Suomen lehdistö ei olekaan enää maailman ykkönen. Lehdistön vapaus on nyt jossain muualla suurempaa kuin Suomessa. Näin kertoo Toimittajat ilman rajoja -järjestön vertailu.
Toimittajien oma järjestö tiputti Suomen kärkipaikalta siksi, että järjestön mukaan Suomen pääministeri on rajoittanut lehdistön vapautta. Kun asia sanotaan selkeämmin, toimittajajärjestön mielestä lehdistön vapaus on vähentynyt, koska pääministeri suuttui toimittajalle, joka valehteli pääministerin tekemisistä.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö RSF ei ole riippumaton tuomioistuin, vaan lehdistön etujärjestö. Myöskään Suomessa YLEn ja pääministerin tuominnut Julkisen sanan neuvosto JSN ei ole riippumaton tuomioistuin, vaan lehdistön sisäinen kurinpitolautakunta.
Lehdistön omat järjestöt eivät näe mitään syytä lehdistössä itsessään. Valemedian uhasta puhuva lehdistö valehtelee itse ja suuttuu siitä, kun valehtelun kohde puuttuu asiaan. Kun YLEn toimituksessa hillittiin valehtelusta alkanutta kohua, sitä moititaan lehdistön vapauden rajoittamiseksi.
Miksi JSN ei puuttunut siihen, että lehdistö rikkoi journalistin ohjeiden niitä kohtia, joissa sanotaan velvollisuudesta totuudenmukaisuuteen ja tietojen tarkistamiseen? Miksi JSN moitti vain valehtelusta seurannutta YLEn toimituksen korjausliikettä? Asiaan liittyvä valehtelu on lisäksi jatkuvaa, minkä vahvistivat kaksi oikeuskanslerinviraston päätöstä siitä, että pääministeri ei ole syyllistynyt korruptioon, kuten lehdistö on väittänyt. Oikeuskanslerin virasto ei ole kenenkään etujärjestö, kuten RSF ja JSN.
Kirjoitimme tässä blogissa tästä aiheesta jo joulukuussa. Jälkimmäisessä aihetta käsitelleessä artikkelissa arvioin, että asia palaisi julkisuuteen pikku-uutisena, kun oikeusasiamies on tehnyt asiassa päätöksensä. Erehdyin. Oikeuskanslerin päätösten jälkeenkin pääministerin syyttäminen jatkuu, kun vain on minkäänlainen tilaisuus muistuttaa asiasta.
Lehdistö ei ole osoittanut omien ohjeidensa mukaista toimintaa. Toimittajat eivät ole kyenneet pitämään erossa työtään ja omia poliittisia näkemyksiään. Eivätkä toimittajat ole kyenneet myöntämään virheitään. Riippumattomaksi itseään väittävä lehdistö paljastaa vihaavansa hallituspuolueita ja kaveeraa avoimesti mieleistensä oppositiopoliitikkojen kanssa. Kun oppositiojohtaja jää kiinni valehtelusta, sille naureskellaan kuin kaljakaverit ikään, tai asia vaietaan heti.
Suomessa lehdistön vapauden ja uskottavuuden uhka on lehdistö itse, ne toimittajat, jotka eivät itse ymmärrä, milloin he toimivat lehdistön omien periaatteiden ja laissa turvatun sananvapauden vastaisesti. Uskottavuus on ansaittava itse, sitä ei saada toisilta, eikä sen menetyksestä voi syyttää toisia.
Lehdistönvapauden kärkisijalta tippuminen on lehdistön itsensä ansio. Jos toimittaja olisi tarkistanut tietonsa eikä olisi julkaissut valheellista väitettä pääministeristä, pääministeri ei olisi suuttunut. Se, oliko suuttumus ylireagointia vai ei, on toissijaista. Mutta se, että pääministerin suuttumisesta on tehty pääasia, vie uskottavuuden paitsi valhetta levittävältä medialta, myös median omilta järjestöiltä. Valitettavasti, sillä se vain vahvistaa sellaisen valemedian asemaa, jolla voitettiin Brexit-äänestys Briteissä ja presidentinvaalit USA:ssa.
