan vanhaa kulttuuria ja olevan muutoinkin ”jo niin passé”.

Juotujen maljojen jälkeen pukkasi kyynel monella kerholaisella silmäkulmaan, kun loppuillasta ylistettiin Talvivaaraa sotkamolaisen ympäristön elävöittäjä. Onhan kuitenkin tarjottu mahdollisuus ihailla kesälläkin ruskaa koivuissa, perinteisen ikivihreän kuusen rinnalle on kehitetty harmaita grafiittikuusia ja mustikkakin on nyt kirjaimellisesti musta eikä sininen. Katkeruuttakin oli ilmassa ja kiittämättömyyden todettiin olevan maailman palkka. Edelleen mihinkään tyytymättömät piiperöt pillittivät ja mökinmummot narisevat. "Mitä meiltä vielä vaaditaan? Sentään sekoitamme jo saippuat ja shampootkin valmiiksi mökkiläisten veteen", eräs kerholainen niiskutti. 

Vielä pikkutunneilla muutama sitkeä kerholainen fiilisteli, kuinka Kainuun korpeen onkaan saatu pumpattua reilusti yli miljardi euroa kannattamattomaan liiketoimintaan. Sen verran sumuisin silmin jo aprikoitiin tulevaisuutta, ettei täydellistä yksimielisyyttä tullut siitä, milloin voitot olisi syytä kokonaisuudessaan kotiuttaa. Siitä sentään vallitsi harmoninen yksimielisyys, että kalliita puhdistamoita ei yhtiön ole järkevää lähteä itse rakennuttamaan. Joku heitti ilmaan ajatuksen, että Outokumpuhan voisi tulla pelastajaksi ja rakennuttaa vaadittavat puhdistamot. Näin se saisi valmiin kaivoksen, mutta ympäristöongelmat jäisivät konkurssiyhtiö Talvivaaralle.

"Hyvät veljet! Pienet sille", virkein kerholainen ehdotti.

Järjestöneuvos Jurmu
- Kirjoittaja ei omista Talvivaaran eikä Outokummun osakkeita.

Nyt Veljet pelaavat eläkepeliä

ELÄKKEET HV-kerhon loosheissa menivät vaaleanpunaiset shamppanjat väärään kurkkuun, kun viikko sitten Punaisen torin laidalta kaiutettiin SAK:n pitävän mahdollisena eläkeiän nostoa. Nopeasti käynnistimme kalkulaattorit ja näppäilimme 1+. Eikä tarvinnut odottaa kuin pari päivää, kun koneeseen lyötiin 1=2. SAK ilmoitti nimittäin vaativansa korotusta eläkkeisiin.

Velikerhojen vallankäytössä tällainen kimpoilu tunnetaan termillä siiman antaminen. Pientä vastaantuloa väläyttelemällä työväenjätti hellyytti vastapelurinsa, minkä jälkeen oli luontevaa lyödä pöytään se oikea vaatimus: me haluammekin isommat eläkkeet.

Missä määrin keskusliiton poliittinen osasto eli SDP oli informoitu, sitä pitää vielä selvittää. HV-kerhossa tiedetään, että puolueen ja keskusliiton konttoreiden välillä kulkee varsin pätevä jogurttipurkkipuhelin, ja HV Heinäluoma tuskin on tietämätön SAK:n tekemisistä, joten hän todennäköisesti vain näytteli suuttunutta.

Sai SAK kritiikkiä omiltaankin: Metalliliiton Aalto ja STTK:n hallitus suuttuivat eläkeiän korottamispuheista, niin ja tietenkin myös AKT:n Räty. Hän sentään jätti viisaasti käyttämättä eläkekeskustelun vakiofraasia työhyvinvoinnin parantamisesta, onhan tuomio työpaikkakiusaamisesta uhkaamassa.

Niin ja jotta piirit eivät olisi liian suuret, mainittakoon, että Aalto ja STTK:n Mäenpää istuvat työeläkeyhtiö Varman hallituksessa.

