perjantai 20. toukokuuta 2016
Nokian lopullinen rappio
UUTINEN Nokia on paistatellut pitkin kevättä julkisuudessa Alcatel-kaupan kanssa. Parin viimeisen päivän ajan yhtiö on saanut ilmaista mediajulkisuutta kerrottuaan palaavansa kännykkämarkkinoille. Tai tarkemmin niin, että kun Nokia nyt toisen ja lopullisen kerran raiskaa kännykkäbrändinsä, toimittajat kertovat asiasta markkinoille paluuna.
Nokian johdon näkökulmasta on tietenkin selvä, että kännykkäbrändi kannatti panna lihoiksi heti kun sopimus sen salli. Kun siitä saa vielä jotain. Onhan se tavallaan ainutlaatuinen tilaisuus jollekin elektroniikkatehtaalle saada bulkkikamaansa kaupaksi vähän paremmin kuin kymmenet kilpailijat, joiden brändi on No-Name. Foxconnilla on ehkä tunnesyistä paineita kohentaa omaa profiiliaan, joka on tunnettu alipalkattajua puoliorjia työllistävänä epäeettisten ja ylihintaisten iPhone-kännyköiden valmistajana.
On vain surkeata seurata, miten ne, joiden pitäisi busineksesta ja brändeistä jotain ymmärtää, eivät näytä ymmärtävän mitään. Foxconn ei siitä parane, että se liimaa yhdellä tuotantolinjalla pulikoihin Nokia-tarraa. Ei sillä pitkään asiakkaita hämätä, jos saman asian voi ostaa jollain toisella nimellä ja ilman lisähintaa siitä, että nimitarrasta pitää maksaa jollekin verkkofirmalle, jolla on konttori jossain kylmässä maassa ja siellä on intialainen pomo.
Kännykkä on liian monimutkainen ja vaativa tuote, jotta sen brändi eläisi jopa sata vuotta tekemättä mitään. Älypuhelin ei ole kuin Coca-Cola, jonka arvo on siinä, että se pysyy muuttumattomana 130 vuotta. Toisin kuin hyvän ja yksinkertaisen juoman kanssa, älypuhelimen ominaisuus on kehittyminen. Nokian brändin sisältö oli asiakkaiden tietoisuus siitä, että kun heillä oli Nokian puhelin, heillä oli maailman paras puhelin. Ja kun he ostavat seuraavan Nokian, sekin on jälleen maailman paras.
Nokian puhelinbrändillä ei ole enää sisältöä. Ainoa, mitä Foxconn voi omalla osaamisellaan Nokian brändille tehdä, on brändin lopullinen rappio ja lahtaaminen. Foxconn osaa tehdä halvalla muiden suunnittelemia tuotteita ja niiden kopioita. Tuotannon suunnittelu on eri asia kuin tuotteen suunnittelu.
Niinsanottu analyytikko selitti mediassa, että älypuhelinmarkkinoilla ei ole oikein tulevaisuutta. Samalla tavalla seliteltiin Nokian ja Microsoftin johdon mokia myös. Siis vika ei ollut johtajissa, vaan asiakkaissa. Täyttä roskaa.
Apple tuli hetkeksi tiennäyttäjäksi, kun sillä sattui olemaan digitaalinen levysoitin, johon oli helppo tehdä ja asentaa puhelinohjelma. Google älysi, että lasilevyltä sormen kosketusta lukeva laite on sitä, mitä softaa laitteeseen on ladattu. Google jätti likaisen työn, siis työvoiman ja luonnonvarojen riistämisen, muille, eikä tehnyt kuin Androidin, sormin tökittävän käyttöjärjestelmän, jota muut myivät Googlen puolesta. Samsung keskittyi töpeksineen Nokian jättämään aukkoon ja täytti sen laiteteknologian edelläkävijänä.
Mitä tekivät samaan aikaan Nokia ja Microsoft? Nokia peitteli johtonsa mokia, Microsoft kuvitteli Nokian brändin pelastavan heidät paneutumasta asialliseen tuotekehitykseen puhelinohjelmien kanssa. Siis Nokian johto kuvitteli, että virheet lakkaavat olemasta, jos niitä ei myönnä. Microsoftin johto haaveili maailmasta, jossa ruuvimeisselin ostajalle voi myydä vasaroita, jos vain väittää vasaraa ruuvimeisseliksi.
Taitaa tämä jäädä viimeiseksi vuodatuksekseni tässä asiassa. Turhaan odotin, että Nokian käynnykkäbrändi olisi päätynyt sellaiselle jatkajalle, joka on oikeasti kiinnostunut siitä, mitä Nokia oli puhelinbrändinä ennen Kallasvuota ja Elopia.
Olisi ollut isänmaallista antaa brändi vaikka Jollalle tai come-backia tekevälle start-up -porukalle entisiä kunnollisia nokialaisia. Tämä, mitä nyt tehtiin, on aivan samaa kuin Panama-kuviot. Se, minkä olisi voinut panna tuottamaan hyvää niille ihmisille, jotka brändin arvon aikanaan loivat, huorataan helposta rahasta mahdollisimman kauas niille, joille Nokia on oikeasti helmiä sioille. Mutta eihän Nokian puhelinbrändin omistaja olekaan suomalainen.
Piensijoittaja Virtanen