Veli Hopea
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Julkinen selvitys Länsimetrosta
Metroveljien toiminta tavoittelee täydellisyyttä. Ei riitä, että julkisten varojen törkeätä väärinkäyttöä ja estotonta valehtelua esittelevä selvitys salataan. Myös tiedottaminen salaamisesta salataan. Tieto salaamisesta julkaistaan iltapäivällä pääsiäisen alla. Silloin, kun toimitukset ovat tyhjentyneet, eikä autoissaan ruuhkissa istuva kansa käytä työaikaansa enää netin selaamiseen. YLE:n uutinen aiheesta julkaistiin kiirastorstaina klo 16:47.
Metroveljet onnistuivat höynäyttämään myös erinomaista pääministeri Sipilän asettamaa selvitysmiestä Erkki Virtasta. Virtasen tehtävä oli selvittää valtion rahoittaman rakentamisen ongelmia. Yksi mittavimmista rahoituksista on Länsimetro lähes puolen miljardin valtiontuella. Virtanen kyllä moittii metroon liittyvän leväperäisyyden, mutta säästää oman raporttinsa tekstiä toteamalla, että ei ole tarpeen kerrata sitä, mitä 1.3.2017 valmistuneessa metroa koskevassa erillisessä selvityksessä sanotaan. Virtanenkin siis uskoi, että kun on selvitetty väärinkäytökset 1,2 miljardin julkisten varojen käytöstä, tulokset myös kerrotaan. Vaan ei kerrotakaan.
Kun metroveljet eivät mitään kerro, kertominen jää muille. Tässä tiivistetty selvitys siitä, miksi Länsimetro on mennyt pieleen.
Miksi Länsimetro on maksanut tähän mennessä 1,2 miljardia, kun luvattiin, että se maksaa 0,7 miljardia?
Siksi, että suunniteltua metroa ei voi rakentaa 0,7 miljardilla. Sekä siksi, että metroa rakennuttamaan pannut ihmiset eivät osanneet metron rakentamista. Osaamaton porukka ei pysty edes normaalisuoritukseen. Miten se silloin kykenisi alittamaan kustannukset, joihin kokeneet rakentajat pystyvät.
Eivätkö Länsimetron rakennuttajat tienneet, ettei metroa voi rakentaa 0,7 miljardilla?
Kyllä tiesivät. Konsultit olivat laskeneet, että metro maksaa vähintään 0,8 miljardia. Rakennusliikkeet olivat sanoneet, että metro maksaa vähintään 0,9 miljardia.
Miksi Länsimetron sanottiin maksavan 0,7 miljardia, jos tiedettiin, että se maksaa enemmän?
Siksi, että hinta piti valehdella valtuustolle ja julkisuuteen, koska todellisella hinnalla metropäätöstä ei olisi tehty. Poliitikot olivat kertoneet, minkä hinnan he uskaltavat hyväksyä. Valehtelun myönsi julkisuudessa metrosta vastuussa ollut Olavi Louko itse, mutta siitä ei seurannut mitään.
Miksi metroliikenne ei alkanut viime vuoden elokuussa ja miksi asiasta ei kerrottu ajoissa?
Koska rakennustyöt kokonaisuudessaan olivat kaukana valmistumisesta. Keskeneräisyydestä ei uskallettu kertoa, koska huonojen uutisten kertominen ei ole kivaa, eivätkä lisärahaa kerta toisensa jälkeen myöntäneet poliitikot halunneet kuulla taas huonoja uutisia.
Miksi rakennustyöt ovat myöhässä?
Koska metron rakennuttajilla ei ole osaamista eikä kokemusta metron rakentamisesta niin, että he kykenisivät pitämään monimutkaisen ja vaativan hankkeen hallinnassaan. Mutta myös siksi, ettei ennen rakentamista haluttu tehdä kaikkia valmistelevia töitä, jotta edes osaavat rakentajat olisivat voineet suunnitella rakentamisen luotettavasti. Sen vuoksi kesken töiden tuli ja tulee jatkuvasti yllätyksiä, jotka vaativat suunnittelemaan muutoksia ja sekoittavat aikatauluja.
Ovatko Länsimetroa viivästyttäneet ja hintaa nostaneet virheet vahinkoja vai tahallisia?
