VALTA Rautakirjan kioskit tarjosivat päivänä muutamana ilmaista kahvia. Jämsäläiselle R-kioskille muodostui jo yöllä pitkä jono odottamaan jakelun alkamista. Tämä uutisoitiin heti aamulla valtakunnallisessa lehdessä. Ja ne, jotka eivät jonottaneet, sitten päivittelivät jonottajia.
Tämä ei ollut se juttu.
Vaan se, että uutisen alla on noin 150 kommenttia, joista yhdessäkään ei yksikään kommentoija epäile sellaista mahdollisuutta, että jono olisi ollut kyseisen kioskiketjun suunnittelema mainostempaus.
Oleellista ei ole, oliko tämä mainostempaus, vai olivatko nuoret ihan omalla vitsillä jonossa. Oleellista on, että kukaan ei epäillyt.
Yleisestihän on tiedossa, että kaikenlaisten kaupallisten tempausten ympärille rakennetaan yrityksen markkinointiosastolla tarkka suunnitelma, jolla juuri tällaista jonojulkisuutta kalastetaan. Jonossa ovat joko ihmiset, tai sitten ihmiset autoissaan, kun jonnekin avataan uusi kauppa. Jonon muodostumistakin tärkeämpää on, että jono uutisoidaan. Taannoin media julkaisi vastaavan kuvan Verkkokaupan avajaisista. Ihan sattumalta kuvan ottaja oli kyseisen kaupan työntekijä. Varmaan ihan sattumalta tämä Jämsänkin jono oli jo yöllä R-kioskin Facebook-sivulla.
Mutta ei, yksikään ei epäillyt tapaus Jämsää. 100 prosenttia 150:stä kommentoijasta ei epäillyt mitään.
Pieni kahvikuppi muuttui jälleen ihmiskokeeksi, jonka ihmiseläin reputti totaalisesti. Koe (oli se sitä tai ei) todisti, miten kritiikittömiä olemme ja miten helppo meitä on vedättää erilaisilla markkinointitempauksilla.
Kyllä ne valtaveljet tämän tietävät, ja silloin onkin kyse vähän kahvikuppia isommista jutuista.
Ylioppilas Puupponen
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
torstai 13. marraskuuta 2014
HS pimitti Liikenneviraston Pisara-kritiikin
VALTA Valta pääkaupunkiseudulla kuuluu seudun isoille jätkille, ja heitä edustaa Helsingin Sanomat. Näin kuuluu Suomen napa-alueen oma valtasääntö, joka on jälleen tullut härskillä tavalla todetuksi.
Pisara-rataa kannattava Helsingin Sanomat nimittäin pimitti 13.11.2014 lukijoiltaan kokonaan päivän merkittävän uutisen, eli sen, että Liikennevirasto pitää Pisara-rataa hankkeena, jonka toteuttamista pitäisi siirtää.
Sen sijaan, että Hesari olisi kertonut tämän lukijoilleen, vielä samana iltana se julkaisi uutisen, jossa korostetaan maanalaisen radan etuja ja annetaan ymmärtää, että Pisara etenee jo koneistossa kohti varmaa toteutusta. Liikenneviraston tuoreesta, pisarajätkille ei-toivotusta kannasta ei mainita mitään, vaan kerrotaan sivumennen, että LVM ja Liikennevirasto ovat "selvittäneet Pisaran rahoitusmalleja".
Kuinka ollakaan, kun Puupponen selaili Hesaria mobiililaitteellaan, heti Pisara-söpöilyn alla oli Hesarin toimittajan pääkirjoitussivuilla julkaistu kolumni, jossa arvioidaan venäläisen tietotoimisto Sputnikin tuovan Suomeen tullessaan myös propagandaa.
Hesarissahan me emme sellaista koskaan joudu sietämään.
Ylioppilas Puupponen
Pisara-rataa kannattava Helsingin Sanomat nimittäin pimitti 13.11.2014 lukijoiltaan kokonaan päivän merkittävän uutisen, eli sen, että Liikennevirasto pitää Pisara-rataa hankkeena, jonka toteuttamista pitäisi siirtää.
Sen sijaan, että Hesari olisi kertonut tämän lukijoilleen, vielä samana iltana se julkaisi uutisen, jossa korostetaan maanalaisen radan etuja ja annetaan ymmärtää, että Pisara etenee jo koneistossa kohti varmaa toteutusta. Liikenneviraston tuoreesta, pisarajätkille ei-toivotusta kannasta ei mainita mitään, vaan kerrotaan sivumennen, että LVM ja Liikennevirasto ovat "selvittäneet Pisaran rahoitusmalleja".
Kuinka ollakaan, kun Puupponen selaili Hesaria mobiililaitteellaan, heti Pisara-söpöilyn alla oli Hesarin toimittajan pääkirjoitussivuilla julkaistu kolumni, jossa arvioidaan venäläisen tietotoimisto Sputnikin tuovan Suomeen tullessaan myös propagandaa.