Ylioppilas Puupponen

VR:n bonuksista eduskuntakysymys

PALKKA Valtionyhtiö VR:n johdon avokätisestä bonusjärjestelmästä on tehty eduskunnassa kirjallinen kysymys. Kysymyksessään kansanedustaja Antti Kaikkonen tiedustelee omistajaohjausministeriltä, onko kohtuullista, että VR:n johtoa palkitaan ainoastaan kirjanpidollisen tuloksen perusteella. Yhteiskunnallisen intressin pitäisi Kaikkosen mukaan olla palkitseminen matkustajamäärien ja tavaramäärien kasvusta.

Henkilöliikenteessä monopoliasemassa toimivan VR:n johtajat kartuttavat täten bonuksiaan myös Liikenne- ja viestintäministeriön maksaman ostoliikennetuen vastaanottamisesta. VR Leaksin mukaan VR saa valtiolta ostoliikennekorvausta 43 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2010 VR:n tulos oli sattumalta 43 miljoonaa voitollinen. Ilman valtion ilmaisrahoja johtajat eivät siis saisi bonuksia euroakaan.

Toimitusjohtaja Mikael Aron palkka vuonna 2010 oli 457 560 euroa ja palkkiot 74 000 euroa, eli yhteensä 44 000 euroa kuukaudessa. "Suorittavan henkilöstön pitää joustaa ja sitoutua", Hyvä Veli -kerhon nahkasohvilla piereskellään.

Niin ja omistajaohjausministeri hei, VR toimittaa sinulle lähipäivinä valmiin vastausluonnoksen mokoman moukkakansanedustajan eduskuntakysymykseen. Klubilla tavataan!

Ylioppilas Puupponen

Hautalan ylösveto - mitä tapahtui?

LAHJONTA Kun omistajaohjausministeri Heidi Hautala (vihr.) vielä torstaina blogissaan piikitteli, kuinka Suomi ei ole maa, vaan klubi, perjantaina Finnairin Vehviläisen ja Ilmarisen Sailaksen tavattuaan hän piti tiedotustilaisuuden, jossa lähinnä vakuuteltiin, että kaikki onkin kunnossa. Yhtäkkiä asiat ovat Hautalan mukaan tapahtuneet lain ja hyvän hallintotavan mukaisesti.

Oliko Hautala paikalla fyysisesti, mutta henkisellä tasolla HV-järjestelmän tainnuttamana? Miksi Hautala teki tällaisen ylösvedon juuri ennen kiitorataan osumista ja alkoi soperrella siitä, kuinka hallituksiin tarvittaisiin "monimuotoisuutta", eli vaikkapa naisia ja ulkomaalaisia?

Suomen Kuvalehden haastattelema Jacob Söderman ainakin antaa täystyrmäyksen paitsi Finnairin ja Ilmarisen asuntokaupalle, myös useille muille maailman parhaassa maassa viime aikoina esillä olleille tapauksille. Niitä ovat:

- Stefan Wallinin asema Dragsvikin varuskunnan säilyttämispäätöksessä
- Janne Gallen-Kallela-Sirenin esteellisyys Guggenheim-projektissa
- Toimitusvarmuusongelmista kärsineen Fortumin johtajien jättipalkkiot
- Kriisiyhtiö VR:n johdon kohtuuton bonusjärjestelmä
- Kuntapäättäjien henkilökunta-alennukset S-ryhmän liikkeissä

"Suomessa päättäjät sallivat usein itselleen etuja, jotka eivät ole puolustettavissa", Söderman sanoo.

Mitä sitten Suomessa on tapahtunut Södermanin ja kaikkien moraalia tunnustavien paheksumille asioille?