Suurimmat virheet ovat tahallisia, kuten valehtelu hinnasta, tarvittavien valmistelevien töiden tekemättä jättäminen, rakentamisen teettäminen kilpailuttamatta omana työnä oy-muodossa ja tiedon pimittäminen, kuten salailu myöhästymisestä ja kustannusten kasvusta. Tahallista on ollut myös koko hankkeen perustelun vääristeleminen käyttämällä epärealistisen alhaisia kustannuksia ja jättämällä ottamatta huomioon asioita, jotka huonontavat haluttua lopputulosta. Tahatonta on esimerkiksi osaamisen puute, koska ei ole tehtäviin värvättyjen henkilöiden vika, jos he eivät ole ennen olleet tekemässä metroa, eikä ole ketään, joka heitä olisi voinut opettaa. Tahallista on kuitenkin se, että rakentajiksi ei valita kokeneita yrityksiä, vaan ryhdytään teettämään työtä ihmisillä, joilla ei ole tarvittavaa osaamista.
Miksi metroa tekemään ei valittu kokeneita metrorakentajia?
Koska urakan kilpailuttaminen sitovalla hinnalla ja aikataululla olisi paljastanut valehtelun hinnasta ja aikataulusta. Metroa ei olisi tehty, jos valtuutetut olisivat juuri päättäneet, että metron saa tehdä 0,7 miljardilla ja sen jälkeen olisi saatu tarjoukset, joissa hinta olisi ollut esimerkiksi 0,9–1,1 miljardia. Metron rakennuttajat tiesivät, että poliitikoilta saisi kyllä ”selkä seinää vasten” sitten lisää rahaa, kun ensin on käytetty luvattu 0,7 miljardia. Tällaista jälkikäteistä rahan kiristämistä ei voi tehdä, kun tehdään sopimus kokeneen rakentajan kanssa todellisella hinnalla.
Mitä olisi pitänyt tehdä hinnannousun ja viivästymisen välttämiseksi?
Metroa ei voi rakentaa halvemmalla ja nopeammin kuin mitä metron rakentaminen edellyttää, vaikka aikaa ja rahaa ei ole. Jos metro ei saa maksaa enemmän kuin 0,7 miljardia, pitää rakentaa vain sen verran kuin sillä hinnalla saa, kuten rakentaa vain Tapiolaan asti. Tärkeintä olisi ollut tehdä rakentamisesta sitova sopimus kilpailuttamalla hanke osaavilla rakentajilla. Suosituksen mukaista allianssi-mallia ei 10 vuotta sitten tunnettu kuten nyt, mutta muita urakka- ja sopimusmalleja oli käytettävissä silloinkin.
Olisiko metro voitu jättää tekemättä?
Olisi, sillä Espoo on edelleen niin väljästi rakennettua, että liikenne on hoidettavissa henkilöautoilla ja busseilla. Se on väljässä lähiörakenteessa myös halvempaa ja paremmin palvelevaa. Metron rakentamisen virheitä sekä aikataulujen ja kustannusten ylityksiä ei olisi tullut, jos metroa ei olisi rakennettu. Muu kuin metron rakentaminen on yksinkertaista, ja siitä on kokemusta ja osaamista. Muun rakentamisen kanssa ei siksi olisi voitu mennä yhtä paljon ja yhtä kalliisti pieleen kuin metron kanssa.
Miksi metro piti tehdä, jos sitä ei tarvita?
Vaikka Espoon henkilöliikenteeseen ei tiedossa olevien suunnitelmien mukaan tarvita metroa, yhteiskunnassa on monia tahoja, joiden etu on käyttää muita kuin omia rahoja miljardiluokan rakennushankkeeseen. Kun veronmaksajien rahoista hyötyviä on kylliksi, syntyy päätös hankkeen toteuttamisesta.
Eikö ole kohtuutonta vaatia erehtymättömyyttä?
Epäonnistuminen ja erehtyminen ovat hyväksyttäviä, kunhan kyse ei ole tahallisuudesta ja toistamisesta. Länsimetron rakentamisesta ei ole toistaiseksi otettu opiksi. Loukolla oli kiire aloittaa jatkotyöt Kivenlahteen ennen kuin Matinkylän osuuden väistämätön katastrofi tuli julkisuuteen. Jatko on etenemässä täsmälleen samalla tavalla ja samalla porukalla kuin alkuosa, vaikka toimitusjohtaja on vaihdettu. Vastuuta ei siis kanna kukaan.
Estääkö laki metroa koskevan tiedon julkistamisen?