Hesarissahan me emme sellaista koskaan joudu sietämään.
Ylioppilas Puupponen
maanantai 10. marraskuuta 2014
Puoluekuri jyräsi jälleen demokratian
POLITIIKKA Eduskunnassa pidettiin perjantaina ensimmäisen kerran luottamuslauseäänestys sen jälkeen kun vihreät lähtivät hallituksesta ja opposition koko kasvoi kolmen edustajan päähän hallitusrintamasta. Media hehkutti ennen äänestystä monta päivää, miten hallituksen kohtalo on nyt vaakalaudalla.
Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”
Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.
Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.
Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.
Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.
Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.
Vientineuvos Valtanen
Kun äänestys oli ohi, pääministeri Stubb tokaisi toimittajalle ylimielisesti: ”Tällä valtakirjalla pärjää erittäin hyvin, demokratiassa enemmistö voittaa.”
Tosiasiassa Stubb ja moni muukin tietää, ettei Suomen eduskunnan luottamuslauseäänestyksellä ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Koko välikysymys on teatteria, jonka eduskunnan perustuslain 29 pykälän vastainen toiminta tekee turhaksi.
Suomen perustuslaki, 29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan
noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan
perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Pitkin syksyä on nähty, etteivät kaikki hallituspuolueiden edustajat ole samalla kannalla kuin hallitus. Jos poimisi julkisuudessa nähdyt ja kuullut kannanotot, voisi nimetä ne kansanedustajat, jotka perjantain äänestyksessä painoivat väärää nappia. Eli sitä, jota piti painaa vastoin perustuslakia ”muiden määräysten” eli puoluekurin ja eduskuntaryhmästä tai jopa puolueesta erottamisen uhalla.
Epäilemättä myös opposition puolella vallitsee sama tilanne. Puolueiden intressi pakottaa kaikki kansanedustajat tukemaan puoluejohdon päätöksiä on samanlainen kuin hallitusrintamassa. Hallitus olisi voinut saada luottamuslauseen siten myös laillisestikin. Sitä nyt vaan ei saatu selville, mikä hallituksen luottamus eduskunnassa tosiasiassa on.
Toinen juttu on, mikä on hallituksen luottamus kansalaisten keskuudessa. Siitä ovat kertoneet kannatusgallupit, ja lopullisesti luottamus selviää huhtikuun vaaleissa. Mutta se, että keväällä on vaalit, ei ole perustelu sille, että Stubbin hallituksen pitää saada jatkaa siihen asti.
Kun hallituksella ei tosiasiassa ole eduskunnan eikä kansan luottamusta, kaikille parasta on, että siirrytään virkamieshallitukseen. Se osannee hoitaa maan asiat paremmin kuin eduskuntavaalien missikandidaattihallitus. Kerkesihän Stubb vihreiden lähdettyä ilmoittamaan, että hallitus on työnsä tältä vaalikaudelta tehnyt, nyt valmistaudutaan vaaleihin ja ministerivalinnat tehtiin sen mukaan.
Vientineuvos Valtanen
perjantai 7. marraskuuta 2014
Kansakunnan hiljainen hetki
KANSA MAKSAA Torstaina 6.11.2014 kuultiin uutinen, joka ei tainnut yllättää ketään. Talvivaaran tuotantoyhtiö on hakeutunut konkurssiin. Ongelmat tuotannossa ja ympäristönhoidossa sekä huono markkinatilanne tyhjensivät yhtiön kassan. Talvivaaran rämpimistä on seurattu myös kerhossamme aktiivisesti.
Puupponen puolestaan seurasi tarkkaan tummanpuhuvan torstain äänensävyjä. Eduskunnan kyselytunnilla oli ilmeisen sovitulla tavalla päätetty pidättäytyä talous- ja yhteiskuntakritiikistä. Myöskään median uutisissa ei edes sivuttu sitä, mistä ilmiöstä tässä asiallisesti ottaen on kysymys.
Luulisi kai kellojen soivan, kun erityisesti kokoomusministerit yhteen ääneen korostavat, kuinka valtion on ehdottomasti huolehdittava mahdollisesti loppuvan liiketoiminnan jälkeensä jättämistä ympäristöriskeistä, ja kuinka rahaa tähän kyllä löytyy ainakin 50 miljoonaa euroa, ehkä enemmänkin jos tarvitaan.
Puupponen on tottunut pitämään kokoomusta puolueena, joka toivoo mahdollisimman ohutta julkista taloutta ja heikkoa valtiota. Mutta nyt, kun tarvitaan joku maksamaan yksityisen liiketoiminnan aiheuttamia sotkuja, kokoomus on ensimmäisten joukossa vakuuttelemassa, kuinka tämä on nimenomaan valtion asia.
Niin, mistä siis tässä kaikessa on kysymys?
Siitä, että jotkut piirit pitivät hyvänä bisneksenä ryhtyä tuottamaan raaka-aineita uudella liuotusmenetelmällä ja perustivat kovalla rahalla kaivoksen.