- Wallin ajaa edelleen Dragsvikin varuskunnan säilyttämistä ja kiistää esteellisyytensä
- Gallen-Kallela-Siren jatkaa työtään Guggenheimin lobbaamiseksi
- Fortumin johto nauttii jättirahoistaan, vaikka Hautalakin on sitä paheksunut
- VR:n johdon bonusjärjestelmälle ei ole tehty mitään, vaikka Hautalakin on sitä paheksunut
- Osuuskaupan kaavoja ratkovat kuntapäättäjät ostavat autoja. tavaraa ja ruokaa osuusliikkeistä halvemmalla kuin tavalliset asiakasomistajat

Söderman todistaa sen, mille Hautala ei loppujen lopuksi tee mitään: Suomi on klubi.

Ylioppilas Puupponen

Kuka onkaan merirosvo?

PALKKA Mitäpä jos työehtosopimuksessa sovittaisiin, että päivän työstä saa tästä lähtien palkkaa tuhat kertaa. Tai jos sovitaan niin, että kun olet ostanut kattilan, maksat kattilan hinnan joka kerta uudelleen kun käytät kattilaa. Tai sovitaan niin, että jos ostat lieden, joudut maksamaan myös paistinpannujen, kattiloiden tai vuokien hinnan, koska sinun on nyt mahdollista käyttää pannuja, kattiloita ja vuokia.

Varsin naurettavia ajatuksia? Ei ollenkaan, jos puhutaan elokuvista tai laulamisesta äänilevylle, levytetyn laulun kuuntelemisesta sekä tallennuslaitteista. Yhteistä näille on ”tekijänoikeus”. Eli laulaminen ja muu viihdyttäminen sekä taiteeksi nimitetty ihmisten tekeminen on sellaista, jossa riittää, että työ tehdään kerran, mutta palkka maksetaan sen mukaan, miten työllä tehtyä asiaa käytetään.

Miksi vain yhdellä ammattiryhmällä on tällainen oikeus? Miksei Salossa töissä oleva Nokian matkapuhelinasentaja saa palkkaa joka kerta, kun hänen kasaamallaan puhelimella soitetaan? Vaikka on kasannut kuinka monta puhelinta, nyt tuli lopputili. Kännyköiden ostajat kälättävät puhelimiinsa edelleen, mutta asentaja on työtön ja ilman palkkaa. Missä on kännykäntekijänoikeuksista huolehtiva Käynnykkäteosto ja sen lakimiehet penäämässä rahaa kännykäntekijänoikeuksista?

Mutta eihän kännykkä ole sama asia kuin laulu. Laulu on niin helppo kopioida, kännykkä ei. Ei kännyköitä voi jakaa Bit-Torrent-verkossa. Entäs sitten? Jos Madonnalle tulee paha mieli siitä, että laulun voi kopioida Bit-Torrentissa, niin Madonna voi lopettaa laulamisen ja alkaa kasata kännyköitä. Niitä voi mennä kasaamaan vaikka kiinalaiseen firmaan, joka valmistaa kännyköiden kopioita. Ei tule enää paha mieli siitä, että Madonnan kasaamaa kännykkää käyttää joku muukin kuin se, joka kännykän kaupasta osti. Sillä voihan kännykkääkin lainata kaverille silloin, kun ei itse siihen puhu.

Oikeasti Madonna ja kaltaisensa, sekä erityisesti levy- ja elokuvayhtiöt ovat vain ahneita. Ne ovat onnistuneet luomaan talouden lakien vastaisen epäoikeudenmukaisen järjestelmän rikastua tekemättä juuri mitään. Tietenkin ne haluavat pitää kiinni tästä järjestelmästä, joka luo heille rahaa tyhjästä.

Piraateiksi eli merirosvoiksi nimitetyt ja rikollisiksi tuomitut tiedostojen jakajat ovat oikeasti luonnon järjestyksen mukainen korjaava vastavoima maailmantalouden häiriölle, jota nimitetään tekijänoikeuden puolustamiseksi. Upporikkaat julkkikset ja heidän tuotantoyhtiönsä ovat todellisia merirosvoja. He ryöväävät ihmiskunnan tuottavuutta, nakertavat yleistä hyvinvointia ja tuhlaavat varallisuutta ylellisyyteen ja luksukseen. On aivan oikein, että tähän on jokin vastalääke.