Ei estä. Osakeyhtiölain periaatteena on suojata osakeyhtiön omistajia siltä, että yhtiötä eli osakkaiden omaisuutta vahingoitetaan. Länsimetro Oy:n omistaa kaksi kaupunkia, eli Espoon ja Helsingin asukkaat. Värinkäytösten ja virheiden pimittäminen ei ole omistajien omaisuuden suojaamista. Se on yhtiössä toimineiden ja kaupunkilaisten omistajavaltaa edustaneiden luonnollisten henkilöiden suojaamista siltä, että he joutuisivat tekemisistään vastuuseen.
Miksi sanotaan, että juristit ovat neuvoneet salaaman kaiken?
Asianajajan tehtävä on puolustaa asiakkaansa etua. Länsimetro Oy:n tapauksessa väärinkäytöksiä ja virheitä tehneiden henkilöiden etu on pitää asiat salassa, omistajien etu on saada asioista tieto. Juristit neuvovat sen mukaan, mikä on heiltä neuvoa kysyneen etu. Neuvoa on kysynyt Länsimetro Oy:n hallitus, eivät kaupunkien asukkaat.
Onko metron jatko Kivenlahteen vain Espoon ja espoolaisten ongelma?
Ei ole. Jatko-osa ei suoraan koske Helsinkiä, mutta valtiota ja HSL:ää se koskee. HSL:n kautta myös helsinkiläiset pääsevät maksamaan toisesta tarpeettomasta miljardihankkeesta. Virtanen suosittelee, että valtion tuki tulee voida keskeyttää tai perua, jos tuen perusteet pettävät. Valtiontuen perusteet ovat pettäneet. Mutta valtiokaan ei ole tehnyt mitään. Kukaan ei siis ole veronmaksajien puolella, vaikka veronmaksajat maksavat kaiken ja kaikki virheet.
Vientineuvos Valtanen
Metroveljet onnistuivat höynäyttämään myös erinomaista pääministeri Sipilän asettamaa selvitysmiestä Erkki Virtasta. Virtasen tehtävä oli selvittää valtion rahoittaman rakentamisen ongelmia. Yksi mittavimmista rahoituksista on Länsimetro lähes puolen miljardin valtiontuella. Virtanen kyllä moittii metroon liittyvän leväperäisyyden, mutta säästää oman raporttinsa tekstiä toteamalla, että ei ole tarpeen kerrata sitä, mitä 1.3.2017 valmistuneessa metroa koskevassa erillisessä selvityksessä sanotaan. Virtanenkin siis uskoi, että kun on selvitetty väärinkäytökset 1,2 miljardin julkisten varojen käytöstä, tulokset myös kerrotaan. Vaan ei kerrotakaan.
Kun metroveljet eivät mitään kerro, kertominen jää muille. Tässä tiivistetty selvitys siitä, miksi Länsimetro on mennyt pieleen.
Miksi Länsimetro on maksanut tähän mennessä 1,2 miljardia, kun luvattiin, että se maksaa 0,7 miljardia?
Siksi, että suunniteltua metroa ei voi rakentaa 0,7 miljardilla. Sekä siksi, että metroa rakennuttamaan pannut ihmiset eivät osanneet metron rakentamista. Osaamaton porukka ei pysty edes normaalisuoritukseen. Miten se silloin kykenisi alittamaan kustannukset, joihin kokeneet rakentajat pystyvät.
Eivätkö Länsimetron rakennuttajat tienneet, ettei metroa voi rakentaa 0,7 miljardilla?
Kyllä tiesivät. Konsultit olivat laskeneet, että metro maksaa vähintään 0,8 miljardia. Rakennusliikkeet olivat sanoneet, että metro maksaa vähintään 0,9 miljardia.
Miksi Länsimetron sanottiin maksavan 0,7 miljardia, jos tiedettiin, että se maksaa enemmän?
Siksi, että hinta piti valehdella valtuustolle ja julkisuuteen, koska todellisella hinnalla metropäätöstä ei olisi tehty. Poliitikot olivat kertoneet, minkä hinnan he uskaltavat hyväksyä. Valehtelun myönsi julkisuudessa metrosta vastuussa ollut Olavi Louko itse, mutta siitä ei seurannut mitään.