Sen jälkeen tulivat kuvaan poliitikot, jotka järjestivät kaivokselle heppoiset ympäristöluvat, jotka eivät kattaneet kaivostoiminnan ympäristöriskejä, jotka myöhemmin realisoituivat. Samat poliitikot myös ostivat kasapäin Talvivaaran osakkeita, itselleen tai sitten perheelle.
Koska elämme materialismiin ja rahanhimoon perustuvassa kansankapitalismissa, samoin teki lähes 80 000 kansalaista. Talvivaarasta tuli eliitin ja piensijoittajakansan uusi lempilapsi, johon ei enää pystytty suhtautumaan kriittisesti.
Tästä on siis kysymys kansankapitalismissa: kun mahdollisimman moni tallaaja saadaan ostamaan osakkeita, tallaajat kahlitaan osaksi kerhoa, fanittamaan kritiikittä järjestelmää. Kun pitää suunsa kiinni ja sijoittaa, voi saada osinkoina palkinnon nöyryydestä systeemille. Systeemi toimi Talvivaarankin kohdalla. Järjestelmän nimi oli tälläkin kertaa "voitot itselle, tappiot veronmaksajalle". Tätä ei tummana torstaina uskaltanut kukaan sanoa ääneen.
Mitä jos nämä 50 miljoonaa perittäisiin kaikilta isoilta ja pieniltä osakkailta? Ottakaa vastuu, kun olitte valmiit ottamaan vastaan myös mahdollisen onnistumisen hedelmät. Ai miksi ei käy? Mikä se sellainen markkinatalous on, jossa voitot kuuluvat itselle ja riskit muille?
No se on nyt tämä meidän systeemimme.
Ylioppilas Puupponen
Puupponen puolestaan seurasi tarkkaan tummanpuhuvan torstain äänensävyjä. Eduskunnan kyselytunnilla oli ilmeisen sovitulla tavalla päätetty pidättäytyä talous- ja yhteiskuntakritiikistä. Myöskään median uutisissa ei edes sivuttu sitä, mistä ilmiöstä tässä asiallisesti ottaen on kysymys.
Luulisi kai kellojen soivan, kun erityisesti kokoomusministerit yhteen ääneen korostavat, kuinka valtion on ehdottomasti huolehdittava mahdollisesti loppuvan liiketoiminnan jälkeensä jättämistä ympäristöriskeistä, ja kuinka rahaa tähän kyllä löytyy ainakin 50 miljoonaa euroa, ehkä enemmänkin jos tarvitaan.
Puupponen on tottunut pitämään kokoomusta puolueena, joka toivoo mahdollisimman ohutta julkista taloutta ja heikkoa valtiota. Mutta nyt, kun tarvitaan joku maksamaan yksityisen liiketoiminnan aiheuttamia sotkuja, kokoomus on ensimmäisten joukossa vakuuttelemassa, kuinka tämä on nimenomaan valtion asia.
Niin, mistä siis tässä kaikessa on kysymys?
Siitä, että jotkut piirit pitivät hyvänä bisneksenä ryhtyä tuottamaan raaka-aineita uudella liuotusmenetelmällä ja perustivat kovalla rahalla kaivoksen.
Sen jälkeen tulivat kuvaan poliitikot, jotka järjestivät kaivokselle heppoiset ympäristöluvat, jotka eivät kattaneet kaivostoiminnan ympäristöriskejä, jotka myöhemmin realisoituivat. Samat poliitikot myös ostivat kasapäin Talvivaaran osakkeita, itselleen tai sitten perheelle.
Koska elämme materialismiin ja rahanhimoon perustuvassa kansankapitalismissa, samoin teki lähes 80 000 kansalaista. Talvivaarasta tuli eliitin ja piensijoittajakansan uusi lempilapsi, johon ei enää pystytty suhtautumaan kriittisesti.
Tästä on siis kysymys kansankapitalismissa: kun mahdollisimman moni tallaaja saadaan ostamaan osakkeita, tallaajat kahlitaan osaksi kerhoa, fanittamaan kritiikittä järjestelmää. Kun pitää suunsa kiinni ja sijoittaa, voi saada osinkoina palkinnon nöyryydestä systeemille. Systeemi toimi Talvivaarankin kohdalla. Järjestelmän nimi oli tälläkin kertaa "voitot itselle, tappiot veronmaksajalle". Tätä ei tummana torstaina uskaltanut kukaan sanoa ääneen.
Mitä jos nämä 50 miljoonaa perittäisiin kaikilta isoilta ja pieniltä osakkailta? Ottakaa vastuu, kun olitte valmiit ottamaan vastaan myös mahdollisen onnistumisen hedelmät. Ai miksi ei käy? Mikä se sellainen markkinatalous on, jossa voitot kuuluvat itselle ja riskit muille?
No se on nyt tämä meidän systeemimme.
Ylioppilas Puupponen