Veli Hopea

PS: Ei Veli Hopealla ole mitään erityisesti Madonnaa vastaan. On vain mahdotonta kirjoittaa juttua niin, että luettelee kaikki rihannat ja beonseet sekä muut pritnipiersit. Rauha myös kaikkien niiden muistolle, jotka luultavasti eläisivät yhä ja onnellisemmin kuin lyhyeksi jäänyt elämänsä, jonka tämä ahneuteen perustuva raharikkaus tuhosi.

Ilmarisen sijoitusasunto oli ylihintainen

VALTA Asunnon osto on elämän suurin kauppa. Tähän mennessä on selvinnyt seuraavaa: Mika Vehviläinen sai töitä Finnairilta. Hänelle luvattiin asuntoetu eli että Finnair maksaa hänen vuokransa. Vehviläinen asui 270 neliömetrin asunnossa, joka oli hänen omansa. Jotta hän voisi hyödyntää asuntoedun, hän laittoi asuntonsa myyntiin. Lapsetkin olivat kasvaneet isoiksi, joten muutto pienempään oli tarpeen.

Asunto ei mennyt kaupaksi. Apuun tuli tuttu mies, Harri Sailas, Finnairin puheenjohtaja. Sailas lupasi ostaa asunnon Ilmariselle, jonka toimitusjohtaja hän oli.

Ilmarinen maksoi asunnosta 1,8 miljoonaa euroa, vähemmän kuin alkuperäinen pyyntö, mutta enemmän kuin vastaavasta olisi ehkä maksettu. Jotta kauppa olisi Ilmariselle kannattava, vuokra laitettiin korkeaksi. Finnair maksaa Vehviläisen asuttamasta asunnosta 7 000 euroa Ilmariselle. Helsingin Sanomat kertoi järjestelystä keskiviikkona. Sailas ja Vehviläinen kiirehtivät kommentoimaan, että kaikki on tehty lain mukaan.
Niin luultavasti onkin. Silti finanssivalvonta selvittää, onko Ilmarinen todella käyttänyt eläkerahoja asianmukaisella tavalla.

Muutamia kysymyksiä jää auki: Jos Vehviläisen asunto oli käynyt liian suureksi, miksi hän halusi edelleen jäädä siihen asumaan? Ja jos hän todella halusi myydä asuntonsa, miksi hän halusi kauppasopimukseen etuosto-oikeuden? Sellainenkin pykälä sisältyy Vehviläisen ja Ilmarisen väliseen sopimukseen; Jos Ilmarinen päättää joskus myydä asunnon, Vehviläinen voi ostaa sen takaisin itselleen.

Onko niin, että kun Vehviläisen pesti Finnarilla päättyy, hän ostaa asunnon takaisin itselleen? Asuntojen hinnat ovat silloin toki nousseet, mutta eipä hätää, Ilmarinen maksoi asunnosta 300 000 euroa ylihintaa. Se on varmaan saman verran kuin asuntojen hinnat ehtivät nousta Vehviläisen vuokrallaoloaikana. Tai voihan olla, että hinnat eivät nouse. Silloin Vehviläinen voi ostaa asunnon takaisin Ilmariselta halvemmalla kuin on sen myynyt.

Salaneuvos Vilmi

Tutkija: Hyvä Veli -verkostot eivät paljastu vertailuissa

VALTA Korruptiota tutkivan Transparency Suomen jäsen Pekka Vainikka pitää Suomea korruptoitumattomaksi maaksi todistelevia tutkimuksia puutteellisina. Vainikka sanoo Verkkouutisissa, että Suomen ominaispiirre ovat hyvä veli -verkostot, jotka ovat sisäänrakennettuja vallankäytössämme. Ne eivät siksi mahdu kansainväliseen korruptiomääritelmään.

"Todisteet puuttuvat, joten eiköhän me lakaista tämä asia nyt kokolattiamaton alle", todetaan Hyvä Veli -kerhossa.

Ylioppilas Puupponen