Miksi metroliikenne ei alkanut viime vuoden elokuussa ja miksi asiasta ei kerrottu ajoissa?
Koska rakennustyöt kokonaisuudessaan olivat kaukana valmistumisesta. Keskeneräisyydestä ei uskallettu kertoa, koska huonojen uutisten kertominen ei ole kivaa, eivätkä lisärahaa kerta toisensa jälkeen myöntäneet poliitikot halunneet kuulla taas huonoja uutisia.
Miksi rakennustyöt ovat myöhässä?
Koska metron rakennuttajilla ei ole osaamista eikä kokemusta metron rakentamisesta niin, että he kykenisivät pitämään monimutkaisen ja vaativan hankkeen hallinnassaan. Mutta myös siksi, ettei ennen rakentamista haluttu tehdä kaikkia valmistelevia töitä, jotta edes osaavat rakentajat olisivat voineet suunnitella rakentamisen luotettavasti. Sen vuoksi kesken töiden tuli ja tulee jatkuvasti yllätyksiä, jotka vaativat suunnittelemaan muutoksia ja sekoittavat aikatauluja.
Ovatko Länsimetroa viivästyttäneet ja hintaa nostaneet virheet vahinkoja vai tahallisia?
Suurimmat virheet ovat tahallisia, kuten valehtelu hinnasta, tarvittavien valmistelevien töiden tekemättä jättäminen, rakentamisen teettäminen kilpailuttamatta omana työnä oy-muodossa ja tiedon pimittäminen, kuten salailu myöhästymisestä ja kustannusten kasvusta. Tahallista on ollut myös koko hankkeen perustelun vääristeleminen käyttämällä epärealistisen alhaisia kustannuksia ja jättämällä ottamatta huomioon asioita, jotka huonontavat haluttua lopputulosta. Tahatonta on esimerkiksi osaamisen puute, koska ei ole tehtäviin värvättyjen henkilöiden vika, jos he eivät ole ennen olleet tekemässä metroa, eikä ole ketään, joka heitä olisi voinut opettaa. Tahallista on kuitenkin se, että rakentajiksi ei valita kokeneita yrityksiä, vaan ryhdytään teettämään työtä ihmisillä, joilla ei ole tarvittavaa osaamista.
Miksi metroa tekemään ei valittu kokeneita metrorakentajia?
Koska urakan kilpailuttaminen sitovalla hinnalla ja aikataululla olisi paljastanut valehtelun hinnasta ja aikataulusta. Metroa ei olisi tehty, jos valtuutetut olisivat juuri päättäneet, että metron saa tehdä 0,7 miljardilla ja sen jälkeen olisi saatu tarjoukset, joissa hinta olisi ollut esimerkiksi 0,9–1,1 miljardia. Metron rakennuttajat tiesivät, että poliitikoilta saisi kyllä ”selkä seinää vasten” sitten lisää rahaa, kun ensin on käytetty luvattu 0,7 miljardia. Tällaista jälkikäteistä rahan kiristämistä ei voi tehdä, kun tehdään sopimus kokeneen rakentajan kanssa todellisella hinnalla.
Mitä olisi pitänyt tehdä hinnannousun ja viivästymisen välttämiseksi?
Metroa ei voi rakentaa halvemmalla ja nopeammin kuin mitä metron rakentaminen edellyttää, vaikka aikaa ja rahaa ei ole. Jos metro ei saa maksaa enemmän kuin 0,7 miljardia, pitää rakentaa vain sen verran kuin sillä hinnalla saa, kuten rakentaa vain Tapiolaan asti. Tärkeintä olisi ollut tehdä rakentamisesta sitova sopimus kilpailuttamalla hanke osaavilla rakentajilla. Suosituksen mukaista allianssi-mallia ei 10 vuotta sitten tunnettu kuten nyt, mutta muita urakka- ja sopimusmalleja oli käytettävissä silloinkin.
Olisiko metro voitu jättää tekemättä?
Olisi, sillä Espoo on edelleen niin väljästi rakennettua, että liikenne on hoidettavissa henkilöautoilla ja busseilla. Se on väljässä lähiörakenteessa myös halvempaa ja paremmin palvelevaa. Metron rakentamisen virheitä sekä aikataulujen ja kustannusten ylityksiä ei olisi tullut, jos metroa ei olisi rakennettu. Muu kuin metron rakentaminen on yksinkertaista, ja siitä on kokemusta ja osaamista. Muun rakentamisen kanssa ei siksi olisi voitu mennä yhtä paljon ja yhtä kalliisti pieleen kuin metron kanssa.
Miksi metro piti tehdä, jos sitä ei tarvita?
Vaikka Espoon henkilöliikenteeseen ei tiedossa olevien suunnitelmien mukaan tarvita metroa, yhteiskunnassa on monia tahoja, joiden etu on käyttää muita kuin omia rahoja miljardiluokan rakennushankkeeseen. Kun veronmaksajien rahoista hyötyviä on kylliksi, syntyy päätös hankkeen toteuttamisesta.
Eikö ole kohtuutonta vaatia erehtymättömyyttä?
Epäonnistuminen ja erehtyminen ovat hyväksyttäviä, kunhan kyse ei ole tahallisuudesta ja toistamisesta. Länsimetron rakentamisesta ei ole toistaiseksi otettu opiksi. Loukolla oli kiire aloittaa jatkotyöt Kivenlahteen ennen kuin Matinkylän osuuden väistämätön katastrofi tuli julkisuuteen. Jatko on etenemässä täsmälleen samalla tavalla ja samalla porukalla kuin alkuosa, vaikka toimitusjohtaja on vaihdettu. Vastuuta ei siis kanna kukaan.
Estääkö laki metroa koskevan tiedon julkistamisen?
Ei estä. Osakeyhtiölain periaatteena on suojata osakeyhtiön omistajia siltä, että yhtiötä eli osakkaiden omaisuutta vahingoitetaan. Länsimetro Oy:n omistaa kaksi kaupunkia, eli Espoon ja Helsingin asukkaat. Värinkäytösten ja virheiden pimittäminen ei ole omistajien omaisuuden suojaamista. Se on yhtiössä toimineiden ja kaupunkilaisten omistajavaltaa edustaneiden luonnollisten henkilöiden suojaamista siltä, että he joutuisivat tekemisistään vastuuseen.
Miksi sanotaan, että juristit ovat neuvoneet salaaman kaiken?
Asianajajan tehtävä on puolustaa asiakkaansa etua. Länsimetro Oy:n tapauksessa väärinkäytöksiä ja virheitä tehneiden henkilöiden etu on pitää asiat salassa, omistajien etu on saada asioista tieto. Juristit neuvovat sen mukaan, mikä on heiltä neuvoa kysyneen etu. Neuvoa on kysynyt Länsimetro Oy:n hallitus, eivät kaupunkien asukkaat.
Onko metron jatko Kivenlahteen vain Espoon ja espoolaisten ongelma?
Ei ole. Jatko-osa ei suoraan koske Helsinkiä, mutta valtiota ja HSL:ää se koskee. HSL:n kautta myös helsinkiläiset pääsevät maksamaan toisesta tarpeettomasta miljardihankkeesta. Virtanen suosittelee, että valtion tuki tulee voida keskeyttää tai perua, jos tuen perusteet pettävät. Valtiontuen perusteet ovat pettäneet. Mutta valtiokaan ei ole tehnyt mitään. Kukaan ei siis ole veronmaksajien puolella, vaikka veronmaksajat maksavat kaiken ja kaikki virheet.
Vientineuvos Valtanen
maanantai 10. huhtikuuta 2017
Kaatoiko metro vihreiden unelman?
Vaalien alla Vihreät uhosivat voittavansa Helsingin valtuuston ykköspaikan. Galluptulokset lupasivat vihreille menestystä, mutta Vihreät on edelleen neljän paikan päässä Kokoomuksesta. Miksi näin kävi?
Helsingissä kuntavaaleista tuli pormestarivaali. Lain mukaan pormestarin valitsee valtuusto, mutta Hyvät Veljet päättivät, että Helsingin pormestarin saa valita valtuuston suurin puolue. Niinpä puolueet nimesivät pormestariehdokkaansa jo ennen kuin valtuustoa oli valittu.
Kokoomus hätääntyi Vihreiden gallupkannatuksesta. Kokoomus taivutteli pormestariehdokkaakseen menneiden vaalien ääniharavan Jan Vapaavuoren palaamaan Brysselistä Helsingin kolkoille vaalikentille. Vihreillä ei vastaavaa valovoimaista ja uskottavaa pormestariehdokasta ollut. Puolueen pidetty väistyvä puheenjohtaja on turkulainen ja Osmo Soininvaaran veto ei vaan enää riitä.
Kun Kokoomus tarjosi pormestariksi kokenutta, menestynyttä ja arvostettua poliitikkoa sekä Euroopan investointipankin johtajaa, Vihreät valitsi ehdokkaansa entisen iskelmätähden ja entisen radiopsykologin väliltä. Puolueen sisäisessä vaalissa Pekka Sauri hävisi Anni Sinnemäelle.
Hävisikö Sauri Sinnemäelle metron vuoksi? Se on hyvinkin mahdollista.
Sauri oli pitkään Vihreiden ainoa apulaiskaupunginjohtaja, sillä Vihreiden kannatuksesta huolimatta Hyvät Veljet eivät antaneet Vihreille enempää. Hyville Veljille riitti, että Sauri takasi Vihreiden tuen Vuosaaren satamalle ja siten miljardien rakennushankkeille Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.
Metrosta piti tulla Saurin uran kruunu, mutta parin viime vuoden aikana metrosta on tullut kirosana. Ensin kaatui Saurin tekohengittämä automaattimetro ja sitten koko Länsimetro. Sauri on ajautunut metron umpitunneliin myös Helsingin Vihreiden vallankäytöstä. Todellista valtaa pitävät nuoret miehet saivat Sinnemäen lyhyen apulaiskaupunginjohtajauran aikana yleiskaavan, jonka tärkeimmät asiat ovat bulevardit, ratikkaverkko ja pyöräily.
Hävisikö Vihreät Kokoomukselle Sinnemäen vuoksi? Numeroiden valossa kyllä.
Ilman pormestariehdokkaita Vihreiden kannatus noudatti Helsingissä galluppien tuloksia. Vihreiden muut ehdokkaat keräsivät 7000 äänen voiton Kokoomuksen ehdokkaista. Niillä äänillä Vihreät olisi selvästi Helsingin suurin valtuustopuolue.
Vapaavuoren ja Sinnemäen äänimäärät noudattivat myös galluptuloksia. Vapaavuori sai yli kolme kertaa niin paljon ääniä kuin Sinnemäki. Äänimäärien ero on yli 20.000 ääntä, mikä vei Kokoomuksen kirkkaaseen voittoon.
Kaduilla, käytävillä ja kahvipöydissä kuullun mukaan ”järkivihreät” äänestivät mieluummin Vapaavuorta kuin Sinnemäkeä. Ja valtuuston ykköspuolue vaihtui siitä, mikä näyttää olevan puolueiden kannatus.
Kaatuiko Vihreiden voitto metroon?
Vapaavuori ei ole metron kanssa Sauria parempi. Helsingin johdossa sekä ministerinä ollessaan hänellä olisi ollut Sauria paremmat mahdollisuudet puuttua metron väärinkäytöksiin ja pitää Saurikin järjestyksessä. Pormestariehdokkaina ryvettyminen metron kanssa tuskin olisi haitannut Sauria enempää kuin Vapaavuortakaan.
Metro olikin Vihreiden sisäinen ongelma. Toisin kuin nuorten kaupunkiaktivistien kanssa kaveeraava Soininvaara, Sauri ei ole kyennyt myöntämään omia ja puolueensa virheitä. Helsingin Vihreiden sisällä Sauri on ollut metroineen enemmän kehityksen jarru kuin uudistaja. Lisäksi Sauri on henkisesti täysin vieras puolueen punavihreille naisille, joille Ultra Bra -sanoittaja Sinnemäki on ikoni.
Jos Sauri hävisi pormestariehdokkuuden metron vuoksi, Vihreät hävisi metron vuoksi vaalit ja unelmansa Helsingin ykköspuolueesta. Kokoomuksen kannatti tehdä vaalista pormestarivaali. Vihreät pelasivat voiton Kokoomukselle.
Veli Hopea
Helsingissä kuntavaaleista tuli pormestarivaali. Lain mukaan pormestarin valitsee valtuusto, mutta Hyvät Veljet päättivät, että Helsingin pormestarin saa valita valtuuston suurin puolue. Niinpä puolueet nimesivät pormestariehdokkaansa jo ennen kuin valtuustoa oli valittu.
Kokoomus hätääntyi Vihreiden gallupkannatuksesta. Kokoomus taivutteli pormestariehdokkaakseen menneiden vaalien ääniharavan Jan Vapaavuoren palaamaan Brysselistä Helsingin kolkoille vaalikentille. Vihreillä ei vastaavaa valovoimaista ja uskottavaa pormestariehdokasta ollut. Puolueen pidetty väistyvä puheenjohtaja on turkulainen ja Osmo Soininvaaran veto ei vaan enää riitä.
Kun Kokoomus tarjosi pormestariksi kokenutta, menestynyttä ja arvostettua poliitikkoa sekä Euroopan investointipankin johtajaa, Vihreät valitsi ehdokkaansa entisen iskelmätähden ja entisen radiopsykologin väliltä. Puolueen sisäisessä vaalissa Pekka Sauri hävisi Anni Sinnemäelle.
Hävisikö Sauri Sinnemäelle metron vuoksi? Se on hyvinkin mahdollista.
Sauri oli pitkään Vihreiden ainoa apulaiskaupunginjohtaja, sillä Vihreiden kannatuksesta huolimatta Hyvät Veljet eivät antaneet Vihreille enempää. Hyville Veljille riitti, että Sauri takasi Vihreiden tuen Vuosaaren satamalle ja siten miljardien rakennushankkeille Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.
Metrosta piti tulla Saurin uran kruunu, mutta parin viime vuoden aikana metrosta on tullut kirosana. Ensin kaatui Saurin tekohengittämä automaattimetro ja sitten koko Länsimetro. Sauri on ajautunut metron umpitunneliin myös Helsingin Vihreiden vallankäytöstä. Todellista valtaa pitävät nuoret miehet saivat Sinnemäen lyhyen apulaiskaupunginjohtajauran aikana yleiskaavan, jonka tärkeimmät asiat ovat bulevardit, ratikkaverkko ja pyöräily.
Hävisikö Vihreät Kokoomukselle Sinnemäen vuoksi? Numeroiden valossa kyllä.
Ilman pormestariehdokkaita Vihreiden kannatus noudatti Helsingissä galluppien tuloksia. Vihreiden muut ehdokkaat keräsivät 7000 äänen voiton Kokoomuksen ehdokkaista. Niillä äänillä Vihreät olisi selvästi Helsingin suurin valtuustopuolue.
Vapaavuoren ja Sinnemäen äänimäärät noudattivat myös galluptuloksia. Vapaavuori sai yli kolme kertaa niin paljon ääniä kuin Sinnemäki. Äänimäärien ero on yli 20.000 ääntä, mikä vei Kokoomuksen kirkkaaseen voittoon.
Kaduilla, käytävillä ja kahvipöydissä kuullun mukaan ”järkivihreät” äänestivät mieluummin Vapaavuorta kuin Sinnemäkeä. Ja valtuuston ykköspuolue vaihtui siitä, mikä näyttää olevan puolueiden kannatus.
Kaatuiko Vihreiden voitto metroon?
Vapaavuori ei ole metron kanssa Sauria parempi. Helsingin johdossa sekä ministerinä ollessaan hänellä olisi ollut Sauria paremmat mahdollisuudet puuttua metron väärinkäytöksiin ja pitää Saurikin järjestyksessä. Pormestariehdokkaina ryvettyminen metron kanssa tuskin olisi haitannut Sauria enempää kuin Vapaavuortakaan.
Metro olikin Vihreiden sisäinen ongelma. Toisin kuin nuorten kaupunkiaktivistien kanssa kaveeraava Soininvaara, Sauri ei ole kyennyt myöntämään omia ja puolueensa virheitä. Helsingin Vihreiden sisällä Sauri on ollut metroineen enemmän kehityksen jarru kuin uudistaja. Lisäksi Sauri on henkisesti täysin vieras puolueen punavihreille naisille, joille Ultra Bra -sanoittaja Sinnemäki on ikoni.
Jos Sauri hävisi pormestariehdokkuuden metron vuoksi, Vihreät hävisi metron vuoksi vaalit ja unelmansa Helsingin ykköspuolueesta. Kokoomuksen kannatti tehdä vaalista pormestarivaali. Vihreät pelasivat voiton Kokoomukselle.
Veli Hopea